Heippa pitkästä aikaa!
Unistani voin kertoa sen verran että intuitio toimiin taas oikein urakalla.
Näin viikko sitten unta vanhasta ystävästäni, josta en ole vähään aikaan kuullut mitään. Olin unessa hänen kodissaan, kyläilemässä, kaikki oli valkoista ja huoneisto oli sokkeloinen. Harmittelin,  kun aikaa oli niin vähän ettei ollut mahdollista lähteä tutustumaan suurkaupunkiin jonka läheisyydessä hän asui. Äkkiä uneen tuli sakea sumu, kaikki oli kuin paksussa pilvessä. Ajattelin, että voi ei, kohta täytyy nousta taas lentokoneeseen, hän kun asuu toisella mantereella. Näin jo koneen nousevan... itse oikeasti pelkään lentämistä, siitä tämä voivotus.
Kun heräsin, tunne oli todella voimakas. Töissäkin uni jäi pohdituttamaan ja tuli pakonomainen tarve selvittää mitä tämä tarkoittaa. Hain netistä tietoa tästä henkilöstä, olemmehan myös fb-kavereita. En heti häntä sieltä enää löytänytkään, mutta silmäni osuivat sivustolle, aamukutsu. Ja sieltä sivustolta hänet sitten löysinkin. Kaverini oli kuollut helmikuussa.  Arvata saattaa mitkä fiilikset tästä unesta jäi eikä tämä ole ensimmäinen kerta kun unet kertovat minulle jotakin ja aina olen vastauksen saanut. 

Tervehdys Astrolaiset pitkästä aikaa ja Oikein Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!!

