1. Ihailen monia vahvoja ja ekpressiivisiä naisia. mm. Madonna, Tina Turner, Diana Ross, Xena

2. & 3.Saan heistä poweria... usko unelmiisi ja tee hommia hulluna niitten eteen. Yleisesti ottaen vaan naiset joilla on ohjat omissa käsissä vaan jotenkin vetoaa.

no jopas onnistuin taas säheltämään kun ei malttanut olla tarkempi... äskeinen viestini näyttää nyt ihan siltä kuin olisi pelkkää quotea ut eihän se oo 

eli tää on mun oma osuus:

allekirjoitan Sasha... oon  mars oinas 10.huoneessa ja asian painoarvoa alleviivaa se, että nousevalta merkiltäni olen myös  oinas

olen luonteeltani ja toimintamalleiltani ehdottomasti johtajatyyppiä, olen dynaaminen ja haluan että muutkin ovat Wink aivoni toimivat nopeasti ja ideoita riittää - totta kai haluan että ne kanssa toteutetaan... saatankin olla aika kärppänä sanomassa jos joku alaisuudessani työskentelevä ei heti tajua hommaa... en tarkoita pahaa, mutta aina välillä joutuu sitten vähän lepyttelemään (onneksi oon  kuu vesimies niin sekin sujuu Wink ) kun on tullut lauottua jotain vähän turhan tujusti... jotenkin ilmaisutapanikin on aika voimakas, tai siis vaikka sanoisin vaan jotain mielestäni aika neutraalia niin kuulemma kuulostan aina jotenkin tosi terävältä...

[heti]

Mulla on ilmapainotteinen kartta, paitsi tuo  on tulta. 
Minua alkaa ottamaan nuppiin välittömästi, jos joku ei tajua heti jotain tai muuten vain loistavaa ideaa
ja se pitää vääntää rautalangasta moneen kertaan ja vielä piirtää päälle.  :
Myöskin ihmiset, jotka ovat sokeita loistaville tilaisuuksille ja jättää ne käyttämättä,
raivostuttaa aivan mahdottomasti. 
Silloin mä en todellakaan kestä, jos sama tyyppi kehtaa vielä tulla valittamaan,
että elämä ja homma on niin vaikeaa.

Hitaus on raivostuttavaa, samoin kuin sokeus/ymmärtämättömyys kaikenlaiselle kommunikoinnille.
Ihmiset, jotka lukee/tajuaa vain joka toisen rivin tai vain pari riviä ja sanoo kiertäen kaartaen
tajuamatta itsekään mitä hakevat takaa ja ihmiset,
jotka eivät pysty seuraamaan puhetta ja tajuamaan, mitä on sanottu ja se pitää toistaa 3-4 kertaa
hitaasti ja painottaen, saisi ampua siihen paikkaan. Niistä ei ole mitään hyötyä. 
Tämän päivän saldoa töistä, mutta  peruttaa,
joten omakaan ulosanti ei ihan ongelmitta suju.

allekirjoitan Sasha... oon  10.huoneessa ja asian painoarvoa alleviivaa se, että nousevalta merkiltäni olen myös 

olen luonteeltani ja toimintamalleiltani ehdottomasti johtajatyyppiä, olen dynaaminen ja haluan että muutkin ovat aivoni toimivat nopeasti ja ideoita riittää - totta kai haluan että ne kanssa toteutetaan... saatankin olla aika kärppänä sanomassa jos joku alaisuudessani työskentelevä ei heti tajua hommaa... en tarkoita pahaa, mutta aina välillä joutuu sitten vähän lepyttelemään (onneksi oon  niin sekin sujuu ) kun on tullut lauottua jotain vähän turhan tujusti... jotenkin ilmaisutapanikin on aika voimakas, tai siis vaikka sanoisin vaan jotain mielestäni aika neutraalia niin kuulemma kuulostan aina jotenkin tosi terävältä...

Miten pitäisi tulkita planeetta ilman aspekteja? Miten se vaikuttaa planeetan ja sen sijainnin tuomaan energiaan? Ilmeneekö se jotenkin puhtaampana kun eivät muu tule  häiritsemään, vai vähentääkö tuollainen eristyminen planeetan vaikutusta?

Itselläni Jupiter yksikseen 5.huoneessa ja Leijonassa. Ei aspekteja, ellei nyt oppositiota kuuhun lasketa, orbi 12 astetta.

No minulla saturnus on myös 6.huoneessa, tosin neitsyen merkissä, maamerkkihän sekin kuitenkin on.

