meimi foorumihan on täynnä erilaisia kokemuksia,siitä vaan lukemaan ei ne ainoastaan tässä ketjussa ole   

Väittelyt ovat ainakin välillä hyväksi.

Mutta minä myös ajattelin vaieta tässä ketjussa,koska nyt en enää pääse eteenpäin..

Voin kertoa sitten kehityksestäni jos se nyt ketään kiinnostaa,mutta näiden puheiden ansiosta aika taitaa olla "kypsä" aiemmin kuin luulin,joten näistä "väittelyistä" on ollut ainakin minulle hyötyä. 

Mukavaa jatkoa kaikille myös Eklektikolle!









 

Luin tätä vanhaa ketjua. Aihe oli mielenkiintoinen ja siellä oli erilaisia näkemyksiä.

Minun kokemukseni ovat samankaltaisia kuin Palancen. Uskon myös, että on olemassa pahaa henkimaailmaa. Toisaalta olen nähnyt äärettömän paljon kaunista ja hyvää henkimaailmaa, kokenut molemmat puolet. Kiitos Palance kirjoituksistasi. Oli virkistävää lukea kokemuksistasi, kun aihepiiri on taas tullut lähelle kummittelujen myötä. Samalla tavalla viskottiin esineitä kotonani, mistä kerroit, ikävän henkiolennon toimesta. Lisäksi olen kohdannut ei inhimillisen pahan korkeataajuisen tietoisuuden - älykkyyttä oli vaikka muille jakaa ja tietoisuutta, mutta ei myötätuntoa. Tuo kohtaaminen oli todella ikävä ja samalla tavalla jätti pelkoa jälkeensä, jota vieläkin vähän käsittelen. Täytyy sanoa, että kokemuksien myötä hahmottaa henkimaailman ja ulottuvuudet siksi aivan eri tavalla ja tämän elämänkoulun jota käymme.

Ginger86 kirjoitti hienosti läheisriippuvaisuus-teemasta ja siitä, miten ajattelee rakkauden parantavan ja millaista sen pitäisi olla. Tunnistan hyvin tuon herkkänahkaisuuden itsessänikin, varsinkin aiemmin voimakkaasti.

Olen hyvin herkkä sille, miten ihmiset kohtelevat. Olen muutoinkin aika herkkä ihmisenä ja energeettisesti. Jos puoliso nakkelee asioita, joita tuntuu, että voisi sanoa nätimminkin, niin herkästi sitä loukkaantuu edelleen ja tulee todella surullinen olo. Johtunee myös siitä, että on kovasti kuormittunut elämässä ja arjessa. Sitä on sitten herkempi ns. epäoikeudenmukaisuudelle, vaikka toisaalta ymmärtää, että tavat olla ja ilmentää asioita ovat erilaisia eri ihmisillä. 

Viisaita sanoja tosiaan on täällä monella. Ilo on lukea sellaisia tekstejä.

Mutta totta, arkinen rakkaus ja luotettavuus on tärkeämpää pitkässä juoksussa kuin suuret tunteen palot ja siitä seuraava epävarmuus sekä ahdistus. Ehkäpä sitä oppii jotain elämän myötä.

Niin, ei sitä voi kahta suhdetta kokeilla. Eipä edes pää sellaista kestäisi.  Ja jos on toimiva arki, jotenkin se riittää tässä vaiheessa elämää. Ja ihminen joka välittää ja tukee. Ei enää halua maalailla niin romanttisia kuvia, kuin joskus nuorempana halusi.

Toisaalta on olotila, että pettyy romanttisen rakkauden illuusioon. Kuitenkin se romanttinenkin rakkaus rytmittyy arkeen ja molempien hyvien ja huonojen puolien yhdistämiseen/sietämiseen. Elokuvarakkaudesta on turha enää haaveilla. 

Ihanaa luettavaa!

Nuorempana sitä ajatteli, että on vain yksi prinssi, jonka kanssa elää elämänsä onnellisena. Nyt en ajattele lainkaan näin. Elämä tuntuu niin suurelta mysteeriltä, johon ei ole tulkinnallisia avaimia. Ihmissuhteet tuntuvat melkoiselta suhdesopalta. Välillä on vaikeaa ymmärtää, mikä on karmaa ja mikä omaa valintaa, välillä hyvää ja välillä huonoa.

Ensimmäinen mies oli huumorintajuinen ja rento. Oli kiire parisuhteeseen, kun luulin, että näin sen kuuluu mennä. Oli huono itsetunto ja jotenkin pelko siitä, että jää yksin. Suhde oli lopulta aika raskas taival, monien kriisien sävyttämä, vaikka alku oli lupaava. Huomasin liiton aikana, että liian erilaisia ihmisiä ollaan.

