tere kanavoija kaveri..
mulle tieto tulee ei kuuluvana puheena,, sanon sitä itse informaatioksi.. ei oikein vastaa mitään kommunikaatio muotoa tämän Maailman mittapuun mukaan. Yleensä minulla on sen verran ympäristössä noin normaalisti "häiritekijöitä" ääniä, sähköä yms. Siksi itse käytän paljolti kirjoittamista. Toisinaan huomaan kanavoivani esim. keskutellessa jonkun ystävän kanssa.. silloin tunnen että puhun jotain mikä vain tulee ulos suustani ilman huomattavaa ajattelua ja se on jotain hurjan rauhallista, selväjärkistä ja rakkaudellista.

Jos olemme siivilöimässä jotain voi siitä tehdä omaa henk.kohtaista näkemystäni kuvaavan esimerkin..
Siivilä on fyysinen olemuksemme. Siitä läpi siivilöitävä "tavara" (oli se kenelle mitä tahansa) on Henki.

Kaupasta ostettaessa siivilä on puhdas ja tukkeeton, samoin kuin me tänne tullessamme.
Meille ei kerrota, että siivilää olisi hyvä puhdistaa. Kuten meidän maailamassamme keskitymme melko vähän yleisessä mittakaavassa siihen henkiseen puoleen ja sen aktiiviseen "puhtaana" pitoon.
Ajan ja käytön myötä tämä onneton melkoisen yksinkertainen siivilämme alkaa tukkeutua. Aivan kuin me elämän mukana tuomissa ikävissä tai vähemmän ikävissä tapahtumissa tukkeudumme ja suodatamme aina vain enemmän Henkeämme, se vääristyy ahtautuessan ulos tukkoisesta persoonallisuudestamme (fyysisestä olemuksesta). Toisinaan täysin hyvää tarkoittava asia tulee "siivilämme" läpi ottaen mukaansa jotain siihen kiinni jäänyttä "törkyä/likaa" ja se vääristyy.. silloin löydämme itsemme tilanteesta jossa, asian vastaanottaja kuulee sinulle postiivisen asian täysin kökköisessä ja likaisessa muodossa.. tosin tähän vaikuttaa MYÖS hänen oma tukkoisuutensa.
Havahdumme puhdistamaan siiviläämme pahimassa tapauksessa vasta kun se on melkein kokonaan tukossa ja aivan pinttynyt. Aivan kuin me omine pinttyneine ajatuksinemme ja näkökantoinemme.
Saatamme ohitaa vielä jonkun aikaa siivilän pesun ja puhdistuksen, sillä emme pidä jynssäämisestä ja tiskaamisesta. Aivan kuten me olemme melko usein aika laiskoja tekemään todellisiä ratkaisuita elämässämme. Jossain vaiheesa alkaa kuitenkin jynssäys ja puhditus,, silloin olemme matkalla puhtaaseen olemuksemme.

Varmaan aika turhaa kohdistaa keskittymistään yhteiskuntaan tahi muuhun ulkoiseen kuinka laajaan asiaan tahansa,, itsehän valitsemme tiemme ja sen kuinka kuljemme sen.

Julietta ja muut..
Me emme ymmärrä tarpeeksi hyvin kieltä, jolla valo-olennot kommunikoivat meille.. tarvitaan siis hahmo johon pystymme samaistumaan. Itse muoto missä opas tulee on irrelevantti. Claudius on muoto, jolla henki_opas minulle näyttäytyy, eihän hengellä ole fyysistä muotoa ilman olemusta/hahmoa.
Kyseisen henkioppaani tarkoitus tällä hetkellä on auttaa minua selvittämään nopeammin vanhoja traumoja (paras muoto on omassa menneisyydessä, Claudiuksessa) ja saada selvyys siihen mitä kaikkea kannan mukanani turhaan. Tarkoitus on vapauttaa minut "ajan kahleista" ja antaa enemmän todellista kapasiteettia ja energiaa tähän nimenomaiseen elämään, siitä mitä muuta hänellä on minulle annettavaa selviää sitten omalla ajallaan.
Jos meille tapahtuu jossain elämässä jotakin hyvin dramaattista kuten Caludiukselle jää se vaikuttamaan meihin niin kauaksi aikaa kunnes tavalla tai toisella (vähemmän tai enemmän tiedostaen) käsittelemme sen pois päiväjärjestyksestä, muuten ne heijastuvat jopa seuraaviin elämiin. Kyseissä muodossa jossa oman Claudiukseni sain on annettu minulle mahdollisuus toimittaa useampia asioita kerralla. Henkioppaan "tulon" syiden laajuuteen kannattaa todella paneutua.
 
