[Kosmonautti:]

Kosmonautti: Ilman muuta, mulla oli joskus kouluaikoina sellaiset ja oli muuten kestävät ja hyvät jalkaan. Sitten vasta suostuin
niistä luopumaan kun pohjat kulu puhki ja alkoi tulla vesi saumoista läpi. Tällä hetkellä mulla on Adidakset, niissä on ollu kyllä
pohjat kestävämmät, mutta sieltä sisältä ne alkaa olla aika puhki. Oon aina kävellyt paljon, siitä tuo mun nimimerkkikin.

Uusi yhteensattuma, tai mikälie: Luin tässä foorumilla jotain parisielu topicia ja sieltä sitten jotain ihme kautta päädyin edelliset
elämät topiciin jossa oli linkki tämmöselle sivulle missä on semmonen "kalkulaattori" joka syntymäajan perusteella laskee että
kuka ja missä sä oot ollut edellisessä elämässä. Nnoh, ne jotka on jaksanut näitä mun höpötyksiä lukea, niin muistan kun sillon
2006 kysyin siltä selvänäkijältä edellisestä elämästäni, niin hän on näemmä käyttänyt tota ohjelmaa...!!! Teistä en tiedä, mutta
aikalailla nakertaa nyt mun mielessä sitä hänen uskottavuutta. Tuli ehkä vähän tyhmä olo... Kun ajattelin että en ole nyt pitkään
aikaan mitään tuommosta "katsantoa" keltään pyytänyt, ja ajattelin sitten kysyä siitä asiasta samalla, tältä samaiselta henkilöltä.
Eihän se nyt periaatteessa tarkoita etteikö hän muuten olis pätevä, mutta melkonen yhteensattuma että nyt just tänään löysin
tuon linkin... Tämä henkilö lupas ens tiistaina palata asiaan. Tuntuu tosin uskomattomalta että todella moni muu asia mitä hän
silloin monta vuotta sitten sano, on kyllä pitänyt melkosen hyvin paikkansa... Mitäs te ootte mieltä?, ja sori tämä lievä OT.

LILLI: Valheella on näemmä joskus yllättävän pitkätkin jäljet = melkein 7 vuotta. Vaikka, eihän hän sitä omaksi tulkinnaksi
suoranaisesti väittänytkään, mutta ymmärrät varmaan tunteen kun jostain maksat ja sitten se onki kopsattu jostain
nettisivulta...

Ja nyt pää hajoo viimeistään että mikä ihmeen tarkotus nyt tuollakin. Omalla tavallaan tuo vaan lyö vettä myllyyn näihin mun
"uskomuksiin" ja omalla tavallaan vie kaiken pohjan. Periaatteessa uskon henkimaailmaan erittäinkin vahvasti, ja ehkä se
ns. oikea henkimaailma nyt viestittää mulle että mun ei pitäis uskoa enään kehenkään.

Esim. Viime vuoden alkupuolella koin sellasen ihan käsittämättömän ihastumisen, en vieläkään tiedä mitä se lopuksi oli, mutta
siinä menin tavallaan omalla intuitiolla, ja oli ihan sellasia fyysisiäkin juttuja joiden "ohjaamana" sitten toimin. No, se meni sitte
ihan kiville, ja sitten epätoivoissani kysyin eräältä näkijältä siitä ihmisestä, ja hän sitten oli ihan varma että minä olen täysin
oikealla suunnalla tuntemusteni kanssa, ja että mun pitää vaan odotella. Toisin meni, ja siitä oli paljon enemmän haittaa kun
hyötyä että kuvittelin vielä monta kuukautta senkin jälkeen että kyllä se tästä. Kyllä oli palikat sekasin, ja on varmaan vieläkin.

Ehkä mä sitten ihan liikaa tukeudun aina näihin henkimaailman juttuihin, ja niiden kanssa oon nyt sitte menny ihan harhaan, oli
se sitten muiden aistimia juttuja tai oma intuitio.

End of rant.

ARGH!!!

