Tästähän lähinnä on jäänyt mieleen että kuvastaisi huonoa isäsuhdetta. Huonohan se suhde oli, kun ei isääni oikein tuntunut muu kiinnostavan kuin itsensä ja viinan kittaaminen. Mutta aloin tässä nyt miettiä että voisiko tämä systeemi kuvastaa myös sitä että jotenkin uhkaillaan ja pelotellaan tappamisella?

Pitkässä parisuhteessa mies uhkasi kaksi kertaa tappaa. Toinen kerroista oli vain suusanallinen, eli sanoi että heittää minut parvekkeelta alas, kun en ollut ehtinyt siivota ennen hänen tuloaan (tulikin aikaisemmin kuin oli sovittu). Toisella kerralla istuttiin hänen autossaan ja hän soitti jotain marssimusaa joka kävi niin hermoilleni, että huusin etten halua sitä kuunnella. Tällöin hän teki autolla syöksähdyksen kohti sillanpilaria että tappaa meidät molemmat sitten. Mutta palasi takaisin tielle.

Äidilleni oli puolestaan hänen isänsä, kun äitini oli pikkutyttö, sanonut että vie tämän (tyttärensä) suolle ja lyö puulla päähän. Kun äitini oli alkanut itkemään, oli äidin äiti ärähtänyt että mitäs siinä itkeskelet. Äidin puolen suvussani on myös kuulemma joku mies tappanut poikansa kirveellä.

Minusta on aikuisella iällä tuntunut usein siltä että en oikeastaan en saisi olla edes olemassa. Tämä herättää minussa raivon tunteita, koska oikeasti kellään ei ole oikeutta vaatia että minun pitäisi kuolla pois muiden, parempieni(?) tieltä muita häiritsemästä. Jos ihmisen koko olemassaolo on jotenkin epäselvästi oikeutettua, tai miten sen nyt sanoisi ja kuvailisi, niin kyllähän se aika metkaa elämää on. Ikäänkuin sotaa koko ihmiskuntaa vastaan. Luontohan sentään ei vaadi minun kuolemaani/olemassaolemattomuuttani.

***

Aurinko Kaloissa 6. huoneessa ja Pluto Neitsyessä 12. huoneessa tasahuoneissa, Placituksessa 5. ja 11. huoneet. Lisäksi Yod Pluto/Merkurius/Venus+Saturnus jossa Pluto kärkenä.

Ihastuin 2019 poskettomasti itseäni varmaan ainakin 15 v nuorempaan mieheen, joka käyttäytyi kovin ihmeellisellä tavalla. Siinä harrastuksessa jossa olimme viikoittain tekemisissä, vaikutti olevan ikäänkuin mustasukkainen jos olin muiden miesten parina, enkä hänen. Silloin kun olin jonkun toisen parina, hän yleensä hankkiutui siinä tilassa lähettyville oman parinsa kanssa. (Sportista kyse.) Touhu oli melkein kuin jossain peruskoulussa, että kun tykkää jostakusta, pyrkii häntä liki. 2020 hän sitten katosi ja joitakin kuukausia myöhemmin ihastuspäissäni yhä ollessani otin häneen yhteyttä, ja sain kuulla että hän varattu eikä häntä kiinnosta millään tavalla.

Varsinkaan tämän jälkeen ei sitten enää mikään tai kukaan ole tuntunut enää yhtään miltään. Niissä harvoissa kohtaamisissa joita minulla ylipäätään ihmisten kanssa on, en innostu yhdestäkään miehestä. Kyllä siihen kiinnostukseen todellakin tarvitaan se että se saa kehittyä pitkään muhien. Tuossakin meni useampi kuukausi ennen kuin olin ihastuksesta sekaisin.

Olen surrut sitä että kokonaisen 13 v sisällä en ole löytänyt elämänkumppania, vaikka ennen tätä rääkkijaksoa ehdin olemaan sekä 4 v että yli 12 v kestäneissä parisuhteissa. Keski-ikäisenä (loppu)elämänkumpppanin löytäminen tuntuu olevan tyystin Mission Impossible.