Haluan tuoda oman osani kekoon tällä seuraavalla kertomuksella. Olen myös ottanut oppia Sepon menestymisen tiellä osioista ja ihmeitä on alkanut minunkin elämässäni tapahtumaan  Viimeisin kirja jonka luin oli Salaisuus, sen olen kyllä tiennyt jo kauan aikaa sitten miten se toimii, omalla kohdallani vaan on ollut niin että kaikki vanha roska on raivattava pois alta ennen kuin kykenee ottamaan universaalista rakkautta osakseen, se kaikki mikä minullekin kuuluu.
Olen aikaisemmin kirjoitellut tänne ikäviäkin aiheita, ollut poissa keskusteluryhmistä todella pitkän aikaa, planettojen liikkeitä olen kyllä seurannut ahkerasti ja tehnyt itsestäni havaintoja elämäni matkalla. Se on mielenkiintoista mitenkä ihmisen elämä täällä maan päällä menee. Olen huomannut, että jos ei kykene katsomaan peiliin, katsomaan omaa tuskaa taustalla, ei kykene parantumaan ja ottamaan vastaan rakkautta. Ilman tätä oivallusta ihminen jatkaa samaa rataa vuodesta toiseen, kärsien ja voiden huonosti.
Itselläni on omakohtaisia kokemuksia näistä kärsimyksistä, joita vuosi 2008 toi eteeni niin että vihdoin ja viimein uskalsin katsoa niitä suoraan silmästä silmään. Matka on ollut todella rankka, mutta palkitseva. Nyt tiedän, että vuodesta 2009 tulee elämän parhain vuosi ja tästä eteenpäin voin sanoa että minä elän! Elämääni on aikaisemmin määritellyt negatiivisuuden ilmapiiri, negatiiviset ajatukset, tietenkin sitä on ollut myös positiivisia ajatuksia, mutta taustalla on leijunut negatiivisuus josta ei ole ollut ulospääsyä muuten kuin katsomalla sitä tuskaa silmästä silmään mikä siellä taustalla on. Oman elämäni negatiivisuus on alkanut jo lapsuudesta, alle 10-vuotiaasta pikkutytöstä, jota käytettiin hyväksi tavalla joka on rangaistava teko. Tämä episodi on kirjaimellisesti pilannut minun elämäni kulun vuoteen 2008 asti tietyiltä elämän alueilta. Olen ollut vihainen, täynnä raivoa oleva tyttö, joka ei ole edes oiekin tajunnut mistä oma vihani on lähtöisin. Olen ollut itsetuhoinen itseäni kohtaan, en ollut hyväksynyt itseäni, olin kummajainen omasta mielestäni. Kouluaikoina sain paljon kiusaamista osakseni, olinhan helppo kohde.
Ihmissuhteeni olivat vaikeita, varsinkin miesten suhteen sekä myös naisten, joka johtuu pitkälti naisvihasta, jota olen monta vuotta tuntenut. Nyt tänään tunnistan tämän vihan, omaa äitiäni kohtaan joka ei minua silloin suojennut kun olisin suojelusta kaivannut.
Vähän alle kolmekymppisenä sairastuin burn outiin, masennukseen. Olin elänyt elämääni vain suorittaen ja suorittaen. Tänään minulla on 4 tutkintoa takana ja lukuisia pienempia kursseja, kun olin pönkittänyt itseni opiskelulla että olisin sopiva tähän yhteiskuntaan. Nyt olen iloinen suorituksistani, ne ovat tuottaneet tulosta, enää en suorita vaan nautin hedelmistä. 31-vuotiaana sairastun paniikkihäiriöön, kun äitini teki kuolemaa ja kuolikin pois. Tunnelukot sisälläni vain vahvistuivat ja olin täysin lukossa. Paniikkihäiriö piinasi, jonka tänä päivänä ymmärrän olevan ”herätys” ravistus siitä, että nyt pitää pysähtyä. Katsoin paniikkia suoraan silmiin ja vapauduin. Myös pienestä asti olen pelännyt pimeää. Se kuuluu tähän kaikkeen jota olen elämäni aikana kokenut. Elin lapsuudesta asti pelon piirissä, josta ei ollut ulospääsyä tietyillä elämän alueilla, tunnepuolella. Katsoin myös pimeätä suoraan silmiin, nyt en pelkää enää. Olin myös syönyt viimeiset 10 vuotta masennuslääkkeitä, ne helpottavat tiettyjä asioista elämässä, mutta eivät ole vastaus parantumiseen. Ainoa parantuminen, jonka itse olen henkilökohtaisessa elämässäni kokenut on se, että uskalsin katsoa peiliin ja sen taakse. Se on äärettömän pelottava kokemus, mutta se kannattaa. Kun on roskat siivottu nurkista, kaikki hyvä alkaa virrata elämään. Se on vain totuus, että tämän työn täytyy tehdä itse, kukaan toinen ei voi kenenkään puolesta tätä tehdä, ainoastaan olla tukena matkalla. Se ”palkinto” joka tästä kaikesta seuraa on ollut suuremmoinen. Nyt liki nelikymppisenä voin kertoa, että ilman ikäviä elämänkokemuksia en olisi nyt näin vahva mitä tänään olen. Minulla on empatiakyky ymmärtää samanlaisia ihmisiä, osaan nauttia päivän pienistäkin asioista, tiedän mitä tarkoittaa kiitollisuus. Tässä kohtaa voin mainita, että en ole tullut uskoon, vaikka suurempaan voimaan uskonkin. Tämän tarinan voima on lähtenyt sisältäni. Sen haluan tarinallani kertoa, että tässä maailmassa kaikki on mahdollista, se on itsestä kiinni, jääkö menneisyyteen vai vapauttaako itsensä elämään täydesti tätä päivää. Itse olen valinnut jälkimmäisen ja se on kannattanut.

