Mikään kuvio, elementti, teema tai laatu ei tee kenestäkään murhaajaa tai psykopaattia.
Kartta parhaimmillaan heijastaa teemoja jotka ihmisen elämässä ovat tapetilla. Otollisissa olosuhteissa.
Tunneköyhyyttä ei tuo saturnus-kuu-venus kontaktit. Mutta ehkä jonkinlaista arvottomuutta, kuulumattomuutta ja huonoa itsetuntoa saattaisi ilmentää. Missään tapauksessa tämä ei ole synonyymi tunneköyhyydelle.
Edes veden puuttuminen kartalta, tai sen vähyys ei tee kenestäkään vähemmin tuntevaa ihmistä. Ihminen ei välttämättä reagoi tunteella.
Aina nämä karkeat yleistykset särähtävät. Kun oiotaan mutkia.
Jos kartta olisi taiteilijan kartta, moni kiiruhtaisi sanomaan että onpas kivasti jellona nousussa ja vielä suuri hyväntuoja
siinä kyljessä. Puhumattakaan Neptunuksen sekstiilistä henkilökohtaisiin planeettoihin aivan dc:n tuntumassa, Pluton ja Merkuriuksen positiivinen kulma tuo syvällisyyttä ja kykyä tulkita elämän suuria kysymyksiä hätkähdyttävän syvällisesti.
Hyvin monella muullakin ihmisellä on haastava kulma kuun ja saturnuksen välillä. Hyvin moni omaa paljon vesimiehen teemoja kartallaan. Ovatko he tunneköyhiä?
Runsas
painotus tai voimakas
antaa myös mahdollisuuden kokea tunteita kollektiivisesti. Yhteinen hyvä puhuttelee. Sanoissa ja teoissa löytyy eteenpäinvievää pyrkimystä ottaa vastuuta yhteisestä hyvästä. Olla edelläkävijä.
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, näen kartalla mahdollisuuksia niin hyvään kuin pahaankin. Tunneköyhyyttä en allekirjoita.