Juottoloissa en halua käydä, humppalavat ei kiinnosta. Harrastuksissa on lähinnä naisia, ja jos on miehiä, en uskalla tehdä itseäni tykö kun jo kerran ihastuin varattuun mieheen (tai ainakin hän väitti sellainen olevansa torjuessaan kiinnostustani - oli itse kekkaloinut siihen malliin kuin sitä kiinnostusta olisi hänelläkin ollut!) Minulle sitten jaetaan neuvoja että ala juttelemaan ihmisille. Ja sehän ei minun luontooni tunnu istuvan sitten yhtään. Pelkään että ihmiset suuttuvat että mitä tuo muija tulee tuohon höpöttämään.

Minulla on Kuun yläsolmu Oinaassa, siellä on myös Venuksen ja Saturnuksen yhtymä. Solmu menee Placituksessa 6. huoneeseen ja nuo planeetat 7. huoneeseen. Tuntuu että se Saturnus Venusta raiskatessaan pilaa minulta kaiken, ellen sitten saisi sitä totoutumaan niin että minulla olisi kumppani reilummalla ikäerolla. Koska en tule ollenkaan juttuun itseäni vanhempien miesten kanssa, ei oikein muu tule kyseeseen kuin että mies olisi nuorempi kuin minä. Ja siihen tarvittaisiin sitten sitä Oinaan reippautta, jopa röyhkeyttä, ja sitä inhoan ja en saa itsestäni esiin kaivettua.

On niin helppo oleskella siellä Kuun alasolmussa, Vaa'assa. Minulla on Askendenttikin Vaa'assa, joten se harmonia kolahtaa paljon enemmän, kuin se että menet "räävittömästi tuputtamaan itseäsi" siellä ja täällä. Eli olen henkeen ja vereen introvertti.

Pluto ja Kuu yhtyvät Vaa'assa ja tekevät neliön Auringon ja Venuksen yhtymään Ravussa.

Miten avaisitte tätä?

Olen ottanut etäisyyttä pariin tahoon missä saattaisin räjähdellä...

En tiedä sitten liittyykö tämä Marsiin, mutta nyt on alkaneet sähkövempaimet reistaamaan, mitä minulle ei ihan solkenaan satu. Tulostin tulosti eilen viiden sivun kirjeestä vain pari sivua, eikä sitten suostunut muita tulostamaan. Virheilmoitusta ei tullut, eikä jonosta löytynyt ainuttakaan tulostettavaa tiedostoa. Jotenkin se siitä sitten lähti toimimaan, mutta kumma juttu. Ja tänään reistasi kytkimellinen jatkojohto johon atk-vempaimet ovat liitettynä. Ei meinannut tulla sähköt päälle vaikka kytkintä naksuttelin. (Tulostimessa sentään eilen oli sähkö.) Lisäksi lyhyen ajan sisällä olohuoneen plafondista on poksahtanut kaksi polttimoa kolmesta.

Onhan Mars toki energian planeetta, räjähtävänkin. (Jos saa sivuraiteelle mennä, niin huuhaahörhönä olisin jopa valmis uskomaan että Marsissa on muinoin ollut elämää, joka on kuollut massiivisen räjähdyksen vuoksi. Räjähdyksessä planeetan pinnasta lennähti paljon materiaalia avaruuteen, ja ilmakehästä osa mukana. Mutta uskoo ken tahtoo...)

Hivenen kyllä hirvittää tällainen että jos itse yrittää suitsia "riehaantumisiaan", niin alkaako sitten tosiaan ympäristö kumminkin toteuttamaan sitä Mars-energiaa vaikka väkisin...

 

Löytyikin sopiva otsikko, kun piti tulemani rutkuttamaan...

