Kyllä minä taidan siitä miehestä tykätä. Kummallista vaan kun mitään kipinöintiä ei ole ollut. En tiedä mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään. Minä tahtoisin joskus täydellisen kodin ja perheen jne. ja tämän miehen kanssa se varmastikin onnistuisi, mutta riittääkö se sittenkään...?
No päivä kerrallaan, eiköhän sen sitten tiedä kun tietää 

En tiedä lukeeko tätä enää kukaan...
Noniin, nyt meillä sitten on se täydellinen koti ja täydellinen perhe . Ostettiin keväällä omakotitalo maalta ja toukokuussa meille syntyi poika. Kyllä voin sanoa, että olen onnellinen, vaikka ne samat ongelmat edelleenkin vaivaa. Mies ei puhu tunteistaan, eikä seksi oikein suju... No kaikkeahan ei voi saada, mutta paljon olen saanut kuitenkin! Halusin miehen, jonka kanssa voin olla paras ystävä ja sain sellaisen. Rakastan häntä paljon.

heipähei kaikille!

olenkin ollut palstalta pitkään poissa ja nyt sattumalta aloin näitä selaamaan  !

hassua lukea meidän alkutaipaleesta omia ajatuksiani... me ollaan nyt sitten kohta kaksi vuotta seurusteltu ja avoliitossa oltu reilu vuosi siitä. ja kyllähän minä sitä niin hirmusesti rakastan .
hyvin meillä merkit pääsääntöisesti sopivat keskenään . ongelmina meillä on suurimpana seksi. tai minulle sen puute...olen siis paljon seksuaalisempi kuin mies ja se tökkii. seksi on kyllä hyvää, mutta minua on kaihertanut sen vähyys. vähän aikaa sitten nostin kissan pöydälle ja katsotaan nyt mihin tämä johtaa  :, tällä hetkellä tilanne on taas parempi. hankalaa on myös se, ettei mies tunnu paljon puhuvan tunteistaan. siinä kai se merkkien epäsopivuus tulee esiin, kun minä vaan jauhaisin tunteista, mut mies ei. no, koitetaan kuitenkin ymmärtää toisiamme parhaamme mukaan.

hauskaa kesää kaikille!

Tässä on nyt tullut erilaiset luonteen piirteet miehestä esille, ja kysyisinkin nyt että ovatko kaikki neitsyt-miehet luonteeltaan perusnegatiivisia? kaikki tuntuu olevan aina päin p**settä ja se on tosi rankkaa minulle. kun haluaisin niin kovasti auttaa, mutten mitenkään pysty, kun aina tulee uusi asia mikä on huonosti...

Kyllä minä taidan siitä miehestä tykätä. Kummallista vaan kun mitään kipinöintiä ei ole ollut. En tiedä mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään. Minä tahtoisin joskus täydellisen kodin ja perheen jne. ja tämän miehen kanssa se varmastikin onnistuisi, mutta riittääkö se sittenkään...?
No päivä kerrallaan, eiköhän sen sitten tiedä kun tietää 

vietettiin miehen kanssa viikonloppu yhdessä. oli mukavaa, enkä ajatellut mitään ahdistusta silloin. nyt se kuitenkin taas tuli esiin, kun ollaan erillään... kunpa saisin pään tyhjennettyä kaikista näistä ajatuksista ja saisin hetken huilata 

jotenkin minulla on sellainen kutina, että ravun ja neitsyen pitäisi sopia yhteen. kertokoon se joka paremmin tietää. vielä en ole kehdannut syntymäaikaa tivata, jotta saisin kartan tehtyä... 

minua viehättää miehessä juuri se analysointi  , olen itsekin samanlainen... ensimmäisen yhteisen yön jälkeisenä aamuna minä olin kyllä verkkareissa, ilman meikkiä ja tukka pystyssä ja silti mies katseli pitkään, otti poskista kiinni ja pussasi suulle. enkä ole tosiaankaan niitä "luonnon kauniita"....
ainakin toistaiseksi on mies kyllä ollut kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu. on jopa kysellyt mitä sairastelleelle eläimelleni kuuluu! se teki minuun oikeasti vaikutuksen.

