Minäkin voisin ottaa enkeleitä vastaan, onko jollain vielä?
25.-27.3. en ole kotona (olen menossa Lorna Byrnen enkeliluennolle), mutta muuten olen vapaa vastaanottamaan.

Nyt on vaikea tilanne, kosteusvaurioita todettu talossa, mikrobeja 10 kertainen määrä yli sallittujen rajojen.
Tilapäiskämppä pitäis saada niin läheltä (tai vaikka parakki pihaan), että arki hoituis edelleen, ilman mullistavia muutoksia (niihin ei voi ryhtyä monestakaan syystä ja syitä on liian monta yhdessä). Emme voi lähteä näiden syiden takia toiseen paikkaan, tai pitkälle, samalle kylälle korkeintaan.
Vuokrakämppä olis ehkä mahdollista saada tästä läheltä (tai sitten se parakki/asuntovaunu), mutta
kun ei vaan ole enää rahaa tuohon.
Joten, tässä sitä sitten vaan kärvistellään ja odotetaan epämääräisin tuntein, alkaako oireet mahdollisesti pahenemaan ja tuleeko korjauksista mitään.
Siippa on nimittäin ollut sitä mieltä, että ei anna kenenkään muun kajota taloon, vaan tekee kaiken itse ja itsepäinen kun on, niin...

Korjausavustuksetkin on pois laskuista, jos hommat tekee itse, mutta siitä ei mies tunnu piittaavan.
Osaan korjauksista on kyllä jonkin verran rahaa säästössä, mutta ei kaikkeen (vaurioita saattaa tulla ja varmaan tuleekin esille laajemmaltikin).
Epäilen, että korjaukset saattaa kestää AIKA kauan, kun mies joutuu tekemään ne oman työn ohella ja tuo rahakin hieman jarruttaa.
Lainaa ei pystytä enää ottamaan lisää, eikä ole rikkaita sukulaisia.

Ei myöskään sellaisia sukulaisia/tuttuja joiden luokse voisi tilapäisesti majoittua.

Miten meidän käy?
   

Mulla myös hieman samanluontoista vaivaa, todella kauan. Vatsa alkoi reagoimaan, refluksioireet pahenivat (ne ovat mulla aiheuttaneet heräilyä, samoin kyllä varmaan stressi), saatoin herätä kesken unien sydämentykytykseen jne. Alkoi pari-kolme kuukatta sitten mennä jo todella pahaksi, oireet vielä pahenivat entisestään kuukautiskierron mukaan ja stressistä taisi tulla jonkinlainen oravanpyörä, kun aloin stressata jo noita oireita. Lääkäri määräsi happosalpaajia, mutta itse aloin olla sitä mieltä, että ei ole pelkästään refluksiakaan, vaan lisänä vielä joku paksusuolen ärtymistila ja ilmeisesti joku hormonijuttu.

Mulle eräs parantaja sanoi viime kesänä, että keltarauhashormonitaso heittää (ja välillä ehkä kilpirauhashormonitasokin, mutta sitä ei ole onnistuttu todistamaan kokeilla) ja nyt kun kävin gynellä, niin hän määräsikin oireideni perusteella mulle mietoa keltarauhashormonia (Terolut).
Olen nyt syönyt sitä yhden kuurin ja oireet on pysyneet poissa. Vatsaa on rauhoittanut huomattavasti myös Lepicol-niminen valmiste, jota suositellaan muistaakseni paksusuolen tulehduksen hoitoon.

Odotan vaan mielenkiinnolla mitä vaivoja sitten ilmaantuu, kun estrogeenitasokin alkaa radikaalisti heittää, mutta siihen vielä lienee jokunen vuosia aikaa...

Aikuinen poikani on kuulemma edelleen aurassani, onko tämä normaalia?

Nuorempana join välillä reippaastikin, ei tosiaankaan tullut syljettyä lasiin, muttanykyään en enää voi juoda edes puolta lasillista viiniä.

Aloinkin jo tässä miettiä onko tämä huono alkoholin sietokykyni jokin henkinen juttu ja olisko siinä kenties jokin suurempikin ajatus takana, mutta nyt sain selville myös sellaisen, että kehoni ei ilmeisesti enää pysty hajottamaan histamiinia.
Yhden allergialääkärin mukaan mulla on todennäköisesti histamiini-intoleranssi. On ollut jonkun asteisena jo lapsesta lähtien, mutta nyt on alkanut mennä iän myötä vaan pahemmaksi.
Alkoholijuomat sisältävät juuri tuota histamiinia.
Tähän kuuluu sitten usein myös ylireagointi nokkosille ja hyttysille. Hyttysistä olenkin saanut jo pitkään todella voimakkaita oireita, mutta nyt olen alkanut saamaan kamalia oireita myös nokkosesta. En pysty enää syömään edes nokkoslettuja yms.
No, on tähän kuulemma olemassa jokin pillerikin, jonka pitäis hajoittaa tuota histamiinia.
Pitäiskin joku hetki kokeilla vaikuttaako miten...