Joo, no siis sen tiedän että tuo sana "sielunkumppani" on vain määritelmä, ja monihan kokee sen ihan siten että on joku jonka
kanssa on samansuuntaisia näkemyksiä asioista. Ja sitten esim. siskoni saattaisi olla kaksoisliekkini, ollaan niin ääripäistä
kun melki olla ja pääsee. Ja sitten eräs kaverini saattais olla jonkinsortin sielunkumppani myös, yleensä useimmiten riittää
ymmärtämystä puolin ja toisin.

Nyt vielä painotan tota että sitä ihmettelen että onko sillä jokin tarkoitus että mut halutaan saada uskomaan että esim. tämä
ihminen olis nyt vaikka sielunkumppani, tai että meillä olis joku tehtävä toistemme elämässä tms. Vaikkei niin välttämättä olisi?
Tai onko sitten tosiaan ihan kokonaan oman pään tuotoksia.

Itse en mielestäni nyt tähän asiaan ole suhtautunut kovinkaan suurilla tunteilla, melki niin päin että yritin ottaa asiasta selvää
ihan mielenkiinnosta. Kun ihan alkuperänen ajatus mulla oli tästä ihmisestä että "voi että on mukava ja älykäs" ja toinen oli
se että mulla oli todella rento olo, vähän niinkun olis pidempäänkin tunnettu, mutta silti oli sellanen että hän ei oikein vaikuttanut
mun tyyppiseltä "sellaisessa mielessä", ystävänä miksei. Sen oon tosin oppinut että yleensä mielikuvat ei vastaa ollenkaan
todellisuutta, joten ajattelin myös että eihän sitä tiedä jossei tutustu tarkemmin.

Jännä kun sanoit Indium tuon että "ettei lähde karkuun". Minä en lähde karkuun, mutta vastapuolesta en sitten tiedä
Mä oon niin utelias tutustuun ihmisiin, että vaikkei nyt etenis edes ystävyydeksi niin monesti kumminkin jotain oivaltaa.

Ja mii-i, nimenomaan tuota ajankin takaa että olen pohtinut että mitä tällä jutulla nyt sitten olis annettavaa. Mielestäni oon tätä
nyt kohtuu objektiivisesti omassa päässäni pyöritellyt, vaikka niinkun sanottu, voi olla että nyt olen vaan "sovitellut" noita palasia
juuri häneen. Samaan aikaan en sitten ymmärrä että miksi, kun olin jo käytännössä "unohtanut" tämän ihmisen, vai jäikö se sitten
tuonne johonkin alitajuntaan tms. Sekavaa.

Voihan tietysti olla että mä olen hänen elämää (jo) jollain tavalla muuttanut. Niin monia ihmisiä olen tavannut ihan ohimennen ja
aika usein ei sitten olla tavattu enään sen koommin. Toisiin sitte törmäilee sillon sun tällön.

Aika päinvastaselta tuntuu, mut eikös sitte olis selvintä jättää tuommoset yhteensattumat pois niin ei tulis
epäselvyyksiä? Eritoten tässä tapauksessa en olisi varmaan edes tullut ajatelleeksi koko ihmistä tältä
kantilta jos noita yhteensattumuksia ei olis ilmennyt. Vaikkei tässä nyt mistään järin loogisista asioista
puhutakkaan niin mun logiikkaan ei kyllä mahdu että sua yritetään saada unohtamaan joku asia tai
ihminen noilla yhteensattumilla? Aika erikoinen teoria. Heh.

Hieman OT, mut tuli nyt mieleen:
Eikä siinä ny periaatteessa mitään jossei oliskaan mitään sen ihmeempää, mutta ns. ottaa päähän kun
olis edes kiva tutustua paremmin niin ei jäis vaivaamaan. Jotenkin tuntuu ettei olis universumilta liikaa
vaadittu. Kun tää ihminen on siis ihan yleisellä tasolla niin hulvatonta seuraa, että uusi ystävyyskin
virkistäisi kummasti. Tuntuu vaan että tänäpäivänä jos otat yhteyttä tai ehdotat jotain ihan ystävystymis
mielessä, erityisesti jos on vähänkään vieraampi kysymyksessä, niin heti se tulkitaan joksikin ihan muuksi.