Kauhean paljon en ole elämäni varrella transiittien kokenut korreloivan meneillään olevan elämäni kanssa. Pluton transiitit 90-luvulla jäivät mieleen kun elämä oli kokoalailla levällään juuri silloin kun astrologi johon tutustuin kertoi että moinen on meneillään. Lisäksi se oli kai Kheiron joka oli askendentillani siinä vaiheessa kun aikuisella iällä yhtäkkiä iho alkoi naamassa kukkia aivan valtoimenaan. Mitään selitystä sille ei ollut, paitsi ehkä stressi.

Mutta Marsin transiitit olen toisinaan huomannut. On meinaan helkkarin vaikea olla huomaamatta, kun yhtäkkiä on tavanomaistakin ärtyvämpi luonne, ja sitten jos sattuu tsekkaamaan systeemejä, niin siellä on Mars jotain touhuamassa. Nyt se on näemmä askendentillani kesäkuun loppuun asti. Voi kun "kiva"...

Olisi mielenkiintoista kuulla miten olette pärjäilleet Marsin transiitin kanssa. En nyt - sori vaan - haluaisi kuulla että lue infoa siltä ja siltä saitilta, vaan olisi kiva kuulla ihan oikeiden ihmisten oikeita kokemuksia, ja varsinkin jos joku on keksinyt jonkun rakentavan tavan purkaa Mars-energioita. Itselläni kun on hankaluuksia sitä hyödyntää, koska ainakin toistaiseksi olen tilanteessa että elämä polkee kokolailla paikoillaan ja minulla ei ole mitään mahdollisuuksia saada vaihtelua. Sille tulee kyllä aika kesän alussa, mutta en millään jaksaisi odottaa.

 

Nythän tämä vasta salaperäiseksi menikin. 

Minähän olin (en muista mainitsinko) luvannut kumminkin tavata tämän Skorpionin, mutta silloin iski sairaus ja piti perua se tapaaminen. Ei sitten jokuseen aikaan oltu yhteyksissä ja kun hän kumminkin vielä kirjoitti, lörpöttelin niitä näitä kaikenlaisista vaivoistani joita kyllä riittää. Tämä sitten on jonkin aikaa vaiti ja kysäisee että sitten "mihin sä oikein pyrit noilla sairauspakinoillasi, onko tää joku testi?" Lisäksi herra antoi ymmärtää kirjoittelen muutenkin liian pitkiä viestejä, ja kyseli että "kai sä kuitenkin olet normaali". Siinä sitten asiaa hioessa kävi ilmi että hän on pelännyt että olen päällepäsmäröivä tyyppi joka jutellessa on kokoajan äänessä, eikä toinen saa sanan sijaa. Vakuuttelin että jos ei vastapuoleksi satu ns. mykkätautinen, niin kyllä se sujuu ihan 50/50.

Sovittiin sitten tiistaille tapaaminen, ehdotin itse paikkaa se-ja-se ja jätin avoimeksi kellonajan, kun en minä voi hänen menemisistään tietää, mutta itse olen vapaa tänään, kunhan vain kertoo mikä aika käy. Ei kuulu mitään tässä päivien varrella moisesta tiedosta, laitoin tekstiviestin tänä aamuna kysyen että mikä aika sulle sitten sopi ja olisiko mitenkään se-ja-se, mutta eipä ole koko miekkosesta kuulunut yhtään mitään.

Kaikenlaista voi sattua, mutta väkisinkin änkee mieleen että askarteli aivoillansa ettei kannata minua tavata, mutta ei viitsi siitä minulle kertoa suoraan. Tuleepa mieleen jopa se että tämä on joku kosto siitä että jouduin perumaan sairauden takia sen aiemman tapaamisen viikkoja sitten, kun se "testaamisesta" höpöttäminen toi mieleeni että eikö hän usko että olin kipeä (ja olen edelleen, kroonisesti monellakin eri tavalla). Tänään kuitenkin ajattelin että hoidetaan se tapaaminen alta pois vaikka mikä olisi tämä terveydentila. Mutta kun ei niin ei?

