Minä olen kuukaksonen. Mihin asioihin kuu merkki vaikuttaa? En tunne astrologiaa niin hyvin, että tietäisin. Olisi todella kiva jos joku viitsisi tätä parilla lauseella valottaa minulle. Olen kyllä hyvin kaksiajakautunut persoona ja lapsen mielinen  Lieneekö kuu merkissä sen selitys miksi näin?

Höh..Miten niin muka vaaka ja neitsyt ei tule toimeen? Paras ystäväni on neitsyt ja muutenkin neitsyiden kanssa synkkaa tosi hyvin! Oli ne sitten miehiä tai naisia!! Ne järkevyydellään tasapainoittaa ainakin minua  Ei muuta kuin hauskaa matkaa neitsyt miehen kanssa 

Veljeni on vaaka ja häntä sivusta seuranneena voin sanoa, että romanttisuutta ei ole edes sentin vertaa 
He osoittavat tunteensa enemmän tekemisen kautta, kiinnitä siihen huomiota ja yritä huomata näitä pieniä asioita mitä miehesi sinulle tekee. Itsekkin vaakana (tosin naisena) en ole romanttinen juuri ollenkaan, päinvastoin romanttisuus jopa hieman ällöttää minua, etenkin miehissä. Ihmissuhteissa annan tekojen puhua puolestani ja toivon toisen ymmärtävän ja lukevan ajatukseni, koska en osaa enkä pysty niitä sanoiksi pukea 
Eli jos vaakamiehissä on yhtään samaa kuin meissä vaaka naisissa, niin häntä saattaa jopa ahdistaa tuo voimakas romanttisuuden kaipuusi. Saat sen jotenkin kuulostamaan väärältä että ihminen ei ole romanttinen? Yritä ajatella asiaa hieman miehesi kannalta, miksi sinä et yrittäisi hieman muuttua itse? :

Oikeastaan olen päästänyt hänestä teknisestikin irti viime kesänä, mutta yksi ongelma on Saturnus vitosessani sekä radix että AP kartalla. Otan suhteet liian vakavasti. Siis se että menee naimisiin ja yhteen asumaan tarkoitti jo sitä, että ottaa vakavasti.


Pah..ei ne ongelmat mistään Saturnuksista vitosessa johdu. Päätät vain että et ota asioita heti niin vakavasti, mutta tietenkin ensin mietit mistä se johtuu että otat ne niin vakavasti? Uskon aina että kaikkeen on jokin syy. Tottakait ihmiset pitää sinällään ottaa vakavasti, ketään ei pidä ainakaan tietoisesti loukata (noh..joskus rapatessa roiskuu), eikä ketään pidä pitää pilkkanaan. Elä päivä kerrallaan asiassa kuin asiassa. Itse elän ainoastaan tunnin kerrallaan ja tiedän sen olevan ystävieni mielestä erityisen ärsyttävää koska kanssani on lähes mahdotonta sopia mitään etukäteen. Teen kaiken lähes aina hetken mielijohteesta. Se on mielestäni niin ahdistavaa jos tiedän jo tänään mitä teen huomenna. Opi olemaan kaikesta vapaa, älä anna minkään tai kenenkään pidätellä sinua. Asioiden liiallinen vakavasti ottaminen on kuin vankila. Annan tässä neuvoja kuin mikäkin pro, vaikka oma ihmissuhde-elämäni on täysin retuperällä  Omien vanhempieni liitto oli erittäin riitaisa, joten liekö siinä minun syy olla ottamatta mitään kovinkaan tosissani. Ehkä sinun syysi ottaa asiat liian vakavasti on sama? Sinun pitää ajatella miten ahdistavalta se toisesta tuntuu, jos olet heti pushaamassa suhdetta vakavaksi, mielenkiinto siinä menee väkisinkin. Tosin eipä tää munkaan tyyli ole mikään paras. Mennä lallatellen läpi kaikesta. Kaipa meidän jokaisen tulee olla juuri sellaisia kuin olemme. Joku vielä tulee ja rakastuu sinun totisuuteen suhteiden suhteen : ) Rakastaa sinua juuri siksi, että olet sellainen. Ja ehkä muhun joku rakastuu siksi että olen tälläinen tuulihattu. On ainakin kiva ajatella niin.