Tossa viime vuonna koetin ystävystyä erään ihmisen kanssa, niin siihen asti meni hyvin kunnes ehdotin
että jos oltais tehty jotain yhdessä, ihan kavereina. Reaktiosta olisi voinut luulla että kysyin jotain tyyliin
"mennäänkö naimisiin". Tai sitte mulla on jokin pettämätön vainu kysyä aina vääriltä ihmisiltä. Who knows.

Ja takasi asiaan: Sitä en sano ettenkö toivoisi että löytyis se sielunkumppani, mutta sitä en jotenki anna
periksi että olisin ihan koko jutun mielessäni tai alitajuisesti keksinyt. Toisaalta sillä nyt ei ole mitään
merkitystäkään jos toinen ei halua tutustua. Ihmetyttää vaan että mikäli meitä ihan oikeasti koitetaan
johdatella oikeaan suuntaan näillä yhteensattumilla, niin miksi mua sitte viedään näissä harhaan?

Toisissa asiayhteyksissä joissa näitä yhteensattumia on mulle tullut, on aina ollut merkitys se että oikealla
suunnalla ollaan.

Sen takia, niinkun tuossa jo mainitsinkin, on ilmeisesti selvempi että en kiinnitä niihin isompaa huomiota,
jospa ne sitten onki ihan päinvastasia suuntaviittoja mitä luulen niiden olevan. Hakoteillä nyt tunnun olevan
jokatapauksessa, viitoista huolimatta tai niiden takia. Todellakin, tämä ei taaskaan johtanut mihinkään

No näinpä. Se on sitäkin kun hermostun itseeni kun fundeeraan tämmösiä kun olis parempaaki tekemistä, hehh.

Voisinhan pitää esim. sitäkin "merkkinä" että nyt asutaan samalla kadulla, ja sitä että meinasin ostaa asunnon
samasta talosta jossa hän on asunut. Toki laittaa miettimään, mutta nuo nyt ei sinänsä ole yhteensattumaa jos
ajattelee että tälläkin kadulla asuu varmasti satoja ihmisiä. Toisaalta, on tässä kaupungissa yli tuhat muutakin
katua Paljon paljon on muitaki tommosia "semi-yhteensattumia", mutta ne nyt ei ilmeisesti meinaa mitään.

Että ota tost nyt sit selvää.

Joo no lähinnä olen miettinyt sitä että mikä ihmeen tarkoitus noilla yhteensattumilla on. Varmaan toki osa on myös tuota
että oma mieli tavallaan "hakemalla hakee", eli kiinnittää just tiettyihin asioihin huomiota. Mutta erityisesti se tuntuu täysin
käsittämättömältä että tuo kuvaus tuolta 2006 vuodelta sopii niin hyvin, vai onko sekin nyt vaan jäänyt tonne koteloon ja
sit yhtäkkiä kun sellanen tilanne oikeesti tuli niin se vaan tuntu yliluonnolliselta. Siinä oli kuitenki paljo semmosta mikä
ei ole mitenkään kovin yleismaailmallista. Tiettyjä yksityiskohtia oli jotka tuntuu aika epätodennäkösiltä ollakseen ihan
sattumaa, ja toisaalta myös miettii että minkähän takia hän sitten työtilanteestani kirjoitti siihen yhteyteen...

Se olis eri että jos mä esim. sulle/teille nyt sanoisin että "ylität katua ja vasemmalta tulee punainen auto, niin seuraava
vastaantulija on elämäsi rakkaus" Noin tilastotieteellisesti niin jos kotoota mihinkään lähtee niin varmasti tuommonen
tilanne saattaa tulla hyvinki pian. Voihan tietysti tuostakin olla kysymys, se vaan kesti yli 6 vuotta että moinen tilanne
tuli jossa kaikki osu kohdilleen, ja sitte mukamas tuli joku ahaa elämys. 

Siihen kun tietäis vastauksen että mikä yhteensattuma on "tarkoituksellinen" ja mikä ei. Lähinnä mä olen kiinnittänyt
niihin huomiota jotka tuntuu epätodennäkösiltä, en siis niihin että kuinka moni ajaa samanlaisella autolla kun minä,
taatusti tuhat muutakin tässä kaupungissa.

Ja esim. sellaisiin uniin en niin kiinnitä huomiota jotka aika selvästi ovat edellisen päivän pohdintoja.

Nojaa...