Sitten ihastuin erääseen mieheen aivan jalat alta tyylillä. Hänkin ihastui minuun, mutta oli varattu. Emme voineet tavata tai syventää tietämystämme toisistamme, kuin etäisesti. Tunteet paloivat suurella liekillä ja sitten se loppui liialliseen tunteiden ja epätietoisuuden aihauttamiin riitoihin ja typerään rönsyilyyn. Lopulta jäi vain palaneet sillat. Outoa on, että vieläkin useiden vuosien jälkeen näen hänestä unta välillä. Yhdessä unessa suutelimme ja toisessa jopa rakastelimme. Mikähän ihmeen juttu sekin on. Kehittääkö mieli omat vastineensa ja hyvittelynsä arkitodellisuudelle ja luopumiselle. Tuntuu, etten vieläkään ole päässyt ihastumisen tunteista eroon, mitä tuo mies minussa herätti. Ihmeellistä hommaa.

Olen nykyään kuitenkin uudessa parisuhteessa ihan toimivassa ja onnellisessa, vaikka tuo edellinen tulinen ihastus välillä tulee mieleen.  Mieheni on henkinen ja keskustelemme paljon syvällisesti. Tunteet ovat olleet alusta asti hillitympiä ja maanläheisiä. On toki erotiikkaa ja henkistä yhteenkuuluvuutta paljon. Ei tarvitse yrittää olla muuta kuin on.

Onpa täällä paljon kokemuksia ihmisillä. Aivan ihastuneena olen miettinyt, miten herkkiä suomalaiset ovat.  

Monenlaisia kokemuksia täälläkin päin - ihmettelyä ja tietoisuutta herätteleviä, henkimaailman saloihin avaavia.

Energioita tunnen ja aistin, kehossa ihmisten tunteita ja kipuja. Pientä mediaalista harjoitusta on ollut kommunikoida henkien kanssa, ja välillä viestiäkin on saanut välitettyä, ihan harrastus ja kokeilumielessä kuitenkin. Enkelin olen nähnyt ja telepatiaa on ollut. Energiahoitoja olen tehnyt ja henkiparannusta. Siihen on kai ollut tähän elämään jonkinlainen tilaus ainakin astrokartankin mukaan. Tähteläisiin on ollut jonkinlaisia yhteyksiä ja runoilu on ollut luontaista.

Pelkojen kohtaamisessa ja elämänilon ja heittäytymisen kanssa on vielä työtä, mutta eteen päin siinäkin suhteessa mennään. Koti ja hiljaisuus vetää paljon puoleensa, vaikka pitäisi enemmänkin alkaa elää ja ihastella ulkomaailmaa. Astrologiasta olen ollut kiinnostunut, mutta vasta nyt keski-iässä olen alkanut tutustumaan kirjallisuuden ja netin kautta planeettoihin ja merkkeihin. Jänskää katsella omaa karttaansa ja miettiä, mikä on koodattu elämän oppimistarkoituksiksi. Joitakin harvoja välähdyksiä on tullut entisistä elämistä.

Pari enneuntakin on tullut  nähtyä ja poistuttua kehosta vahingossa.   Kuitenkin jonkinlaisen henkiolennon ohjauksessa meditaatiotilassa. Kävin silloin avaruudessa reissun.

Kiitos kaikille kirjoittajille jakamisesta.

Aaviisuinen - silti hienoa työtä teet  Tuo viestien välittäminenkin on niin tärkeää, kun netti on tosi laaja ja hakeminen välillä melkoista työtä. Helpottaa jo paljon, kun tietää, että joku toinenkin käy samaa läpi. Joskus tuntuu siltä, että tätä ylösnousemusprosessia pidetään jotenkin outona asiana ja henkilöitä kenen kanssa siitä keskustella ei juuri löydy. Kiva, kun saan kanssasi haastella ja tuntemuksia jakaa 

Hiljalleen alkaa suunnitelmat muotoutumaan. Hih, minä kouluttauduin koululääketieteen puolelle ja silti olen vaihtoehtoisenkin alan hoitaja. Nyt minua kutsuu oma polku parantajaksi. Niin tunnen...mutta vielä lepään ja kerään voimia ja tyhjää alustaa katselen. Odotan sopivaa aikaa...Tiedän, että se tulee

Tunnut tutulta ja kuvatkin...voisipa olla, että energioissasi sitten jotain tuttua on  Kuvakin minua muistuttaa ja iloiseksi se mieleni tekee. Valoa, voimia ja rakkautta päivääsi 

