Viime yön uni:
Olin kotonani mutta se ei näyttänyt nyk. kodilta. Minulla oli joku nainen ja mies vieraana ja yritin saada heidät pois kertomalla, että kohta tänne on tulossa joku remppamies vaikka ei oikeasti ollut.

Hämmästyin kun yhtäkkiä ovikello soi ja sieltä tulikin joku mies tekemään jotain hommia asuntoon. Kävi ilmi, että mies oli tuttu minulle (mutta ei oikeassa elämässä) ja juteltiin elämistämme.

Olin sillä tavalla kiinnostunut miehestä, hän viehätti minua. Tunsin sellaista tiettyä turvallisuutta ja vakautta mitä normaalisti en tunne koskaan kenenkään kanssa. Olisin halunnut halailla häntä mutta hän ehti lähteä.

Se mikä unessa pisti silmään eniten, että miehellä oli poskessa sellainen ruskea laaja kasvain/syntymämerkki.

Myöhemmin sitten oli joku luento tms. jossa mies luennoi ja minulle näytettiin ikäänkuin välillä nykyhetki ja välillä menneisyys jossa kasvain oli naamassa vielä, ja nykyhetkessä se oli leikattu, jäljellä oli vain pieni arpi mutta ympärillä paljon sileää tervettä vaaleaa ihoa, tunsin edelleen viehätystä (ja kasvain ei yleensäkään vaikuttanut tähän tunteeseen)

Olisiko kellään mitään oivallusta tai ymmärrystä tähän? Vaivaa niin paljon että ihan sitä varten rekisteröidyin tänne. 

Vaikuttaa siltä, että kaipaat rakkautta ja läheisyyttä. 

Kyllä astrologia on aika pitkän linjan ohjenuora ja kartta läsnä läpi elämän. En aina jaksa tuijotella tähtiin, joskus on elettävä hetkessäkin. Mutta aina palaan takaisin. Opittavaa on loputtomasti. Mutta itse ei aina osaa tai ymmärrä. 

Ei kyllä ikinä uskoisi, ainakaan sen perusteella miten vähän tänne kirjoitellaan  

Vaikka kirjoitatkin niin eipä se paljon herätä vastakaikua. Onko ihmiset niin passivoituneet kaiken sosiaalisen median voimasta?

Muistelen foorumin alkuaikoja, kun ehkä väkeä oli vähemmän, mutta voi miten intensiivisiä keskusteluja oli. Niitä aikoja...  

Itsekkin viimeaikoina olen kiinnittänyt huomiota miten keskustelut ovat aikalailla tyrehtyneet ja muistellut vanhoja.  Ajat muuttuvat.

Omassa elämässäni kyllä tämän tästäkin törmään ihmisiin, jotka harrastavat astrologiaa. Viimeksi näin oli yliopistolla. Astrologia kyllä kiinnostaa ihmisiä edelleen. Olisikin hienoa jos sitä alettaisiin opettamaan yliopistossa tai vetämään kursseja.

On sitä kärsimystä ilman karttojakin. Itselläni on ns. hyvä kartta, mutta koen, että se lähinnä antaa minulle valmiudet selvitä tästä elämästä parhaalla mahdollisella tavalla joka kuitenkin on aika paljon ollut haasteellista.

Mutta ei kai tuo nyt tarkoita että lapsella olisi ADHD? 

Kukaan tiedä voiko esimerkiksi Suosikki-lehdessä tai vastaavissa myytyjä vaatteita tilata enää mistään? Sain käsiini vanhoja 2002-2004-lehtiä ja aivan uppouduin menemään ajassa taaksepäin. Olin jo melkein jotakin tilaamassa kun tajusin että eihän se taidakaan mennä ihan näin. Huh, mikä aikamatka! Buumipiloja on aina ikävä.

En ole käynyt värianalyysissä, mutta minulle sopii lähes väri kuin väri kunhan se ei ole liian voimakas esimerkiksi musta. Kaikkein parhaiten sopii maanläheiset sävyt erityisesti ruskea. Minulla on myös aika vaalea iho joten pastellinsävyt käyvät esimerkiksi vaaleanpunainen. Pastellin vihreä näyttää sairaalta koska minulla on myös ns. oliivi-iho. Muut vihreät kyllä menee. Sinisistä sävyistä en juuri pidä eivätkä ne näytä juuri miltään, enemmän maansävyt ja punaiset. Persikka on yksi parhaista väreistä ja oranssissa kuulemma hehkun. Yleensä tosin käytän vain harmaata.

