Näin viime yönä unen jossa seisoin katsomassa Afrikassa kuinka ruohikkopalo poltti alleen kaiken. Olin aivan kauhuissani, mutta vieressäni ollut ihminen sanoi, että aivan turhaan pelkään ja olen kauhuissani: sehän on vain ruohikkopalo. Se palaa ja kun on sammunut, rakennetaan kaikki taas uudestaan ja elämä jatkuu.

Ajattelin aamulla unta ja tunsin jonkinlaista huojennusta, ihan kuin jotain olisi poistunut. Sitten soi puhelin ja sain puhelun jossa kerrottiin että olemme voittaneet erään oikeusjutun, koska pystyimme todistamaan kanteen perättömänä.  Ehkäpä uni toi asiasta viestin jo ennakkoon ja voimme päästää nyt irti, se on ohi nyt ja voimme jatkaa elämäämme

Olen erittäin varma tavanneni ihmisen, jolla on jotain tekemistä edellisen tai edellisten elämieni kanssa... Ja haluaisin selvittää asian, koska tuntemus oli niin vahva, etten oikein haluaisi ohittaa sitä olankohautuksella. Kuinka minun pitäisi toimia? Vai antaa asian olla ja unohtaa tai toivoa, että tuo ihminen tulisi vastaan jonain päivänä uudelleen... Olen (lievästi ilmaistuna) erittäin hämmentyneessä mielentilassa.

T: Cimara

[F60.3 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus]

F60.3 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus
Hyökkäävä (aggressiivinen) persoonallisuus
Rajatilapersoonallisuus
Räjähdysaltis persoonallisuus
Persoonallisuushäiriölle on ominaista taipumus toimia hetken mielijohteesta ja harkitsematta seurauksia. Mieliala on ennustamaton ja oikukas. Henkilö on altis tunteenpurkauksille eikä usein kykene hallitsemaan purkauksellista käytöstään. Hän on taipuvainen riitaisuuteen ja yhteentörmäyksiin toisten kanssa, varsinkin jos hänen hetken mielijohteita noudattavaa käytöstään estetään tai hillitään. Häiriö voidaan jakaa impulsiiviseen muotoon ja rajatilamuotoon.

Tällaisen diagnoosin antoi armeijan lääkäri pojalleni ja lähetti hänet 2 vuoden lykkäyksellä kotiin.
En usko 100%:sti tuohon diagnoosiin, mutta tiedän jotain olevan pielessä. Olleen jo pitemmän aikaa, oikeastaan jo lapsesta.

Päivät armeijassa olivat sujuneet hyvin, mutta yöelämä ollut niin levotonta ja aggressiivista että hänet oli jouduttu eristämään.

Tälla lapsella (nykyisellä nuorella miehellä) on aina ollut tapana liioitella kaikkea ja hänellä on aina ollut korostunut huomatuksi/hyväksytyksi tulemisen tarve. Hän on aina ollut hyvin sosiaalinen ja hyvä sydäminen, mutta kolikon (persoonan) kääntöpuoli epärehellinen ja väkivaltaa ihannoiva. Aivan kuin hänessä olisi kaksi eri ihmistä, joista toiselle ei riitä eikä kelpaa mikään.

Olen huolissani hänestä, enkä tiedä mitä tehdä. En saa häntä menemään hoitoon eikä se kotipaikka kunnalla ole edes oikein mahdollistakaan. Hän ei halua kiinnittyä mihinkään vaan syrjäyttää itseään yhteiskunnasta kovaa vauhtia.

Uskon, että jokainen meistä on syntynyt tänne tietystä syystä ja yhtälailla tiettyyn paikkaan, tietyistä ihmisistä. Kun vaan voisin tietää miksi omat lapseni ovat valinneet meidät ja tämän elämän, niin voisin auttaa heitä. Varsinkin tätä vanhinta. Tai edes ymmärtää... Ja että olenko itse -tai isänsä- tehnyt jotain joka on aiheuttanut tämän.

Onko Teillä kenelläkään kokemusta asiasta? Minua pelottaa ja olen väsynyt.