Menestyksen tiellä,

Hyvää Uutta Vuotta 2009

Metalgirl_Artemis

VALO

Valo valaisee pimeyden ja synkkyyden,
tuoden toivoa ja inspiraatiota.
Pyydä enkeleitäsi lisäämään valosi määrää,
se sisältää henkistä informaatiota ja tietoa.
Kun valosi tulee voimakkaammaksi, sinusta tulee ”majakka”
joka muistuttaa muita saatavilla olevasta jumalallisesta avusta.

mg_A 

Näin tänään mulle ja osuu kyllä ihan nappiin:

UTELIAISUUS

Näe elämäsi lasten uteliaiden silmien tavoin,
ja tulet huomaamaan löytäneesi päättymättömän
onnen ja jännittävyyden lähteen.
Uteliaisuus pitää sinut elossa,
kiinnostuneena ja kiinnostavana.
Enkelit pyytävät sinua olemaan utelias itsestäsi.
Ala tutkia kuka olet, ja tulet kasvamaan henkisesti.
Ole kiinnostunut ihmisistä.
Tutki elämän ihmeitä.

metalgirl_artemis

en usko että sinun tätä ilmiötä pelätä tarvisee.tämä nyt ei sinua varmasti paljon lohduta mutta et ole yksin näiden "näkyjesi" kanssa.
sanoit että koirasi nukkui samaan aikaan pois. otan syvästi osaa suruusi ja enkeleitä avuksesi lähetän. 
jostä päästäänkin tuohon sinun kertomaasi näkyyn. oletko varma ettei se ollut enkeli? monet jotka harvoin enkeleitä näkevät ovat ne ainakin minulle kuvanneet vaaleina hieman usvaisina "olentoina".
ja koska tämän ihmeen näit useamminkin kuin kerran olisiko tämä enkeli kentien tullut valmistamaan sinua koirasi pois lähtöön ja sitten myöhemmin hänet luotasi hakenut. näyttäytyen hän kenties haluaa kertoa että oli koirasi aika siirtyä eteenpäin tässä elämänkiertokulussa ja siellä missä koirasi nyt on. on kaikki hänellä hyvin ja hän on päässyt suureen rauhaan ja lepoon. en kuitenkaan usko että enkelit tekisivät mitään meitä peloitellaakseen...avaa tietoisuuttasi ja pyydä apua enkeleitäsi niin saat varmasti heiltä vastauksia jopa ehkä vielä yhteyden koiraasi hyvästien jättämistä varten

edelleen otan osaa suureen suruusi ja voimia lähetän jotta jaksat jatkaa elämääsi eteenpäin. 

Hei Peppilotta!!

Kiitos lohdutuksesta!! Äsken lisäsin alla olevan tekstin omaan viestiini ja samalla sainkin siulta vastauksen. Eli vastasitkin jo kysymykseeni, kiitos 
Nän se varmaan sitten meni, että hänet tultiin hakemaan. Se vaan on niin vaikeata kun ei oikein tiedä mihin uskoa? Tavallaan uskon jälleensyntymiseen/näkemiseen, mutta kaikki se mitä en pysty järjellä selittämään niin pelottaa ihan hirveästi. Voi kun saisi sellaisen viitan harteilleen joka todellakin lohduttaa ja vie multa pelon pois.

Lainaus omasta txtistä:
"Tuli vielä mieleen sellainen seikka, että koirulin viimeisinä viikkoina kuolema sana pulppusi joka raosta suoraan naamalle. Esim. jos katsoin telkkua niin siellä puhuttiin kuolemasta, jos vaihdoin kanavaa niin taas sana kuollut hyppäsi silmille. Sitä ihan kun viljetiin joka tuutista ja nyt tuli mieleen, että yritettiinkö mua herätellä siihen todellisuuteen mikä oli tuleva ja mitä ei voinut kiertää?? ja viimeiseksi valkea hahmo joko tuli hakemaan pojua taivaankotiin taikka se oli mulle viimeinen herätys että aika on päättynyt"

Kiitos sinulle!!