Mä oon kyllä itse kallistumassa siihen että en enää kiinnitä noihin yhteensattumiin mitään huomiota. Energiaa vaan menee
hirveesti kun miettii, eikä siltikään tajua. Menee vaan polla sekasin.

Nooniin, nyt päästiin mun lempiaiheeseen. Mä oon jo useampaan otteeseen alkanut epäillä jo omaa selväjärkisyyttäni koska
en millään meinaa tajuta että mikä merkitys niillä on, vai onko mitään.

Koittakaa pysyä kärryillä...Tää hyppelee vähä eestaas:

Syksyllä näin sellasen unen jossa oli eräs iso nalle jonka sain joskus 5-vuotiaana. Se oli kauan aikaa vanhempieni luona, mutta
äitini oli sen sitten laittanut roskariville jossain vaiheessa... Noh, seuraavana päivänä mummoni meni kyläilemään tuonne
vanhempien luokse ja minä menin sitten sinne myös, niin ihan yhtäkkiä mummoni alkoi puhumaan siitä valkoisesta nallesta,
ja lisään tähän että hän ei ollut tietoinen että se oli heitetty pois (en edes itse tiennyt siinä vaiheessa), enkä tajua että mistä se
nyt yhtäkkiä hänen mieleensä juolahti. Siskontyttöni oli myös samaan aikaan tullut tapaamaan mummoa ja illalla sitten vein
hänet samalla kotiin kun itsekin lähdin kotiin. Nojuu... Sanoin sitte hänelle että olipas kumma juttu, ja kerroin siitä unesta.
Hän sitten sanoi että no hän näkee usein unia jostain tilanteesta joka toteutuu... Nyt en enään muista että oliko jopa niin
että hän oli tuosta tilanteesta saanut jonkun etiäisen.  Pitää tähän vielä lisätä että vähän leikilläni suutuin äitille että kuinka
hän nyt sen on pois mennyt heittämään...

Sitten eräs tuttuni soitteli mulle pitkästä pitkästä aikaa tuossa, oisko ollu joku viikko ennen joulua. Hän sitte melki ensitöikseen
alkoi puhua yhteensattumista ja numeroista. Olin jo pitkän aikaa laittanut merkille että mulle tulee eteen jatkuvasti numerot
12, 13 ja 22... Mä olen ne jotenkin liittänyt erääseen henkilöön ja/tai tilanteeseen... En tosin tiedä että liittyykö ne siihen
mitenkään. Melkoinen yhteensattuma että hän nyt sitten justiin tyyliin ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen soittaa
ja alkaa jutella juuri tuosta asiasta...

Takasi syksyyn... Olen nähnyt tästä ko. henkilöstä valokuvia, ja toisen taustalla oli erään kaupungin nimi, ja toiseen liittyy eräs
artisti (joka oli suosittu joskus 50-luvulla, eli se tekee tästä hieman kummemman...). Sitten eräänä iltana olin kävelemässä kotiopäin niin näin erään auton kojelaudalla viirin jossa oli sen kaupungin nimi. Sitte, en muista oliko jopa samana iltana kun
aukasin tv:n niin meneillään oli tää Heikki ja Mikko show, ja toisella oli tän artistin t-paita päällä... Nojo, outoa vai mitä?

Noniin, ja homma jatkuu... About pari kuukautta sitten meilailin erään tuttavani kanssa joka on myös näkijä ja keskustelu
kääntyi sitten näihin sielunkumppaneihin. Hän sitten kuvaili miltä hän näyttää. Viesti oli tullut 25.10.2012, eli siinä oli taas
se 13 kun nuo ynnää yhteen... Sitte jäin sitä pohtimaan ja yhtäkkiä muistin että mulle on ennenkin kuvailtu mun
sielunkumppani ihan samalla tavalla, mutta siitä on jo vuosia, se oli jo vuonna 2006...  No siinä viestissä ei päivämäärästä tule 13, mutta kellonajasta tulee, 21:28. Niin, ja kuvaus on sitten niin tähän henkilöön sopiva kun vaan olla voi, jopa se että
missä ja miten me tavataan oli kohdillaan. Pari juttua piti hieman "tulkita", mutta esim. se että tuolloin 2006 tuo näkijä
kertoi tämän hetkisistä töistä sellaisen asian joka ei kyllä ihan arvaamalla onnistu. Sekin tuntui aika erkoiselta että siinä
sisällä on vielä hyvin selkeä ajankohdan merkki, eli nyt. 