Tuo hanavesi on kyllä oikeasti outo juttu. Olen alkanut oppimaan, että yöllä jos täytyy saada juotavaa, niin ei ainakaan hanasta! Luultavasti kun yö aikaan veden virtaus on vähäisempää putkistoissa, pakkaantuvat veteen lisätyt puhdistuskemikaalit ja vesi maistuu enemmän kuin omituiselle.
Olen huomannut, että vatsataudissa ei mikään ole huonompi vaihtoehto kraanavesi. Olen alkanut keittämään veden aina kun perheessäni on vatsatautia ja se auttaa!

Jostain olen kuullut ja lukenut, että se mitä haluan ei välttämättä ole se mitä tarvitsen. Me saamme aina kaiken tarvitsemamme tavalla tai toisella. Toisaalta, moni meistä ajattelee ettei ole ansainnut jotain tiettyä hyvää ja ehkä vielä useampi näkee vain sen mitä ei ole saanut. Eräs voimallisimmista rukouksista kuuluu näin: "Kiitos, että tämäkin ongelma on ratkaistu puolestani". Uskon, että kun annan haaveeni, toiveeni, ongelmani pois ja lakkaan miettimästä niitä, ne alkavat toteutua omalla voimallaan. Johtuisiko se osittain siitä, että silloin alan itsekin toimia toisella tavalla asioiden eteen, jollain tapaa pyyteettömämmin ja nöyremmin. Luottamuksen varassa.

Ihanaa kevättä Astrolaisille

Cimara

Minäkin olen saanut paljon enkeliviestejä, joissa kehoitetaan yhteistyöhön ja maltillisuuteen odottamisen suhteen.
En kertakaikkiaan kestä odottaa että joku saisi hommansa tehtyä ja siksi en mielellään ryhmätyötä tee... Teen asiat mielummin yksin, koska silloin tiedän että ne tulevat tehtyä. Tai sitten otan "työnjohtajan" aseman ja vahdin, että homma tulee tehtyä.
En juuri koskaan arvostele toisten tekemistä ääneen, mutta kihisen kiukusta jos asiat eivät suju niinkuin olin ajatellut tai halunnut.

Kumma juttu että kehoitetaan yhteistyön harjoitteluun...

Luottaminen toisiin on vaikeaa, mutta sitä kannattaa harjoitella.Samoin sitä että luottaa itseensä niin paljon, että voi luottaa toiseen.
Kyllä niitä "räyhän henkiä" oikesti on olemassa, ilman että edes osoittelee. Luokittelen itsenikin sellaiseksi, koska en ole kauheasti antanut muille mahdollisuutta näyttää kykyjään. Joillekin vastarannan kiiskenä oleminen antaa voimaa (energiaa) ja jonkinlaisen vallan tunteen. Ikävä kyllä lähellä olijat tuntevat itsensä loppuun imetyiksi kun joutuvat sietämään kaikenlaista ja yrittämään olla ärsyttämättä tällaista henkilöä.
Jos sinulla riittää rohkeutta TuliTirppa, niin sano tälle ihmiselle ystävällisesti ja rakastavasti, että se mitä hän tekee ei tunnu hyvältä ja pyytää häntä selittämään mitä hän tarkoittaa tekemisillään.
Minulle eräs "vihjaisi" tavastani tehdä töitä yksin. Hän kysyi A)miksi haluan uuvuttaa itseni kun apua ja ihmisiä on tarjolla, jotka myös haluaisivat osallistua vai B) haluanko kenties päteä ja C)mitä pelkään siinä että annan vastuuta muille. Niinpä... Mitä siis pelkään? Ehkä työtoverisi myös pelkää jotain, jota ei itsekkään tiedosta...


AURINKOISTA KEVÄTTÄ
T: Cimara

Voi Mirjam, en minä sitä tarkoittanutkaan!!!! Ajattelin lähinnä tuota yhtä pitkää ketjua ("Unilääkkeet ja harhat"), missä keskustelu oli hiukan... no, epäharmonista.   Ja kiitos tuulipää, hyrinät taisivat juuri vaihtaa omistajaa!  