no täytyy nyt katsella mitä tästä tulee. välillä tuntuu paremmalta ja sitten taas ahdistaa niin kamalasti. kerroin eilen miehelle vaikeasta erostani ja hän kuunteli ja kuulosti kovin järkyttyneeltä. sanoin vain etten halua mitään sääliä, kokemushan se oli sekin...

olen nyt tavannut mukavan neitsyt miehen, joka on selvästi minuun rakastunut. hän on kiltti ja herkkä ja puhuu paljon. meillä synkkaa jutut ja huumorintaju. sängyssä homma toimii paremmin kuin loistavasti, hän kertoo usein kuinka kaunis olen yms... mutta en tiedä mikä mättää... 
miestä on mukava nähdä, hänen kanssaan on kiva viettää aikaa, mutta minua ahdistaa niin että välillä oikein kurkkua kuristaa 

osaisikohan joku auttaa? en tahdo häntä loukata ja se juuri pelottaa, että jos hän välittää minusta enemmän kuin minä hänestä....

joku täällä varmaan muistaa taustani. en ole seurustellut kenenkään kanssa vuosi sitten tapahtuneen eroni jälkeen ja mietinkin, että onko ahdistus vain seurustelun aloittamisen pelkoa. sitä että pelkää taas satuttavansa itsensä...

heipä hei!
luulin että tämä keskustelu olisi jo kadonnut bittiavaruuteen...
kaksosmiehen kanssa homma kuihtui kasaan. harmi toisaalta. 
tapasin miehen ja hänen uuden tyytöystävänsä juhannuksena. kyläilimme yhteisillä ystävillä samaan aikaan. yhtä flirtti mies oli minulle kuin ennenkin, pyyteli käymään piittaamatta naisestaan lainkaan. flirttasin takasin vähän kevyemmin, mutta en kuitenkaan ollut enää tosissani. toivon, että he ovat tämän naisen kanssa onnellisia, mutta en silti voi olla miettimättä, että mikä minussa oli etten kelvannut....

uusia tuulia kohti olen kuitenkin menossa, olen tavannut nyt vaaka miehen. mukavalta tyypiltä vaikuttaa, muttei kuitenkaan sykähdytä niinkuin se kaksos mies... ehkä, kunhan vain tutustumme paremmin...  :

kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne vaaka miehistä ja rapu-vaaka suhteista!

ex- mieheni on leijona. ihmisenä todella ylpeä, eikä löydä koskaan itsestään mitään vikaa. kun rakastaa, niin rakastaa täysillä, kun tunteet hiipuu, niin se on menoa sitten. hirveä materialisti ja hieman snobahtava. ystävänä maailman luotettavin tyyppi!

kävin miestä  moikkaamassa perjantaina hänen työpaikallaan. mies oli kovin hermostunut ja tuntui odottavan  jotakuta paikalle. mukava hän minua kohtaan oli, mutta hermostus paistoi läpi. en viitsinyt kauaa kiusata, vaan lähdin pois. mies pyysi, että soittaisin kun tiedän minne menen, hän voisi tulla poikkeamaan kun  pääsee töistä. soitin sitten miehelle, oli kovin outo. en pyytänyt häntä tulemaan, eikä hänkään enää asiaa maininnut. tiesin jo jotenkin alusta asti, ettemme tule näkemään enää sinä päivänä. no tällä kertaa mies kuitenkin laittoi viestin, missä pahoitteli ettei ehdikään nähdä. se oli positiivista. lauantaina kiitin häntä, kun oli ilmoittanut edellisenä päivänä.
ei ole miehestä sen jälkeen mitään kuulunut... kaipa minä taas joku päivä pistän hänelle viestiä, kun en kuitenkaan jaksa odottaa hänen yhteydenottoaan ...  :

pistin miehelle viestin päivällä, että onko tarjous vielä voimassa ja hän vastasi (usean tunnin päästä), että tottakai on!
huh, nyt sitten jänskää, että mitenhän käy tänään... peukut pystyyn!  soitan miehelle jossain vaiheessa ja kuulostelen onko vielä mielellään tapaamassa minua. kaipa sitten vaan ilmoitan, että olen nyt tulossa tapaamaan häntä.
eilen mies sanoi, että olen koska vaan tervetullut hänen luokseen. sanoin, etten minä koskaan  mene minnekään, jos ei kutsuta, niin mies sanoi että tänne voit tulla aina kutsumattakin... ehkäpä hän onkin sellainen, joka ei osaa kutsua ketään, vaan odottaa milloin joku ilmoittaa olevansa tulossa kylään. hankalaksi menee, sillä minä en osaa enkä halua niin tehdä.

