Mukavaa, että näitäkin asioita tuodaan esille. Alkaessani harjoittaa psyykkisiä kykyjä ja tehdä henkisen kasvun eteen töitä, aloin nähdä tuikkivia tähtiä. Aluksi pidin ilmiötä hauskana piristyksenä ajattelematta asiaa sen enempää.

Sitten eräs englantilainen meedio kertoi yksityisistunnossa, että hänelle sanotaan, että näen tuikkivia tähtiä ja niiden kerrotaan olevan merkki tuonpuoleisesta, että he ovat läsnä. Samassa istunnossa painotettiin, että unimatkojeni aikana todella matkustelen siellä puolen. Olen tästä hyvin kiitollinen ja onneksi samaa asiaa on painotettu monet kerrat. Luonteeni on aika vilkas, ja jos pidän kaikkea vain unena, saatan olla joskus liiankin spontaani. Ja tässä kohden taas kerran tähti välähti. Onneksi meillä on ymmärtäväisiä ja hauskoja auttajia. Joskus kyllä ihmettelen heidän kärsivällisyyttään.

Joskus harvoin tapahtuu myös erilaisia radio ja sähkölaiteilmiöitä, esimerkiksi illalla kotona ollessani radio on mennyt itsestään päälle ja sieltä on alkanut soimaan jokin kappale. Nyt jälkeenpäin hieman harmittaa, etten ole laittanut kappaleita muistiin.

Nykyään erilaiset napsahdukset ovat hyvin yleisiä ja niitä tapahtuu erityisesti silloin kun toteutan melko laaja-alaista elämäntyötäni. Olen ymmärtänyt ne kannustaviksi ja oikeansuuntaisen ajattelun merkeiksi. Ja tässä kohden kuului pieni napsaus.

Näissä asioissa avoin mieli, nöyryys ja vilpitön halu oppia ja auttaa toisia ovat tärkeitä. Joskus huomaan tuovani omia kokemuksia liikaa esille ja onhan se välillä mukavaa, kun saa huomiota, mutta vielä antoisampaa on tehdä yhteistyötä ja pyrkiä kuuntelemaan omia auttajiaan, koska yleensä tuolla puolen asiat nähdään paremmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. On tärkeää huomata, että myös itsellä voi olla omasta kokemuksesta paljon annettavaa, kunhan muistaa, että auttamistyössä ollaan ensisijassa toisia varten. Maailmanpalvelu on hieno työ ja aina kun toimii omasta sydämestään, se on mitä parhainta luomistyötä. Sen vuoksi on tärkeää oppia kuuntelemaan omaa sydäntään. 

Yleensä henkimaailmasta ottaa yhteyttä ihan tavalliset edesmenneet ihmiset, kuten omaiset ja ystävät. Ihan yleisellä tasolla asiaa pohtien, jos aiheesta tekee mystisen ja mukana on tuntemattoman pelkoa ja jonkinlainen uskontoon perustuva oletus, että toiminta on kiellettyä jne. voi kohdata heitäkin, jotka pyrkivät harhauttamaan ja pelottelemaan. Niin kuin täälläkin, jotkut ovat omassa kasvussaan vielä niin vaiheessa, että harrastavat toisten kiusaamista. Ihmisinä he ovat ihan yhtä arvokkaita kuin muutkin, mutta heidän toiminta on lapsellista ja se on esteenä heidän omalle kasvulleen. Kun on riittävän tietoinen ja vahva, heitäkin voi johdatella ystävällisesti eteenpäin täällä ja tuonpuoleisessa.

Seuraavassa jotain perusasioita (aikaisempaa kirjoittelua)

Lemmikin kuolema

Rakkaasta lemmikistä luopuminen on haastavaa. Parasta mitä voi tehdä on rakastaa ja olla kiitollinen yhteisestä ajasta, sekä ajatella myönteisesti kohti molemminpuolista vapautta. Johdatella itsensä ja lemmikkinsä uuteen elämään sydämen ohjauksessa niin kuin se luonnostaan tapahtuu. Pikku ystävämme osaavat kyllä seurata sydäntään ja joskus se on lemmikki, joka lohduttaa meitä. Rakkaus ei tunne rajoja. Ole edelleen se ystävä, jota lemmikkisi rakastaa.