Luulenpa että jos hänestä vielä jotain kuuluu, niin vaikka olisi hyvä selitys, niin tämä saa olla tässä. Jos ei kaksi ihmistä onnistu kahdella eri kerralla kohtaamaan, niin minulle tulee hyvin herkästi mieleen että ei edes kuulukaan. Olen sen verran taikauskoinen, kalamainenko kenties...?

Taidan olla aika maskuliininen luonne. Olen vuosien varrella oppinut nauttimaan jopa sellaisista nettikeskusteluista joissa kaikki eivät ole samaa mieltä, siinähän saa hiottua omista ajatuksistaan tarkempia kun perustelee ja pohtii. Aina ei tarvitse olla oikeassa, eli ns. voittaja (tätä eivät miehet kyllä välttämättä tajua). Mutta kotonani haluan harmoniaa. En jaksaisi parisuhdetta jossa on kokoajan joku "haaste" päällä. Olen vähän semmoista vaikutelmaa saanut monien miesten puheista että he nimenomaan eivät jaksa jatkuvaa sparrailua enää kotonaan harrastettuaan sitä töissä tai kavereiden kanssa. Naiselta kaivataan sitä että nainen ei haasta miestä, vaan tukee. Itse en haluaisi miestä joka haastaa minut. Haastakoon niitä kavereitaan.

 

Taikka siinä voipi käydä niin että minä en osaa armoa antaa, enkä luovuttaa "hyvän hengen" nimissä, jos miehelle tulee joku ihme idea että pitää kokeilla saako minulta luulot pois. Tuntuu ihan niksahtaneelta että sitä luulojen poistamista yrittäisi saadakseen olla ylpeä siitä että omaa kumppanin jolta ei niitä saa pois. Mutta olenkin aina ollut vähän allerginen kaikenlaisille kummallisuuksille ihmissuhteissa, ja luonteeltani enempi erakko kuin seurapiirihai.

Sitten ei kyllä kannata aloittaa mitään ääneen sanomaankaan, jos ei voi viedä asiaansa loppuun asti. Tosiaankin näkisin asian näin etten ärry asioista joista en mitenkään voi edes tietää, jos niistä ei sanota mitään. Mutta jos väläyttää vähän ja sitten sulkee suunsa... Ei hemmetti.

Mutta eipä ilmeisesti tämän viimeisimmän Skorpionin kanssa tarvitse ongelmoida, en ole hänestä kuullut enää mitään.

Taisi muuten olla tässä aiemmin syksyllä sekin tyyppi Skorpioni joka oli melkein minut tapaamassa, mutta sitten sanoikin että "ei ole ollut ihan rehellinen" ja jatkoi että oli juuri eronnut aasialaisesta naisesta, joten hän haluaakin jatkossakin aasialaisen naisen. Ilmoitti samassa postissa jo laittaneensa ilmoituksenkin asiasta nettiin, ja hetken päästä hän sitten jonkun löysi ja riemuitsi minulle miten oli saanut siltä naiselta puhelinseksiä. En tiedä mitä se asia minulle kuului kun ei me mitään oikeita tuttavia oltu, että joissain asioissa voisi tietysti ollakin ihan hissukseen. Tuli sellainen tunne kuin minulle ilkuttaisiin päin naamaa sillä että toiselta saa noin helposti jotain...

Mistä tietysti pääsemmekin siihen että jokaikisen Skorpionin kanssa, joiden kanssa suinkin olen puhellut tai tekemisiin joutunut, on jokaikinen kerta ollut joku tietty ongelma tai päähänpinttymä seksiasioissa. Siinä onkin yksi suurimmista syistä minkä takia haluaisin merkkiä vältellä, kun ei enää sen sortin ongelmia elämääni kaipaa sen enempää kuin niitä on omasta takaa.

