[toisen piirteiden syvävalaisua hyväksyvässä hengessä]

Mitä se rakkaus ylipäätään on kahden ihmisen välillä?
Ja kuinka se toteutuu käytännössä?
Kuvittelisin sen olevan toisen piirteiden syvävalaisua hyväksyvässä hengessä.
Ja siihenhän kykenee vain sen mukaisesti kuin on itseänsä hyväksynyt.

Itse ajattelen samoin ja yleensä ne on niitä piirteitä joista on itselläni paljon opittavaa ennekuin hyväksyn samat piirteet toisessa ihmisessä.

Oman valonsa esille tuominen, antamalla sen loistaa ja valaista ympäristöä, on kaikille ilahduttavaa vain niin kauan, kun se ei paljasta toisista piilossapidettäviä puolia.

Myös piilossa olevat puolet on hyväksyttävä ensin itsessään, että niihin suhtautuminen on luontevaa myös toisissakin. En osaa tarkemmin selittää asiaa, mutta näin sen koen.

Voimmeko luottaa saavamme aina ansiomme mukaan?

Palaan edelleen tähän oppimiseen, niin monta kertaa se tulee eteen monien ihmisten kautta kunnes on tehtävänsä täyttänyt, siksi jokainen ihmissuhde on arvokas sellaisenaan.