Mun ja mieheni elämä on ollut vuoristorataa työpaikkojen suhteen jo kesästä 2004. Mies on aivan loistava ihmisten kanssa, on rehellinen, jaksaa tehdä työtä jne. Mutta silti tuntuu aina kohtaavan vääriä ihmisiä ja työnantajia. Kaksi kertaa hänet on irtisanottu ilman pätevää syytä, nyt kolmannen kerran hän pääsi valtakunnallisesti arvostettuun koulutukseen mutta pomolta tuli illalla TEKSTIVIESTI , että mieheni osalta koulutus on ohi. Emme kumpikaan löydä mitään syytä. Täytyy olla suuremmat voimat meitä vastaan. Onneksi sentään emme ole kääntyneet toinen toistamme vastaan.
Olemme todella väsyneitä ja surullisia. Emme jaksa taistella edes masennusta vastaan. Elämän suunta muuttui yhdessä yössä. Viimeisimpään koulutukseen meidät molemmat tentattiin, mies kävi psykologiset testit, pidettiin 8 kk jännityksessä, ollaanko aivan varmoja et halutaan tulevaisuudelta juuri tätä ja päästäänkö mukaan. Kyllä vaan haluttiin! Asennoiduimme siihen, että kahden vuoden päästä olisimme jo ko. alan yrittäjiä ja näimme tulevaisuutemme tietyllä tavoin. Tämän PITI olla varma juttu, niin ne lupasivat.
Tekstiviestillä se näköjään hoituu. Reilua. V**** mä olen vihainen, surullinen, pettynyt, ehkä masentunutkin. Puhumattakaan miehestäni, jonka terveyden puolesta pelkään. Olemme kumpainenkin 23 vuotiaita, joten työelämän pitäisi olla täydessä terässään..
Nauttikaa ihmiset, kun teillä on töitä, ja hyvää syksyä kaikesta huolimatta!!