KIITOS... herrajesta kun on selkeenee tässä kirjoittaessa nämä asiat itsellekin!!

Julietta.. luitko ensimmäisen tekstini..? Kerroin siinä miten nimenomaan löysin Caludiuksen enstisestä elämästäni... Lueppa teksti

Mammamma saat varmaankin vastaukset "häneltä" itseltään. Henk koht. uskon, että henkioppaamme haluavat tulla tunnustetuiksi ja myös tunnistetuiksi.. uskon myös, että Claudiukseni on jollain lailla samalla nk. suojelusenkelini. Claudius on ikäänkuin minun kautta saanut mahdollisuuden tuoda edes "persoonattomasti" fyysiseen maailmamme sen hyvän/ valon, joka häneltä itseltään jäi omassa elämässään sekä olosuhteiden kypsymättömyydestä että hänen henkkoht. syistä antamatta.
Mielenkiintoinen aihe tämä "henkiopas".. Kiitos upeista kommenteistanne!
Ja rakkauden enkeli " merkit hänen ympärillä ovat minullakin käytössä.. I know what you mean!!

Kävin tuossa männä viikolla läpi yhtä entistä elämääni terapeuttini kanssa, kerta oli ensimmäinen matkani "taakse". Kyse oli siitä miksi minulla tuntuu ja on aina tuntunut keuhkot jakaantuneilta kun ylä- ja alaosaan ja sitten on ollut jokin valtava suru ja sääli itseä kohtaan, joka on tuntunut olevan niin suuri etten ole voinut sitä tähän maiilmaan tai elämään yhdistää..
Löysin siltä matkaltani Claudiuksen.. tuossa hän tököttää oikealla puolellani ja on läsnä  heti kun vaan tarvitsen tai haluan.
"Hän" eli (omien sanojensa mukaan pimeällä) 1700-luvulla jolloin koettaessaan pelastaa vanhempansa vaaralta, josta oli saanut tiedon.. aiheuttikin vakavan onnettomuuden jossa oli myös itse rampautunut. Vanhemmat kuolivat. Claudius jäi eloon kantaen tästä lähin taakkanaan vanhempiensa kuoleman syyllisyyttä, jota pahensi vielä ihmisten silloinen taikauskoisuus. Hänestä tuli onnettomuudessa rujo ja sai keuhkovamman vankkureiden ajettua rintalastan päältä.
Claudius. Nyt kun hän on tunnustetusti läsnä ei siinä ole mitään eroa aikasempaan. Hän on aina kulkenut rinnallani. Hän itse eli ja kuoli elämänsä yksin- erakkona, vailla rakkautta ja valoa.. vaikka kantoikin sitä sisällään. Kerroin hänelle kuinka hänen osansa on ollut ratkaisevan tärkeä minulle, sillä enhän olisi tässä ilman häntä.
Tunnustettuani hänet.. poistui rautavanne rinnaltani.. se oli hänen tapansa tehdä itsensä huomatuksi. Ja hän kärsivällisesti odotti, että sain valmiudet ottaa hänen tukensa vastaan.
Luin tuon Laken laittaman "demoni sisälläni" tekstin ja mietin.. että omalla kohdallani oli onni, että "löytö" sujui hyvin hallistusti ja oman terapeutin läsnäollessa. Toiseksi.. tuli mieleen lause "kaikki mikä ei tunnut jollain tavalla "tutulta" kannattaa sivuttaa". Onhan noita "korvaanhuutajia" ollut käymässä itsekullakin. Onnekseni vain käymässä/ yrittämässä.
Tuli vielä mieleen, että tunnistatekko/ muistatekko kuka tai mistä henkiopas on ... onko teillä muilla ns. historiaa "hänen" kanssaan kuten esim. minulla. Kovasti tuntuu, että puhutaan henkioppaista ja niiden "ihanuudesta", mutta mietitäänkö alkuperää/ syytä miksi juuri kyseinen opas. Minulle itselleni ratkaisevan tärkeää tietää, että meillä on oma spesifi historiamme Claudiuksen kanssa.

MAHTAVAA SIMIRITINTTI!!!! KIITOS!!

Jeipä Jestä JamO!!

Puhuit JamO siitä, että SULLE on painotettu...

 "Mutta henkimaailman asiat on ollu mielenkiinnon kohteena vaikka minulle sitä on painotettu ettei mitään sellaista ole olemassa" ...

niin kuin sanoinkin jo.. Et jos ihmiselle painotellaan kovasti asioita se voi vaikuttaa siihen miten he kokevat maailmaa. Jokainen tietää parhaiten mikä on parasta todellisuutta heille itselleen.

