No sait ainakin hohtoa elämääsi  kun tuo juupelin lainauskopiointi ei onnannut.

Olen paljon elämää kokenut ja paljon nähnyt joten en mitään hempeitä kirjoita mutta tarkoitukseni on ihan oikeasti selvittää mikä on aiheuttanut niin monta väärää ennustusta. Se että tunnet minun olevan joku kipuileva tyyppi kertoo että osuin oikeaan sinun suhteesi. Tiedäthän että " se koira älähtää johon kalikka.."

Ikävää että tunnet noin. Itse taas koen sinun ensimmäisen viestisi olleen melkoinen älähdys minun aloitusviestiini. Se kävi tunteillesi niin, että kirjoitit yleistävän, halveksivan ja melkoisen loukkaavan viestin jonka sitten vielä poistitkin. Jos olisit oikeasti auttamishaluinen, viestisi henkisi sitä kyllä. Elämänkokemusta on täälläkin. Kaikilla ihmisillä on. Kaikki eivät silti vetoa siihen käyttäytyessään merkillisesti. 

En kommentoi viestejäsi enää tämän jälkeen, kiitos mielenkiintoisesta kommunikaatiosta.

Totta, jos vaikka asuu paikkakunnalla jossa on 20-30% työttömyys, niin mikään positiivisuus ei välttämättä sitä työtä saa ilmaantumaan. Tai jos on täyttänyt 40 vuotta - joulukuussa tuli juuri tutkimus, jonka mukaan työnantajat haluavat 25-40 vuotiaita ja sekä nuorempien että vanhempien on vaikea työllistyä, ainakaan pysyvästi.

Mutta: Itse en koekaan että se on se pointti. Se että asiat ovat huonosti ei aina ole 100% itsestä kiinni esim. juuri työpaikkojen suhteen näinä aikoina, mutta se millainen kokemus se ilman töitä olo on noin tunne- ja kokemuspuolella, SE on 100% itsestä kiinni. Sillä luomme omat tunteemme omilla ajatuksillamme.  Se positiivinen ajattelu tarkoittaakin minulle ennen kaikkea automaattisten negatiivisten ajatusten ja epärealististen/todistamattomien negatiivisten ajatusten häätämistä pois väittelemällä ne kumoon, jos niitä sattuu ilmaantumaan.

Toisaalta: Viesteistäsi tulee minulle jotenkin positiivinen fiilis, vaikka sitä työpaikkaa ja miestä ei olekaan ilmaantunut näkijöiden näkemisistä huolimatta. Ei aavistustakaan miksi, mikään näkijä en todellakaan ole enkä aisti toisten kirjoittajien energioita foorumilla tms. vaan ihan vaan tekstisi on jollain tavoin 'valoisaa' aiheesta huolimatta.  Tuntuu että suhtaudut asioihin jollain tavoin avoimen neutraalisti.

Kiitos jälleen.  Tosiaan, ikää minulla jo on, joten tilastollisesti olen heikoilla jo monessa asiassa. Mutta minussa on pohjimmiltaan aika paljon Pollyanna-asennetta, ja sen avulla mennään. Koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu. Ovia pidän avoimina joka suuntaan.

Arvasinkin että joku näkee asian niin, että en osaa arvostaa hyviä puolia nykyisessä elämässäni, ja miesten suhteen minulla on ihan kamalat vaatimukset/elän pää aivan pilvissä.   No, nyt täytyy sanoa että tuo ei kuvannut minua ollenkaan. Voisi olla jännittävää pohtia, miksi tulkitset asian noin, mitä se näkemys sinulle tuo, ja mistä monista kipupisteistäsi se kumpuaa. Sen pystyt toki tekemään itse tykönäsi parhaiten, eikä se liity minun tilanteeseeni mitenkään.