 

Siitä saakka kun kotoa nuorena läksin olen ollut varsin avoin ja puheliaskin. Aina ei olisi syytä, sillä jotkut ihmiset käyttävät saamaansa informaatiota kärkkäästi hyväkseen. Periaatteessa kai pitäisi ymmärtää että ihmisillä on hyviä syitä olla vaitonaisia elämästään. Mutta kaiketi se minua kuvastaa että minulla on hyvin aspektoitunut Merkurius Vesimiehessä, minä vaan olen sellainen viiripää että kaikki tulee hölötettyä. (Ei nyt sentään sillä tavalla että olen suunapäänä ja toinen ei saa sanan sijaa, mutta en paljon yllykettä tarvitse avautumiseen!)

Em. seikan vuoksi kai ilmamerkkien kanssa onkin niin leppoisaa olla (tietty Vaaka-nousu ja pari planeettaa Vaa'assa vaikuttaa myös). Vesimerkkien kanssa tulee kaikenlaista ongelmaa. Kala-miehet koen aina ystävinä, ei ole niin mitään kemiaa. Ravuista ei useita kokemuksia, mutta Skorpionien kanssa tosiaan hermostun ennemmin tai myöhemmin jos koen että toinen salailee jotain tai jopa valehtelee. Jos Skorpioni haluaa vaikuttaa kiinnostavammalta sillä tavalla, niin ei toimi minun kanssani. Jokainen mies johon olen tosissani retkahtanut on ollut avoin ja mutkaton. Kysymys on pitkälti turvallisuuden tunteesta. Koen oloni turvalliseksi ja miellyttäväksi sellaisen ihmisen kanssa joka puhuu minulle - ihan mistä vaan asiasta. Ja toisaalta jos mies avautuu elämästään, tulee helposti tunne että hän ihan oikeasti on kiinnostunut minusta. Mitä enemmän rajoituksia keskustelussa on, sitä vaikeampi on uskoa että mies olisi mitenkään vakavissaan.

Venus Oinaassa tuntuu minulla vaikuttavan sillä tavalla että en tarvitse mitään kuukausien vehtailua voidakseni edetä suhteessa. Siksi toinen ihminen ei saa olla solmu jota pitää avaamalla avata kerros kerrokselta, koska jos hän semmoinen on, menetän mielenkiintoni ennen kuin suhde on kunnolla alkanutkaan.

 

[täkyjä]

Pisimmät suhteet tähän mennessä olen kokenut Kaksosen ja Vaa'an kanssa, joten en taida itse enää sopeutua minkään sorttiseen salailuun. Kaksonen hölötti kaiken mahdollisen itsestään ulos omasta elämästään, eikä Vaakakaan kauheasti salaillut (ennen kuin sitten vasta kun olikin ihastunut toiseen naiseen). Nautin siitä ettei tarvitse miettiä mitä saa ja mitä ei saa sanoa, ja siitä että toinen kohtelee minua kuin vertaistaan, eikä leiki jotain agenttileikkejä kanssani.

Jos ei jotain halua sanoa, niin sitten ei sano. Mottoni toisinaan on että "mitä ei tiedä, sitä ei sure". Mutta sellainen että sanoa möläyttää jotain semmoista mistä säikähtää että mitä tämä nyt oli, sitä en ehkä sietäisi kovin montaa kertaa. Pelailut ihmissuhteessa eivät viehätä. Ja se voi olla että jos heittää jotain täkyjä niin kyllä minä niitä alan Skorpioni-Kuu/Neptunukseni vimmalla pähkäilemään ja voi tulla vähän mielikuvitustakin mukaan (Neptunus) jos ei ole tarpeeksi informaatiota tarjolla. Ja herra isä että vihaan sellaista että huomaan kuvitelleeni asioita omasta päästäni.

 

En tiedä. Piti sen Skorpionin kanssa tavata mutta sairastuin ja sanoin että siirretään juttu hamaan tulevaisuuteen. Tässä on nyt useampi päivä mennyt ettei kumpikaan ole ottanut yhteyttä kumpaankaan, joten se voi olla että tämä oli tässä.

