En ole ajatellut psykologia. Minulla on kyllä ollut muutenkin uni vaikeuksia viime aikoina. Mutta sinnittelen vielä. Jospa minäkin saisin joskus niitä kauniita unia nähdä...

Minunkin painajaiseni ovat yleensä hyvin verisiä. Yöllä on aivan kamalaa herätä tällaisen painajaisen jälkeen. Minulla unet ovat olleet painajaisia jo vuosia, en tiedä miksi. Olisi ihana joskus herätä nähtyään jotain mukavaa unta, mutta ei...
JA kiitos vastauksesta, onneksi en ole ainut painajaisten riivaama.

Yleensä en näe unia, tai en ainakaan muista niitä. Mutta silloin kun näen/muistan, ne ovat painajaisia. Näen todella ahdistavia unia, joissa tunnelma on synkkä. Viime yönäkin heräsin nähtyäni kamalaa unta. Yöllä vielä muistin unen, mutta nyt en muista kuin rumat kasvot ja tunteen, että jotain pahaa oli tapahtumassa. Mistä ihmeestä nämä minun uneni johtuvat, miksi täytyy nähdä kammottavia unia? Ne eivät ole sitä, että pakenen, vaan aina on tapahtumassa jotain pahaa tai on jo tapahtunut. Hyi.

En toki minä ole mistään loukkaantunut, olen vain varovainen etten itse aiheuttaisi mielipahaa muille. Jotkut voivat olla herkkiä näiden asioiden suhteen. Ja kiitos, että sain piipahtaa keskuudessanne.

En tiedä pyhistä kirjoista onko ne kanavoituja. Eikös sitä sanota, että omantunnon ääni on Jumalan ääni? Tai jotain sinne päin...Mutta kyllähän jokaisella ihmisellä jonkinlainen omatunto on, on se sitten oma tai Jumalan ääni, sitä seuraan minäkin.
Tulikin mieleen, että missä ovat Jeesuksen opetuslasten jälkeläiset? Tai muiden jälkeläiset, jotka niitä tapahtumia olivat todistamassa? Luulisi, että he puhuisivat niistä asioista, esi-isistään. Ja miksi ne tapahtumat on niin vaikeaa todistaa? Ja miksi nykyaikana ei tapahdu mitään samankaltaista? Kysymyksiä ja kysymyksiä....Monenlaiset asiat mietityttää, mene ja tiedä.....Mutta he jotka saavat voimansa uskosta,saavat uskoa ja heidän pitääkin. En ole ateisti. Ja vaikutan varmaan typerältä (ja voin ollakin). Mutta kaikista epäilyistä huolimatta, minäkin olen turvautunut monesti rukoukseen. Tahdon kyllä uskoa, että on jotain meitä suurempaa. Silti se ei tarkoita sitä, että uskoisin näihin kanavointeihin.....
Ja taidan olla nyt hiljaa, ettei kukaan loukkaannu

Hmmmm, en tiedä siitä luottamuksesta, koska minun on vaikea uskoa näitä kavanointeja. Mutta toisten ihmisten auttamista vastaan minulla ei ole mitään, on hienoa, että on ihmisiä jotka välittävät toisistaan. Lohduttavia ja kannustavia sanoja tarvitaan aina.

Juuri se hiljentyminen on minulle sitä, että kuuntelen mitä sisin minulle sanoo. En tarkoittanut, että täytyisi töissä kaatua tajuttomana maahan ja alkaa puhua kieliä, vaan sitä, että kuka myöntää toisille rehellisesti saavansa viestejä tuolta jostakin. Meitähän on moneksi. Minulla ei ole mitään uskomista vastaan, joillekin se tuo lohtua ja auttaa jaksamaan, eikä siinä ole mitään pahaa. Itsekin uskon kyllä omalla tavallani. En sano, ettei olisi olemassa enkeleitä tai muita henkiä, koska en voi tietää ja minä uskon sen asiankin selviävän kunhan sen aika koittaa. Mietin vain, että joillakin nämä asiat menevät hiukan yli, ehkä he elävät niin vahvasti niissä tuntemuksissaan, että niistä tulee heille todellisuutta. Nyt ehkä voisin sanoa, että mitä minä höpötän....jospa tästä jonkin tolkun saisi. Mutta edelleenkin sanon, että en halua loukata, antaa kaikkien kukkien kukkia.
Mutta uskon siihen, että jotkut ihmiset ovat kuin enkeleitä sydämeltään ja sielultaan.