Mummon terveiset avautumisen alkuajoilta

Henkimaailmoissa on ainutlaatuiset mahdollisuudet opiskella. Täällä elämän todellinen luonne ymmärretään täydemmin kuin maan päällä ja ihmiset alkavat kiinnostua elämän tarkoituksesta, Jumalan löytämisestä ja Hänen palvelemisestaan. Niin minäkin kiinnostuin opiskelemaan näissä ainutlaatuisissa ja ihmeellisissä olosuhteissa, joiden luonteena on yllättää yhä uudestaan kuin kukkaniitty pientä lasta... Lyhyesti voisin sanoa, että täällä edetessä ihmisistä tulee yhä sielukkaampia. He alkavat ilmentää yhä täydemmin omaa sieluaan. Toiset etenevät nopeammin ja toiset hitaammin, jotkut haluavat nopeasti päämääräänsä ja jotkut haluavat nauttia ja kokea matkallaan sielujemme kotiin. Siellä Luojamme rakkaus loistaa kirkkaammin kuin voimme ymmärtää. Toden totta, suurenmoinen on ihmisen tie.

Aikaisempaa pohdintaa

Ajattelen elämän jatkuvan kuoleman jälkeen jokaista itseään kiinnostavien ja sydäntä lähellä olevien asioiden parissa uutta oppien. Tämän ja tuonpuoleisissa maailmoissa kasvaessamme avaudumme pikkuhiljaa omalle todelliselle itselle ja samaistumme yhä täydemmin sielumme tietoisuuteen, johon maanpäällisen elämän aikana syntynyt minuutemme kokemuksineen lopulta sulautuu. Jokainen meistä on matkalla omaan itseensä. Meidän jokaisen sisimmässä on rakkaudellinen opettaja, jonka tietoisuuteen sulautuminen on sanoinkuvaamatonta. Idässä sitä kuvataan kolmella sanalla: olemassaolo, tietoisuus, autuus (Sat – Chit - Ananda). Kaikki pääsee taivaaseen.

Kun olen matkustellut tuonpuoleisissa maailmoissa tietoisten unien aikana, olen havainnut monien elämän jatkuvan melko samanlaisena kuin maanpäälläkin. Maanläheisissä henkimaailmoissa on monenlaista asutusta suurista kaupungeista pieniin kyliin ja yhteisöihin, kuten täälläkin. Siellä on mm. kahviloita, teattereita, kirjastoja, kirkkoja ja monenlaisia kouluja, joissa toisinaan myös maan päällä elävät vierailevat uniensa aikana. Kun siirrytään hienompiin taivaisiin, todellisuutta rakentava henkiaine alkaa loistaa havaittavasti valoa. Varmaankin kaikki, jotka sen ensi kertaa kokevat, tuntevat olonsa jälleen kuin pieneksi lapseksi uudessa ihmeellisessä maailmassa. Taivasmaailmoista minulla ei ole paljoa kokemusta, mutta olen lukenut, että kylvämme omat taivasniittymme maanpäällisen elämän aikana. Siellä korjaamme sadon kaikista hyvistä teoistamme ja saamme kokea täysin rinnoin elämäniloa ja -yltäkylläisyyttä. Niin ihmeellistä kuin taivasmaailmojen tietoisuus onkin, se on vasta alkua universaalille rakkaustietoisuudelle, joka on sielumme sydän.

