Oletteko risteilyn tarpeessa? KRYON -perheen päivä Ruotsissa tulee olemaan varmaan makee reissu. Mulla ja pojallani on synttärit silloin, joten emme millään voi missata. katselkaa Rosedalebooks -sivuja sieltä löytyy tietoa. Minäkin olen ainut meidän perheessä, joka tulee mukaan itse luentoihin pe 13.01.2006 - 16.01.2006. Kun laskeskelet hintoja , ota huomioon, että ruuat kuuluvat matkaan, samoin hytit on A-luokassa. Toivottavasti valopallerot joku teistä on paikalla!!!!!!!!!!!!

Kympiltä voisi tulla.

Toivottavasti tällä kertaa kokisi jotakin. Mutta jos ei, niin onpa yksi rauhallinen hetki vietetty päivässä. 
En minäkään koe mitään erityistä, vain yhteyden ja olon, että olemme käsikädessä... itseasiassa enpä taida halutakaan muuta. Kuitenkin hoidamme toisiamme ja koko maapalloa ja galaksia juuri näin.  

Miten taas osasin tehdä tämän, että otin lainauksen ja kirjoitin siihen...

Kiitos, eikös olekin mukavaa... emme ole koskaan yksin.

RAKASTAN TÄTÄ YHDENAIKAISUUTTA! OSTIN KIRJAN RAKKAUS VAI PELKO, LÄÄKÄRIN HAVAINTOJA ELÄMÄSTÄ JA KUOLEMANHARHASTA. SIINÄ ON JUST SELITYKSIÄ NÄILLE KUVILLE. KIRJAN KIRJOITTAJA SUOMALAINEN LÄÄKÄRI MARKKU JYVÄKORPI JA KUSTANTAJA LOOTUS-KIRJA OY.

RAKKAAT TERVEISET HARTOLAN HÖRHÖPÄIVILTÄ. OLEN MUKANA KLO 22. HALEJA :smitten:KIRSIMARITA

Mulla on syntymämerkkeinä ihan kuin huulien kuva selässä (haalentunut kovasti kylläkin iän myötä), ja toisessa ranteessa "viiru", josta teini-iässä kaikki luulivat, että olen viillellyt ranteistani. Mitään muistikuvia ei kylläkään ole edellisistä elämistä ainakaan näihin merkkeihin liittyvää.
Toisaalta olen epäillyt, että minulla on takana useampikin sotilas-elämä, että josko tuo sitten on kummakaan jos on arpia siunaantunut.

Waude! Taitaa olla romantiiikan nälkää.. mutta mitä jos se on PARISIELUSI TULISUUDELMA. Suorastaan maukasta... Ei kaikkien merkkien tarvitse olla jostain hirveestä kohtalosta... täytyykin ruveta tutkimaan peilin kanssa ihan uusin silmin... MITEN IHMEELLÄ KIRJOTAN TÄHÄN LAINAUSKOHTAAN, KUN YRITIN SITÄ VAAN LYHENTÄÄ... KIRSIMARITA

Visionääri tuli ja tosi kohdalleen analyysikin sattui

Käynköhän vähän hitaalla tai jotain, mutta en tajunnut koko kirjoituksesta yhtään mitään...

Älä välitä, ei täälläkään taida olla piuhat kunnossa tai sitten sytytyksessä on jotain mätää... Mutta nauratti, kun heitti tyhjää, niinpä kaipa siinäkin viisaus piilee. Oppii suorastaan julkisesti nauramaan itselleen.

Iltaisin olen hieronut poikaani ja monta kertaa hän pyytää selkäänsä "karhun tassutusta", tehdään molemmin käsin ja eri ikäisillä karhuilla, ainakin meillä... Tänään luin jutun, kosketuksesta. Siinä sanottiin, että rytminen hierontaliike rauhoittaa vilkasta lasta. Taaspa sen lapseni mulle itse oli jo kertonut.

Meni taas yöunet viime yönä kun kelailin näitä juttuja, heh. Mutta miten te handlaatte sen, jos saatte kuulla, että "joo, sä listit sen ja sen entisessä elämässä...". Eikö teitä pelota, että "apua, jos teen sen uudestaan" tms.?! 

KÄÄK!

Kieltämättä tuli hiukan ontto olo, varsinkin kun taistelussa kuollut henkilö oli vannonut kostoa ja olin seurustellut hänen kanssaan    Mutta en  voi sanoa että olisi pelottanut, onhan minulla vapaus valita miten toimin.

Kiva tavata toinen oliivipuu täällä foorumilla 

Joo, itse olen ollut mm. vastuussa useampien ihmisten mestaamisesta. Tässä elämässä kilpirauhanen ja niska ovat oireilleet. Entisestä inkarnaatiosta on tavallaan ollut myös apua. Se on "paukuttanut" selvittämään tässä elämässä tiettyjä asioita. Kun olen energiahoidossa purkanut inkarnoitumiani joissa olen tehnyt väärin tai minulle on tehty pahaa, olen katsonut inkarnaatiotani, tai henkilöä, joka teki pahaa silmiin ja antanut tietoisesti anteeksi. Täälä kierroksella on helpompi kohdata henkilö, toisaalta välillä olisi itselle helpompi mennä kertomaan, että just ton takia sinua ahistaa toi juttu. Mutta, usein olen päätynyt siihen, että olen ollut hiljaa. Koen sen erittäin vaikeaksi, koska tää parantaja pukkaa esiin tuon tuostakin. Toisaalta, eihän ihmiseltä voi viedä pois omaa oppiläksyään... Mikäli tilanne on kypsä, varmaan ihminen tulee sitä tavalla tai toisella kysymään...