Nyt oli lähinnä kyse siitä, että ihmettelen miten näkijöiden visiot ovat niin kaukana siitä mikä todellisuus on ollut. Ihan siihen katsomatta, millainen olen ihmissuhteissani - ja siitähän en ole kertonut mitään.

[/glow][/color]

En tulkinnut asiaa mitenkään vaan katsoin elämääsi. Näytät olevan jotain vailla. Se on sellaista älyllistä nälkää että syö vaikka toisen elämää. Vähättelet ennustusten osumatarkkuutta. Jotkut ovat  enustajia koska muuta työtä ei ole löytynyt ja laskut pitää maksaa ja koska hyvinkin monella tavallisella ihmisella  on oikeastikin nökökykyä vaikka siihen ei  yleensä luotetakaan. Sinullakin varmasti on. .Voisit yhtä hyvin kritisoida omaa  ajatteluasi jos kuvittelit että näkijöiltä löytäisit  elämän onnea.
Heidän palvelunsa maksavat joten sinulla on ilmeisesti raha-asiat kunnossa. Hyvä jos niin on.  

Ihmissuhteista kirjoitin yleistäen koska tämä on yleinen julkinen palsta ja kumppaninhaku näyttää olevan yleisimpiä pohdittavia kysmyksiä.
Mielipteeni perustuu elämänkokemukseeni ja tuntemieni sinkkujen kanssa käymiini keskusteluihin.  
Kokemukseni mukaan näkijät näkevät toiveet ja voimakkaimmat ajatukset, eivät niinkään mitä tuleviasuus tuo konkreettisesti eteen kysyjälle.  

Edelleenkin minusta tuntuu, että projisoit aika vahvasti jotakin, olet vihainen ja ne syyt ovat siellä omassa elämässäsi. Sen enempää en kommentoi vastaustasi, koska se menee niin kovin metsään.

Kannattaa muistaa aina myös tämä:
Kukaan näkijä ei voi nähdä mitään satavarmaa, vaan KAIKKI näkijät näkevät aina vain sen mikä on vahvin tulevaisuuden potentiaali eli todennäköisyys. Ja nämä todennäköisyydet voivat muuttua ihan saman tien, kun joku niissä tavalla tai toisella mukana oleva ihminen tekee/päättää jotain asioita omalla vapaalla tahdollaan.

Jokainen nähty potentiaali on siis tavallaan 'voimassa' vain siihen asti, kunnes joku siinä mukana oleva  ihminen tekee vapaalla tahdollaan jotain mikä muuttaa tapahtuman potentiaalia/todennäköisyyttä.

Ja nyt kun värähtelyt ovat nousseet ja edelleen ovat nousussa, niin kaikki tapahtuu nopeammin, ihmiset saattavat myös tehdä äkkinäisempiä suunnanmuutoksia omissa päätöksissään kuin ennen. Eli voisi vaikkapa olettaa, että näkijöiden näkemien potentiaalien 'pysyvyys' on lyhytaikaisempaa kuin ennen.

Toisaalta voisi sitten myös ajatella asiaa niin, että ehkä tämä on sinun sielusi sinulle tilaama oppimiskokemus siitä, että pikemminkin kuin kuikuilla mitä tulevaisuus mukanaan tuo, kannattaa ehkä keskittyä vain elämään tätä hetkeä parhaansa mukaan.

Kiitos, mielenkiintoista tekstiä.

Joskus muuten tuntuu aika musertavalle ajatella että kaikki on ihan millilleen kiinni omasta itsestä, ja sitä minusta nykyinen muodikas postiivisuusajattelu kääntöpuolellaan viestii: jos asiasi ovat huonosti, syy on 100 % oma. Ihan kuin emme olisi osa yhteiskuntaa/sukua/perhettä/muita sidosryhmiä, joiden jokaisella jäsenellä on kuitenkin se oma vapaa tahto. Tapahtuu oikeasti asioita, jotka eivät ole omassa hallinnassamme. Ei siinä auta, vaikka kuinka yrittäisin manifestoida itselleni työtä hokemalla "minulla on työpaikka, saan sen paikan jota hain", koska päätös ei ole minun käsissäni. No, tämä meni vähän kauas aiheesta, mutta tuli vastaustasi lukiessa mieleen.