Kun luotan omaan kokemukseen, koen kuoleman tai ennemminkin tuonpuoleiseen siirtymisen uuden elämän alkuna, joka on suoraa jatkoa maanpäälliselle elämälle. Olen kokenut poikkeuksetta kaikkien sinne siirtyneiden olevan edelleen samoja ihmisiä kuin maan päälläkin, mutta ilman fyysistä kehoa. Toki uudet näköalat ja elämänymmärrys kasvattavat ja jalostavat luonnetta, mutta ihmisen persoonallisuus luonteenpiirteineen pysyy samana. Näin ajattelen.

*

Kokemukseni viittaavat siihen, että kuoleman jälkeen jokainen jatkaa elämäänsä omista maanpäällisistä lähtökohdistaan ja aluksi se ei ole aina kaikille helppoa. Menneet kokemukset ja uudet asiat vaativat joskus sulattelua omassa rauhassa, kunnes on valmis jatkamaan matkaa. Näinhän se joskus täälläkin on. Kuitenkin siellä jokainen saa helpommin ja täydemmin apua kuin täällä, koska monet löytävät siellä oman kutsumuksensa auttamistyöstä.

Taivaselämän ihanuudesta huolimatta kenenkään ei kannata toivoa itseään sinne ennen aikojaan. Olemme syntyneet tänne taivaallisesta johdatuksesta jotain tarkoitusta varten, joka voidaan toteuttaa vain täällä. Kun opimme tuntemaan itsemme ja löydämme yhä täydemmin sydäntämme lähinnä olevat asiat ja seuraamme luovasti omaa elämänkutsumusta, meillä on hyvät onnen edellytykset täällä maan päälläkin.

Olkoon matkasi valoisa!

Voi hyvinkin olla. Näyttää myös puhdistus/vapautumisreaktioilta, jotka voivat olla aika kaoottisia, jos energiaa on padottu vuosien ajan tukahduttamalla tunteita, alistumalla toisten valtaan jne.

Yksi näkökulma musiikin vaikutuksiin on tutkia miten se vaikuttaa veden muistiin, esim. Masaru Emoton tutkimukset. Kehomme on enimmäkseen vettä.

Luulisin, että kirkoissa kiellettiin tietyt sävelet niiden tuottaman hurmion/henkisen avautumisen vuoksi, joille naisen kehossa avautuu herkemmin. Yleisesti naiset ovat kautta aikain olleet miehiä herkempiä sydämen viisaudelle ja intuitiolle. Vanhoilliselle kirkolle ei liene sopivaa, että ihmiset ajattelevat liian itsenäisesti.

Äänellä on valtava luova potentiaali ja nykyään äänen vaikutuksista on paljon tutkimusta.

Tässä yksi hauska esimerkki
 

Muutamia perusasioita suojauksesta (koottuja viestejä 2010)

Suojaus sana voi herättää monenlaisia mielikuvia. Aikaisemmin kertomani suojaus vahvistaa avautumista myönteisille ja elämää rakentaville energioille, sillä valo vetää puoleensa valoa. Suojaus ei luo erillisyyttä vaan vahvistaa yhteyttä omaan sieluun ja jumaluuteen, universaaliin rakkauteen, ykseyteen.

Suojaus ei ole muurin rakentamista oman sisimmän ympärille, vaan se on avautumista omalle sisimmälle entistäkin täydemmin. Suojaus on oman haavoittuvuuden tiedostamista ja suojaavan valon ja rakkauden vastaanottamista. Suojauksen tekeminen puhdistaa ja parantaa, se avaa turvallisesti sisäisille maailmoille ja kohottaa tietoisuutta.

Joskus arkipäivän suojaus käsitetään väärin sen vuoksi, että ei tiedosteta kaikkien ajatusten ja tunteiden olevan energiaa, jotka liikkuvat kohteensa suuntaan. Kaikki mieleemme tulevat ajatukset ja tunteet eivät ole itsestämme lähtöisin. Jokainen ajatus ja tunne luo sille ominaisen värähtelyn/energian, jonka herkkä ihminen voi aistia. Suojaus ei tarkoita, että laittaa pään pensaaseen niin, että ei tiedosta joidenkin energioiden olemassaoloa. Suojaus tarkoittaa, että ei ota vastaan kaikkia energioita mitä maailmalla liikkuu.

