Hei Remppa11 ja kiitos lohdullisesta vastauksestasi!

Hurtilla huumorilla täälläkin porskutellaan ja mikäpä olisikaan parempaa kun kunnon naurut! Minäkin olen käynyt läpi saman "ravintoketju" -vaiheen kun rakastuin aina vain vääriin miehiin ja kaiken maailman taivaanrannan maalareihin. Omaan nilkkaanhan sellaiset tahtoi kolahtaa kun kuitenkin tasapainoilevana luonteena tarvitsen tiettyä rauhallisuutta ja määrätietoisuutta rinnalleni. Mutta nekin on muutettu voitoksi ja menneistä ihmissuhteista on tullut ihania ystävyyssuhteita. Nyt ainakin tiedän mitä en halua elämääni! 

Eiköhän mekin iän ja opin myötä itsemme löydetä sekä kumppanit jotka täydentää tiettyjä "puutteitamme". En usko että kaksosnaisen rinnalla elo käy tylsäksi kun mieli on aina täynnä virikkeitä ja ajatus viuhtoo puolelta toiselle niin ettei aina itsekään meinaa pysyä perässä

Ihanaa kevättä sinulle

-maria

Hyvää toukokuista maanantaita kaikille!

Liityin mukaan astron -joukkoon jokunen aika sitten oppiakseni tuntemaan itseäni ja toimintaani paremmin. En ole vielä todellakaan selvillä astrologian terminologiasta ja siksi monien viestien lukeminen täältä foorumilta oli aivan mandariinikiinaa minulle, lähinnä tiedän aiheesta vain horoskooppimerkkini Tilasin luonnekuvauksen, joka piti niin pelottavan paljon paikkaansa että innostuin aiheesta, tästä täytyy saada tietää lisää!

Olen kaksonen, nouseva neitsyt(?), olen syntynyt Joensuussa 23.5.1977 klo 12.05 tai 11.55, äitini ei muista tarkkaa aikaa mutta saako sen tarkistettua jostakin? Esimerkiksi sairaalasta jossa olen syntynyt?

-maria-

Olen 29 vuotias kaksosnainen ja tutustunut vasta hiljattain astrologian maailmaan. Syynä astroon tutustumisesn oli itsetutkiskelu sekä oman käyttäytymisen ymmärtämisen tarve.

Luonnehdinnat kaksosnaisesta osuvat kohdallani täydellisesti minuun ja toimintaani. Olen juuri sellainen, niin hyvässä kuin pahassa, ja kaksosena elo ei todellakaan ole kaikkine tuuliviirimäisyyksineen, pilvilinnoineen sekä verbaliikan ja puhumisen tarpeineen helppoa! Ihmissuhteissa minulla on todellakin aivan absurdeja odotuksia kumppanilta, eikä kukaan tunnu passaavan.

Onko täällä foorumilla muita kaksosnaisia, jotka ovat jo tällaisessa "kypsässä" iässä? Oletteko löytäneet tasapainoisia ihmissuhteita vai heiluuko mieli viikosta/päivästä toiseen? Välillä tunnen olevani suunnattoman rakastunut ja seuraavana jälleen kaikki kumppanissa ärsyttää niin maan valtavasti että olen valmis heittämään kaiken menemään!?

Löytääkö kaksosnainen ikinä balanssin itsensä ja muun maailman välillä vai onko tyydyttävä elämään yksin omien oikkujen kanssa?)

Terveisin,

melkein kypsä

maria