Heippa vain!
pitkään aikaan en ole kirjoitellut. Liekö opiskelu stressi ollut. Mutta otampa nyt puheeksi sellaisen asian jota olen tässä vuosien aikan ihmetellyt ja epäillyt. ja kun täällä saa ihan rauhassa kertoa kokemuksiani
. Sain kuitenkin epäilyihin vastauksen. Se suorastaan avauvui silmieni eteen. Kirjaimellisesti.
Mulla on kyky ilmeisemmin keskustella kuolleiden kanssa tai en mä keskustele, ne puhuu mulle tai ottavat yheyttä. Yleensä nämä kuolleet
( hassu sana kun ei ne mulle olen kuolleita) ilmestyvät uniini kertoen unen kautta jotain.
Nyt tullut uusi kyky. Tätä on tapahtunut jonkin aikaa ehkä muutama vuosi, mutta olen epäillyt asiaa. Nimittäin
tuoksut! . Saatan yhtäkkiä haistaa jonkun tutun ihmisen, asian, tuoksun joka johdattaa tiettyyn ihmiseen. Yleensä se on edesmennyt vaarini. Hän tuoksui tuoreelle puulle ja tupakalle. Eilen kirjastossa kiertelin hyllyjen välissä en etsinyt mitään erikoista. Kunnes huomasin kirjan
" Tie tuolle puolen" kirj. Bernad Jakoby avasin kirjan sattuman varaisesti ja siinä oli mulle vastaus epäilyilleni. jOka tosiaan avautui siihen.
Sivulla 148 lukee
" Vainajan läsnä ollessa tunnemme hyvin usein myös häneen liittyvän tuoksun. Tämä tuoksu ilmaantuu yllättäen eikä lainkaan sovi tilanteeseen tai ympäristöön. Se voi olla hajuveden, savukkeen, kukkien ja muun vastaavan tuoksu. Se auttaa meitä tunnistamaan keneen olemme yhteydessä" Samalla sivulla jatkuu myös..
" Vainajan yhteydenotto voi tapahtua myös näyssä, unessa, sähköisenä ilmiönä tai symbolisesti luonnonilmiönä, joka liittyy erityisellä tavalla vainajaan. Vaarini kävi kerran vieressäni kun " nukuin" sanoi mulle että
"nouseppa ylös". Samassa herätyskello herätti mut.
Näitä kokemuksia on muitakin. Esimerkiksi tuo
luonnon ilmiö siitä seuraavassa.
Olin hautausmaalla viemässä kynttilää lapsuuden ystävän haudalle. En löytänyt sitä mistään. kävelin hiekkatietä pitkin ja yhtäkkiä näin kaksi varista hautakumpujen lähellä joka katsoi minua. Sain tunteen että nyt pitää mennä sinne päin. Kävelin variksia kohti ja ne hyppäsi toiselle puolelle hautoja, siis toiselle hautarivistölle. Seurasin. Varikset hävisivät johonkin. Näin siinä samassa entisen luokkatoverini haudan. Tämä luokkatoverini ja lapsuuden kaverini olivat kavereita. Kun käännyin ympäri näin samassa myös etsimäni haudan. Haudat olivat siis vastakkain. Jätin ystävälleni kynttilän, silitin hautakiveä ja puhuin hänelle. Lähdin kävelemään autolle. Käännyin hautarivistön päässä vielä kerran katsomaan taakseni. Kaksi varista ilmeistyi takaisin hautojen viereen. Hymyilin. Lähdin hyvillä mielin kotiin.
Tällaisia kokemuksia mulla ja on lisääkin. Onko jollain samanlaisia..??
http://valotar.wordpress.com/ blogi jossa kertoilen kokemuksiani... tervetuloa!