Näytä kirjoitukset
näin tämän unen pari yötä sitten.
asun kerrostalossa, joka on pilvenpiirtäjä. minulla on kauhea kiire töihin, pikkujouluihin. en meinaa löytää mistään työvaatteitani ja pikkuveljeni piilottelee kännykkääni eikä meinaa antaa sitä minulle. pyydän poikaystävääni menemään jo käynnistämään autoa valmiiksi.
pääsen vihdoin lähtemään asunnostani. alan laskeutua rappusia alas, jotka menevät talon ulkopuolella. huomaan että rappuset ovat liian jyrkästi laskeutuvat ja minua pelottaa ihan hirveästi laskeutua niitä, vaikka mummoni ja muut ihmiset melkein hölkkäävät ne alas. (nämä samat rappuset ovat ennenkin kummitelleet unissani) en pääse kuin pari askelta ja käännyn takaisin ja menen hissiin. hississä on kaksi hissipoikaa, jotka alkavat ahdistella minua. pääsen lopulta ala aulaan ja pihalle talosta. pihalla huomaan että poikaystävääni ja hänen autoaan ei näy missään. minua alkaa tosisaan ketuttamaan kun olen jo niin pahasti myöhässä.
lähden jo kävelemään kaupunkiin päin kun tajuan katsoa puhelimeni kalenterista että olenkohan minä edes oikeassa päivässä. no kalenterista selviää että se työkeikka olikin vasta viikon päästä lauantaina.
käännyn ympäri mennäkseni takaisin asuntooni mutta sitten huomaan että takanani on hirveän ruma ja epämuodostunut mies. mies on oikeastaan kuin luuranko, jonka päällä roikkuu vaan nahka. miehen silmät ovat sokeat ja ne pyörivät villisti kuopissaan. miehen luisevat kädet ovat lähteneet kasvamaan solisluista. ja tämä mies puhuu jotain outoa kieltä. siitä ei saa mitään selvää ja puhe on todella nopeata. joku ihminen ympäriltäni sanoo että mies sairstaaa välkkyvien pilkkupallojen tautia.
yhtäkkiä kuulen ääniä kaupungista päin. näen kerrostalojen yllä ison keltaisen torven josta tulee outoa puhetta, samanlaista kuin sen sairaan miehen puhe. katson ympärilleni ja tajuan että on kesä. näen järven vastarannan puiden takaa ison punaisen radio tornin. seison siinä pihalla ja katson vuorotellen sitä keltaista torvea ja sitä punaista radio tornia.
