Itsellä kokemusta eniten härästä, kaloista, jousimiehestä ja kaksosesta. Noin niinkuin seurustelu-mielessä. Härän kanssa tuli oltua peräti seitsemän vuotta, mutta sitten tajusin, ettei ole kyllä ollenkaan itselleni sopiva. Kahdesta kalasta kokemusta, kumpikin hyvin erilaisia persoonia, mutta jotenkin ei vain omaan makuuni. Jouskarikin tökki. Tällä hetkellä ollut useamman vuoden kaksosen kanssa, ja "alkuhuuma" senkun kasvaa vain  Rauhallisesti on kuitenkin toisaalta edetty, mut nyt sitten sovittu yhteenmuutosta ym jokseenkin tarkasti. Itselläni ollut aina aika lailla ongelmia sitoutumiskammon kanssa, mut nyt on jo alkanut helpottaa Tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan. Enpä olisi uskonut joskus, että kaksonen voisi olla sellainen, jonka kanssa lyöttäytyä yhteen. Ainakin olen oppinut, että tarvitsen sitä menoa ja meininkiä, uskallusta ja tietynlaista hulluutta ja kokeilunhalua  Tällä kalaneidolla siis näin.

Itse olen omasta mielestäni hyvä päättämään asioista, etenkin isoista ja tärkeistä asioista (mikä on tietysti tärkeää jo tulevan ammatinkin suhteen). Ja pidän itseäni erittäin määrätietoisena, ja olen hyvällä tiellä unelmieni toteuttamisen suhteen  Mutta välillä on kyllä tilanteita etten oikein osaisi päättää kumman värisen paidan tai jonkun vaikkapa hiuskorun ostan, jos näen kaksi itseäni miellyttävää. No ratkaisen kuitenkin ongelman yleensä nopeasti ostamalla molemmat 

Tärkeämpien asioiden suhteen tiedän kuitenkin tarkalleen mitä haluan, ja päätöksiini ei juurikaan muilla ole valtaa...välillä ne ovat myös muita loukanneet. Olen loppujen lopuksi aika itsekäskin ihminen, mutta olen kehittynyt asian suhteen, ja yrittänyt tässä viime vuosien aikana opetella jakamista toisten ihmisten kanssa ym En kuitenkaan edelläänkään voi sietää jos joku yrittää komennella, ja kertoa että asia tehdään nyt näin vaikka toisaalta joskus kaipaankin, että joku pistää vähän ruotuun  :

AthaMaarit: Voi kyllä olla hyvin mahdollista. Rehellisesti sanottuna, kun ajattelen seksuaalista kanssakäymistä tietyn maalaisen ihmisen kanssa, niin nousee pintaan ikään kuin sellaisia tunteita, joita voisin kuvitella olevan ihmisellä, joka on raiskattu  Ja ihan älytöntähän se on tuntea sillä tavalla, kun ei ole siihen "mitään syytä" edes. Eli tuo huono kokemus menneessä elämässä kuulostaisi kyllä loogiselta. En ole kauheasti noihin asioihin perehtynyt, mutta aina olen jotenkin uskonut sielun vaellukseen ym 

Terapiaa tässä tarvitsisi kyllä monien muidenkin asioiden selvittämisessä 

Itse myönnän olevani tietyllä tavalla rasisti...lähinnä fyysiseltä kantilta, jos niin voi sanoa. Ei koske kaikkia, mutta tummia kyllä, kuten myös vaikkapa esimerkiksi turkkilaisia, italialaisia ym. Ja tosiaan...omat rasistiset ajatukset ilmenevät siten, että en kestä oikein ajatustakaan siitä, että pitäisi olla fyysisessä kontaktissa heidän kanssaan. Jutella voin kyllä, mutta en voisi kuvitellakaan halaamista saati pussaamista tai seksuaalista kanssakäymistä. Kättelystäkin olen kerran kieltäytynyt  Lisäksi täytyy tunnustaa etten oikein pysty edes intiimiin kanssakäymiseen miehen kanssa, jonka tiedän vaikkapa tapailleen tietyn maalaista tyttöä joskus ja harrastaneen hänen kanssa seksiä ym  Kokemusta on tällaisestakin tilanteesta.