Mulla on tapana tehdä eräällä ohjelmalla numerologisia analyysejä, ja vuodelle 2012 luki että tulen tapaamaan
sielunkumppanini...

Aika vahva epäilys mulla alkoi jo olla että kuka se saattais olla, me tavattiin ohimennen kesällä.

No mä aloin sitte ajatteleen että nyt mulle todellakin yritetään rautalangasta vääntää tätä asiaa, ja ajattelin että no pitää nyt
sitte varmaan koittaa ottaa yhteyttä häneen... Mä en sitte tavottanut tätä henkilöä oikein muuten, niin jätin hänelle sitten viestin
tossa loppuvuodesta, mutta hän ei siihen sitte vastannut.

Tähän loppuun vielä kaikkein hämmästyttävin juttu. Kävipä sitten niin että sain äitiltä joululahjaksi tuommosen pehmolelun,
vähän niinkun vitsinä kun "suutuin" sen valkoisen nallen poisheittämisestä... Sen mukana oli viesti jonka isäni oli kirjoittanut...
Viimeinen lause oli yhtä sanaa lukuunottamatta täysin sanatarkka toisinto mitä olin tälle henkilölle siihen viestiin kirjoittanut.
Ja kyseessä ei ollu mikään hyvää joulua tyyppinen lausahdus, heh. Josta sitten pääsen toiseen toisintoon... Meilasin sitten
vielä tuossa loppuvuodesta sen tuttavani kanssa tähän samaiseen episodiin liittyen niin hän toivotti sitten "hyvää joulua ja
PAREMPAA uutta vuotta", joka on hieman eri kun se kliseinen jonka kaikki tietää... Noh, vietin siis joulua tuolla vanhempieni
luona ja satuin seisomaan pöydän vieressä kun isäni lähetti tutuille tekstiviestejä, joissa luki "hyvää joulua ja parempaa uutta
vuotta". Kysyinkin että mistäs tuo nyt tuli päähän kun yleensä hän ei tapaa kliseistä poiketa...niin vastaus vaan oli että "no
aattelin että on vähä eri ku aina se sama, onnellista uutta vuotta".

Kaikkea tähän liittyvää nyt en jaksa edes kirjoittaa (ettekä te lukea, heh), mutta sanotaan näin että tämä ihme jatkumo on
aika pitkä. Tähän liittyy eräs toinenkin henkilö jota ilman en olisi edes tavannut tätä henkilöä jota tuossa tavoittelin. Myös
häneen liittyy mitä uskomattomampia yhteensattumia. Tai ainakin asioita jotka tuntuu yhteensattumilta.

Tässä nyt oonki sitte saanu hämmästellä että mitä ihmettä se nyt sitten oli kun noin paljon mun huomiota kiinnitettiin tähän
yhteen henkilöön, ja sitten kun kiinnostuin että jotain kummaa tässä täytyy olla, niin asia ei sitten johtanutkaan mihinkään.
Tai meninköhän sitten vähän asian edelle niin sanotusti... Oli vaan niin vahva olo että mun pitäis nyt niinkun tehdä asian
eteen jotain kun näitä yhteensattumia on sitte nivoutettu vähän enemmänkin yhteen, vai oonko sitte vaan kuvitellu kaiken
ja ydistelly omassa päässäni täysin erillisiä asioita toisiinsa... Mutta tuokin että vielä tuon mun yhteydenoton jälkeenkin
mua haluttiin hämmästyttää tai pitää asia mielessä.

Mikä tämänkin tarkoitus? Onpahan ollu ainakin pohtimista, mutta pohdinnat vaan kiertää ympyrää kun en käsitä että mitä
mulle yritetään kertoa.

Erikoista, tämäkin ketju on alotettu klo10:15:06 = 13.

