Kovin vahva tunnelma unessasi on. Kirjoitit sen siten, että sain tosi visuaalisesti väkeväksi sen päähäni.

Tulee mieleen fyysisessä/emotionaalisessa/oman kehosi kodissa tai/ja myös "viattomuuden" kodissa tapahtuvat voimakkaiden tunteiden aiheuttamat muutokset - myös pelko siitä, mitä tapahtuu kun tunteet vyöryvät muuttavalla voimallaan itsesi/kotisi yli. Halusit pelastaa lapsesi tältä asialta, jota et voinut kontrolloida. Vintti, mahdollisesti ylitajunta, myös "jotakin tulee tietoisuuteen". Kuitenkin kunnolliset rappuset puuttuivat. Entä jos ne olisivat tukevat ja kunnolliset?
Edustaako taivas sinulle haaveita, unelmia, paratiisia?
Onko kodissanne emotionaalisesti räjähdysherkkätilanne, jolta haluat lapsiasi suojella?

Kiitos- vastauksesi täydensi omaa ajatustani siitä ja monin tavoin myös kuvaa tilannettani. Lapset ovat jo täysi-ikäisiä, mutta silti usein ojentavan käden tarpeessa. Emotionaalisesti räjähtelen pääasiassa keskenäni, mutta muutoksien tarpeessa selkeästi olen. Ja yhteys yli- tai alitajuntaan on kaiken keskellä heikohko, joten näiden lisähuoneiden käyttö on vajaata. - niitä muuten on ollut valikoimassa enemmänkin kuin tuo yksi ränsistynyt parvi. sieltä vintiltä on ollut pääsy uusiin taloihin.
Ja kai ne pilvilinnoja ovat, nuo taivaan kuvajaiset. Ja nyt sitten yksi niistä aikoo marssia sisään lupaa kysymättä.

Laitoin näköjään uneni vika paikkaan, joten siirrän tänne. 
Jospa joku siitä selvää saisi.

 Olin lapsuuskotini pihamaalla, kuten usein unissani. Katselin taivasta, jolle alkoi kerääntyä pilvikuvioita. Siellä oli värillisiä pilviä. niiden värit tummenivat ja niiden keskustat muuttuivat ruskeiksi. Tiesin, että on alkamassa myrsky ja huusin lapsilleni, että välittömästi sisään, ei ole aikaa yhtään.

 Kun suljimme ovet myrsky alkoi, ja näin että pellon yli oli nousemassa hyökyaalto. Se tuli hirveällä voimalla ja tosi nopeasti. Se nousi talon yli ja tunkeutui ikkunoista sisälle. Aikaisemminkin olen nähnyt samanlaisen unen, mutta silloin vesi jäi ulkopuolelle. Nyt pelastauduimme täpärästi kiipeämällä tikkaita pitkin toiseen kerrokseen, tai oikeastaan ullakolle. Portaita ei tässä unessa ollut, niin kuin todellisessa elämässä ja yläkertakin oli vain tasanne tai parvi melkein katon rajassa.

 Tunnelma oli stressaantunut ja ja uhkaava, mutta en varsinaiseti pelännyt. Ainoastaan tunsin, että ei ole varaa virheisiin. Toimin hyvin määrätietoisesti ja hallitsin tilannetta, mutta jouduin käyttämään kaikki voimavarani siitä selviämiseen..


 Usein unissani taivaankannella on runsaasti tapahtumia: kuvia, kirjoituksia, värejä, esineitä jne. Jopa peilikuvia alla olevasta maasta. Usein myös lennän näiden tapahtumien keskellä.
Tällä kertaa en noussut maasta tätä kotini sisällä olevaa tasannetta ylemmäs.

- mulle myöhäisheränneelle tuli ensimmäisenä mieleen rantakallioilta kukkiva ruoholaukka.