Absolutely Winter!

Talvi on ihana. Luonto on kauneimmillaan kun se nukkuu. Valkoinen hohtaa auringossa miljoonina tähtinä ja hengitys huurua.

Pakkasaamut ovat parhaita tai kun sataa melkein höyheniä taivaalta.

Eikä ole pikkuötököitä missään.

Riikinkukko. Eipä ollut vaikea arvata että se olisi jotain tällaista...

  Minulle kevät ei ole iloista aikaa....

En tykkää yhtään kun lumi lähtee. Se on lähinnä ahdistavaa koska mielestäni luonto paljastaa talven jälkeen rumat kasvonsa. Joka kevät lähinnä odotan jo syksyä.
Kun syksy saapuu ja vie lehdet, ryhdyn jälleen hymyilemään.

Eli sitä odotellessa...

Kukkulan keiju eli ihan tavallinen versio, mut ruusuista en tykkää.
Ja kyllä! Ihme juttu, mutta kullankeltainen on lempivärini....

Nyt meni minulta hieman ohitse.

Se, että nauttii elämästä itsensä kanssa ei kai tarkoita sitä että pitää juosta ympäriinsä yrittää tehdä kaikkea mahdollisemman nopeasti.

Vai oliko pointtisi se, että kaikki tekevät niin kuitenkin?

Please, try to explain yourself a bit more....

Minä ei nyt taas ymmärrä. Syytän siitä tähtiä.

Niin ja siis. Leijona sopii mielestäni suhteellisen hyvin kaksosten kanssa, kunhan muistaa Leijonaa aina välillä vähän silitellä.

Mielestäni kaksonen ja jellona on hyvä yhdistelmä. Jellonaa voi kuitenkin ärsyttää, jos kaksonen yrittää viedä liikaa huomiota ja kaksosta taas jellonan ylpeys... Jellonat haluaa olla aina oikeassa ja auta armias, jos pystyt todistamaan jellonalle olleesi alun alkaen oikeassa, vaikka hän on pari tuntia väittänyt vastaan, ettei asia voi olla noin... Sitä häpeää ei jellona kestä.   Sitten asiaa vielä pahentaa se, että nauraa paskaisesti et hah, olinpas oikeessa...    Siinä vaiheessa loppuu tuon mahtailevan kissaeläimen huumorintaju! 

Mut se mitä erityisesti rakastan jellonissa on se aito lämpö ja välittäminen. He osaavat todella rakastaa ja palvoa rakkaitaan täysin sydämin. He puolustavat ystäviään, perheenjäseniään ja rakkaitaan viimeiseen hengenvetoon asti. Jos joku loukkaa minua, leijonaystäväni haluaa selvittää asian, vaikka itse antaisin anteeksi viidessä minuutissa eikä koko juttu jaksaisi edes enää kiinnostaa...  Se on vaan jotenkin niin huvittavaa..

Pystyn allekirjoittamaan tuon kaiken helposti!
Ehkä olen sitten stereotyyppinen Lellona, mutta kyllä osataan nauraa itsellemme!

Olen siis vihreä.... ja katselin että Asterix on ainoa joka minun kanssani tämän värin jakaa. Meitä vaikeita persoonia on sitten nähtävästi aikasta harvassa.
Jos oikein rehellisiä ollaan niin olisin ehkä halunnut olla joku muu väri. Mutta jokaisella on omat ristinsä kannettavanaan.

Aurasi pääväri:
Vihreä

Vihreä on yksi voimakkaimmista auran väreistä. Vihreä ihminen on erittäin älykäs. Hänen oivalluksensa on terävää ja nopeaa, hän on hahmottanut ongelman ytimen ja keksinyt ratkaisun ennen kuin toiset ovat edes epäilleet jonkin olevan pielessä. Mutta koska eteneminen alkupisteestä päätepisteeseen on vihreälle niin nopeaa ja vaivatonta, häntä ei juurikaan huvita jäädä näpertelemään välivaiheiden kanssa.

Liian yksityiskohtaisesti määritelty projekti on vihreälle tylsä. Hän haluaa kehittää idean, laatia suunitelman ja antaa sitten toisten toteuttaa sen ja hoitaa hänelle itselleen tylsät yksityiskohdat.