Tai oonko sitte vaan vähä höyrähtäny yksinkertaisesti

Aika hassu juttu... En edes muista koska olisin viimeksi ollut missään juhlissa, niin viime kesänä olin
siskontytön rippijuhlissa. Täs nyt taas herää tämä ainainen kysymys että onko tämän tyyppiset jutut
siis sellasia että oikeen etsimällä etsin yhteensattumia, vai miten näitä tulee omalle kohdalle koko ajan.

Enkelikorteistakin otin viimeksi ensimmäisenä kortin "yhteensattumat". Niitä nostelen ehkä kerran
kuukaudessa tai kahdessa ja melkein joka kerta tulee samainen kortti että pitäis kiinnittää noihin
yhteensattumiin huomiota. Ja sekotan pakan aina ennen ja jälkeen.

Tai ehkä mä oon liian tarkkaavainen ja yhdistelen vaikka mitä asioita päässäni.

Astrologin pitäis aina muistaa painottaa että on vain mahdollisuuksia ja valmiuksia. Astrologiassa ei mun nähdäkseni
niinkään "ennusteta" tulevaa. Esim. aurinkomerkeillä on monesti tiettyjä luonteenpiirteitä jotka sopii esim. paremmin
joillekkin tietyille aloille, muttei se poissulje muita mahdollisuuksia.

Ja aika rankasti sanottu että "jos onnistut elämässäsi"... Eikös jokanen määrittele menestyksen ihan itse? Jollekkin se on perhe,
jollekkin hyvä ammatti, jollekkin tilisaldo, mitä se on kellekkin. Ja mikään niistä ei yksin eikä aina yhdessäkään takaa sitä
onnellisuutta jota nyt varmaan melkein kaikki lopuksi tavoittelee.

Esim. sitten kun on perhe ja iso talo, mersu pihassa jne jne. niin huomataanki että ei ollakkaa onnellisia vaikka oltais noin
pintapäällisesti "onnistuttu" tai "menestytty".

Siinähän se haaste onkin että löytää ne jutut mitkä tekee onnelliseksi eikä mennä muiden tekemien määritelmien mukaan.

Mun mielestä nykyään on se ongelma, kun "ennustajista" puhutaan, että se on jo niin yleistä ja hyväksyttyä. Se on lisännyt
huomattavasti rahastajien määrää, kun enään ei ketään polteta roviolla, kirjaimellisesti eikä kuvaannollisesti. Ennen aikaan
aidot selvänäkijät todella halusivat auttaa ja tehdä sitä työtä, jos ajatellaan sitä aikaa kun moinen ei ollut niin yleisesti
hyväksyttyä kun nykyään. Tietyllä tavalla mieleen tulee jopa että nykyään on niin lisääntynyt sellanen tekohenkevä ilmapiiri,
ja lähes kaikki puhuu sellasesta tietoisuuden noususta tms. Välillä tuntuu että kyse ei ole muusta kun siitä että kun näitä
henkimaailman juttuja tuputetaan vähän joka tuutista, niin ihmiset on yksinkertaisesti jo "tottuneet" näihin juttuihin.

Pistää miettimään että jos kerran tämä henkisyys on oikeasti lisääntymässä ja maapallon "värähtelytaso" mikälie on nousemassa
niin miksi sitten ihmisten häikäilemätön hyväksikäyttö vaan tuntuu lisääntyvän? Eihän tämmösiä talouskriisejäkään olisi jos
maailma olis niin henkevä nykyään kun annetaan ymmärtää.

Ehkä moni tämmöinen ei niin vilpittömin aikein liikkeellä oleva on huomannut että alkaa olla jo jonkinlainen trendi käydä
tai soittaa selvänäkijälle että ovat ns. luoneet tarjontaa lisääntyneen kysynnän vuoksi... Itsestä ainakin tuntuu että suuri osa
on vain kohtuu taitavia psykologeja, mutta saavat harjoittaa sitä ilman virallista lupaa tuota kautta. Kun tosiaan ihan kuka
tahansa saa toimia selvänäkijänä, eihän sitä kukaan valvo. Sitten jos joku alkaa kiukutella kun ei ennusteet pitäneetkään
paikkansa niin voidaan kuitata että "no viihdettähän tämä vain on".

Tuommoisia ns. vanhanajan aitoija näkijöitä on vaikea löytää tänäpäivänä.