Tuntuu että Bushin ja muiden teloittajien myötä ihmiskunta otti taas aimo harppauksen taaksepäin. Hitto, ihan kiukuttaa!  "Irak on ottamassa teloituksen myötä ison askeleen kohti demokratiaa..." AAAAAARGHHHHHH! 
Toivottavasti tästä ei seuraa pikakarmaa KOKO ihmiskunnalle!
Paitsi että, eikös suunnilleen samaanaikaan uponnut se matkustajalaiva Indonesiassa tai siellä suunnalla? Jäi niin pienelle uutisoinnille... 

Ihanan harmooninen keskustelu.

Eikö se aika usein ole niin, että suurimmat riidat syntyvät siitä ettei riitelijät ymmärrä/kuule puhuvansa samasta asiasta, mutta eri sanoilla.

Voi kun saitte pinen ihmisen hyvälle tuulelle!!!!

Valoa ja aurinkoa! Eikä muutama haituva luntakaan olisi pahitteeksi...!

Cimara

Mieleeni tuli kylläkin unilääkkeiden aiheuttamista harhoista mieleen se, että kuinkahan nämä lääkkeiden kemialliset aineosat vaikuttavat aivojen toimintaan - jos on tarkoitus nukahduttaa tms. niin nehän vaikuttavat varmaankin joihinkin keskushermoston osiin...

tulee  väistämättä mieleeni LSD-tripit yms.

En ole itse kokenut (ainakaan tässä inkarnaatiossa - synnyin parhaaseen hippiaikaan, joten mene tiedä  edellisestä...   )mutta en usko, että kyse voisi olla kovinkaan selvästä yhteydestä ikuiseen itseen... 
____________________________________________________________________________________________

Kyllä, ne vaikuttavat nimenomaan keskushermostoon. Tosin en usko että kyseessä on varsinaiset unilääkkeet, vaan puhutaan nukahtamislääkkeistä. Mutta yhtäkaikki kyse on kemiallisesti valmistetuista aineista, jotka ovat johdannaisia jostain toisesta aineesta. Yhdyn mietteissäni Elektran vienoon pohdintaan: En usko, että kyse voisi olla kovinkaan selvästä yhteydestä ikuiseen itseen...

Nukahtamislääkkeet ovat kyllä toisinaan paikallaan ensiapuna johonkin akuuttiin tilaan (tila=syy), jossa unensaanti on vaikeaa/mahdotonta. Yleensä kyse voi olla psyykkeeseen vaikuttavista asioista, äkillistä tai vanhoista pintaan nousevista, mutta pitemmän päälle nuokin asiat oppivat uimaan ja tulevat minkä tahansa kemikaalin läpi. Eli jos ystävä rakas nukahtamisongelmasi ei ole jo helpottanut, ala etsiä ongelman aiheuttajaa. Tai ole ainakin hemmetin varovainen niiden pikku nappien kanssa 
Eräs minulle rakas, minua paljon viisaampi, ihminen sanoi kerran että oletko koskaan ajatellut, että ongelmasi valvottavat sinua siksi, että ne haluavat jo päästä irti ja tulla unohdetuiksi?

 

Valoa ja rakkautta

Cimara

Ainahan uusi vuosi on tavallaan haikea. Sitä miettii mitä tuli tehtyä ja mitä taas ei saanut aikaiseksi ei sitten millään...
Viime vuosi oli oppimisen ja kasvamisen vuosi. Tänä vuonna katsotaan mihin ne kasvut ja opit vievät! Ja opitaan uutta ja kasvetaan lisää.

SIUNATTUA JA VALOISAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE FOORUMILAISILLE!

Cimara

PS. "Viimeisellä rannalla käveli kaksi hahmoa rinta rinnan, toinen oli vanha mies elämänsä ehtoolla ja toinen oli Jumala. Vanha mies pysähtyi, katsoi taakseen ja huomasi elämänsä vaikeiden aikojen kohdalla vain yhdet jalanjäljet. Vanhus kysyi Jumalalta: "Miksi hylkäsit minut aina silloin kun sinua eniten tarvitsin?" Jumala hymyili ja vastasi: "En minä sinua hylännyt, minä kannoin silloin sinua."