Oletko miettinyt miksi et pysty päästään exästäsi irti? Pelottaako sua ehkä enemmän se, että jos päästät hänet lopullisesti niin sitten ei ole edes häntä ketä miettiä? En ole lukenut kuin ekan viestisi joten ehkä olet tätä asiaa jossain selventänytkin, mutta kuten jo tiedätkin, menneet pitää vaan jättää taakseen, koska muuten ei mitään uutta mahdu elämääsi. Vanha klishee, mutta ahhh..niin totta!
Kyllähän mä itsekkin mietin silloin tällöin mun exää ja satunnaisesti ollaan yhteyksissäkin, koska päätin että vaikka se teki mulle kaikki karmeimmat temput mitä voi tehdä niin en katkeroidu vaan olen tilanteen yläpuolella. ja niin olen ollutkin. Ja siitä olen äärimmäisen ylpeä. Eipä ole hänen jälkeen kyllä tullut ketään joka olisi mua yhtä paljon liikuttanut kuin hän, mutta jos se on sitten niin tarkoitettu meneväksi, että hän oli oikeesti se mun elämän mies ja sen jälkeen ei ketään samanlaista tule, niin olkoon sitten niin. Sainpahan ainakin hurjan ihanat ja karmeat 3 vuotta jossa oli enemmän tunnetta ja tappuraa kuin ehkä moni kokee koko elämänsä aikana (just ne keskinkertaiset, "mukavasta" elämästä nauttivat  ). Nyt vaan keskityn itseni hemmotteluun ja huoltamiseen, ystäviin, perheeseeni, satunnaiseen seksiin, hauskanpitoon ja elämään ylipäänsä! Se ei tarkoita sitä ettenkö miettisi asioita syvemmin, mutta tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Muuten palaa pahasti 

Hah..meillähän menee noi merkit ihan päittäin  siinäköö syy. Täällä kerran eräs ihana henkilö katsoi mun karttaa ja totesi että Jousimies naiseen sopii vallan mainiosti "Doris oli reissunainen" biisi  Kukas tälläiset sitten saa pysähtymään, kysyn vaan? Näen jotenkin aina hetkessä ihmisen läpi (ja usein näen siellä aika paljon tyhjää), joten ehkäpä senkään takia en edes ehdi kiinnostua kun jo näen mitä tuleman pitäisi. Suurin osa ihmisistä on niiiiin tyhjiä sisältä ja jotenkin vaan sellasia perusperusperus ihmisiä, että en jaksa nähdä vaivaa edes yrittää ihastumista sellaiseen. Usein kyllä tapaan myös ihan ihania pähkähulluja maailman matkaajia, mutta koska he ovat niin ihania niin haluan aina jättää heidät ystäviksi jotta he pysyvät silloin vierelläni pidempään. Skitsoa. Enpä taida edes itse tietää mitä haluan eikä kait tarvitsekkaan. Tuntuu niin hemmetin stressaavalta alkaa luomaan jotain vakavampaa suhdetta. Kaikki se toiseen tutustuminen ja itsestäänkin pitäisi kait jotain pystyä antamaan...huh huh. Stressavaa sanon minä  Mun frendit on jo sitä mieltä että ei mua ehkä tuu ikinä oikeestaan kukaan pysäyttämään silleen lopullisesti. Mitään keskinkertaisuutta ja sellasta "rennon mukavaa yhdessäoloa" kun en todellakaan kaipaa/halua, enkä sellaisessa suhteessa viikkoa kauempaa pysy. Missä on se mies, joka uskaltaisi mut ottaa?? Antaa mun tuntea olevani vapaa ja samalla rakastettu, antaa mun mennä sillon ku mun pitää päästä menemään, mutta ottaa mut takaisin kun kaipaan suojaa? Huooohhh...noh...ehkä joskus, tai sitten ei  Täytyy kyllä todeta, että ymmärrän sua aivan täydellisen täysin. Mun neuvoni: lopeta miettiminen tämän asian tiimoilta, flirttaile, nauti, kiusaa ja tee kaikkea kauheeta mitä vain vapaat ihmiset voi tehdä  Koska onhan tääkin aika siistii!!!!!!!! Joku tulee aivan varmasti kuitenkin joskus ja yleensä silloin kun sitä vähiten osaat odottaa. Be careful out there, because you never know when you party naked!!! 