Se on myös lisääntynyt että ihmiset käyvät tai soittavat eri näkijöille ihan liian tiuhaan. Äitini esimerkiksi kävi eräällä todella
hyvällä selvänäkijällä melki 20 vuotta sitten, ja eräskin asia kävi toteen vasta n.3 vuotta sitten. Vieläkin on pari asiaa jotka eivät
ole (vielä) toteutuneet. Tähän mennessä on siis melki kaikki pitänyt paikkansa. Osittain tuo on tietysti tämänpäivän
näkijöidenkin syytä, aika usein annetaan joku aikaväli että "joo kahden vuoden sisällä sä meet naimisiin". Yksi asia
on myös jäänyt mieleeni kun tuo ko. näkijä oli jollekin äitini tutulle sanonut heti että "sulle en kato mitään". Nykyään
en ole kertaakaan mistään lukenut että joku näkijä olisi kieltäytynyt, kyllä niille aina raha kelpaa. Aina sitä nyt vaikka
hatusta heittää sen muutaman kympin edestä...

Itse olen kyllä syyllistynyt tuohon "tiuhaan" kysymiseen myös, mutta toisaalta on ollut mielenkiintoista että kaksi eri näkijää
on esim. kuvaillut sielunkumppanini ulkonäön ja muita piirteitä lähes identtisesti. Toki, jos skeptisesti ajatellaan niin varmaan
kuvaukseen sopivia ihmisiä on tässäkin kaupungissa satoja... Mutta niin moni asia kuvailtiin samoin tavoin että laittoi
miettimään.

Ihmissuhdejutuista tuli vielä mieleen että toisinaan näkijät saattavat erehtyä myös henkilöstä. Saatetaan luulla että esim. exä
ottaa yhteyttä, tai muuta vastaavaa, mutta henkilö onkin ihan eri mitä luullaan. Minulle kävi niin että eräs luotettavaksi
kokemani selvänäkijä oli "ihan varma" että eräs ihastukseni on "se oikea". Odotukset oli niin korkealla että sitten kun asia
varmistui ihan toiseen suuntaan niin pettymys oli todella kova...lievästi ilmaistuna.

Tuo on myös totta että toisinaan vaikuttaa että omat ajatukset ja odotukset määrää mitä näkijä aistii. Jos esim. pyydät ystäväsi
kysymään näkijältä jotain itseesi liittyen, se suodattuu sen mukaan mitä ko. henkilö sinusta ajattelee. Kokemusta on. Onhan
sekin toki yliluonnollista että osaa lukea toisen ajatukset, mutta toisaalta se vie uskottavuutta mitä tulevan tietämiseen tulee,
jos selvänäkijät vain aistivat mitä kukakin ajattelee. Ja mistäs he itsekään tietävät että onko kysymyksessä sinun odotukset vai
tuleva tapahtuma, tai joskus ehkä vain heidän oma mielikuvitus.   

Se on myös hyvä pohdinnan aihe että jos lähdetään siitä että tulevaa pystyy tietämään, niin paljonko asioihin sitten vaikuttaa
sen tietäminen? Eli esim. minulle on sanottu että varmasti se minulle oikea tulee elämääni (jos on tarkoitettu). No entäs jos
luotan siihen ihan liikaa enkä tee asian eteen mitään? Kun taas jos en tietäisi sitä ja kulkisin joka paikassa ns. "haku päällä".
Tai tuo että katson että "juu eipäs muuten ollukkaan sen ja sen väriset hiukset" ja tavallaan ummistan silmäni muilta, ja
käykin niin että kuvaus ei pitänytkään paikkaansa tms. Jospa onkin niin että koko kuvaus onkin vain minun toive eikä
sinänsä "totta"?

Saa sitten vaahdota että ei "se ja se" mitään tiennyt. Onko sitten kysymyksessä joku ihme tarve että saa sormella osottaa
jotakuta? Voin kuvitella että on monta muutakin jotka ottaa nämä selvänäkijöiden jutut vähän liiankin tosissaan ja siitä
tuo hyvä kysymys tuleekin tuosta vastuusta. Tuntee itsensä toisaalta aika hölmöksi kun uskoo niin kympillä, ja sehän
aika useasti onkin niin että sitähän todellisuudessa suuttuu itselleen kun kuitenkin ymmärtää että itse on vastuussa.

