Minä en aikaisemmin uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä, kunnes minulle itselleni kävi niin! Ja tämä tapahtui viime viikolla. Tapasin tämän miehen ns. työnkautta, vaikka ei ollakaan samassa työpaikassa. Jotakin vain tapahtui, selittämätöntä. Meidän harhailevat silmät kohtasivat monta kertaa ja ne silmät siis vaan porautui minuun!
Perjantaina sitten tavattiin taas työporukan illanvietossa ja sama homma jatkui. Meillä vaan synkkas heti ensi hetkestä lähtien. Muu maailma unohtui siinä hetkessä, ihan kuin vain me kaksi oltais ainoat maan päällä. Ja parhainta tässä on se, että meidän kaverit oli tajunnut heti mitä tapahtui. Joku henkinen, erittäin vahva yhteys kai vaan syttyi meidän välille ja ei kuulemma keneltäkään jäänyt huomaamatta. Ja sitten nähtiin lauantaina ja sunnuntaina.....Ja toivottavasti taas mahdollisimman pian!
Mutta ihmeellisintä tässä on se, että yleensä tulee sellanen fyysinen veto toista kohtaan. Mutta tämän miehen kanssa ollaan niin yhtä jollakin muulla tavalla. Tottakai ne fyysisetkin halut on, mutta se vaan tuntuu niin toisarvoiselta. Pelkkä toisen läsnäolo luo sellasen sydämen tykytyksen, että oksat pois Voisi vaan tuijottaa toista sanomatta mitään, kun niitä sanoja vaan ei tarvitse! Ja molemmat ollaan täysin samaa mieltä näistä tunteista.
Mulle ei ole koskaan tapahtunut mitään tällasta. Eikä näin tapahdu kuin kirjoissa. Nämä tunteet ovat niin voimakkaita, aivan käsittämätöntä. *jää huokailemaan*