Minun käsitykseni mukaan kysyjän ominaisuudet vaikuttavat siihen miten paljon näkijä kykenee saamaan tietoa tilanteesta tai tulevaisuudesta. Ajattelen lähinnä jonkinlaista avoimmuus vs sulkeutuneisuus teemaa.

Toki. Siksi olenkin ollut tosi avoin, ja koska pystyn erittäin hyvin jäsentelemään omaa persoonaani ja menneisyyttäni (kuulemma), olen voinut antaa hyvät työkalut näkijöilleni. Ihan sama kuin lääkärillä käydessä - tykkään puhua itsestäni  enkä salaile olennaisia asioita. Silti tulos on jäänyt heikoksi. Ehkä sille sitten on todellakin joku syy, jota en vain tavoita.

Nää on näitä mystisiä juttuja, joista lopulta ei osaa suuremmin sanoa. Toiset tuntuvat saavan näkijöiltä paljon kaikkea, toiset sitten eivät mitään. Jos koet, ettet saa näkijöiltä mitenkään sitä mitä heiltä tahdot, niin ehkä se ainut vaihtoehto on sitten lopettaa sen etsiminen mitä heiltä olet etsinytkään. Joko otat seuraavat luennat puhtaasti viihteen kannalta, tai jos tämä ei onnistu ja asiat jäävät vain kummittelemaan mieleen, niin sitten lopetat kokonaan. Mikä se usko näkijöihin sitten on, siitä ei välttämättä tarvitse luopua. Voit ajatella, että tämä ei nyt vain auta sinua tällä hetkellä mitenkään. Et vaikkapa löydä sitä näkijää, joka sinulle onnistuisi näkemään, tai sinulle ei kuulukaan nyt pystyä näkemään mitään.

Oma mielipiteeni on kyllä, että jos joku näkijä povaa liiankin viihtellisellä arvolla muotoilluilla lauseilla (tapaat tumman ja pitkän miehen, joka pitää koirista ja joka on kaksoisliekkisi, hän tulee sinua vastaan yllättävässä paikassa jne.), niin kyseessä on puhtaasti viihde. Pari näkijää on minulle kiven kovaan väittänyt jotakin "asia on näin kuin sanon, tulet vielä huomaamaan, et nyt vain vielä tajua" -tyyppistä, niitä en oikeastaan koskaan ota kovin vakavasti. Mikään tulevaisuudessa ei ole sataprosenttisen varmaa, se pieni hyttysenkakkakin voi muuttaa tilanteiden kulkua.  :

Kiitos, näin se varmaan on. Osasyy että olen näkijöiden palveluihin tukeutunut, on varmasti se että minulla ei ole sellaisia ystäviä joille voisin avautua siinä määrin kuin näkijälle pystyy. Siinä mielessä on niistä ollut toki apua, mutta tuo näkyjen toteutumatta jääminen on jäänyt silti mietityttämään.

Kokemuksesi vaikuttavat olevan ihan tavallista elämää.  Elämä on tässä ja nyt. Se ei tule näkijöiltä kyselemällä  vaikka jotkut saavatkin heiltä apua.
Ymmärtääkseni parasta näissä ennustusjutuissa on toivo joka laittaa jaksamaan vaikeissakin olosuhteissa.

Minusta sinun kannattaisi listata elämääsi vaikka paperille tai tietikalle, padille tms. jos sillain sujuu kirjoittaminen paremmin.
Mieti mitkä asiat sinulla on hyvin. Kirjoita ne alekkain selvästi. Mieti mitkä asiat ovat pahasti ja kirjoita niistäkin selkeä luettelo.