Suojaus vie meitä kohti tietoisempaa läsnäoloa ja rakentaa siltaa sisimpäämme.

Suojaus on pyyntö Korkeimmalle ja avautumista Hänen johdatukselle. Pyyntöä seuraa virittäytyminen Korkeimman suojaavaan valoon ja rakkauteen, joka on sillä hetkellä jokaiselle yksilölle korkeimmaksi parhaaksi. Virittäytymisen myötä opimme tiedostamaan valon ja rakkauden. Visualisointi auttaa virittäytymisessä ja se on yksi keino valon tiedostamiseen. Luomalla ajatuksissasi valoa, tulet ajatustesi kaltaiseksi ja alat värähdellä valoisammin. Tietoisuutesi avartuu ja lopulta tiedostat Korkeimman suojaavan valon ja rakkauden kaikkialla ympärilläsi ja myös sisälläsi. Kertomani suojaus on turvallinen valomeditaatio, joka johdattaa meidät valoon ja rakkauteen.

Tästä pääseekin hyvin siihen, että ikuisuuden mittakaavassa olemme kuin lapsen kengissä. Erityisesti se osa meistä, jota kutsumme päivätietoiseksi minäksi on vain hyvin pieni ja rajattu osa todellista itseämme. Sen tiedostaminen tuo luonnollista nöyryyttä, mutta se ei tarkoita, että päivätietoinen minämme olisi jotenkin vähemmän tärkeä. Olemme aivan yhtä tärkeitä kuin kuka tahansa koko maailmankaikkeudessa ja samanaikaisesti olemme kuin universumin lapsia.

Ja tästä pääseekin mukavasti siihen, että lapset tarvitsevat turvaa ja sopivia rajoja voidakseen kehittyä. Aivan niin kuin rakastava vanhempi haluaa suojata lapsiaan vaaroilta niin myös korkeampi tietoisuutemme, sielumme, intuitiomme ja sydämemme lempeä viisaus haluaa suojata meitä.

Korkeimman suojausta, siunausta ja ohjausta. Siinä on taika-avain elämän aarrearkkuun, joka olet sinä Itse!

Havaijilainen Israel – IZ (on itsekin jo edesmennyt) puhuu ja laulaa parantavasti
http://www.youtube.com/watch?v=YUVfQ8xivho Starting all over again
 

Olen huomannut, että talitiainen lentelee parvekkeelleni sellaisina päivinä/viikkoina, jolloin olen lukenut, kirjoittanut, meditoinut tai vain ajatellut henkisiä asioita tavallista enemmän. Joitain kertoja tämä ihana pikkuolento on tervehtinyt lentämällä ikkunan takana paikoillaan kuin kolibri. Joka kerralla se ilahduttaa ja tuo keveyttä sydämeen.  On hellyttävää katsoa kun keltainen pikkulintu lentää paikoillaan ja katselee uteliaana mitä sisällä näkyy, se herättää sydämessä välitöntä myötätuntoa ja iloa.
 

Entäs jos

Toki mieli voi mennä solmuun tiedosta, että on olemassa parisielu. Silloin ei varmaankaan kannata pohtia asiaa liikaa tai pohtii sitä rakentavasti niin, että tieto parisielusta vie elämässä eteenpäin.

Elämä oman parisielun kanssa on varmasti ihmeellistä, mutta kuten itsekin kirjoitit, elämä toisten sielujen kanssa on aivan yhtä arvokasta. Jokainen suhde on ainutlaatuinen ja kaikissa sielullisissa suhteissa voi kasvaa ja oppia.
 