apua, nyt suihkuun ja laittautumaan. alkaa vaan joka kerta enemmän epäilyttää tapaamisen onnistuminen, kun niin  monta kertaa on mennyt mönkään... 

ei, ei mikään rakkaus. en voi sallia sitä itselleni. päätin jo kun tavattiin, että tähän tyyppiin en sitten rakastu. enkä rakastu. piste.

juteltiin miehen kanssa puhelimitsekin ja kovasti pyyteli minua tänään  luokseen. en mennyt, huomenna töitä. ihmetteli miksi minä en koskaan soita, hänestä se kuulemma olisi mukavaa... sanoin, että olen vaan ihmisenä sellainen joka ei kauheasti perään soittele. en tiedä tajusiko.
pyysi huomenna käymään työpaikallaan illalla, on siis ravintolassa töissä. sanoin, että katsellaan ehdinkö. sanoi, että soita, sanoin että ehkä soitan... taitaa mies kohta kyllästyä minuun. tottakai soitan, mutten viitsinyt sitä miehelle sanoa 
pienesti vittuilin siitä lauantaisesta, sanoin että turha kai mitään on sopia kun ei hänestä kuitenkaan mitään kuulu... mies suuttui 

mies on todella mukava ja kiltti minulle, mutta jokin hänessä tökkii. olisiko tuo katoilu ja se ettei edes ilmoita mitään. ja kaikki kaunis, mitä hän minusta sanoo, tuntuu valheelta. kuin harkitulta teorialta siitä miten nainen saadaan polvilleen  , you know?

suhteella ja pelillä on mielestäni eroa. minulle ne ainakin merkitsevät eri asioita.

en pystynyt enää hillitsemään itseäni vaan laitoin alkuillasta miehelle viestin. laitoin, että toivottavasti hän ei loukkaantunut, kun minä olen sellainen joka sanoo asiat suoraan ja herkemmät saattavat loukkantua  .
kirosin miehen taas alimpaan helvettiin, kun mitään vastausta ei kuulunut, mutta äsken mies sitten pistikin viestin. hän kertoi, ettei loukkantunut ja kysyi vielä, että miten menee kultaseni?  ärsyttävä! selvästi yrittää vaan pitää mut hyvällä tuulella, ei vaan osu eikä uppoa meikäläiseen tuollaiset korusanat. teki mieli laittaa, ettei kutsuisi mua tollaiseksi, mutten viitsinyt.

pah, ärsyttävä mies! ja silti mulle tuli hyvä mieli, kun se vastas mun viestiin. että en ole sille näkymätön ja unohdettavissa.

mies on kuin minun exäni, leijona myöskin.

hän lähti rumasti, minut lyttyyn haukkuen, pakatessaan hymyili ja sanoi, että koitahan pärjäillä. olin todella, todella hajalla. puoli vuotta elämästäni meni kuin sumussa. yhtään ei helpottanut, kun mies useaan otteeseen sanoi, että tahtoisi ehkä kokeilla uudestaan. kun kysyin suoraan, että tahtooko vai eikö, niin vastaus oli aina ei. välillä soitti ja kertoi, kuinka oli kavereilleen puhunut, että palaa luokseni ja perustamme perheen ja ostamme farmarin jne. kerrankin kysyi muuttaisinko hänen kanssaan taas saman katon alle. en vastannut silloin mitään ja kun muutaman päivän päästä kysyin asiaa uudestaan, mies pyörsikin puheensa.
erosta on nyt kahdeksan kuukautta ja miehellä on jo toinen tyttöystävä menossa, silti kuulemma ikävöi minua.
en minäkään ymmärtänyt, miksi emme voineet palata yhteen, edes kokeilla. enkä ymmärrä vieläkään.
jos vaan pystyt, niin lopeta toivominen. kun mies on tarpeeksi monta kertaa vihjaillut takaisin tulolla, eikä kuitenkaan tule, lakkaat jo uskomasta häntä.

en tiedä onko se ylpeys vai mikä, joka miestä pidättelee, mutta olisi vaikka puhumatta mitään, eikä elättelisi toivoa...