Itselläni on todella spartalainen suhtautuminen työntekoon... tinkimätön asenne, laatustandardit korkealla,taipumusta tietynlaiseen työnarkomaniaan... työ on minulle oikeastaan elämäntapa. Olen toisaalta kyllä myös joutunut ponnistelemaan tosi paljon päästäkseni siihen missä nyt olen, saturniinista lienee... Pienestä pitäen olen huomannut, että mikään ei tule ilmaiseksi, mutta olen jaksanut raataa ja tuloksia on tullut.

Itselläni Saturnus kolmioituu MC:llä majaileviin Aurinkoon ja Marsiin, vaikuttanee myös kaikkeen edellä mainittuun!

Toisaalta olen myös jonkinasteinen "terveelliset elämäntavat"-friikki, kävelevä ravitsemustietouspaketti kuulemma... sopii hyvin sekä 6. huoneen, että neitsyen teemoihin.

Mulla tälleen:


Maata:    kauriissa  neitsyt

Tulta:  (oinas)  (jouskari)  (leijona)

Vettä:  (skorppari)

Ilmaa:  (vesimies)  (vaaka)


Itse koen itseni ehkä vahvimmin laadultaan johtavaksi, roihuavaksi, plutoniseksi maaksi. Noin niinku pähkinänkuoressa  .

no niin, nyt on siis ollut viimeinen vuosi ja vähän yli aika epämääräistä seilaisua rakkauden markkinoilla... nyt yhtäkkiä... PUM!

rakkaat kanssa-astroilijat... voiko tämä enää olla pelkkää sattumaa??? 

tapasin miehen jonka kanssa ihan ensi sekunnista lähtien ihan hullu kemia ja vetovoima...ja kuinka ollakaan...itse olen syntynyt 1.1.1979 ja hän 31.12.1979... siis saman vuoden eka ja vika päivä!!!

kellonajassakin on vaan puolen tunnin ero. syntymäpaikkojen välillä kuitenkin sen verta etäisyyttä että minulla  ja hänellä 


En vaan voinut olla kertomatta.

Täällä yksi kauris lisää...

Itselläni siis  ja  kauriissa, yhtymässä MC:hen joka siis kai symboloi isää myös(?) ura-asioiden lisäksi. Saturnus on puolestaan on 6.huoneessa ja kolmiossa edellä mainittuihin. Nouseva merkkini on  .

Itse olen perheeni esikoinen ja koska olen perinyt pitkälti isäni vahvaa luonnetta, olen ollut hänelle jotenkin erityinen aina. Pienestä pitäen hän on ... miten sen nyt sanoisi... ikään kuin valmentanut minua. Nähnyt että minussa on johtaja-ainesta. Halunnut siirtää omaa voimaansa minulle. Ja tässä pitkälti onnistunutkin.

Mutta.

En kyllä sitten valinnutkaan ihan hänen kunnianhimojaan vastaavaa uraa. Sanotaanko siis vaikka että monet elämänvalintani ovat harmistuttaneet häntä ja siitä on sitten noussut aikamoisia myrskyjä, koska minun merkeilläni, aspekteillani ja muilla astrologisilla ominaisuuksillahan taistellaan oman tien puolesta hamaan hautaan asti! 

Mutta ehdottomasti enemmän hyvää ollut isäsuhteessani kuin huonoa. Isäni onnistui mielestäni aika hyvin kasvattamaan napakan naisen!  :

No niin, nyt olisi mielenkiintoinen suhde käsillä ja pari kuukautta maltoin olla kysymättä miehen syntymäaikaa, mutta nyt en enää malttanut odottaa!

Astro.comissa on tarjolla sekä kompositiokarttaa että sitten  yhteiskarttaa/synastriakarttaa. Kumpi on teidän mielestänne toiminut paremmin, mihin kummassakin pitäisi huomio kiinnittää? Olen ihan pihalla!

Entä mitä sanotte seuraavista jutuista mitä minun ja tämän ihanan miehen kartoilta löytyy???