Mieti milloin olet onnellinen ja kirjoita niistä hetkistä lista. Mieti milloin olet  onneton  ja kirjoita niistäkin lista.

Työasioille ei taida voida tehdä paljoa muuta kuin sinnikkäästi etsiä ja hakea työtä niiltä aloilta joihin sinulla on koulutus ja jos koulutusta ei ole niin miettiä voitko hankkia sellaista.
Ihmissuhteet ovart aika mutkikas juttu. Ei sellaista välttämättä voi ennustaa. Jotkut ovat niin piintyneet sinkkuteen ettei vierellä ole tilaa toiselle ihmiselle, ei ainakaan oikealle elävälle ihmiselle  jota ei saa hallintaan ja joka ei ole joku muotovalio, hajuton ja mauton ihanneolio.
Kun saat selkeän kuvan siitä missä elämäsi menee  ja mietit mitä asiaa muuttaisit järkevästi unelmoimatta niin eiköhän kehitystä ala tapahtua.

Arvasinkin että joku näkee asian niin, että en osaa arvostaa hyviä puolia nykyisessä elämässäni, ja miesten suhteen minulla on ihan kamalat vaatimukset/elän pää aivan pilvissä.  No, nyt täytyy sanoa että tuo ei kuvannut minua ollenkaan. Voisi olla jännittävää pohtia, miksi tulkitset asian noin, mitä se näkemys sinulle tuo, ja mistä monista kipupisteistäsi se kumpuaa. Sen pystyt toki tekemään itse tykönäsi parhaiten, eikä se liity minun tilanteeseeni mitenkään.

Nyt oli lähinnä kyse siitä, että ihmettelen miten näkijöiden visiot ovat niin kaukana siitä mikä todellisuus on ollut. Ihan siihen katsomatta, millainen olen ihmissuhteissani - ja siitähän en ole kertonut mitään.

Olen ollut useamman näkijän juttusilla jo varmaan kymmenen vuoden ajan. Kasvokkain, puhelimessa, jokunen sähköpostiluentakin. Olen kaivannut juttuseuraa elämän solmukohdissa, ja niitä on ikävä kyllä tullut tämän tästä. Olen kysynyt onko näkyvissä helpotusta raha-asioihin, onko mahdollisesti odotettavissa rakkautta. Ihan perusjuttuja siis.

Yksikään näkijöiden näkemä asia ei ole toteutunut. Ei yksikään. Ja tämä ei nyt sitten mene niin, että olisin jäänyt vain kotiin pyörittelemään peukkujani ja odottamaan että nähdyt asiat tuodaan ovelleni. Olen mennyt ja tehnyt, elänyt elämääni juuri niin hyvin kuin olen jaksanut (se ei ole aina ollut paljon, mutta kuitenkin).

Olen ollut työelämässä jatkuvasti tuuliajolla: määräaikaisia paikkoja, työttömyyttä. Uutta mielekästä, oman tuntuista työpaikkaa nähdään tulemassa koko ajan: milloin se on hoitoalalla (jolle en missään nimessä tahdo), milloin toimistossa, milloin omassa yrityksessä luovassa työssä. Odottelen tuon toteutumista edelleen (ja olen aina hakenut jokaiseen työhön mihin suinkin voin, enkä vain lojunut kotona). Ihmissuhdettakin on jo kuuden vuoden ajan nähty: lyhyt ja vaalea tai tumma ja pitkä. Vanha tuttu tai sittenkin mies ihan eri päästä Suomea. Eronnut taikka leski. Tulee vastaan arjessa ihan, tai sitten pitää tehdäkin kuulemma deittisivuille profiili, ei sitä muuten kohtaa. Miehiä ei ole näkynyt, edelleen täysi autius ympärilläni. Toki alkuun, pitkän suhteen kariuduttua, olikin hyvä olla omillaan. Nyt kuitenkin olen jo yli tapahtuneesta. Nyt täytyy kyllä sanoa, että monen näkijän lupaama "ulkoilua ja tanssimista harrastava kunnon mies" kuulostaa aika...valjulle - jos nimittäin nuo ovat ne merkittävimmät ominaisuudet. Joku näkijä sitten arveli tulossa olevan oikein sielunkumppani ellei jopa kaksoisliekki - käsite jota en ollut ennen edes kuullut...