Ensimmäinen mies jonka kanssa aloin seurustelemaan oli aurinkomerkiltään Skorpioni. Hän ihan keskenään alkoi puhelemaan yhteen muutosta (itseäni ei niin kiinnostanut), ja jutteluissaan päätyi siihen tulokseen että se olisi kallista, kun "lääkkeetkin maksavat". Kysyin että mitkä ihmeen lääkkeet, eikä hän vastannut. Suhde kaatui lopulta erinäisiin intiimialueen ongelmiin; kun olisin halunnut keskustella asiasta tyyliin "onko ollut ongelmia muidenkin naisten kanssa", mies vaikeni. Jälkeenpäin sitten jätetyksi tulleeni itse päättelin että olisivatko lie ongelmat - joista ei voinut ääneen puhua - johtuneet lääkkeistä - joista ei voinut ääneen puhua.

Parisen vuotta sitten kohtasin yhden Skorpioni-miehen nettideittipuolella siten että jompikumpi vastasi jommankumman ilmoitukseen, ja aloimme kirjoittelemaan sähköpostia. Ei tullut sellaista vaikutelmaa että hän olisi ollut minusta erikoisemmin kiinnostunut. Taisi olla sitten jotakuinkin puoli vuotta etten hänestä edes kuullutkaan. Mutta kun tulin laittaakseni kokovartalokuvani nettiin, hän ryntäsi vastaamaan monen muun miehen ohella samassa rytäkässä ja alkoi oikein junttaamalla junttaamaan läpi että meidän on ihan pakko aloittaa seksisuhde. Olin aika loukkaantunut siitä etten ollut herättänyt kiinnostusta normaalin treffailun suhteen pärstäkerroinkuvani kanssa, ja sitten yhtäkkiä olenkin tiiviin pommituksen kohde että ihan pakko hänen saada se seksisuhde koska kumpikin olemme yksin. Siinä innostuksensa puuskassa hän laittoi kuvansakin ja totesin että ei kyllä yhtään ole sitä tyyppiä mistä viehätyn.

Tuputtautumista tapahtui aina silloin tällöin, varsinkin sen jälkeen kun hän oli sattunut näkemään minut maailmalla bussissa tms. Jossain vaiheessa sitten yritin olla hänen nettiystävänsä ja puhua järkeäkin että en ole yhtään viehättynyt siitä että hän sitä seksisuhdetta junttaa väkisin läpi. Mielenkiintoni suhtautua korrektisti lässähti kuitenkin pahemman kerran siinä vaiheessa kun kävi ilmi että hän olikin valehdellut ikänsä 10 v alaspäin. Ja sitten hän paljasti että on välillä niin päissään ettei edes muista mitä tulee kirjoiteltua. En voi sietää alkoholisteja, ja sen jälkeen totesin että tämä oli tässä enkä halua enää jatkossa keskustella mitään kautta. On tämä tyyppi vieläkin yrittänyt yhdessä s-postissani saada juttua aikaiseksi, minä kun jatkuvalla syötöllä kuitenkin haen kumppania netissä ja ilmoituksistani pääsee eteenpäin postia laittelemaan, kuka vaan.

Se siitä, mutta nyttemmin olen sitten jutellut yhden ikäisehköni (jos kenenkään ikään voi enää millään tavalla luottaa...) miehen kanssa, ja pettymykseni oli aikamoinen kun selvisi että tämäkin on, jukuliste, Skorpioni.

 

Olen kumminkin ajatellut että jos ei tuijottaisi tähän aurinkomerkkiin, kun se on tavallaan astrologis-rasistista päättää että joku tietty merkki on aivan ka-ma-la. Mutta mutta... Jossain vaiheessa mies möläytti jotain sellaista että hän "olisi kyllä ollut kiinnostunut vakavissaan, mutta ehkä haet toisenlaista miestä". Mitä ihmettä nyt taas, säikähdin, kun nettideiteissä jokainen mies ennemmin tai myöhemmin aina häipyy takavasemmalle kuka milläkin syyllä (taikka itse totean että tämä oli tässä). Kysyin asiaa että mitä tämä tarkoitti, mutta mies ei vastaa. Eipä tietenkään, sehän olisi ihan liikaa että Skorpioni jotain ihmeellistä sanottuaan selittäisi mitä tarkoitti...?