En tiedä mitä karhu symboloi sinulle. Jos unessamme esiintyvät asiat ovat heijastus itsestämme, voi olla, että sinulla on jokin puoli jota sinun on vaikea kokea ja se on se karhu? Ehkä kaipaat seuraa, rakkautta tai jokin puoli sinussa kaipaa huomiota tai ympäristössäsi ei ole tavalla tai toisella hyväksyntää joko itseäsi ta muita kohtaan. Tai sitten uni on kokonaisuudessaan vaan heijastus jostakin elämääsi ahdistavasta tekijästä, koska vaikutti siltä, että se oli osittain painajainen. Kaikki asiat unissa eivät kuitenkaan ole symbolisia vaan aivan loogisia arjestamme ja ympäristöstämme poimittuja asioita. Karhuhan on myös pelottava eläin ja on aivan loogista pelätä karhua niin valveilla, kuin unissamme. Onko siis ihme, että unessa ahdistumme karhun läsnäolosta tai yritämme satuttaa sitä koska niinhän ihmiset myös toimisivatkin.

Pitkästä aikaa tännekin.

Näin unen kun nukahdin uudestaan herättyäni aikaisin. Unessa laskeuduin poroaitoille. Poroja oli vähän, mutta pian ne muuttuivat mustiksi ja minua alkoi jahdata jokin joka mielestäni näytti joltain poron ja härän sekoitukselta. Muistan vieläkin näiden porohärkähirvien muodot. Pakenin sisään johonkin pieneen puu rakennukseen. En muista oliko se minkään värinen, mutta jos sillä olisi väri se olisi kai jotenkin sinertävä. No. Ihmettelin, että mikä se on. Ajattelin, että se on varmaan paikka missä poromiehet käyvät nukkumassa. Muuta selitystä en keksinyt, olin kuitenkin hieman tietoinen siitä, että olin unessa. Rakennuksen keskilattialla kulki penkkejä molemmin puolin vähän samaan tapaan kuin Helsingin Rautatientorilla. Tässä kohtaa uni muuttui entistä enemmän yksityiskohtaiseksi. Näin edessäni miehen, joka oli pukeutunut lapinpukuun (ilman hattua tosin). Näin hänen piirteensä todella selvästi. Hänellä oli tummat kiharat hiukset - eivät korkkiruuvit vaan niin kuin tosi laineikkaat vain ja tummat kulmat. Hän oli siis aika tummapiirteinen. Hän erottui joukosta pituutensa vuoksi. Hän oli puoliselkää toisia ihmisiä pitempi, tai ei nykyihmistä vaan ehkä enemmänkin omia tuttujaan tai ihmisten keskipituushan on aikanaan ollut lyhyempi. Vaikka nykymitoissa hän ei olisi kuin ehkä 170 tai 175. Kehossa oli toispuoleisuutta, toinen oli jännittyneempi kuin toinen. Hän oli nuorekkaan näköinen vaikkakin tapaamishetkellä ehkä 46, ei vanha mutta kuitenkin vanhempi kuin nuori mies. Oikealla puolella rakennuksen seinällä oli hänestä maalattu taulukin. Eli tosi in your face. Tiesin hänen nimensä ja sukunimensäkin ihmeen kirkkaasti vaikka sukunimi on unohtunut. Se oli jokin lyhyehkö, ytimekäs ja siinä oli mielestäni i-kirjain. Se ei ollut kuitenkaan mikään nimi, jonka olisin aikaisemmin kuullut. Meinaan kokoajan sanoa häntä Nillaksi, mutta aivoni korjaavat siihen pitkän iin, eli Niilla/Niillas. Hän katsoi minua kulmat koholla ikään kuin jokin olisi ilmeistä. Sitä ennen olin nähnyt unen olleeni kodassa, jossa oli paljon ihmisiä. Pääasiassa näkökentässäni oli naisen kasvot, iäkkäät jo. Hänellä oli isot silmät ja pitkähköt kasvot, vaaleat jo harmahtavat paksut laineikkaat hiukset. Hänen takanaan oli tummapiirteinen pienehkö mies ja olen käsittänyt heidät Niillaksen vanhemmiksi ja sukulaisiksi. Isän hahmo oli hieman pois päin kääntynyt, hän ei ehkä ollut yhtä merkityksellinen, kuin äiti. Näin kaiken hyvin yksityiskohtaisesti useimpiin uniini verrattuna ja totta puhuen olen tavallisesti unissani jossakin ihan muualla. En tiedä ovatko he elossa vai kuolleet enkä tiedä mitä liittyy esimerkiksi näkemääni mieshenkilöön. Unessa tunsin hieman surumielisyyttäkin. En tiedä mitä hänelle on tapahtunut. 

Joka tapauksessa kirjoitan tämänkin tänne, koska viimeksi kun näin vastaavanlaisen unen siitä, miten olen orpokodissa ja että lapsia viedään junilla johonkin osoittautuikin olleen olemassa. Käytäntö lakkautettiin 1940 ilmeisen epäeettisistä syistä.