Hei Souls Adv.!!
Ihan hullua oli lukea ensimmäistä tekstiäsi, koska olisin juuri lähes sanasta sanaan voinut itsekkin kirjoittaa ihan vastaavan 
Itse olen ollut nyt vapaana 2 vuotta ja vähän päälle. Sitä ennen seurustelin lähes 3 vuotta miehen kanssa kenen oletin olevan se oikea. Ei edes oikeastaan juolahtanut pieneen mieleeni, että tarinamme saisi niinkin ruman lopun kuin se sitten sai... Tätä suhdetta ennen olin vapaana myös useita vuosia, koska minulle on ollut AINA äärettömän vaikeaa tavata miestä johon rakastuisin ja joka saisi minut rauhoittumaan ja sitoutumaan.
Minäkään en ole ruma enkä edes tyhmä (aika hörhö kylläkin), mutta jokin kanittaa pahasti vastaan. Olen jopa miettinyt jos olenkin lesbo enkä vain ole tajunnut sitä, jos katselenkin ihan väärää sukupuolta?? Ihastun helposti ja tulisesti, mutta vain päiväksi kerrallaan. Sen jälkeen saatan olla ihan kuin en olisi koko ihmistä ikinä tuntenutkaan. Ihastumisenkin suhteen olen tullut siihen lopputulokseen, että ihastun enimmäkseen ihastumisen tunteeseen ja omiin kuvitelmiini kuin itse henkilöön. Yleensä näiden ihastumisien jälkeen minua yököttää ihastumisen kohteeni.
Olen erittäin sosiaalinen ja hauska, mutta ehkä vika onkin juuri siinä. Olen samanlainen kaikille. Miehet eivät ehkä osaa erottaa läpän heittoni seasta mitään vakavasti otettavaa ihmistä. Saatan helposti jauhaa pelkkää potaskaa aamuun asti paljastamatta ikinä todellista minääni. En edes tee sitä tietoisesti vaan tajuan sen aina vasta jälkikäteen.
Tapani lähestyä ihmisiä on heti hyvin kaverillinen. En mitenkään flirttailevasti tai kissamaisen kiehnäävästi. Senkin taidon kyllä hanskaan jos sille päälle satun. Ehkäpä tämän takia lähes kaikki suhteeni jäävät ystävyys/kaveruus tasolle koska en osaa niitä viedä mihinkään muuhun suuntaan. Koska en tunne mitään muuta sisälläni vaikka vastassa olisi millainen adonis.
En tiedä jättikö exäni sitten kuitenkin niin pahat arvet sisimpääni kaikilla karmeilla teoillaan, että tietoisesti lukitsen jonkun tunneosan sisälläni enkä anna sen tulla ulos (hän on jo onnellisesti kihloissa tietenkin  ).
Ettei vaan sattuisi enään. Tilanne on jo aika huolestuttava aivan kuten sinullakin, koska menin minne tahansa en vain yksinkertaisesti kohtaa ketään joka sykäyttäisi kahta päivää enempää. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Tapaan kyllä miehiä erittäin helposti ja he usein pyrkivät seuraani, mutta joku ihme juttu sisälläni pidättelee. Minullekkin on sanottu, että nyt tulevana syksynä tai ennen synttäreitäni kohtaisin jonkun vakavamman tapauksen, mutta ajatuksena se tuntuu ihan mahdottomalta. En osaa edes kuvitella itseäni vaikkapa illallistamaan jonkun kanssa. Mahdankohan enään edes osata. Olen myöskin tullut siihen lopputulokseen, että ehkä ulkomaalainen mies ja kaukosuhde olis se mun juttu. noh...näitä pohdiskellessa nautin kyllä täysin tisuin tästä sinkkuelämästäkin!! Omasta rististään joka on kannettavana kannattaa kuitenkin aina löytää ne positiiviset puolet!!! 