Minä    Hän
Minä  Hän 
Minä  Hän 
Minä  Hän 
Minä  hän 
Minä  hän 



Kompositiokartta (en tajua tästä mitään)
Nouseva merkkimme olisi Kalat
  Vaa'assa ja 7.huoneessa (stellium)
  8.huoneessa skorpionissa
  9.huoneessa jousimiehessä
  5.huoneessa leijonassa
 :saturnus:6.huoneen lopussa, dc:n tuntumassa 

Synastru chartilla (tästä tajuan vielä vähemmän)
hänen      minun 5.huoneessa
  minun 6.huoneessa
  minun 4.huoneessa

Minun  hänen 12.huoneesa
  hänen 1.huoneessa
  hänen 7.huoneessa
  hänen 8.huoneessa

Jotenkin tuli vähän vilunväreitä siitä että niin paljon "raskasta tavaaa" 6. ja 12.huoneissa... Onkohan tämä oikea reaktio?



Ei voi ymmärtää.... 

Miten toimin ryhmässä?

Johdan sitä!

  yhtymä
 
  Dsc:llä

Oh gosh..! Mitähän sosiaalisesti tahdikas äitisi
kuuli ensi treffeillä isältäsi?

On tainnut tosiaan äitikin kuulla vaikka mitä, mutta tuo vilpitön meininki lienee yksi niistä asioista mihin aikoinaan niin ihastui! Tosin selvää on, että isäni seurassa auttaa terve itsetunto ja kyky nauraa itselleen! Esim. isälläni on tosi luonnollisen mutkaton suhtautuminen omaan kehoonsa, ei mitään ulkonäkökomplekseja mihinkään suuntaan, joten hän kai olettaa, että muutkin ovat sinut itsensä kanssa. Ollaan kyllä monet kerrat naurettu, että se poika Keisari ilman vaatteita-sadusta on ihan varmana meidän faija!

No en kyllä tunne ketään joka olisi verrattavissa tuohon AthaMaaritin esimerkkiin, mutta käytyäni pikaisesti läpi astro.comin karttalistani, niin tällaisia löytyi.

pikkusisko nro 1:
  , sekä seuraavat edelleen 1.huoneessa stelliumina:
-   (3.huone)

pikkusisko nro 2:
   (8.huone) 7.huone, stelliumissa, DC:n tuntumassa.

Aika hassua sinänsä, että molemmilla siskoillani on tuollaiset stelliumkeskittymät! Toisella vaa'assa 1.huoneessa, eli tavallaan oinaan reviirillä, toisella oinaassa 7.huoneessa, eli vaa'an hyöhykkeellä  Ennen asiaan ole huomiota kiinnittänytkään!!!

isälläni on  jousimiehessä. eivät stelliumissa.

hyvä kaverini
 :  (3.huone, stellium) sekä 2.huoneen puolella vielä  (hyvin löyhästi osana stelliumia)
On muuten todellinen sosiaalisen tasapainonetsijä ja miellyttämisenhaluinen tyyppi. Tosi mukava, ei siinä mitään, mutta sellainen kaksinaamaisuus ja perseennuoleminen ovat kyllä myös aika merkittävässä roolissa mitä tulee hänen tapaansa toimia. Että slurps, slurps vaan!  Vetoaa myös aina järkisyihin ja on pelottavan hyvä väittelijä!

exäni
 :  (2.huone),    (2.huone edelleen, mutta nämä löyhähkössä stelliumissa)
     1.huoneessa, kuu ja venus yhtymässä AC.n kanssa (orbi n.5 astetta) ja keskenään (orbi 1 aste).
Hemmetin valovoimainen, mutta ah, niin egoistinen ja itsekäs tyyppi, että ei tullut mitään.


Itselläni ei ole mitään merkkiä enempää kuin kaksi kertaa.

Loistavaa, sammakot loikkikoot!


Pakko pistää esimerkkiä tuosta isäni jouskarikielestä.

Silloin muinoin nuoruudessaan ensi kertaa tapaamassa äitini vanhempia. Isä selittää vanhemmistaan ja heidän vaateliikkeestään kotikaupungissaan. Äitini äiti innostuu, että ihan vaateliike! Sinnehän pitäisikin päästä! Johon sitten isä nyökyttelee, että kyllä, kyllä, tervemenoa vaan tutustumaan, mutta ei sieltä kyllä sinun kokoasi löydy!  Siinä oli sitten isäparalla vähän paikkaamista, että sai anopin jälleen puolelleen....

