Hei,

Kovasti mietityttää voimakkaat ahdistuskohtaukset, joissa on tunne siitä, että pitäisi erota miehestäni. Sitten "tavallisena" hetkenä kaikki tuntuu hyvälle ja annan asian olla... onko minulla jokin karminen oppiläksy tästä, siis pitäisikö mennä pahinta pelkoani kohti ja erota, jotta voi löytää tasapainon?
Terveyteni on alkanut uudelleen reistailla vuosien paremman kunnon jälkeen. Miltä näyttää tulevaisuus?
Miltä urahaaveet näyttävät?

Sydämellinen ja suuri kiitos, valonsiunausta sinulle!

Hei Valkoinen Enkeli,

Voimia ja jaksamista sinulle tähän hetkeen. Kaikella on tarkoituksensa, vaikka emme haluaisikaan kärsimysten kautta oppia. Ota yhteyttä esim. intuitiivisiin parantajiin (löydät nettisivut vaikka googlettamalla), he tekevät kanavointeja puhelimitse. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi toivoen. 

Eipä mitään haitannut tuo pieni odotus -kiitos täysikuu!!!

Rakkaudellista kesää sinulle 

Nostaisitkohan minulle loppuvuodeksi? Kiitos, kiitos... 

 

Täysikuu -KIITOS!

Olinkin jo unohtanut kysyneeni riimua, mutta niin minut vaan tuotiin taas vastauksen äärelle...
Viisaan tuntuisia ovat!   

Kaikkea hyvää sinulle!

Hei Täysikuu!

Olet minulle jossain vaiheessa riimun nostanutkin, mutta kovasti iloitsisin, josko nyt taas viitsisit..Että mitä terveyden ja työn suhteen...joko takkuaminen alkaisi helpottaa...?? Kiitos -sydämellinen! 

Jaksamista!!! Poikasi sai tämän elämän tehtävänsä suoritettua ja uskon, että hän on hyvin tietoinen olotilastasi. Lämpimiä ja eteenpäin kannustavia energioita sinulle!

Hei,

Kiitos mielenkiintoisesta ketjusta!
Nostaisitkohan minullekin? Työura alkoi vihdoin olevinaan selkiytyä, mutta terveysongelmat kummittelevat pahan kerran... Mitähän tästä seuraa, meneekö ura ketuilleen??

Lämmin kiitos, Tytteli

Heippis Daana!

Kyselit pesäketaudista. Laitan siitä tähän, jos olisi jollekin muullekin apua...
Se on krooninen kurkkutulehdus, joka ei siis näy missään kokeissa ja sellaista ei Suomen lääkärien mukaan ole edes olemassa.Olen lapsena sairastanut pari flunssaa, jotka jäivät ilmeisesti kurkkuun. Varsinaisia kurkkuoireita ei ollut, paitsi nyt jälkeenpäin tajuan, että ihmettelin aina, kun jos esimerkiksi nauroin kovasti, että kurkku meni ihan kuin tukkoon tai tuli veren maku suuhun. Samoin öiden jälkeen kurkku oli aina tosi karhea, pahan tuntuinen. Ei tullut yhtään mieleeni sairauden pahoissa vaiheissa, että tällaiset tavallaan viattomilta tuntuneet oireet olisivat koko jutun taustalla. Minua hoidettiin ns. hiivasyndroomapotilaana koko aika.

Minulla on joo se Veriryhmäruokavaliokirja. Siinä oli minun veriryhmän kohdalla sellaisia ruoka-aineita tosi paljon, joita en pystynyt syömään ja kiellettyjen listalla niitä joita pystyin, niin että päätin siinä tilanteessa olla noudattamatta, että ylipäätään pysyn hengissä...  Mutta hienoa, jos olet itse siitä saanut apua!

