Joskus jo aika kauan sitten näin exästäni unta. Unessa havahduin aluksi olevani koulussa oppitunnilla, ja yrittäessäni puhua luokkakavereilleni olivat poskeni kuin puuroa, ja onnistuin vain syljeskelemään heidän päälleen. Onneksi eräs luokkatovereistani oivalsi, etten syljeskellyt heidän päälleen tahallaan, ja vähitellen minulle selvisi, että olin ollut poissa koulusta jo parin viikon ajan. Itselläni ei ollut tästä ajanjaksosta mitään muistikuvaa. Pikkuhiljaa sain myös puhekykyni takaisin, ja luokkakavereideni avustuksella alkoi mieleeni muistua tapahtumia edellisten kahden viikon ajalta. Muistin exäni kidnapanneen minut, koska olin päässyt jäljille joistain hänen huippusalaisista ja -rikollisista suunnitelmistaan. Vangittuna ollessani hän oli ruiskuttanut minuun down-syndroomaa aiheuttavaa hormoonia , jonka vuoksi menetin puhekykyni ja muistini.
Juu kyllä, emme eronneet aivan parhaissa mahdollisissa merkeissä.