Ymmärrän, että aika ei ole selkeässä kalenterimuodossa siellä minne näkijän silmä katsoo. Ajat saattavat heittää. Mutta kuin muistan kymmenenkin vuoden takaa nähtyjä asioita, joita ei edelleenkään ole tullut...alkaa olla jo usko kovilla.

Varmasti on hyviä näkijöitä. Varmasti on asiakkaita, joille näkijä on nähnyt juuri oikeat väylät mennä elämässä eteenpäin, ja osannut jopa nähdä yksityiskohtia tulevasta. En voi olla tuntematta, että tässä on joku karmallinen kepponen kohdallani. Vaikka kuinka yritän luottaa ja uskoa, kertoa maailmankaikkeudelle, että olen valmis ottamaan vastaan uusia asioita, mitään ei tapahdu. Näkijät näkevät minulle vain jotakin, mikä pitää virtaa yllä niin että jaksan eteenpäin ainakin lasteni vuoksi. Mitään todellista niissä kuvissa ei silti tunnu olevan.

Mistä on kysymys? 

Lämmin kiitos Ajatus tulkinnoistasi. Neptunus on minulla skorpionissa kuudennessa huoneessa, 21 asteessa.

Luonnollisesti astrologia on vain yksi keino itsetuntemukseen, eikä mikään dna:n kaltainen faktinen totuus jolla voi selittää kaiken ja puolustella käytöstään. Luulisin ymmärtäväni tämän asian kyllä.

Alkoi vain kiinnostaa, että ehkä taipumukseni tuntea yksinäisyyttä ja yksipuolisuutta ystävyydessä voisi näkyä kartassanikin jotenkin, ja sille se hiukan nyt näyttää. Jokin luonteessani sitten tekee sen, että koen tämän vastavuoroisuuden puutteen erittäin loukkaavana, epäreiluna. Se sotii oikeustajuani vastaan ja minun on tässä suhteessa vaikea suhtautua ystäviini anteeksiantavasti. Kalamerkin vaikutusta on varmaan sitten se että en nosta kauheaa mekkalaa asiasta, vaan vetäydyn yksinäisyyteen nuolemaan haavojani. Usein ystävä jää varmaan täysin tietämättömäksi siitä miksi otan etäisyyttä. Minulla vain on suuri tarve suojella itseäni enkä kestä esimerkiksi sanasotaa, vaikka ilmeisesti aurinkomerkkini ansiosta olen siinä hyvä.  Teen mitä tahansa välttääkseni suoraa yhteenottoa.

Kartasta tietysti täytyisi katsoa kokonaisuutta, millainen ihminen on kyseessä, mutta erityisesti ystäviin ja verkostoihin liittyy huone 11. Missä merkissä sen kärki kartallasi on? Entä mikä planeetta hallitsee tuota merkkiä ja missä ko. planeetta sijaitsee?

Katsotaan saanko kartasta jotakin lukua. 11. huoneen kärjeksi ilmoitetaan... merkkisarja (olen todellakin aloittelija) 9 25.  Saturnus on kartassani kalojen alueella ja sen vieressä on asteluku 23. Heti sen oikealla puolella, edelleen kalojen alueella, on Chiron, asteluku 21. (23)

Skorppari ei ole yleensä merkki, jonka edustajat helposti avautuvat muille ihmisille ja Rapu taas on melko herkkä ympäristölleen, ehkä pientä suojakuortakin voi olla havaittavissa. --- Olen joskus kokenut, että minua on kai pidetty niin pärjäävänä, että tiukan paikan tullen eivät ystävät ole välttämättä tajunneetkaan että minäkin voisin kaivata tukea tai apua - enkä ehkä osaa sitä itse edes hirveän hyvin pyytääkään.