Sitten joskus minun kouluaikoinani äitini häpesi silmät, korvat ja suun päästään, kun vanhempain  illassa isäni tapasi koulukaverini vanhemmat. " AAAAA, arvasinkin heti, että teidän täytyy olla Juulian isä. Sinulta on sitten mennyt perimään nuo pahuksen hörökorvat, hehheh!" Tästä seurasi vastapuolen totaalinen hölmistyminen ja hiljaisuus. Tätä isä sitten rupeaa paikkailemaan tyyliin "Niin, eikös se ole kuitenkin parempi, että teistä kahdesta ovat hörökorvat osuneet juuri herralle eikä rouvalle?! Eihän sillä miehen päällä nyt niin väliä, itsellänikin aika kolhiintunut..." (tässä vaiheessa jousimiehen päähän taisi palata se tosiasia, että hörökorvat olivat tässä perheessä myös tyttärellä) ja ennen kuin pariskunta ehtii juuri muuta kuin haukkoa henkeään faija jatkaa "no mutta onneksi Juulialla on nuo äitinsä upean tuuheat hiukset! kyllä hienot hiukset ovat naisen kruunu!" Tässä vaiheessa pariskunnan nainen jo melkein hymyilee. Isä ei kuitenkaan muista sulkea suutaan vaan jatkaa vielä ajatuksensa sivulauseen ääneen loppuun "...Vaikkapa harvemmin sitä kai kalju tytöille periytyykään!" Tarina kertoo, että tässä vaiheessa miehellä oli pää paljasta päälakea myöten punainen!  :  Sosiaalisten tilanteiden päälle tajuavan tahdikkaan äitini ( ,  ,  ) osaksi jäi vain todistaa tämä pieni smalltalk katastrofi ja vaihtaa aihe johonkin ihan muuhun. 

Eli nyt haluaisin astrologisia kokemuksia ihmisistä joiden suusta lipsahtaa helposti asioita ilman mitään sensuuria! Jotka eivät osaa/muista/halua pidätellä ja olla 

Oma isukkini on vahingossa tullut pahoittaneeksi varmaan aika monen mielen, päästelemällä suustaan tuon tuosta rehellisiä, sensuroimattomia ajatuksiaan ja mielipiteitään. Ei siis ole mikään pahansuopa ilkeilijä ihminen todellakaan, eikä sinänsä toivo kenenkään loukkaantuvan, päinvastoin, usein melkein hämmästyy, että "mitä muka? luulin antaneeni ihan hyödyllisen mielipiteen". Kuitenkin, harva varmaan jaksaa loputtomiin kaunaa kantaa, koska useimmat ihmiset loppujen lopuksi ovat viehättyneitä hänen lähes naiivin rehelliseen tapaan olla.
Ja yllätys, yllätys,    (6.huone) ja  (5.huone)  jousimiehessä!

Siskoni oli pienenä aika totuudentorvi ja sammakoita hyppeli suusta joka käänteessä. Sittemmin  on pehmittänyt ilmaisua ja tehnyt hänestä hyvinkin diplomaattisen - mutta sanansäilä kyllä on terässään edelleen. (8.huone),    DC  . Onkin valinnut alakseen oikeustieteen, eli jonkun vuoden päästä voi raastuvan seinät tutista!

Itse olen kyllä myös aika suorasukainen, jos joku pyytää rehellistä mielipidettä, niin sen kyllä annan, mutta jotenkin kai sitten  ja  kauriissa, sekä  skorpparissa tuovat jotain harkitsevaisuutta. En nimittäin pärjää kahdelle ensiksi mainitulle epämiellyttävien totuuksien möläyttelyssä sitten millään  ! jousimiehessä ja 9.huoneessa kyllä tulevat sitten tarpeen mukaan esiin aika terävänä sanankäyttönä.

[HUHHUH]

..Olen joskus jopa sanonut elämäntehtäväkseni olla hyvän ja pahan tasapaino eli rauhantekijä. Kaiken lisäksi skorpparinousuisena vedän siis näitä tilanteita ja psykopaatteja puoleeni. 

Hei Atomi, samoja teemoja meillä, minäkin olen noususkorpioni, jolla Pluto MC:llä. Mielenkiintoinen tuo ajatuksesi rauhantekijän roolista, vähän samantapaisia tuntemuksia. Tosin matka siihen on ollut pitkä ja kuoppainen (lievästi ilmaistuna).
Eräs astrologi analysoi tätä kuviota siten, että kanssaihmiset voivat peilata rajustikin omia pimeitä puoliaan näkyvissä olevasta plutostani. Ilman, että provosoin tai teen yhtikäs mitään. Tiukoissa paikoissa taidan olla parhaimmillani, ja kaaoksen keskellä alitajuisesti osaan toimia hermostumatta. Onko sinulla näin?
Samainen astrologi ehdotti, että perustaisin Kabuliin vaikkapa Discon 

Työelämään tämä selkeimmin näyttäisi liittyvän. Viimeisimmässä työtehtävässä minut sijoitettiin kahden taistelevan henkilön väliin rauhoittamaan tilannetta. Nyt he voivat jo puhua keskenään, kun käyvät pakolliset keskustelut puolueettomalla maaperällä, minun työhuoneessani. Muut työkaverit on ihmeissään, eikö moinen stressaa. Täytyy sanoa, ettei haittaa vähääkään.