MG 

Kiitos ystäväiseni lohduttavista sanoistanne 

Täytyy kyllä sanoa, että tämä koti jossa tällä hetkellä asun tuntuu nyt todella kuolleelta. Kun katson tätä asuntoa ulkoa päin, tuntuu etten uskalla enää astua sisään tähän huusholliin. Näyttää niin mustalta ja pelottavalta ja täällä oikein aistii sen ettei mikään enää liiku. ja nuku täällä sitten makeat unet 
Olen mieheni kanssa keskustellutkin siitä vaihtoehdosta, että tästä kämpästä on päästävä mahdollisimman pian pois. En pysty enää asumaan täällä. Onneksi ollaan muutenkin oltu jo katsomassa omaa asuntoa eli nyt kyllä nopeutuu tämä muutto. Tietty tarkoitus oli muuttaa koirulin kanssa, mutta hän menikin muille niityille 
Oletteko muuten koskaan kuulleet paikasta Sateenkaarisilta?? http://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html
Sinne lemmikit menee ja tämän löysin netistä ihan sattumalta. Jos vaan "pitää kutinsa" niin tämä lohduttaa.....

Tästä näystä vielä että toivottavasti sellainen ei enää tule ainakaan kun olen puoliksi valveilla. Pelottaa ihan hirveästi.
Mä varasin ensi tiistaiksi hypnoterapian itselleni ja todellakin toivon että saisin sieltä rauhan, sellaisen jolla pystyn suremaan koiruliani ihan rauhassa ilman että en pelkää koko ajan. Töissäkään en pysty olemaan kun keskityskyky on nyt ihan 0.

Tuli vielä mieleen sellainen seikka, että koirulin viimeisinä viikkoina kuolema sana pulppusi joka raosta suoraan naamalle. Esim. jos katsoin telkkua niin siellä puhuttiin kuolemasta, jos vaihdoin kanavaa niin taas sana kuollut hyppäsi silmille. Sitä ihan kun viljetiin joka tuutista ja nyt tuli mieleen, että yritettiinkö mua herätellä siihen todellisuuteen mikä oli tuleva ja mitä ei voinut kiertää?? ja viimeiseksi valkea hahmo joko tuli hakemaan pojua taivaankotiin taikka se oli mulle viimeinen herätys että aika on päättynyt? Hui............

Kiitos teille enkeleistä rakkaat ystäväni!!!

MG 

Heippa astrolaiset!

Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi täällä kirjoitellut. Alkava vuosi on ollut äärettömän raskas ja pelottava.  Kerron kahdesta "unesta".

Muutama viikko sitten heräsin yöllä valkoiseen hahmoon sänkyni päädyssä ja hyppäsin pelokkaana ylös ja huusin " ei ei ei". Näky oli todella pelottava. Muutaman viikon sain "nukkua rauhassa" kunnes....
Sama näky ilmestyi minulle perjantaina 16.2. ja oli jo ihan vierelläni sängyn vierellä. Heräsin taas ja huusin "apua apua". Näky oli todella pelottava. Se oli jokin valkea hahmo jonka näin silmät auki ja se pikku hiljaa hiipui pois... Muutama tunti tästä toisesta näystä, rakas koirani nukkui pois.

Hän oli iältään jo vanhus, 16.8 vuotias mutta silti.... Tiesin että hänen aikansa on pian mutta silti se tuli liian äkkiä. Suru on pohjaton. Nyt on ongelmana se etten uskalla enää olla yhtään yksin en uskalla nukkua ja koko ajan iho on kuin antenneinneina kuulostelemassa sitä vaaleaa hahmoa, tuleeko se mulle kostamaan vai mikä se oli?? Pelottaa ihan hirveästi. ja tuntuu että kohta menee järki.
Miksi en kykene käsittelemään kuolemaa "järkevästi" vaan se tuntuu vievän multa järjen.

Olen täällä joskus aikaisemmin kirjoitellut kipeitäkin asioita ja kertonut myös myös äitini kuolemasta ja koirapojastani. en tiedä muistaako joku teistä minut mutta nyt tarvitsisin enkelivoimia tai jotain millä mennä eteenpäin.....

Onko muilla kokemuksia "näyistä"?? ja miten te niihin suhtaudutte?

  Metalgirl_Artemis 

Moips!!

Täällä uus´vanha Metalgirl toivottelee kaikille astrolaisille oikein Hyvää Uutta Vuotta 2007!!!

  Metalgirl