Sitten satuin kysymään että onko hänellä ollut pitkiä, vuosia kestäneitä suhteita. En minä sen kummempaa halunnut tietää kuin vain että onko kokemusta pidemmistä suhteista, että osaan suhtautua itse toiseen ihmiseen, onhan se eri asia jos toisella on pari vuosia kestänyttä suhdetta (kuten minulla), ja toisella sitten ehkä ei. Hän kertoi viimeisimmän suhteensa pituuden, mutta meni sitten töksäyttämään siihen perään että "toivon että et kysy syytä eron syytä, joskus elämässä vaan sattuu asioita". Voi jessus, etten paremmin sano. Nythän tietenkin päässäni pyörii että miehen suhde päättyi siihen että mies petti. Toisten ihmisten keskinäiset välit ja pettämiset eivät minulle mitenkään kuulu, mutta kyllähän se hirvittää että aikooko tutustua oikeasti johonkin tapapettäjään. Joka sitten aina vetoaisi siihen että "elämässä vaan sattuu asioita". Itse en usko tuollaiseen sattumiseen, vaan siihen että jokainen kyllä ihan itse päättää ja valitsee mitä tekee ja mitä ei.

Minullahan on itselläni roinaa Skorpionissa, Kuu ja Neptunus yhtyneenä. Ehkä se saa minut reagoimaan välillä vähän sillä tavalla että helposti tunnetasoon liittyvät asiat tuntuvat ärsyttävän epämääräisiltä (Neptunus) ja niitä tekee mieli tutkia kuin salapoliisi (Skorpioni). Ja kielikin voi välillä olla vähän terävä. Mutta hemmetti soikoon, mikseivät ihmiset osaa pitää suutansa kiinni niin että eivät sanoisi yhtään mitään jos eivät halua jotain paljastaa, miksi pitää mennä sanomaan jotain mystistä jota sitten ei suostu selittämään vaikka pyytää?

Tuosta mahdollisesta pettämisestä tosin en aio kysyä jos ei juttu jatku tarpeeksi pitkälle. Emme ole vielä tavanneet, ja mietityttää että kannattaako tavatakaan. Voihan se tietysti olla että on niitä muitakin "sattumuksia" elämässä kuin pettämiset. Tässä tietysti taustalla jäytää se että tulin itse jätetyksi reilu 3 v sitten kun pitkäaikainen kumppani löysi toisen naisen.

Paukahtipa tuossa päähäni että kun en ole koskaan pitänyt kasvoistani, niin hassu juttu että minulla on Venus/Saturnus-yhtymä juurikin Oinaassa (= pään hallitsija). Siinä se Saturnus sitten raiskaa Venus-parkaa ja lopputulos ei ole häävi.

Oletteko kokeneet kehollisia vastaavuuksia planeetoillenne, konkreettisempia (sairaudet) tai em. kaltaisia lähinnä mielen tasolle jääviä?

Pitää muuten muistaa sekin, että sielunkumppani ei ole aina sama asia kuin tuleva puoliso. Sielunkumppanin kanssa voi olla lyhyt, mutta tärkeä kohtaaminen, jonka jälkeen kumpikin jatkaa taas elämäänsä tahoillaan. Useissa lähteissä mainitaan, että sielunkumppanin virkana on usein sydämen särkeminen. Kauheat sydänsurutkin voivat olla äärettömän kasvattavia. Itselleni on ainakin näin käynyt.

Allekirjoitan tämän täysin. Tosin sydänsurujen kasvattavuudesta en tiedä, mutta joka tapauksessa tämä sielu käynnisti minussa tietyn prosessin.

Muistin miltä elämä silloin tämän sielun kanssa oli tuntunut, meillä oli hyvä ja rakastava suhde. Oloni hänen lähellään oli nimenomaan sellainen, kuin olisi tullut kotiin.