Alan pikkuhiljaa hyväksyä tämän kuvion, en perusta sitä Discoa (ainakaan vielä!), mutta olen siirtymässä sellaiseen tehtävään työssäni, jossa olen tekemisissä syrjäytyneiden ja elämässä kolhiintuneiden henkilöiden kanssa. Erittäin haastavaa, mutta ah, niin palkitsevaa. Plutoa parhaimmillaan.

Voi työelämä kerrassaan! Kuten kartallani edellisellä sivulla näkyykin, niin MC:lläni ovat yhtymässä Mars ja Aurinko, jotka puolestaan neliöivät sekä  :n että  :n kanssa. HUHHUH Teen thank god aika itsenäistä työtä, ei ole mitään hiostavaa hierarkiaa tai ahdistavaa auktoriteettia, se lienee syy miksi valtava energiani ilmenee enimmäkseen positiivisena työjutuissa. Muistan kyllä vielä elävästi mm. kouluajat ja ne ryhmätyöt!!! Puhumattakaan eräistä opettajista, jotka ottivat minut silmätikukseen. Ala-asteella heti ekalla luokalla luokanopettajan elämäntehtävä tuntui olevan minun lannistaminen, josta pluton, marsin ja saturnuksen hallitsema lapsi tietysti innostui    Oikeasti oli kyllä aivan kamalaa! Opettaja piinasi minua, ja kaikki mitä tapahtui oli minun vikaani, vaikken olisi ollut mitenkään osallisena, ja jos mitään ei tapahtunut niin sitten opettaja kyllä keksi jotain. Manipuloi vahnempiani, muita opettajia jne. vielä ajattelemaan minusta vaikka mitä. Vanhempani olivat aika sekaisin sen suhteen, ketä pitäisi uskoa ja kun sitten halusivat, että minut siirrettäisiin rinnakkaisluokalle, niin opettaja ei ehdottomasti suostunut! Lopulta piti sitten vaihtaa koulua...  ...ELi kolmannesta luokasta ala-asteen loppuun menikin sitten auvoisasti! Nyt jälkeenpäin ajatellen olisi tietty kiva tietää ko. opettajan merkit.

Yläasteella mulla oli aika vahva murrosikä päällä eli ei mikään ihme että konflikteja tuli niin opettajien kuin luokkakavereittenkin kanssa. Voisin kuitenkin sanoa, että ne oli ehkä keskivertoa hieman voimakkaampia  Noina vuosina tuli mm. välitunnilla pari kertaa saatua turpiin (tytöille ei kai niin tavanomaista) , ja aloin myös vetää puoleeni seksuaalisia ahdistelijoita niin ikätovereista kuin keski-ikäisistäkin... onneksi mitään vakavaa ei päässyt sattumaan, mutta tuntui kyllä että teini-ikä tuli elettyä aikamoisessa sotatilassa ulkomaailman kanssa!

Muutenkin tuntuu, että jotta olen päässyt toteuttamaan niitä juttuja joita olen todella  halunnut tehdä, on ensin pitänyt taistella jotain ihmistä vastaan. Sitten kun on taistellut haluamansa puolesta niin on onneksi mennyt hyvin.

Nykyään kun on teinihormonit jo tasoittuneet, tulen yleensä ihmisten kanssa ihan mukavasti toimeen, tuttavapiiri on laaja ( ). Rakkaussuhteet ovat olleet intensiivisiä, ensin sulaa intohimoa, sitten intohimoista konfliktia, sitten lopullinen tulivuorenpurkaus ja se siitä. jostain kumman syystä olen melkein kaikkien exien kanssa myrskyn laannuttua pystynyt olemaan ihan ok-väleissä. ei paljon pidetä yhteyttä, mutta väleissä ollaan kuitenkin.

Pari kertaa olen saanut osakseni myös täysin satunnaista katuväkivaltaa, jostain vaan tullut joku hullu kimppuun! Onneksi ei pahempia vammoja kuitenkaan tullut...

Että sellasta!