Ja sitte vielä se että moni on tosiaan maksanut monta kymppiä siitä että joku satuilee puoli tuntia ja naureskelee kavereiden
kanssa jälkeenpäin kahvipöydässä. Äärettömän julmaa, oli "asiakas" sitten millä mielellä tahansa liikkeellä.

Et loppuviimeksi herääkin kysymys että onko sittenki selkeempää kun ei anna selvänäkijöiden puheiden sotkottaa ajatuksia
ja eritoten odotuksia. 

Parisuhdeasiat kiinnostaisi, kiitos Kuka, missä, milloin. Sellainen tunne on että tapaan kohta jonkun. Olen arka joten jotain vinkkiä olisi mukava olla etten kävele onneni ohitse. Vai onko tämä tunne vain toiveajattelua

MW: Tuohan on johtajan/johtoportaan ammattitaidottomuutta jossei osata esittää asioita rakentavasti.
Kun mä olin "johtotehtävissä" (pieni perheyritys, mut kummiski) niin mä aina heitin asiat huumorin
kautta jos oli jotain huomautettavaa työntekijälle. Aina siis naurettiin päälle. Ihmiset tottu siihen että
sanoo pläjäytin suoraa mutta huumorilla, ja kaikki aina poikkeuksetta kehu meidän työilmapiiriä.

Ja ne puhuu ittestänsä, NE tuntee ittensä siellä tarpeettomiksi. Ihan perus psykologiaa. Siihen kun
vielä lisätään tuo että sosiaaliset taidot on hatarat niin ei se muuta tartte kun työilmapiiri on tuo.

Tsemii

Huumorin kukka..    soon maailman kaunein kukka .. kukkii talvellakii..    
Ai tämä ei ollukkaan mulle..sorry VB                      

Juups, huumorin kukka on kaunis ja kestävä, pärjää säässä kun säässä
Ja vieläpä aika yleinen siiheks ettei sitä kirjoista löy-y

Niijuuja kyl määki tääl kommenteeraan vähä vaiks mihi.

MW: Tuohan on johtajan/johtoportaan ammattitaidottomuutta jossei osata esittää asioita rakentavasti.
Kun mä olin "johtotehtävissä" (pieni perheyritys, mut kummiski) niin mä aina heitin asiat huumorin
kautta jos oli jotain huomautettavaa työntekijälle. Aina siis naurettiin päälle. Ihmiset tottu siihen että
sanoo pläjäytin suoraa mutta huumorilla, ja kaikki aina poikkeuksetta kehu meidän työilmapiiriä.

Ja ne puhuu ittestänsä, NE tuntee ittensä siellä tarpeettomiksi. Ihan perus psykologiaa. Siihen kun
vielä lisätään tuo että sosiaaliset taidot on hatarat niin ei se muuta tartte kun työilmapiiri on tuo.

Tsemii

Ehdottomasti munkin mielestä kannattaa lähtee katteleen jos kerran on mahdollisuus.
Itselläni tuo matkailu on niin hankalaa ruokavalion/allergioiden jne. takia etten ole edes
ajatellut matkailevani pitkiin aikoihin. ´98 olen viimeksi käynyt Roodoksella  

Pari mahdollisuutta olen jättänyt väliin tuon matkailun osalta, ja arvaa harmittaako tänä
päivänä etten ole lähtenyt.. Matkailu avartaa, se todellakin pitää paikkansa

Mä ainakin lähtisin oitis

VB

Toisest tuli 24 ja toisest 30... Ens vuonna tuo jälkimmäinen on myös oikee ikä.
Et ilmeisesti iha aikataulus mennään Tosin...

Nähtiin tädin kanssa viime viikolla ja hän sanoi että näytän 15-vuotiaalta!
No viime kesänä viimeksi mun täysi-ikäisyyttä epäiltiin. Laskeskelin että
oon siis 16 vuoden aikana vanhentunu 2 vuotta, kun olin 13 kun viimeksi
on nähty. Hehh..

Onks mun kestotilaus viel voimas? Jossei oo
niin itselle, äitille ja naapurille voi laittaa
enrgiaa tulemaan kiitos  

VB