Toisaalta en kuitenkaan koe ulkomaalaisia huonompina ihmisinä tai mitään sellaista, enkä hyväksy heihin kohdistuvaa väkivaltaa tai loukkaavia kommentteja. Voisin myös kuvitella työskenteleväni heidän parissaan ym. Enkä mitenkään epäile etteivätkö he olisi hurmaavia persoonia, ahkeria työntekijöitä, mahtavia vanhempia tms. Jotenkin en vain tosiaan kestäisi mitään fyysisesti läheistä kontaktia monienkaan kanssa. En oikein tiedä mistä tällainen ajattelu varsinaisesti johtuu, mutta poden huonoa omatuntoa sen takia  Toisaalta tunnen suht pitkän ajan takaa joitakin etelä-amerikkalaisia, joista todella välitän ja olen ollut myös aikanaan ihastunut ja valmis suunnittelemaan yhteistä tulevaisuuttakin. Edelleen tekemisissä ja arvostan heitä todella ja olen aina valmis tukemaan ja jakamaan murheita ja iloja ym  Että en nyt varmaan mikään ihan mahdoton tapaus ole, mutta kehittymistä kyllä riittäisi - vaikka missä asioissa. Ja kun useinkaan en välttämättä edes tiedosta, mistä nämä kaikki kummalliset ajatukseni juontavat juurensa 

Itse tunnen Kauriita, jotka ovat juuri sellaisia hiljaisia ja hyvinkin sisäänpäin kääntyneitä. Yksi eräs pitkäaikaisimmista ystävistä kuuluu heihin. Mitä nyt kartasta katsoin, niin merkurius oli myös nimenomaan kauriissa. Itseäni ärsyttää välillä aivan äärimmilleen jos toisesta ihmisestä pitää kaikki vähäisetkin tiedot lypsää väkisin irti 

Juu ei ole koko aikana tullut mieleenkään yrittää estää heitä koskaan näkemästä toisiaan. Päinvastoin olen itse perunut välillä meidän näkemisiä, jotta he saisivat olla rauhassa keskenään. Nyt tuli sitten kuitenkin vihdoin itsekin otettua tuo ratkaiseva askel ja tavattua lapsi...lapsi tosin nukkui oikeastaan koko ajan, mutta ei voi muuta sanoa kuin että varmasti suloisin mitä olen koskaan nähnyt  Tuli kyllä todella voimakas tunne siitä, että haluan kuulua näiden kahden elämään ja viettää enemmänkin aikaa kolmisin ja luoda toivon mukaan hyvin läheisen suhteen tähän lapseenkin  Itsekin toivoisin juuri tuollaista, että voitaisiin kolmisin tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa yhessä...itse kun olen kyllä valmis kaikenlaisiin uusiinkin kokemuksiin  Ja ei epäilystäkään etteikö miesystäväni myös olisi...Kaksonen on kyseessä 

En ole ihan varma onko aiheesta täällä paljonkin kirjoteltu, yritin etsiä aiheesta keskustelua mutten ainakaan tuolla haku-komennolla löytänyt...

Ihan pakko kysellä ihmisten kokemuksia tätäkin kautta eli onko täällä ihmisiä, jotka elävät uusperheessä? Erityisesti kiinnostaisi kuulla tuntemuksia naispuolisilta, joiden miehellä on lapsi/lapsia entisen avo-/avioliiton jäljiltä.