Luin näitä viestiketjuja. Erityisesti nämä "kanavoinnit" herättivät mielenkiintoni, tyrmistyin. Ihmiset kirjoittavat omia ajatuksiaan ja sanovat niiden olevan viestejä korkeimmilta tahoilta. Miksi? Miksi et voi vain kertoa, että tässä minun ajatuksiani maailmasta? Miksi omat sanomat täytyy naamioida jonkun muun sanomisiksi? Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, eikä olla ivallinen, mutta hämmästyin suuresti. Kun saamme viestin meille, se on suunnattu kaikille, ei keskustelufoorumille. Viestintuoja? Kuka näistä kanavoijista kertoo taidostaan muille? Kuka kertoo töissä välittävänsä viestejä Jeesukselta? Ei varmasti monikaan, miksi? Onko se häpeä? Kiellätkö hänet? Viestejä näyttää tulevan kaikilta mahdollisilta enkeleiltä ja hengiltä, miksi ne ovat vain täällä? tai muilla keskustelupalstoilla? Yhdestäkään enkelinviestistä en ole kuullut muualla. Ne sanat ovat ne jotka paljastavat. Mutta on asia miten vain ja tarkoitushan on kuitenkin hyvä, toivotan kaunista matkaa ja rauhaa. Pahoittelen vielä jos aiheutin mielipahaa jollekin, se ei suinkaan ole tarkoitukseni.

Kiitos. Sinäkin olet rakas. Maailma on ihmeellinen paikka kun sen oikein oivaltaa.

Kyllä, hiljentyminen ja rauhoittuminen auttaa moneen, silloin kuulee myös sisimpäänsä.
Mutta miksi Rakkauden valo on surullinen?

Minä olen käynyt sisälläni kamppailua kauan. Olen etsinyt itseäni. Tällä hetkellä minä olen vahvempi kuin koskaan ennen. Voin näyttää muiden silmissä hauraalta ja eksyneeltä, mutta minä olen juuri siellä missä minun pitääkin ja olen juuri se keneksi minut tarkoitettiinkin. Me kaikki, aivan kaikki, olemme yhtä arvokkaita, kukaan ei mene toisen edelle, eikä kukaan saa erityis kohtelua tai huomiota. Me kaikki olemme juuri niitä tärkeimpiä, joilla on tarkoitus. Meidän ympärillä on asioita, joita ei silmillä näe, eikä pidäkään nähdä, ne ovat asioita jotka voi vain ja ainoastaan tuntea. Meitä on täällä maailmassa niin paljon. Jos et näe henkiä tai auroja tai muutakaan, ei tarkoita ettet ole erityinen, tai jos joku väittää näkevänsä näitä, ei tarkoita, että hän näkee. Se mitä olet sydämessäsi on tärkeintä, ja sinne voi nähdä kun oikein osaa katsoa. Hiljenny hetkeksi ja kuuntele, siinä kaikki mitä tarvitset. Olet erityinen ja rakas, juuri sellaisena kuin olet. Elä elämääsi ja nauti. Kaikki selviää aikanaan.

No hö, kaikenlaista...

Surullisuutta,yksinäisyyttä,eksymistä,pelokkuutta

Minäkin toivon että ystäväsi selviää voittajani. Aivan järkyttävä juttu, tuntuu kuin ystävääsi nöyryytettäisiin uudestaan.

Minä olen sitä mieltä, että ensin ihastutaan, ollaan yhdessä ja se alkaa siitä sitten syventymään rakkaudeksi. Ihastumisen tunne voi olla voimakas, ja silloin sanotaan,että olen rakastunut. Minulla ainakin tunteet ovat vuosien varrella syventyneet miestäni kohtaan, vaikka hänessäkin on huonoja puolia ja pikku "vikoja" silti hän on minulle rakas ja hän kuuluu minun elämääni.
SA, vielä se mies sinunkin eteesi jostain tupsahtaa kun sitä vähiten odotat, sitten ei auta muu kuin mennä sorkat suorana mukaan.