Vihki- ja kihlasormuksesi eivät aiheuta oireita, koska ovat aitoa tavaraa ja oikeassa paikassa 

Aloin miettimään tuota mitä Jaspis sanoi...
Minun sormeeni koskee kun pidän vihkisormusta. Se ei ole vain jomotusta, vaan sietämätön kipu vasemman nimettömän nivelessä. Särky alkoi n. vuosi takaperin, mutta vain ja ainoastaan jos laitan siihen nykyään minkä tahansa sormuksen. Osaisiko kukaan teistä ihanista antaa edes jonkinlaista selitystä moiselle ilmiölle...? 

Kynttilöiden kajoa ja rauhallista joulun alus aikaa toivotellen

Cimara

I´m from URANUS...

Näin hyvin erikoisen (ja ahdistavan) unen tuossa viikonloppuna...

Olin ohjaavinani lapsia ja olisin halunnut leikkiä heidän kanssaan "Kuka pelkää mustaa miestä" leikkiä. Kouluni vararehtori ja oma vastaava opettajani tuli paikalle ja he kielsivät leikin leikkimisen, koska se kuuluu kiellettyjen leikkien joukkoon. Yritin selittää ettei siinä ole mitään pahaa, se on vain leikki, eikä mikään rasistinen juttu. Nämä opettajat (varsinkin vararehtori) sanoivat että kyllä se on (rasistinen) jos he niin sanovat ja rikon lakia jos jatkan ja minun on opittava noudattamaan sääntöjä jos aion joskus valmistua. Uni loppui siihen, mutta jäi kaivelemaan mieltäni...

Faktoja opiskelustani/asenteistani:
- vararehtori odottaa että häntä kohdellaan/puhutellaan "ylempänä" henkilönä, enkä oikein osaa pitää häntä tai ketään muutakaan toista ylempänä. Mielestäni minun tehtäväni ei ole ponkittää jonkun asemaa, vaan puhuttelen kaikkia samalla tavalla. Jos joku ei asemaansa tiedä, niin silloin hän ei ehkä ole asemaansa ansainnut. :

- oppilaitokseni on täynnä sääntöjä, sääntöjä ja lisää sääntöjä. On sanktioita ja rangaistuksia, eikä puolustus mahdollisuutta. Itse en ole sellaisiin tilanteisiin joutunut, mutta en ole koskaan uskonut liikojen sääntöjen ja kontrolin tuovan järjestystä vaan lisäävän ns. anarkiaa tai kapinaa... Ammattietiikka tunnilla jouduin opettajan hampaisiin tästä aiheesta. Tokaisin sääntöjen olevan enimmäkseen niiden ihmisten laatimia, jotka tarvitsevat itse kontrollia omaan elämäänsä eivätkä usko pystyvänsä siihen ilman valvontaan... Vikatikki koko sammakko, se vaan lipsahti   

- olen kommentoinut näitä kiellettyjä leikkejä vastaan, joihin kuuluu mm. kosketusleikkejä (syy: loukkaavat ihmisen itsemääräämisoikeutta ja voivat aiheuttaa traumoja) ja kyseinen "musta mies". Olen perustellut kritiikkiäni sillä, että tällaisten leikkien kieltäminen vaikeuttaa lasten kasvamista terveiksi seksuaalisiksi aikuisiksi ja kykyä erottaa sanoja loukkaavista kommenteista. Itselleni on aikoinaan lapsena tullut em. leikistä mieleen nokikolari... Anteeksi heidän ammattikunnalleen... 

Ehkä unen tarkoitus on ollut palauttaa minut ruotuun tai sitten tuoda esille omat pelkoni siitä, pääsenkö koskaan perille sinne minne olen menossa... 

Johan tuli pitkä kertomus...


 

Täytyypä lähteä tietoa metsästämään... Kiitos Heguli ja Jaspis!