Ilomielin voin viestitellä yv:nä kanssasi. Palataan! T

Unohtui tuossa vielä noista hajuista ja tuoksuista kun puhuitte: Minäkin olen herkkä hajuille. Ja ne ovatkin minua ihan kuin "vainonneet", kun joka työpaikassa on ollut hometta. samoin asuinpaikoissani. Nykyinen kotinikin on vanha puutalo, jossa hajuherkkyys on "kehittynyt" entisestään, sillä jouduimme tekemään täydellisen peruskorjauksen n. 10 v. sitten erittäin pahan homeongelman takia. Ja talossamme oli nimenomaan ns. haisuhometta, joka jättää pahoja hajuja jälkeensä. Tätä nykyä sopisin varmaan homekoiraksi, kun tiedän aikas tarkkaan, missä sitä on ja ei ole. Ja voin pahoin voimakkaiden hajujen äärellä.

Mutta kuvaamanne kaltaiset vahvat hajuherkkyydet eivät ole kiva juttu tosiaan. Se helposti eristää ihmisen. Tsemppiä ja voimia kuitenkin!

Miten muuten sitä kananmunankuorta jauhetaan, keitetään ensin munat varmaankin?

Tytteli  :

Ymmärrän ihan mielettömän hyvin fiiliksiäsi Daana. Minä kun olen myös luullut olevani edelleen "se outo ja ainut, joka mm. joka paikassa kulkee omien eväidensä kanssa" ja tämä on vaikuttanut sosiaalisiin suhteisiini myös paljon. Kaikki ihmiset kun eivät sitten viitsi edes kutsua käymään luonaan, kun ottavat turhaan paineita siitä, mitä tarjota minulle...

Parantaja totesi minulla olevan pesäketaudin (jota muuten ei sitäkään Suomen lääketiede tiedä) lisäksi ns. maksan mutaatio (10 cm maksan kärjestä, synnynnäinen, ei näy missään lääketieteen testeissä ym.), joka vaikuttaa mm. siihen, etten voi käyttää juuri pisaraakaan mm. sokereita. Ei siis MISSÄÄN muodossa. Mielialat menevät ihan kauhean masentuneiksi ja kiukkuisiksi, jos joskus syön vaikka palan perunaa (juureksen tärkkelys). Muitakin "outoja" vaivoja on riittänyt ja esim. vaihtoehtoisia hoitomuotoja olen alkanut itseni kohdalla välttää, koska aina reaktiot ovat olleet ihan hoitajien ja itseni ymmärtämättömissä. Siis ihan erilaisia ja vaikeita, verrattuna "normaaliin tapaukseen".

Nyt olen kyllä kuitenkin tietyllä tavalla kiitollinen tästä kaikesta, sillä olen ihmisenä jo nyt muuttunut paljon ja henkisesti totisesti kasvanut. Totta kai matkaa on vielä paljon, mutta joka päivä yritän tehdä itseni kanssa töitä. Anteeksi antaminen niin itselle kuin muillekin on jatkuvasti nyt työn alla. Haluaisin niin kovasti päästä eteenpäin, mutta kyllä se on niin vaikeaa välillä...

Ammatillisesti olen ollut tämän kaiken keskellä todella hukassa ja epätoivoinenkin jossain vaiheessa. En luonteineni ja vaivoineni ym. tuntunut sopivan oikein mihinkään. Nyt valoa alkaa näkyä silläkin saralla. Ja sekös tuntuu ihanalta ja kiitollisin mielin katson eteenpäin.   

Kyllä meitä ihan uskomattoman viisaasti viedään, vaikka sitä ei huonoina hetkinä haluaisi nähdä tai myöntää. Minulle on myös käynyt juuri kuin sinullekin, että kirjastosta hakee/löytää juuri siihen hetkeen sopivat teokset. Sitähän sanotaan, että kun oppilas on valmis, on opettajakin paikalla...  : Myös Tv:stä olen juuri pohjilla olessani saanut tukea vahingossa nähdyn ohjelman muodossa jne.

Älä tosiaan Daana luovuta, vaan luota siihen, että sinua kannatellaan. Ja affirmaatiot ovat loistavia alitajunnan ohjelmointiin. Minä olen ruvennut hokemaan itselleni mm. "olen täydellisen terve" ja näyttää toimivan! Huonot hetket kääntyvät "hengen voitoksi". Käytän affirmointeja myös muuhun elämääni.
Voimia, rakkautta ja valoa!