Iso kiitos myös suomentajille, jotka suurenmoista työtä tekevät  Kaikilla meillä tehtävämme ja paikkamme on 

cocijo - tuo uupuminen ainakin minulla tuli todella voimakkaana ja apatia - todellinen välinpitämättömyys kaikesta. Olen ollut jollain tavalla auttaja koko elämäni. Kantanut huolta hyvin paljon ja sitten tuli totaalinen itsensä kadotus ja uupuminen. Luottanut olen aina johdatukseen ja paljon ihmeitä olen kokenut. Tämä vain ravisutti niin pohjan pois, että ajattelin jo etten selviä. Nyt kuitenkin huomaan sen tarkoituksen ja näistä kanavoinneista olen saanut siihen tukea. Tämä piti käydä läpi, jotta värähtelymme tulisi korkeammaksi ja kiinnityksemme maallisiin velvoitteisiin vähenisi. Näin jää meille tilaa toteuttaa sitä tehtäväämme, jota varten olemme tänne maapallolle tulleet. Nostamaan värähtelyä ja auttamaan luomakuntaa siirtymisessä uuteen aikaan ja korkeampaan värähtelyyn. Näin ainakin itse näkisin

Raskas on ollut tämä tie, mutta se helpottaa. Hienoa oli kuulla sinunkin ajatuksiasi. Sitä muutosta me kaikki tänne tuomme, kukin omalla tärkeällä tavallamme.

Hei vaan!

Piti vain laittaa kiitokset näistä mahtavista kanavointien suomennoksista Aaviisuiselle. En ole astrolla käynyt kuin satunnaisesti, mutta taidana tästälähin piipahdella täällä.

Luulen, että minulla on myös tämä prosessi käynnissä. Koville ottaa, kun koko maailma ympäriltä murenee ja uupuminen on tyhjentänyt kaiken turhan elämästä. No nyt ymmärrän paremmin miksi ja että selkeämpi aika on tulossa 

0000  ensiksi  sinulle - ja sitten että jaan kanssasi tuon kokeman  kun koko maailma ympäriltä murenee, ja uupuminen tyhjentää loputkin ... siinä hetkessä on kova paikka. Ja selkeys tuntuu olevan valovuosien päässä, mutta lopulta se tulee, vaikka ihan jaksamisen rajoilla on joutunut käymään. Onneksi niissä jaksamisen ääriraja hetkissä olen ainakin itse ollut niin totaalisen tyhjä ettei ole jaksanut ajatella enää juurikaan mitään, kunhan on hengittänyt ja nukkunut ... joskus jopa silmien auki pitäminen otti lujille ...  ja jonkun aikaa täytyy elpyä ja selkiintyä jotta niitä kokemia rohkenee itsessään katsoa ... mutta sekin hetki tulee että niistä löytää kultajyvän. 

  sinulle t. Aaviisuinen

Voi että tuntuu kivalta löytää joku joka käy samaa läpi. Minulla kävi niin, että jouduin muuttamaan koko elämänsuunnitelmani. Opiskeluni olivat loppusuoralla ja elämä kolhi kovasti muutenkin. Vuosikausia kestänyt stressi saapui suureen loppuhuipentumaan. Todella luulin, että nyt ei ole enää mitään syytä elää. Kaikki tähän astiset tavoitteeni tuntuivat tyhjiltä ja elämäni, jonka luulin kulkevan oikeaan suuntaan menetti täysin merkityksensä. Nyt sitten jään opiskeluista tauolle. Etsin sitä korkeampaa johdatusta ja näille sivuille mutkan kautta saavuin. Täällä on hyvä henki 

Nyt jo helpottaa ja se pahin aallonpohja on koluttu. Huomaan itsessäni jotain muuttuneen ja se taitaa olla jotain laajenpaa ja suurempaa. Haluan kiittää myös muita suomentajia. Aloin katsomaan näitä sivuja lopusta, enkä heti huomannut, kuinka mahtavia tekstejä alkupuolellakin oli 

Minä luulin todella, ettei tästä enää nousta ja kuitenkin muuttuneena voin nyt tasapainoisemmin ja paremmin. Turha egoitsen ja tavoitteiden pitää vain karista, jotta uusi minä voi syntyä. Voi, vieläkin tuo väsyminen on hieman taustalla, mutta en kiirehdi sen kanssa. Annan tilaa sille levolle, mitä nyt tarvitsen.
Kiitos, kun löysin teidät 

Hei vaan!

Piti vain laittaa kiitokset näistä mahtavista kanavointien suomennoksista Aaviisuiselle. En ole astrolla käynyt kuin satunnaisesti, mutta taidana tästälähin piipahdella täällä.

Luulen, että minulla on myös tämä prosessi käynnissä. Koville ottaa, kun koko maailma ympäriltä murenee ja uupuminen on tyhjentänyt kaiken turhan elämästä. No nyt ymmärrän paremmin miksi ja että selkeämpi aika on tulossa