Miesystävälläni on pieni poika, joka on ollut ihan toivottu lapsi. Parisuhde ei vain sitten kestänyt, en viitsi syistä sen enempää tähän selitellä, mutta painavat syyt kuitenkin taustalla. Tapailtu ja seurusteltu on tämän miehen kanssa tässä jo yli vuosi, ja nyt olisi sitten vihdoin tarkoitus, että minä tutustun tähän hänen lapseen.. Itse asiassa jo tänä iltana olisi vielä tarkoitus pikaisesti tämä lapsi nähdä.

En ole koskaan kauheasti ollut lasten perään, joten arvatenkin tuntemukset tämän asian osalta ovat heitelleet suuntaan jos toiseenkin. En ikinä olisi aiemmin voinut kuvitellakaan, että rakastuisin mieheen, jolla on lapsi/lapsia. Alkuvaiheessa en edes tiennyt asiasta. Eikä siinä toisaalta mitään, en ollut edes kiinnostunut, kun itse halusin alun perin pelkkää kaveruutta ym. Sitten se kuitenkin vain olikin menoa ja kovaa - jo heti ensi näkemältä itse asiassa 

En oikein itse edes tiedä, miksi olen aina niin kovin karttanut lapsia ja halunnut äkkiä poistua paikalta. Ei pitäisi olla huonoja kokemuksia tai mitään. Ei vain tule sellaista halua saada kenenkään lasta syliin tmv  Eihän lapsia ja eläimiä tule tietenkään verrata, mutta eläimet taas nostattavat juuri sellaista hillitöntä rakkauden tunnetta sydämessä, oli sitten kenen tahansa eläin kyseessä. Voi kunpa lapset saisivat saman aikaan. Vanhusten parissa olen työskennellyt monena vuotena ja heidänkin luokse olen valmis menemään ilman että tunnen oloani vaivaantuneeksi. Voin ihan hyvin halata heitä ja olla erittäin sydämellinen ja aito heidän seurassaan 

Ehkä tämä kaikki sitten johtuu jotenkin kokemattomuudesta, pelosta tai etten tunne osaavani oikein toimia lasten seurassa. Olen hyvin rakastunut ja tiedän miesystävänikin olevan...hän jaksaa kyllä tukea ja on valmis aina juttelemaan avoimesti ja kyselee tuntemuksistani...joten olen kyllä valmis yrittämään parhaani. Olen varmaan vielä kauhean itsekeskeinen ihminen..ehkä nyt on sitten se kasvun paikka. Varmaan tälläkin tapahtumalla on elämässäni jokin tarkoitus 

Olisi kuitenkin kiva kuulla ihmisten kokemuksista uusperhe-elämästä.

En tiedä mikä siinä oikein on..tunnen tosi monta vesimiestä, mutta en vielä yhtäkään, jonka kanssa oikeasti tulisin toimeen  Saman huomaa sitten niidenkin ihmisten suhteen, joilla on paljon vesimiesvaikutusta kartalla  Jotenkin tulee väkisinkin kinasteltua ja tapeltua aina heidän kanssaan 

Joo, seurustelen itseäni vanhemman miehen kanssa...Kaksosmiehen kanssa  Itse olen ihmeenkin positiivinen, kunhan vain nyt vihdoin pääsisin todellakin tutustumaan lapseen enkä kokisi oloani enää niin ulkopuoliseksi. Lapsi on 1v7kk joten vielä olisi varmaan todella hyvät mahdollisuudet muodostaa läheinen suhde häneen  Ja lapsi kuitenkin asuu äidillään emmekä me asu vielä miesystäväni kanssa yhdessä, mutta silti haluaisin nyt päästä tutustumaan tähän pienokaiseen. Vaikeinta ehkä on ajatella kuinka jollain toisella naisella on mahdollisuus jakaa oman mieheni kanssa jotain näin ainutlaatuista ja pysyvää kun taas minulla ei  No, jos joskus tulevaisuudessa minullakin..

Juu itselläni ollut kanssa aina vastoinkäymisiä ja nyt alkanut tulla taas tämän vuoden lopulla. Alkuvuosi menikin jotenkin "liian" hyvin...

