soittaminen on upeaa.. itse soitin selloa pienenä ja nyt harmittaa kun ei voi kokea tuota soiton riemua sen suhteen, pitäisi kai harjoitella enemmän että selkäydin virkistyisi tämän vinguttelun sijaan..
mutta asiaan.
niin, uskon näin, että elämässä oppiminen tapahtuu hedelmällisesti, kokonaisvaltaisesti oppiessa/opiskellessa "vaikeimman kautta". eli mitään oikopolkuja käyttämättä.. kun asiat sisäistää, tiedostaa, opitut asiat ovat pysyviä. jotkut asiat vievät vähemmän energiaa, jotkut enemmän, esimerkiksi psyykkisistä ongelmista/sairauksista paraneminen, jonka kanssa itse juuri kamppailen. omalla kohdallani muutos tapahtuu ehkä jotenkin näin:
- tiedostaminen
- (sisäistäminen)
- syiden selvittäminen
- asian rakenteen selvittäminen
- (sisäistäminen)
- todellisten ongelmien/haasteiden yksinkertaistaminen
- halu muutokseen
- itse muutos
en tiedä liittyikö tämä nyt niin aiheeseen.. ehkä siis niin että tuon oppimisen tulos, se on sitten nektaria
alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.