Joku sanoi minulle että kirppis tavarat kannattaisi aina "puhdistaa" en nyt tarkoita pesukoneella yms. pesemistä vaan siis puhdistamista "edellisestä elämästä" koska eihän sitä koskaan voi tietää että ESIM. mitä sinun ostamalla lastenpeitolla on tehty tai mitä sille on "tapahtunut" vaikka joku lapsi kuollut juuri tuo peitto päällään , minkä sinä juuri ostit. Etkä tietenkään tiedä onko siinä kuollut joku vai ei koska ei myyjä tietenkään sitä halua kertoa, koska uskon että peitto ei menisi kaupaksi. Tuossa nyt siis vain yksi esimerkki.

Tämä taitaa muutenkin olla ihmisillä jotenkin sisäsyntyisenä, vaikka eivät mihinkään energioihin yms. tällä tavalla uskoisikaan.
Itse aikoinaan huomasin sellaisen jutun, että kuolleen (kuoli äkillisessä onnettomuudessa) poikani vaatteet eivät yhtäkkiä tuntuneet kelpaavan kenellekään, vaikka normaalisti olen sentään saanut lasten vaatteet kierrätettyä sukulaisille ja tuttaville.
Jotenkin tuo ihan jo harmittikin, ikäänkuin kuolema jotenkin voisi tarttua.
Muutenkin kait tuossa tilanteessa oli tavallista herkempi ja tunsi itsensä välillä kuin joksikin tartunnan kantajaksi, kun toiset ihmiset hämmennyksissään välttelivät kohtaamista ja asiasta puhumista.

Itse käytän lähes yksinomaan kirpparivaatteita ja ainoa minkä olen tehnyt niille on pesu. Joskus kyllä laistan siitäkin, jos tuote jo valmiiksi tuoksuu "erittäin pestyltä". En ole mikään ylihygieenikko, enkä viitsi rasittaa luontoa turhalla veden ja pesuaineen käytöllä.

Parannusapua kaivattaisiin nyt akuutisti niska- ym. jumeihin.

Tuota...ottaako hän minkälaista maksua?Tai mikähän olisi sellainen "riittävä", jos maksu vapaaehtoinen?
Sähköpostiin ei näytä vastaavan. Pitäis sitten varmaan soittaa, kun välimatkakin on liian pitkä paikan päällä käymistä ajatellen.

Minäkin haluaisin tavata hänet, mutta välimatka on valitettavasti liian pitkä.
Oletteko kaikki käyneet ihan paikan päällä hänen kotonaan?

Minäkin olen tällaisia tunteita ja "näkyjä" saanut joskus, usein kyseessä eläimet ja niiden sairaudet.
Itsellenikin olen joskus ihan sattumoisin saanut oikeita diagnooseja, mutta aika harvoin.
Omista asioista näitä kyllä tuntuu usein olevan aika vaikea saada, syystä ja toisesta.
Omien lastenkaan kohdalla ei tunnu toimivan. En tiedä onko sitä sitten jotenkin niin "lukossa" (ja usein jopa lähes pienessä paniikissa), vai mikä on syynä?
Välillä tuntuu intuitiot olevan kokonaan tuuliajolla, mutta sitten taas tulevat jostain. Joskus asiat tulevat myös unissa.

Toivottavasti pikkumies paranee tuosta leukemiasta!
Tiedän mitä on oman lapsen menetys 
Meillä nuorimmaisella on nyt myös ollut välillä ihmeellisiä jalkakipuja ja tuollainen kyllä saa aina pelkäämään sitä pahinta...

Joo, tässä onkin varmaan jokin opin paikka nyt meikäläisellä, mutta eteneminen tuntuu vaan aika takkuiselta. Heti kun tuntuu pääsevän askeleen eteenpäin, mennäänkin jo takapakkia.
Eilen oli jo ihan harvinaisen hyvä olo, mutta tänään taas niskat jumissa yms.
Heti jos jotain tapahtuu, (kuten nyt tuo, kun huolestuin tuosta eläimestä ja sitä ennen kaikenlaista muuta + tosin varmaan vielä nuo hormonijutut päälle), niin ei siihen paljoa tarvita...
Ei tuolla kissalla nyt mitään suurempaa vaivaa näytä enää olevan, mutta on käyttäytynyt vielä hieman poikkeavasti, enkä ole saanut asiasta oikein tolkkua.

Mitenhän tällaisesta ylihuolestumisesta ja huolehtimisesta pääsis eroon ja kaikesta vanhasta painolastista (joka kuulemma vielä seuraa perässä ja tukkii solar plexusta). En tunnu onnistuvan itse tässä kovinkaan hyvin. Jotain pientä edistystä on kyllä varmaan toki tapahtunut, mutta usein tuntuu siltä, että ollaan taas samassa alkupisteessä.

Kiitos! 
Oma olo onkin jo ihan toinen. Muuttui ihan radikaalisti tässä.

Nyt sitten vaan kissa tuli kipeäksi, enkä tiedä vielä tarkalleen mikä on...

Kiitos 

Onko kokemuksia tästä parantajasta kenelläkään?

Onkohan syy sitten hormooneissa, vai onko ahdistuneisuushäiriö iskenyt päälle, vai mikä lie, mutta nyt tarvittais energiaa...