Vanhojen (sielujoukko Michael) kanavointien mukaan parisielun tunnistaa siitä, että yhtään mitään konflikteja ei tule niin sitten ikinä. Tämä sen vuoksi, että parisielun kanssa ollaan niin samanlaisia ja yhtä mieltä kaikesta. Tämän vuoksi parisuhde parisielun kanssa valitaan vain ja ainoastaan ns. lepoelämässä, koska siitä ei opi yhtään mitään.  

  Aika suoraviivaista ajattelua! Luulisin, että parisielusuhteessa voi oppia ihan yhtä paljon kuin muissakin suhteissa.

Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, mutta kaikki ihmiset eivät kuulu perheeseesi, vaikka pohjimmiltaan olemmekin yhtä suurta perhettä. Minusta olisi aivan mahtavaa kohdata oma parisielu tai läheinen sielunystävä.

Mielestäni hierarkiat, järjestykset ja nimitykset ovat tarpeellisia ja niitä voi käyttää myös rakentavasti kaikkea elämää arvostaen.

Jospa minäkin kertoisin oman enkelikokemukseni.

Viimeksi näin sieluni silmin enkelin 7. tammikuuta 2006, kun olin tapahtumassa, jossa noin 100 ihmistä meditoi valoa ja rakkautta. Enkelillä oli loistavan valkoiset vaatteet ja hän oli kaunis. Aivan kuin hän olisi ollut sopusointuisesti molempia sukupuolia, mutta kuitenkin hieman enemmän maskuliininen kuin feminiininen. Huomasin hänellä riipuksen, jossa oli jonkinlainen värikäs valonlähde, joka muistutti neliapilaa. Kysyin mielessäni mitä se tarkoittaa ja sain vastauksen! "Sydämen neljä ilmansuuntaa". Koskaan aikaisemmin en ollut ajatellut sydämen neljää ilmansuuntaa. Kohtaamisen jälkeen tulkitsin ajatusta eri tavoin ja muodostin siitä kaksi vuotta myöhemmin tulkinta-avaimen opettajan rakkautta käsittelevän graduni hermeneuttiseen analyysiin.

Koen enkelin antaneen minulle vinkin, jonka avulla löysin avaimen kaikkiin mahdollisiin rakkauden lajeihin.
 

Kiinassa työnsaanti saattaa tyssätä horoskooppimerkkiin

Onko niin, että horoskooppi ratkaisee millainen on työntekijänä? 

Tosimies!

Sukupuolirooliltasi olet ensisijaisesti feminiininen.
Olet 37% feminiininen, 28% neutraali, 35% maskuliininen.

Hyvin sanottu Athamaarit! Ja nepparisellakin on hyviä vinkkejä!

Rakastava huolehtiminen äidin ja lapsen välillä on yksi hienoimmista tunteista. Mutta huolehtimisellakin on kääntöpuolensa. Kun huolehtiminen ei ole rakentavaa ja positiivista, lapsi tai nuori voi kokea sen vapautta rajoittavana. Ja silloin se voi herättää vastareaktion, joka etäännyttää nuorta huolehtivaisesta äidistä. Tämäkin kannattaa ottaa huomioon. Jos energiaa vievän huolehtimisen antaa jatkua vuosia, siitä voi olla vaikea vapautua. Onneksi sopivan rukouksen tai meditaation avulla voi aina löytää tasapainon ja rauhan.

Ps. poikasi tulevaisuus on valoisa ja rakkaudellinen

Yövalo on hyvä asia. Itsekin tarvitsin sellaista noin 10-vuotiaana, kun olin katsonut K18 kauhuelokuvia. Nukkumaan mennessä muistikuvat heräsivät eloon ja en voinut nukkua. Vaikka tiesin, että elokuvien tapahtumat eivät ole todellisia ja pelkoni eivät perustu todelliseen uhkaan, valojen sammuessa sillä ei ollut merkitystä. Nukahtamisen kannalta suurin merkitys oli sillä, että tiesin aina pystyväni katsomaan ja varmistamaan, että kaikki on hyvin.

Nick Vujicic
http://www.youtube.com/watch?v=Gc4HGQHgeFE