Minäkin tarvitsen jonkinlaista rohkaisua ennen kuin pystyn kovin hekilökohtaisia puhumaan. Tai ainakin nuorempana oli näin, nykyään se on jo luontevampaa. Hyvin harva osaa nähdä rauhallisen ulkokuoreni alle ja hoksata että alla kiehuu koko ajan. Eräs rapu-herra asian oivalsi aikanaan heti ensi silmäyksellä, muut pitävät minua kai jokseenkin flegmaattisena.

Ystäviä voisi kuvata myös Venus, symboloihan se sitä mistä pidämme ja mitä arvostamme, ja etenkin naispuolisia ystäviä myös kuu. Löytyisikö mitään oivalluksia näiden kautta?

Kuu on huoneessa 12 Härässä, asteluku 9. Viihdyn naisseurassa hyvin ja itseasiassa en osaa olla miesten kanssa pelkkä ystävä kovinkaan vaivattomasti. Arastelen miesseuraa. Hiukan outoa onkin, että naispuolisiin ystäviin on ollut vaikea saada läheistä suhdetta mutta seurustelukumppaneihin, siis miehiin, on ollut aina helppo tutustua ja päästä todella lähelle. No, mukana on silloin seksi, ja se muuttaa tietysti asetelmaa.

Venus on skorpionissa, viidennessä huoneessa ja sillä on asteluku 3. En osaa itse tulkita miten tämä voisi vaikuttaa nimenomaan ystävyysasioissa.

Näin yli neliymppisenä joudun toteamaan, että minulla ei ole ainuttakaan ystävää. Olen kokenut itseni ystäväksi monellekin ihmiselle, ollut heidän tukenaan ilossa ja surussa, mutta tiukan paikan tullen olen jäänyt itse ilman tukea ja oman onneni nojaan. Viimeistään avioeron aikaan sain huomata jääneeni täysin yksin. En nyt halua kieriskellä itsesäälissä ja heittäytyä lohduteltavaksi, tätä aihetta olen nyt vain kovasti mietiskellyt. Ja ihmetellyt, mikä ihme voi olla syynä siihen että elämä on mennyt tällä tavalla. Olen huonosti astrologiaan perehtynyt, enkä osaa omasta tähtikartastani tulkita onko siellä mitään tähän liittyvää. Onko teillä vinkkejä siihen, miten tällaista asiaa pystyisi sieltä setvimään?

Aurinkomerkkini on skorpioni, nousumerkki rapu.

Travertine, ei avunpyytämisessä ole mitään pahaa, joten turhaan murehdit sitä, että ensimmäinen viestisi on pyyntö   Tässä tulee sinulle vastausta tarotkortilla.
---------------------

Kiitos vastauksestasi, uskon että osuit hyvinkin oikeaan.  Minusta tuntuu että asenteeni elämään on jo ennen tätä koettelemusta ollut muutoksessa parempaan, ja tämä totisesti tuuppasi minua paljon pidemmälle sinne hyvään suuntaan. Onneksi osoittautui pelkoni turhaksi ja en sittenkään ollut vakavasti sairas - pelkäsin jo tosiaan syöpää kun sitä suvussani on muutenkin paljon.

Koetan ottaa tästä opikseni ja elää niin, etten enää näin rankkaa "herättelyä" tarvitse.

Kiitos. 

Hei vaan,

tämä on ensimmäinen viestini koko keskustelupalstalle ja heti olen jotakin haluamassa.  Kävi kuitenkin niin että viikonloppu nosti eteeni huolestuttavan terveyteeni liittyvän seikan, ja olisin iloinen jos voisit kurkata mille asiat kohdallani näyttävät. Kiitos sinulle jo etukäteen!