Vihreä ihminen vetää puoleensa niin valtaa kuin rahaakin. Hän on nopean älynsä ansiosta erittäin tehokas ja halutessaan hyvinkin järjestelmällinen. Vihreä tunnistaa kaavat ja löytää ratkaisut nopeasti - ja kirjoittaa mielellään itselleenkin muistilistoja ruksattaviksi.

Jos vihreä saa itselleen valtaa, hänelle ei mikään ole mahdotonta. Hän on hyvin tavoitehakuinen ja määrätietoinen pyrkiessään omaan tavoitteeseensa. Tämän seurauksena vihreä myös helposti uppoutuu tyhönsä kaiken muun unohtaen.

Vihreä on myös erittäin voitontahtoinen ja kilpailuhenkinen. Hän ottaa mielellään riskejä ja saattaa sortua uhkapelin pauloihin, ainakin jos voitot ovat tarpeeksi suuria.

Vahvatahtoinen vihreä oli toidennäköisesti se, joka keksi lauseen "It is my way - or the highway". Hänen mielestään hänen vaihtoehtonsa on ainoa oikea - ja älynsä turvin hän yleensä vakuuttaa, tai ainakin vaientaa, myös vastaväittäjänsä.

Minulle sanoi äitee silloin kuusi vuotta sitten, kun muutin pois kotoa, että opettele ensin elämään yksin, jotta osaat elää jonkun toisen kanssa.

Niin minä sitten tein ja rankkaa oli. Kärsin tuolloin samasta ongelmasta kuin sinä nyt. Ei mitään järkeä raahustaa tyhjään kotiin tai tehdä mitään ihmeellistä jos ei ole ketään jonka kanssa jakaa sitä tai kertoa siitä.

Mutta sitten se valaistus tuli, löysin tavan tehdä itse itseni onnelliseksi. Ja ymmärsin että onnellisuus ei ole muista riippuvainen tekijä. Vain sinä itse voit määrittää onnellisuutesi määrän. Eikä sen jälkeen ollut enää yksinäistä.

Nyt suorastaan kaipaan välillä omaa rauhaa ja asioita mitä voin tehdä yksin.

Sinulle haluaisin sanoa, että käy itseksesi leffassa, käy kahvilla ja kirjastossa. Katsele ympärille, mieti mitä näet ja miten koet sen. Ja jos sinusta tuntuu että haluat kertoa jollekin jotain niin kerro se vastaan kävelevälle henkilölle.
Minä tein sitä myös. Ihmiset aluksi hämmästyvät, mutta ryhtyvät sitten juttelemaan sinulle. Siinä saa uusia tuttavuuksia samalla. 

Tsemppiä. Yksin oleminen ei ole paha asia. Ja itsensä kanssa on kiva jakaa maailma.

Kiitos vastauksestasi....

Vertailu on hieman hankalaa tietyissä tilanteissä. Esim. Minulla oli tummanvihreä hame (näin minulle kerrottiin) ja menin sen hameen kanssa kangaskauppaan. Siellä itsekseni etsin samaa sävyä ja kävelin kankaan luota toisen luokse. Lopulta löysin mielestäni saman värin. Menin kassalle ja ostin kangasta oikean määrän ja sitten kotiin. Kotona äitini kysyi, että miksi ihmeessä ostit tummansinistä. Olin hetken ymmälläni ja sitten laitoin hameen ja uuden kankaan vierekkäin. Minusta ne näyttivät tismalleen samalta. Ja tietysti ne näyttivät siltä, koska ne olivat juuri samaa tummuusastetta. Eli näin ei ainakaan sinisen ja vihreän kanssa onnistu.

Mutta muuten ideasi on aivan mahtava. Täytyy ottaa yhteyttä ammattilaiseen joka katsoisi minulle värikartan ja sen kanssa voin sitten mennä kauppaan. Eikös siellä myyjät ole sitä varten, että ne avustavat hankinnoissa.
Tietysti ongelmaksi voi muodostua luottamus. Olen epävarma vastaavissa tilanteissa muutenkin, niin mistä minä tiedän että minulle myydään juuri sitä mitä haluan, kun en itse huomaa eroa. 
Noh. sellaista se.