Mieleeni tuli myös ryhmäregressio? Itse olen menossa huomenna Hartolaan "hörhöilemään". Siella Jan Mikael Maros pitää lauantaiaamuna ryhmäregression... odotan mielenkiinnolla.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että alat saada tietoa, eli "nähdä " asioita vähitellen, omalta kannaltasi tämä tapahtuu välillä tuskastuttavan hitaasti. Tästä tulee mahdollisesti työ sinulle. Työ liittyy ihmisten auttamiseen, näet ikkunan läpi asioita, joita muut eivät. KUITENKIN ON MUISTETTAVA, ETTET VOI KAIKKIA AUTTAA. Eri ovet ovat vaihtoehtoja joista valitset. Helpotus oven sulkemisen jälkeen= valinta tehty... pystyt yllätykseksesi olemaan oma itsesi ja tulemaan esille myös työssäsi. Unikirja lainassa, joten sait spontaanin version... toivottavasti on apua. Aivan mahtava uni sinänsä.

Minulla kaikki on alkanut tietoisesta kiinnostumisesta. Ajattelenkin, että alitajunta antaa sen tasoisia vinkkejä ja muistoja joita mieli kestää. Alussa entiset elämät ovat tulleet voimakkaina, usein toistuvina unina. Jostain syystä kerroin kerran asiaa energiahoidossa, jolloin regressio alkoi todenteolla purkautua. Ensimmäinen kokemus oli todella uskomaton, vähän kuin olisin ollut, jossain toisella planeetalla... Nykyisin tipahtelen "reissuille" varsin spontaanisti, päivittäisen rentoutus/meditaatioharjoituksen yhteydessä. Ovatko ne sitten menneitä elämiä? Uskoo, ken tahtoo... mielenkiintoisia reissuja ovat,edullista ja ekologista aika/mielikuvamatkailua, ainakin. Muuten, jostain syystä sitä "pääni lakkaa" eli arpea ei ole vielä ollut aika "tutkia".

Voi miten mielenkiintoisia kertomuksia teillä kaikilla.
Myria, mielenkiintoinen mielikuva sinulla. Olen ajatellutkin että olen ollut joskus soturi, eräs näkijä kerran mainitsi minulle että olen ollut useammassakin sodassa.. Tässä elämässä en voi sietää väkivaltaa, pelkään ajatustakin satuttamisesta tai satutetuksi tulemisesta. Sotauutisetkin ahdistavat. Ehkä tuo jälki todella on merkki jostain..
Itselläni on myös arpi kulmakarvan tienoilla, se on tosin tullut kun minua lapsena heitettiin esineellä joten siihen tuskin liittyy mystiikkaa.

Valonkantajan juttu oli ajatuksia herättävä. Onko äidilläsi ollut muistikuvia?

Aniara, miten olet saanut tietää poikasi menneistä elämistä?

Holly Fruit Cake, kun luin juttusi tuli mieleen miekkataistelu. Ehkä haavoituit niskaan?

KirsiMarita, miten nuo jäljet ilmestyivät? Mitä ajattelit?

jaa ajattelin, tällä päällä? Ihmettelin vain asiaa. Aloin huomata, että ärhäkän näköisiä (vähän kuin kissan kynnen tekemiä)haavoja oli aina yksi kappale, alkaen jaloista. Haavat eivät olleet syviä, mutta punoittivat eri tavalla kuin normaalisti olisin satuttanut itseni. Pari kertaa ohitin asian enkä miettinyt enempää. Sitten oikean kämmenen haava oli ilmestynyt yöllä ja oli täysin mahdotonta, että olisin satuttanut sen johonkin... ei se ollut pelottavaa, olin vain ihmeissäni. Nyt jälkikäteen ymmärrän, että ne merkit tarvitsin siinä tilanteessa jaksaakseni.

Pojallani on myös mansikkaluomi rinnassa, tosin alkaa häipyä vähitellen. Hoitotestamentin olen tehnyt minäkin.

Minulla on takaraivossa "lakka". Vauvana se oli auki ja vuotava. Mummillani oli samanlainen ja samassa kohdassa. Tarinan mukaan isomummini oli raskaana ja lakassa sisarensa kanssa. sisar oli heittänyt lakalla, joka tietenkin osui silloin vielä masussa asustaneen mummini päähän... joo, että sellasta.
itse asiassa olen minäkin asiaa miettinyt ja muistaakseni joskus jopa lukenut aiheesta kirjan. Siinä oli mm. että tietyt sairaudet ilmaantuivat siinä iässä kun edellisessä elämässä trauma on tapahtunut. Esim outo hammaskipu samaan aikaan, kun edellisessä elämässä on satuttanut hampaansa...  

Ihmeellisin aisia tässä elämässä ovat olleet stigmat "kristukset haavat", jotka ilmaantuivat ensin jalkoihin, sitten käsiin ja suurin, josta vieläkin arpi oikeaan kämmeneen. Aluksi en itse ymmärtänyt mistä ärhäkän punaiset haavat ilmestyivät, kun en ollut mihinkään satuttanut Eräs ystäväni tajusi mistä oli kysymys... Muutaman ihmisen kanssa olen keskustellut asiasta ja yhdellä on ollut myös sama kokemus.