Heipähei kaikki
Kaipaisin neuvoja sydäsurun kanssa
Olen todella avoin ihminen, mutta silti vähän epäilyttää puhua täällä omista todella hlö. koht. asioista :
Vaikka tosin jokaiselle vastaantulevalle olen jotain asiasta maininnut
Elikä tapasin 22.2 ihanan neitsyt miehen (Tiennyt olen yli vuoden mutta nyt vasta tutustuin), itse en ollut ensin kovin kiinnostunut mutta sitten yht`äkkiä tämä mies puhkaisi minussa jotain ja uskalsin esimmäistä kertaa heittäytyä ja antaa itsestäni ihan kaiken mitä irti lähti. N. parin viikon kuluttua huomasin, ettei kaikki ollut ihan kohdallaan. Mitään ei ollut tapahtunut mutta vaistosin ettei mies ollut täysillä mukana. Riitelimme jatkuvasti, minun aloitteesta, koska tunsin ettei kaikki ollut hyvin. En koskaan tehnyt sitä pahuuttani.
Sitten melkein varoittamatta mies ilmoitti 14.3 ettei pysty tähän. Nimenomaan ettei pysty. Sanoi silti että ajattelee minua koska olen (kuulemma) niin erillainen. Miehellä on rankka menneisyys takanapäin.
Tiedän että kuulostaa ihan naurettavalta että minulla edelleenkin on ikävä vaikka erosta jo yli 6 vkoa eikä ehditty melkein edes kk olemaan "yhdessä".
Tässä välissä tapahtunut vaikka mitä... koskaan ei olla erottu lopullisesti, vaan kaikki jäi vaan niin ilmaan roikkumaan..
Välillä tuntuu että päästää lähelleen ja välillä taas työntää kauas pois. Olen tehnyt kaikkeni ja voisin tehdä vielä paljon paljon enemmän, mutta silloin uuvutani itseni. Pakko olla edes vähän itsekäs. Miehellä nyt masennus puhjennut uudestaan. Ymmärrän kyllä, sillä itsekin kärsin samasta, tosin nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä
Elämä tuntuu ihanalta ja tulevaisuus erittäin valoisalta, ainut mikä vie voimia on tämä mies. Ei oikein sanoilla voi tätä selittää, mutta meidän suhde oli jotain niin ainutlaatuista. Mies luki minusta asioita, joita olen viimeiseen asti halunnut peitellä
Esimerkkinä se että en ole koskaan voinut sietää arkea, aina pitää tapahtua että tuntuisi jossain
ja se että etsin koko ajan parempaa.. kun kohtasin nämä asiat minusta tuli ihan uusi ihminen! Puhun enemmän (vaikka muutenkin puhun paljon
) , olen iloisempi, nautin arjesta ihan uudella tavalla jne jne.. :S
Tuntuu vaan että meidät on luotu olemaan yhdessä.. en usko siihen yhteen ainoaseen oikeaan, mutta tuntuu pahalta heittää jotain näin hienoa pois, kun olisi ollut ainesta johonkin pysyvämpään
Itse olen vesimies, nouseva kaksonen, kuu ravussa.
Nyt alkaa kyllä jo tuntumaan paremmalta, mutta silti tämä mies mielessä joka päivä, tulee uniin jne.. olen aina ollut itsenäinen ja viihtynyt yksin, mutta tämä mies sekoitti ihan kaiken!
En halua unohtaa mitään, haluaisin vaan hyväksyä asian. Mutta kertokaa MITEN? ;( Ikävä on sietämätöntä ja voisin kertoa vielä paljon muuta, mutta tässä tämä nyt pika-versiossa
Näytä kirjoitukset