  Oi miten ihanaa, että on vielä näin vilpittömän ystävällisiä ihmisiä olemassa, jotka hyvää hyvyyttään auttavat muita. Muiskis! Ihana olet  Hihii...kun nyt tälläinen tilaisuus tarjoutui niin kysynpä eräästä reissumiehestä, joka aina vaan tuntuu palaavaan elämääni " Onko parempi antaa olla vai jollain tavalla yrittää panostaa?" Mitäs kortti kertoo....?

Minä uskon henkilökohtaisesti siihen, että "Jeesus" on nimi jollekkin asialle mitä uskoksi kutsumme. Tämä "Jeesus" elää meissä jokaisessa sikäli mikäli niin haluamme. Uskon siihen, että tälläinen henkilö on ollut olemassa ja jollain tasolla ns. ihmetekojakin varmasti tehnyt. Mielestäni nykypäivän Jeesuksia voisi olla esim. Äiti Amma, edesmennyt Äiti Teresa jne. jotka ovat myös osaltaan tehneet "ihmetekoja". Tälläisia ihmisiä on varmasti useampiakin, mutta kaikki eivät tule julkisuuteen. Jeesuksen sijaan voisimme kirkoissa rukoilla hyvin näitä hieman uudehkompia "Jeesuksia"  :

Ajatelkaa, jos Jeesusta ei ole ollutkaan olemassa? Siinä olisi monet uskontotunnit istuttu turhaan  Ylipäänsä uskonto on hyvin mielenkiintoinen aihe. Se on suomen kouluissa ainoa aihe jota opiskellaan ilman, että se perustuu todistettuun tietoon. Loppujen lopuksihan asia on kuitenkin niin, että Jumalan ja Jeesuksen olemassa olosta ei ole 100% fakta tietoa. Samaan aikaan kuitenkin esim.astrologiaa pidetään edelleenkin monien mielestä huuhaana ja astrologiahan kuitenkin perustuu ihan selkeästi tieteeseen. Korjatkaa jos olen väärässä!? Hmm..mielenkiintoisia asioita kun niitä alkaa mietiskelemään. Mikä meidät saa uskomaan johonkin näkymättömään niin voimakkaasti, että kokoonnumme kirkkoihin, rukoilemme iltaisin, opiskelemme uskontoa. Mielestäni se on jokaisen meidän sisällä oleva heikkous. Kun tarvitsemme tukea ja turvaa tai anteeksiantoa on helppoa turvata uskontoon. Kun kaikki sitten taas menee hyvin, voimme "unohtaa" uskonnon. Italiassa jossa asuin muutamia vuosia tämä tälläinen käytäntö oli hyvinkin räikeää. Viikon aikana käytiin vieraissa, myytiin huumeita yms. ja sunnuntaina käytiin pyytämässä kirkossa anteeksi ja ripittäytymässä. Sen jälkeen kaikki oli taas hyvin ja olit saanut syntisi anteeksi ja uusi rötöstely viikko pystyi alkamaan  Noh, nämä nyt on mun henk.koht mietteitä. En ole edelleenkään päättänyt kantaani uskonnon suhteen. Uskonko vai enkö? Olenko tarpeeksi voimakas ja vastuullinen ihminen uskomaan JOKA päivä, ei vain silloin kun elämä potkii päähän?   [/font][/font][/glow]

Hei Harschi! Kiitos vielä täydentävästä tulkinnastasi. Aika hauskaa tuo työväenopisto tms. sillä olen juuri tänä vuonna päättänyt aloittaa jonkinnäköiset kurssit mistä vaan aiheesta ko opistossa (tai kansalaisopistossa). Hah, nyt minulla on todellakin syy lähteä sinne 
Jaksaisitkohan vielä tarkentaa mitä tarkoittaa "Kuu-firdariajakso"? Ihan uusi termi minulle.
 