Onkos kellään kokemusta suhteesta, jossa miehen  on sun DC:llä?
Miten olet tämän kokenut? Voimakkaana seksuaalisuutena?

   DC oli jonkinlaista, jopa miellyttäväksi kokemaani vallankäyttöä, ja kyseisen miehen kanssa halusin kiivetä tikkaat aina avioliiton satamaan asti.

Mutta jos  oli vallankäyttöä, niin entäs sitten  ? Pitääkö olla huolissaan?

Olisin aina huolissani jos suhteessa esiintyy vallankäyttöä. Sitä on vaikea ehkä aluksi ottaa vakavasti, kyseessä on todennäköisesti eräskin luonnehäiriö.

Olen surrut sitä että kokonaisen 13 v sisällä en ole löytänyt elämänkumppania, vaikka ennen tätä rääkkijaksoa ehdin olemaan sekä 4 v että yli 12 v kestäneissä parisuhteissa. Keski-ikäisenä (loppu)elämänkumpppanin löytäminen tuntuu olevan tyystin Mission Impossible.

Juottoloissa en halua käydä, humppalavat ei kiinnosta. Harrastuksissa on lähinnä naisia, ja jos on miehiä, en uskalla tehdä itseäni tykö kun jo kerran ihastuin varattuun mieheen (tai ainakin hän väitti sellainen olevansa torjuessaan kiinnostustani - oli itse kekkaloinut siihen malliin kuin sitä kiinnostusta olisi hänelläkin ollut!) Minulle sitten jaetaan neuvoja että ala juttelemaan ihmisille. Ja sehän ei minun luontooni tunnu istuvan sitten yhtään. Pelkään että ihmiset suuttuvat että mitä tuo muija tulee tuohon höpöttämään.

Minulla on Kuun yläsolmu Oinaassa, siellä on myös Venuksen ja Saturnuksen yhtymä. Solmu menee Placituksessa 6. huoneeseen ja nuo planeetat 7. huoneeseen. Tuntuu että se Saturnus Venusta raiskatessaan pilaa minulta kaiken, ellen sitten saisi sitä totoutumaan niin että minulla olisi kumppani reilummalla ikäerolla. Koska en tule ollenkaan juttuun itseäni vanhempien miesten kanssa, ei oikein muu tule kyseeseen kuin että mies olisi nuorempi kuin minä. Ja siihen tarvittaisiin sitten sitä Oinaan reippautta, jopa röyhkeyttä, ja sitä inhoan ja en saa itsestäni esiin kaivettua.

On niin helppo oleskella siellä Kuun alasolmussa, Vaa'assa. Minulla on Askendenttikin Vaa'assa, joten se harmonia kolahtaa paljon enemmän, kuin se että menet "räävittömästi tuputtamaan itseäsi" siellä ja täällä. Eli olen henkeen ja vereen introvertti.

Ei kai pariutuminen ole vain tietynlaisen toiminnan tulos. Pitäisi aluksi olla kiinnostunut jostakin, jotta haluaisi tähän tutustua paremmin. Näin se yleensä menee. Minä hetkenä hyvänsä voi rakastua tai ihastua eikä lopputuloskaan aina mene kirjan mukaan. Kuitenkin kyse on yhtälailla samoista tunteista. Ihmisen mieli ei sinällään tunne aikaa - kumppanin löytyminen voi olla ohikiitävä hetki tai kestää loppuelämän. Sisällöltään asia on kuitenkin sama.

Juu, tulee lapsuus mieleen. Tori.fi:ssä saattaa hyvinkin löytää näitä vaatteita myös.

Mihinkäs sitä onkaan hävinnyt MicMac

Jossakin ns. dokumentissa perhe kertoi tunnistavansa perheen nuorimmassa jäsenessä edesmenneen väkivaltaisesti kuolleen sukulaisensa. Mutta tässäkin on kyseessä ihmiset. Tietysti olisi kiva kuulla niitäkin tarinoita jos on. 

Rahapeleissä pelaaja häviää aina, ne on suunniteltu sillä tavalla. Mitään taikakonsteja voittoon tai miljonääriksi ei ole eikä numero- tai liioin astrologiallakaan. Numerologia perustuu numeroille annettuihin merkityksiin, voisi sanoa, että ne ovat osa ihmisen psykofilosofista osaa. Eivät ne mitään sinällään tuo. Ei ainakaan netticasinolla. 

Mietin vain, että vanhastaan ihmiset uskoivat esimerkiksi perheenjäsenten syntyvän uudelleen samoihin sukuihin niin onko teillä kokemuksia esimerkiksi siitä, että lemmikki olisi tullut takaisin?  Jos ihmiset, niin miksei eläimetkin?  Joskus suhde omaan lemmikkiin on syvä ja ovathan nekin perheenjäseniä.