Keräsin kuluneen kesän aikana paljon kasveja ja nyt kun verkkokaupoistakin saa mukavasti kaikenlaista tarviketta, niin olen valmistanut niistä pelkän teen sijaan myös voiteita, shampoita, hoitoaineita, yrttiöljyjä, saippuoita, huulirasvoja yms. Olen löytänyt melko paljon vanhoja rohdoskasveja, ja kun puolisen vuotta on mennyt sairastaessa, on ollut ainakin käyttökohteita.
Joka tapauksessa suosikkikasvikseni muodostui mesiangervo.
Se sisältää salisyylihappoa, samaa ainetta, mitä on asperiinissa. Se ei sovi salisyyliallergikoille eikä verenohennuslääkitystä käyttäville.
Mesiangervosta olen tehnyt öljyä, tinktuuraa ja teetä, joista ensin mainittua olen purkittanut myös salvaksi. Mesiangervosalva on oikeastaan yleislääke ihottumiin, koviin kantapäihin, lihas- ja hermosärkyihin, hyönteisten pistoihin, ruhjeisiin ynnä muihin kolotuksiin. Olen kokeillut sitä jopa päänsärkyyn suoraan otsalle siveltynä ja se auttoi. Tinktuura on sitten sisäiseen käyttöön ja sitä voi käyttää särkylääkkeen sijaan. Mesiangervon kukkia ja lehtiä voi käyttää ruuanlaitossakin ja olen nähnyt kakkureseptejä, joihin on näitä lisätty. Mesiangervoteekin on ihan hyvää, ja auttaa erilaisiin särkyihin. Lisukkeeksi voi pistää vielä sitruunaruohoa, jos sellaista sattuu olemaan, joka sekin auttaa ainakin päänsärkyyn.
Olen kerännyt myös mäkikuismaa, joka on kukkinut runsaana koko kesän. Siitäkin olen tehnyt öljyjä, voiteita ja tinktuuraa. Mäkikuismahan on hyvin monipuolinen kasvi ja se tehoaa ainakin lievään masennukseen. Masennus ei ole nyt kuitenkaan ollut ongelmana, vaan olen kokeillut sitä lapsen vatsavaivoihin (yhdessä siankärsämön ja kamomillan kanssa) sekä ensiavuksi palovammoihin. Palovammoihin - siis tyypillisesti sellaisiin, että keittiössä poltat kätesi kuumalla liedellä - mäkikuismaöljy on jokseenkin yhtä tehokas ensiapu kuin aloe vera. Kun kädelle levittää mäkikuismaöljyä ja vielä kipuun mesiangervosalvaa, niin aika vähillä vammoilla selviää. Mäkikuismalla on melkoinen lista mahdollisia sivuvaikutuksia, joista valolle herkistyminen on yksi. Itse saan keväisin melko helposti valoallergian, ja esim. mäkikuismaa sisältäviä voiteita käytän vain öisin.
Keväällä keräsin kuusen pihkaa ja keitin siitä pihkaöljyä. Osan kovetin salvaksi. Pihkasalva toimii lähes kuin antibiootti ja tehoaa sitkeisiinkin, tulehtuneisiin haavoihin. Jotkut saavat pihkasalvasta avun koviin kantapäihin, mutta minulla mesiangervosalva oli siihen parempi. Tärkein käyttökohde pihkasalvalla oli keväiseen hengitystietulehdukseen, joka ei ollut parantuakseen. Rintaan siveltynä se auttoi oireisiin selvästi. Eräs tuttava sai käsiinsä tekemääni pihkaöljyä ja kokeili sitä verratain pahaan psoriasikseensa. Tähän se auttoi selvästi ja välittömästi.
Eteeriset öljyt ovat olleet myös ahkerassa käytössä. Yllä mainitun hengitystietulehduksen takia kokeilin höyryhengitystä mm. piparminttuöljyllä, sitruunaruoholla ja eukalyptuksella terästettynä. Yötä vasten hengiteltynä oli vain niin piristävää, että nukkumisesta ei tullut enää mitään. Sinänsä kyllä auttoi oireisiin.
Lähistöllä kasvoi myös ukontulikukkaa, jota nimitetään myös köhäruohoksi. Valmistin siitä tinktuuraa ja olen kokeillut flunssan oireisiin. Sisäisesti nautittuna en huomannut mitään erityistä vaikutusta, mutta kun flunssan oireisiin voi kuulua myös kipeät korvat, niin kokeilin tinktuuraa niihinkin. Pumpulipuikolla pikkuisen tinktuuraa ihan korvakäytävän suulle (ei siis työnnetä syvälle sisään) ja annetaan rohdon tehdä tehtävänsä. Oli siitä apua. Samaan vaivaan voi ukontulikukasta valmistaa myös öljyn, jolloin sitä sanotaan kuningasöljyksi.
Siankärsämöstä olen valmistanut myös tintuuraa, ja se on ollut käytössä esim. vatsavaivoihin. Verenvuotoa tyrehdyttävä vaikutus on tullut myös todettua. Myös nukula eli sydämenvahvistusyrtti on ollut kokeilussa, ja olen pitänyt siitä kovasti. Se on auttanut nousevan verenpaineen aiheuttamiin oireisiin, mm. päänsärkyyn. Verenpaine sinänsä ei ole kuitenkaan sillä laskenut, mutta en käytäkään päivittäin.