JamO Eihän sitä erillistä "henkimaailmaa" okeastaan olekkaan olemassa. Kaikki on kaikkea ja kaikki on kaikessa. Indigo tahi muuta vastaavaa asiaa ei kannata edes sen kummemmin mietiskellä. Asia on niin, että kun on aika, asian vain tietää kuin itsestään eikä sitä voi eikä pysty kyseenalaistamaan. Sulla ehkä tuossa tekstissä sekoittuu aika monta eri aspektia. Kannattaisi varmaan keskittyä johonkin tietyyn niin voisi alkaa selkiintyä se oma näkemys. En sen kummemmin tiedä mitä ulkoisia piirteitä indigoihin liitetään, mutta kertomiasi piirteitä (vaaleaa vaaleaa) en itsekkään täytä. Enkä kyllä usko ,että värillä olisi väliä tässäkään asiassa.
Kuulemattomuus sinänsä ei sitten tarkoita juuri mitään. Se voi olla ns. luonnollista tai sitten opittua.. kannattaa varmaan miettiä sitä kuinka paljon sanomasi "painottaminen" on alitajuisesti muovannut sitä miten maailmaa koet.

Hei tämähän on aivan mahtavaa tekstiä!!!
Taidanpa tietää miksi oma totaallitäärinen avautusmis prosessini on juuri viimeviikkojen aikana kiihtynyt kummasti!!!!
Varsinainen kolahdus kuului viime keskiviikkona, jonka jälkeen kaikki on ollut selvää pässin lihaa!! Tässä on vaan sama asia tekstin muodossa HUI, ihanaa.
KIITOS AIVAN UPEASTA SUOMENNOKSESTA JA TEKSTISTÄ "SINNE JONNEKKIN".

Elämä on kuin ruusuilla tanssia.
Ruusuissa vaan on kovin paljon piikkejä.
-Kylli-Täti

[/color]

 Sininen enkeli.. Et varmasti ole ainut kärsimätön!!!!!! Siis joskus on ihan pakko pysähtyä kyttäämään omaa pään siäistä eteenpäin yrittävää sählinkiä ja ironisesti todeta, "että ei nyt ihan onnaa tämä arvon neidin tekniikka!". Ja sitten otetaan nenää irti kirjasta ainakin sen verran, että jotenkin teksti hahmottuu ja johan alkaa taas hommat hoitua ja edetä ihan vallan mainiosti. Lasten kanssa huomaa tämän kiireen piirteen TODELLA rankastikkin. Ekan puol vuotta kuumastelin, että olin jotenkin hemmetin kireenä koko ajan, kunnes tajusin, ettei kiireellä ollut sijaa äitiyteen ja että siitä vain turhautui ja ahdistui. Pikku pallerot nääs kun toimii hippasen verkkaammin kun me "tottuneemmat".  1.5 vuotta äitinä  olosta jouduin kirjaimellisesti hokea mantraa "ei o kiire, ihan rauhas, hitaasti vaa, kyllä se siitä!!!" Mutta kiitos SE veri good veri good.

Mä koetan aina jollain lailla löytää katseen jota itse vastapuolen ihminen sisimmäässään kaipaa. Koitan katsoa ihmistä sellaisella tunteella, joka saa ihmisen tuntemaan olonsa turvalliseksi ja miksi sitten kaipaakin. Esim. joskus täytyy vaikka katsoa "topakasti" ja käskevästi, mutta useimmiten katsonta sanoilla "olen tässä, on rauha ja turva. Mikään ei ole minulle tärkeämpää kuin tämä" on parasta nitä ihminen voi toivoa!
 On jollain lailla aika ilkikurista, että niinkin paljon kun on maailmassa ongelmia melkeinpä kaikki johtuu huomioimisen puutteesta, siitä ettei joskus ole tullut huomioiduksi/ kuulluksi. Ja kun tämän pienen hetken/tunteen ihmiselle antaa useinmiten ja melkein aina aukeaa ovi sinne jonnekin sisemmälle.

Tuli nyt vielä lisäystä tuohon ikitoden kautta.. Koetan itse käyttää sen "ajan" joka "normaalisti" kuluisi henkisten valmiuksien kehittämiseen ja kasvattamiseen (jotka minun ja muiden IL:llien kohdalla ovat selviö, minusta melkeinpä ohittamaton velvoite (mieluinen)),,, niin käytän tämän ajan ulkoisen persoonani ja olemukseni kehittämiseen sellaiseen suuntaan joka palvelee paremmin tämän maailman ymmärtämää olemuskuvaa. Se on ehdottoman tärkeää jos on aikomus/pyrkimys kohdata ihmisiä aidosti ja puhtaasti. Koetko/tteko samoin..?