No, vuosi/pari vierähti ja nyt kohdattiin uudelleen ja minut löikin ihan äimänä se että nyt en tuntenutkaan mitään. Koko tyyppi tuntui niin vieraalta kuin olla ja voi. Ei mitään jäljellä siitä tunteesta mikä aikaisemmin oli. Olisin olettanut, että olisin edes tuntenut ystävyyttä tai edes tiedostanut olevani tuntun ihmisen seurassa mutta niinkuin kaikkien muidenkin kavereiden kanssa (meillä oli siis jo ennestään kaverisuhde) mutta se kuinka vieraalta voi joku tuttu ihminen yhtäkkiä tuntua löi minut ällikällä.

Yksi selitys olisi se että karma on lauennut. Mutta koen silti olevani tässä prosessissa, en ole vielä valmis. No, ehkä on aika siirtyä uuteen vaiheeseen.

Koin kumppanini kanssa että oli kuin olisimme aina tunteneet toisemme, ja alkuvuosien kamalien riitojen (joita aiheuttivat hänen raivokohtauksensa) jälkeen koin kyllä mielestäni ihan aitoa kumppanuutta jos ei nyt mahdoton intohimo riehunutkaan. Kun tämä mies jätti minut - väitteensä mukaan löysi sielunkumppanin, joka viritys ei sitten kestänyt kun parisen kuukautta - jossain vaiheessa miehen seurassa kun kaverina tapasimme tuli sellainen tunne kuin olisin ventovieraan seurassa. Arvelin että taustalla oli syvä pettymys ja järkytys äkillisestä jätetyksi tulosta, tai se että hän oli vaihtanut sen "salaliitto"-tuntemuksen joka parisuhde tavallaan on minun sijastani koskemaan sitä toista naista, jopa niin että se nainen suhtautui 12 liittovuoteni jälkeen minuun siten kuin minä olisin joku uhkatekijä ja hän se jonka kanssa miehen kuuluu olla. Mutta ehkäpä karman lopahtaminen saattoi osaltaan vaikuttaa tuohon tyhjyyden ja vierauden tunteeseen.

Olen aina vieronut noita kaksoissielujuttuja vaikka minulla onkin mielikuva että edellisessä inkarnaatiossani olen suorastaan palvonut minulle rakasta ihmistä ja tavallaan vieläkin koen hänet rakkaammaksi kuin koskaan kukaan voisi ikinä olla. Mutta ehkä sen vuoksi että tunnen tuohon mysteeriosieluun verrattuna itseni niin mitättömäksi retaleeksi niin en voi puhua mistään "kaksosuudesta", olenkin nimittäin häntä aina "Isosiskoksi".

Kuitenkin jos sielunkumppanuuksia on erilaisia, niin mikäs siinä. Se vain sitten että jos niitä on ihan joka lähtöön saa miettimään että miten sielunkumppanuus eroaa kaikista muista ihmissuhteista jotenkin erityisesti? Nimenomaan sillä tavallako että siinä on selkeämmin suunnitelma eikä sattuma takana?

Olen ollut kohta vuoden päivät vastoin tahtoani sinkku. Tänä aikana olen hakenut voimallisesti deittisaittien kautta kumppania, ja olen kiinnittänyt erityisesti viimeaikoina huomiota seuraavaan omituiseen seikkaan:

Tuon tuostakin aina silloisessa toistaiseksi tyrkyllä olevassa sumassa ilmoitukseeni saamia vastauksia (joka sitten purkautuu eikä jäljelle jää ketään) moni ukko on aina samaa aurinkomerkkiä. En ymmärrä tätä, vaikka astrologian harrastajana kai pitäisi?

Joskus oli jatkuvasti Kaksosia tyrkyllä. Tämän kevään mittaan on nähty Oinas-läjä, Vesimies-ryntäys ja last but not least Rapu-rallaa. Jokin kollektiivinen voimako ajaa yhden ja saman merkin edustajat soidinmenoihin yhtenä metelinä?