AH. pisti silmääni noususolmusi, josta ei varmaan vielä ollut puhetta.
sehän on siis 11. huoneessa Skorpionissa. Heräsi ajatus, että sinun on tarkoituskin opetella yhteistyötä (11. huone) ja emotionaalista sitoutumista, jota taas skorpioni edustaa.

Laskusolmu härässä 5. huoneessa kertoo mielestäni juuri tuosta tavasta, jolla suhteissa olet toiminut. Härkä muuten on sitoutuva, mutta 5.huoneessa siitä voi tulla liian mukavuudenhaluinen.

 
Hei Lilja! Mitä tämä noususolmu-laskusolmu käytännössä tarkoittaa? Miten nämä solmut ilmenevät elämässäni? Uusia käsitteitä minulle Ihmisenä olen kyllä mielestäni hyvinkin yhteistyökykyinen, mutta tuo emotionaalinen sitoutuminen on todellakin lapsen kengissä minulla. Kiitos viestistäsi! 

Kiitos tulkinnoistasi ja vaivannäöstäsi kuitenkin  meni metsään tai ei! Tuo yksinäisyyden ja kuoleman huone ei kuulosta kovin mairittelevalta rakkaudesta puhuttaessa, mutta ehkä se ei niin kirjaimellisesti tarkoita sitä...?
Nyt yritän alkaa ymmärtää sinun viestiäsi. Aika monimutkaista tuo astrologia näin iltamyöhään! Kiva tietää että täällä on muitakin yökyöpeleitä liikenteessä kuin minä 

Mikä on mielestänne sallittua ystävyydessä?
Onko nämä:
-halaaminen..
-suutelu..
-intohimoiset katseet..
-käsi kädessä kulkeminen..

Hmm...Omituinen kysymys? Suutelu ja intohimoiset katseet eivät ehkä ole ystävyyttä vaan intohimoa? Sen sijaan itse kyllä halaan ja kuljen käsikädessä ystävieni kanssa. Saatan joskus sujauttaa suukonkin poskelle, mutta suutelun ja intohimoiset katseet jätän toisenlaisiin ihmissuhteisiin 

Hei!itselläni on muutama todella hyvä ystävä ja niistä yksi ylitse muiden jonka olen tuntenut jo 25 vuotta eli lähes koko elämäni. Ystävyys on minulle sitä, että voin olla oma itseni ystävän seurassa. voidaan olla vaan hiljaa ja molemmat mietiskellä asioita tahoillamme. Sitä on vaan niin kasvanut yhteen että en olisi minä ilman tätä ystävääni. Olemme muokanneet vuosien saatossa toistemme persoonia, lähes kaikki kokemuksemme ovat yhteisiä, näemme joskus samoja unia yms. Nämä muutamat muutkin ystäväni ovat erittäin tärkeitä ja sitä vaan jotenkin viihtyy mutkattomasti heidän seurassaan. Voimme kaikki olla vikoinemme juuri sellaisia kuin olemme, jakaa ilot ja surut niin klishee kuin se onkin. Kaveruus on ehkä muutaman asteen kevyempää ystävyydestä. Sitä voi myös kavereiden kanssa päätyä aika syvällisiin asioihin, mutta kavereihin ei tule niin paljoa oltua yhteydessä ja niille ei avaudu samalla tavalla kuin ystäville. Jotenkin ihan aavistuksen ehkä "pidättelee " itseään kavereiden seurassa. Jutustelu on kepeämpää, joskin hauskaa ja joskus vakavaakin, mutta ehkä siitä puuttuu sellainen monien vuosien yhteinen taival. Hyviä kaverisuhteita saatan helposti luoda uusilla työpaikoilla, harrastuksissa yms mutta ne jäävät sitten yleensä sinne kun vaihdan duunia tms. On siinä kyllä vissi ero ystävyydessä ja kaveruudessa, mutta sitä on vaikea saada paperille fiksusti 

No niin..tässä siis mun kartta, jos joku tosiaan viitsisi sitä vilkaista.