näin toissa yönä unta että ajoin ystäväni kanssa metsätiellä mopolla, ja perässä juoksi karhu. lopulta talutin karhun kaulapannasta järveen jonka yllä oli usva,liekö sitten suo tms..
oli todella todentuntuinen uni. mitähän tuo karhu meinaa... ?

Onko muilla ns. valkoisen paperin kammoa. Kun istun päätteen äärelle kanavoimaan, sen aloittaminen on joka kerta vaikeaa. Tuleeko sieltä mitään vai ei?

juu,minä ainakin kärsin siitä... 

hmm,siltä se tuntuukin että mitään ei ajattele. päästää vaan itsenä aalloille. mä en ole pystynyt tuohon kyllä pitkään aikaan,joku estää sen mussa 

jos ei kirjoita niin valvoo...

sitäkö se onkin... se loputon kynän viuhuminen ja täydellinen aalloilla keinuminen... monta yötä mennyt valvoen sängyssä kun se valvottaa ajatuksissa.. 

No, täällä myös 24 vuotta maaliskuussa täyttävä nainen, joka ei ole edes saanut opiskelupaikkaa tähän mennessä ja elämä menee myöskin sinkkuuden nimissä  Välillä itselleenkin iskee kamala kriisi, kun ei mene yhteiskunnan vaatimusten ja oman iän vaatimusten mukaisesti, mutta toisaalta olen aina kuunnellut sydäntäni ja mennyt vain sen mukaan.

minä myös maaliskuussa. 7.päivä.

Tuntuu että olen niin hukassa omalta elämältäni enkä saa mitään selvää kokonaisuutta elämästäni ja itsestäni. Pelkään että olen tekemässä pahan virheen, vaikka toisaalta asioiden kulkuunhan ei voi vaikuttaa, tunteet kulkevat omia polkujaan ja menevät miten sattuu.. Olisiko jollakin ihanalla ihmisellä jotain edes suuntaa antavaa sanottavaa? Toisaalta olen hyvinkin nuori vainen, 24 vuotias, mutta silti elämä tuntuu välillä olevan enemmänkin taakka

Vähän samoilla mielillä minäkin. itseasiassa täytän pian 24. käyn koulua ja olen hyvin epätietoinen siitä valmistunko keväällä,hommia on rästissä ja tuntuu että tämä "paikka" ei ole minun paikkani. olen jäänyt paikoilleni,en jotenki pääse tai uskalla mennä eteenpäin ja eläminen on raskasta. se ei anna niin paljon kun joskus antoi.

Sama täällä. Yleensä kun olen yksikseni saatan kuulla jonkun sanovan nimeni, viime kerrasta ei ole vähääkään aikaa: eilen kun olin tentissä. Siitä tavallaan sitten vitsailin itsekseni, että miksei tuo kutsuja sitten sanele saman tien oikeita vastauksia tenttikysymyksiin.:

Sillä on vissiin jotain tekemistä asian kanssa, että olen yleensä yksin ja ihan omissa ajatuksissani, silti rentona ja tai sitten keskityn johonkin asiaan niin totaalisesti. Silloin kuulen, että joku sanoo nimeni.

minäkin kuulen,ja se on hassua kun "se" kuiskaa sen monta kertaa sellaisella nopealla äänellä 

minulla on kummassakin kyljessä vaaleat pilkut  ja ovat olleet siinä niin kauan kun muistan. pikkutyttönä kysyin äidiltäni mitä ne ovat,hän ei tiennyt. ne ovat ihooni verraten ihan valkoisin ja kylkiluiden kohdalla. ei niinkään arpia. 

Täytyypä yrittää "löytää" itseään tämän kautta. Siltä tuntuu.. kortteihin en ole koskenut pitkään aikaan... mikä siinäkin on että ei halua edes koskea niihin... 

Olen pyörinyt tällä sivustolla pitkää,jokin aika sitten tein oman tunnuksen ja luen aina juttuja sieltä täältä foorumia.
Aina tämä sivusto vetää puoleensa.
Suvussani on "ennustajia" ,pappa,mummo,täti ym. Itselläni on tarot-kortit.
Nyt vaan mietin miksi minun on niin kovin vaikea kirjoittaa tälle foorumille,monet aiheet ja tapahtumat mitä täällä käsitellään ovat minulle "tuttuja juttuja". Ainakin jollakin tasolla. Uskon "jumalaan" tai johonkin sellaiseen ylempään,en sanoisi että olen mitenkään uskovainen. Nytkin kirjoitukseni loppuu jotenki kesken,enkä tiedä edes sopiiko se juuri tänne. Olen ollut pitkään hukassa,olisi mukava tietää mistä moinen johtuu. Ennen olin hyvinki tietoinen kaikesta mitä minulle tapahtuu,nyt en ollenkaan.

  nouseva 

minullakin 2 delfiini sormusta kadonneet kuin itsestään...