Lämmöllä sinua ja teitä muita siunaten, Tytteli

Kiitos Daana mielenkiintoisesta ketjusta!   

Oli kuin olisin omaa elämääni lukenut, kun kuvasit tuota ruoka-aineyliherkkyyttä ja sitä, ettei sinua kukaan ole lääketieteellisesti voinut auttaa. Minullakin on ollut n. seitsemän vuotta vastaava ruokavalio -n. 10 ruoka-ainetta käytössä. Olen hoikka ja lopulta olin pahimpina aikoina kuin luuta ja nahkaa -niin, ja allergisoiduin sitten lopulta jo niille muutamillekin ruoka-aineille. Juoksin kaikki mahdolliset lääkärit, vaihtoehtoiset hoitomuodot ym. läpi, mutta olin aina vain huonommassa kunnossa.

Silloin koen olleeni "pohjilla" ja siitä minut kuitenkin nostettiin ylös ja eräänä aamuna mieleeni tuli soittaa parantajalle. Siitä lähtien olen voinut paremmin, vaikka vaivaani, ns. pesäketautia ei voitukaan ihan täysin parantaa. Silti kärsin kirjoittamasi listan jutuista, lähes kaikista, ellei kaikista. Aamuyön heräily ja valvominen ovat nyt olleet aika hankala oire. Siihenkään ei löydy mitään "järkevää selitystä". Luin jostain, että olisi ns. avautuvan kanavan oireita. En tiedä.

Oman mielen ja henkisen yliotteen saaminen esim. sairauksista on mieletön juttu. Eli ei ole liioittelua sanoa, että itse luomme omat koettelemuksemme ja niistä myös vapautumisen... Voisin keskustella tästä vaikka kuinka, mutta annan tilaa teille muille ensin... 

Hali, Tytteli

Sydänlämmin kiitos sinulle Pentti!! 

Et tiedäkään, miten suuren kiven tipautit juuri sydämeltäni!
Olen ollut aivan hukassa ammatillisesti, siis mihin näistä kyvyistä ja lahjoista sekä tietyistä rajoituksista olisi, ja nyt kun sisin sanoo, että yritystä kohti olisi mentävä, tuttavapiiri pitää ajatustani aivan hulluna tai ainakin melko toivottomana. Onhan yrittäminen melko suurienkin satsausten takana joten aloin miettiä, josko nuo muut kuitenkin näkevät asiat ulkopuolisina "oikeammin" tms. Eli jos en näekään itse metsää puilta...

Nyt siis tiedän, että oikea on kompassin suunta... 
Käyn tsekkaamassa kotisivusi ja palaan asiaan, jos aihetta ilmenee. Kiitos vielä suuresta avustasi!
Valoa ja rakkautta elämääsi,
Tytteli

Hei,

Olisin tuhannen kiitollinen, jos joku teistä "astron ammattilaisista" voisi valottaa, pystyykö kartalta näkemään esim. yrityksen menestymisen mahdollisuuksista? Olen harkinnut oman yrityksen perustamista ja muiden ihmisten kielteisten näkemysten  pelästyttämänä kaipaisin hiukan tukea tähän tilanteeseen...  Oma sydän kun sanoo muuta. Niin, ja näkyvätkö kartalla tällaiset suuret elämänmuutokset ylipäätään? Tarkoitus olisi aloittaa n. vuoden-puolentoista päästä.

Olen syntynyt Lahdessa 12.10.1971 klo 13.55

Syvimmät kiitokset avustanne! Tytteli  

Kiitos täysikuu!! 

Voi hyvänen aika, miten osuvalta kuulosti nostosi... Mielenkiintoista, miten nuo riimut täydentävät omalta osaltaan näitä tämän maailman erilaisia puolia ja niiden tarkastelua...

Halauskiitos! Tytteli