Nyt tämä 21-vuotias yrittää vihdoin totutella ajatukseen 'äitipuolena' olemisesta tulevaisuudessa jossain vaiheessa...ja vuosi sitten vielä en voinut lapsia oikein sietääkään..onneksi nykyään sentään suhtaudun lapsiin aika positiivisesti  Mutta helppoa ei varmasti ainakaan aluksi tule olemaan kun lapsiin en ole vielä paljon yhtään tottunut

Itse olen aurinkomerkiltä kalat ja tunnen hyvin paljon kaloja muutenkin, ja täytyy sanoa että kyllä sieltä löytyy todellisia taisteilijoita, jotka tuovat äänensä kuulumisiin, ehkä liiankin kärkkäästi 

Itsellä paljon oinas-vaikutusta, ja ainakin rapu ja vesimies suoraan sanoneet, että olen itsekkäin ihminen, jonka he tietävät  Myös kaksosmieheni on huomautellut pitääkö minun olla aina niin itsevarma...mutta selvästi kuitenkin myös tykkää tästä piirteestä 

Aurinkomerkiltä Kalat ja lääketiedettä opiskelen  Tykkään haasteista ja muutenkin vissiin ihminen joka ei halua päästä niin helpolla...no, niitä haasteita ainakin riittää jo tässä opiskelussakin ihan kivasti, ei varmasti pääse tylsistymään 

Itse olen tuossa vuosi sitten ja siitä eteenpäin päässyt tutustumaan lähemmin Kaksosten kiehtovaan maailmaan, erityisesti miesystävän kautta. (En tiedä mistä noita kaksosia tai kaksos-vaikutteisia ihmisiä oikeen on alkanut sadella yhtäkkiä ) Enimmäkseen olen näihin moniin piirteisiin kyllä todella tykästynyt  enkä varmaan vaihtaisi hetkeäkään pois Meidän suhteessa kyllä vaikuttaa välillä siltä, että itse olen useasti se epäilty 

Myönnän olevani aika laskelmoiva tyyppi ja välillä varsinainen juonittelija. Parhaiten valehtelen tilanteissa, jotka tulevat täytenä yllätyksenä yhtäkkiä päin naamaa. Usein olen vääristellyt asioita niin, että periaatteessa en valehtele, mutta tiedän vastapuolen käsittävän asiat kuitenkin eri tavalla (sillä tavalla kuten toivonkin). Äiti jo välillä ollessani lapsi huomautti kieroilustani. Yleensä en itse ole jäänyt koskaan kiinni, ja lapsena syyt lankesivat muiden niskoille. Olen kyllä muuttunut huomattavasti parempaan päin ja uskon kehityksen kulkevan siihen suuntaan koko ajan 

Ihmettelen vain mistä mahtaa nämä piirteeni johtua? Kasvatusta tai ympäristön vaikutusta ei oikein voi syyttää, sillä koko perheeni ja lähisukuni on sellaista porukkaa, joka ei osaa valehdella oikein sitten millään    Eivätkä sitä edes hyväksy. Siksi olen vähän hämilläni mistä kaikki oikeen juontaa juurensa  Huonoa omatuntoa ei ole juurikaan tullut usein podettua, "olihan käytökselläni hyvä syy tai tarkoitu tai ainakin sain mitä halusinkin"  No mutta onneksi tosiaan asioissa tapahtunut hyvää kehitystä ja ainakin myönnän asioita.

71 %:sesti nainen ja 29% mies 

Itse olen aurinkokala ym ja täytyy kyllä sanoa, että monet ystävistäni ovat välillä ihmetelleet, että kertovatko ihmiset minulle aina kaiken. Ihan tuntemattomatkin lähestyvät yleensä helposti ja alkavat heti kertoa yksityisasioistaan ja on pyydetty vahtimaan Kampissa vieraiden ihmisten laukkuja ja ties mitä