Ja en koe itseäni mustavalkoiseksi. Päinvastoin. Keltainen ja kulta ovat värejä joilla ympäröin itseni, vaikka pukeudun mustaan tai valkoiseen.
Ehkä se keltainen sitten on se minun juttu muutenkin. Mene ja arvaa.

Mitään tietoa mistä sellaisia ammattilaisia löytää joilta voisi saada hieman apua siihen värikarttaan? Puhelinluettelosta?

Täältä hieman kommenttia sellaiselta ihmiseltä, joka ei pysty nauttimaan väreistä.

Keltainen on lempparini, mutta vain sen takia että erotan ainoastaan keltaisen ja punaisen sävyt.

Sininen ja vihreä menevät totaalisesti sekaisin, en tiedä kumpi on kumpi ja luulen että pääasiallisesti  näen maailman mustavalkoisena.

Voiko värit silti auttaa tukemaan mielialojani vai jatkanko mustavalkoista linjaa edelleen?

Mutta sellaista, olkaa niiiiin onnellisia siitä, että näette maailman värit.
Minulla on meinaan aikasta tyhmä olo välillä kaupoissa etc. kun ei ole havaintoakaan minkä värinen jokin vaate on. 

Haluan kiittää sinua, kun katsoit minulle korteistasi. Vastaavaa olen hieman aavistellutkin.
Täytyy yrittää muistaa huoltaa myös ruumista aivojen rinnalla. 

Joskus sellaiset asiat vain pääsevät unohtumaan.
Tietysti, koska tupakoin. Niin lukiessa jotain kvantitatiivista analyysiä, niin siellä tupakalla tulee käytyä hieman useampaan otteeseen kun menee hermo.

Mutta, yritän.

Ja vielä suuret kiitokset.

Minä haluaisin tietää miten minun tulisi suhtautua pääsykoelukuihini.
Hajoilen välillä ihan huolella ja tuntuu, että pää on tyhjä. Mitään ei jää mieleen.
Haluaisin todella siihen hakemaani kouluun ja yritän parhaani.
Kannattaako minun huolestua siitä etten ehkä jaksa? Vai jaksanko?
Hieman neuvoa enkeleiltä olisi tarpeen...

Kiitos sinulle, näin etukäteen...

Minulla on käynyt hieman hassusti.

Olen ainokainen leijona koko suvussani. Kaikki on pääasiallisesti kaloja tai rapuja. Mm. Isä, äiti ja sisko on kaloja, poikaystävä on kala ja kaksi parasta kaveriani, anteeksi neljä... ovat rapuja. Isovanhempani ovat kaloja (siis isän puolelta) Äidin puolelta pappa oli kala ja äidinäiti on itseasiassa oinas. Ainokainen tulimerkin edustaja. Kaikki setäni (neljä kpl) rapuja ja yksi kala. Serkkuni (12kpl) pääasiassa rapuja ja kaloja, joista taitaa muutama olla skorpioneja.

Olen ympäröity vesimerkeillä. Järkyttävää.

Mutta näinkin siis voi käydä!

Joskus on hieman yksinäistä, kun suurin osa lähipiirini tunnemaailmasta menee minulta yli hilseen.  Ei vain pysty ymmärtää....

Hmmm... jos saan liittyä keskusteluun.... eli...
Äiti, isä ja pikkusisko Kalat
Isän isä: Kauris
Isän äiti: Kalat

Äidin äiti: Oinas
Äidin isä: kalat

Isän viidestä veljestä kolme on kaloja ja Yksi on rapu. Viimeistä en muista.
Näiden vaimot ovat Rapuja, paitsi yksi joka on Kalat

Minun serkkuni ovat pääasiallisesti Rapuja eli kahdestatoista kuusi on rapuja.... plus kaksi kalaa... ja kaksi skorpionia... Minä olen Leijona ja juuri syntyneestä vauvasta  vaaka....

Että hyvin vesipainoitteista tämä elo on... mainitaan nyt vielä että jostain syystä kaikki ystäväni ovat rapuja.... ( 4kpl) ok, muutama poikkeuslöytyy... neitsyt ja vaaka...

Ja kaikki vanhat poikaystäväni ovat olleet rapuja tai kaloja...

En siis ikinä pääse näistä eroon...