Hihhii! 
Muistatteko paljon asioita vahaislapsuudestanne? --Tästähän voitaisiin tehdä vaikka uusi topicci..

Noh, asiaan liittyen on kerrottava, että ensimmäinen muistikuvani 'ihastumisesta' on alle 3-vuotiaana. Istuin olohuoneessa kotona, tv:n ääressä ja ja katsoin uutisia, joita luki tuolloin Heikki Kahila! Ajattelin, että onpa ihana mies (oliko äänen syytä, en tiedä, vai olemus, liikehdintä, silmät, asento, mikä..?)! 

  Naurunappiin osui. Kyllähän tuo ravun luonnehdinta ainakin osui ja upposi - sanoo päivittäin työkseen autoileva  . Kenen takavalot näkyy?!?! 

Sarkastisuus on ihan hauskaa jos se pysyy hyvän maun rajoissa, eikä tarkoituksella pyri loukkaamaan tai piilopiikittelemään ketään. Tai halveeraamaan jotakuta, joka ei ole h-hetkessä paikalla.

Parhaimmillaan omaan räjähtävään naurunappiini  osuu tilanteisuus, pieni twistaus asioilla tai sanoilla, ei juurikaan valmiiksi keksityt vitsit tai oletusarvoisesti hauskuuttamiseen tarkoitetut jutut.

 

Niin monta on vastausta kuin on vastaajaa, hmmm..  :
Vaan kyllähän meidän kaikkien rytmejä tarvitaan, mitenkäs muuten ne ilta- ja yövuorot tulisivat työelämässä hoidettua? Ja tästähän näkyy jo oma sisäisen kelloni tikitystahti..

On muuten ällistyttävää, kuinka tarkasti voi ihmiskeho ohjelmoitua tietyillä kellonlyömillä toimimaan useimmiten samalla tavoin. Unirytmien lisäksi nälkä, 'kahvihampaan kolotus', iltapäiväuupumus jne..jne. Itselläni kello on hyvinkin tarkka, joskin noita ruokailu- ja juomailuaikatauluja tulee työssä siirrettyä tarpeen mukaan. Mutta aamut eivät käynnisty ilman kunnon kahviannosta! 

Mutta oletteko testailleet oikeasti sisäistä ajantajuanne? Tästä olisi kertoa monia esimerkkejä, mutta mm. työssäni hyödyn suunnattoman paljon sähäkästä ja pettämättömästä sisäisestä 'rolexistani'.

  Ihanat aamuhetket,, sarastus, hento hiljaisuus, aistien valppaus, tuoreus, notkeus, ajatusten kirkkaus. 

Mikä on muuten värikartta?

Tästähän taisi tulla melkein mainos, tahattomasti kylläkin.

Testin tekeviä tahoja löytyy googlettamalla lisää kyseistä aihetta: http://www.insights.com/core/Finnish/default.shtm. Oikein hyvä juttu.

Olen huomannut että rapu havahtuu vasta äärimmäisen pakon edessä myöntämään että hänen omassa toiminnassaan olisi kenties jotain muuttamisen aihetta. Hän ei vain näe sitä, tai ei kykene asiaa myöntämään.

  Juuh, voi olla. Olen rapu ja huomannut, että melko moni meikäläinen on ns. 'johtaja'-ainesta, eli haluaa sanoa kaapinpaikan, ja jos asiat ei menekään omien, huolellisten harkintojen mukaan, on toisenlaisten mielipiteiden hyväksyminen ainakin 'viikon' prosessi.
No, me ravut olemme niin tunteidemme orjia, että tulkitsemme karrikoidusti sanoen jokaista sanaa ja mittaamme turvallisuus-kenttämme paksuutta ympärillämme jakuvasti. Vain hyvin avoin ja jopa raadollisen rehellinen ilmapiiri ja ihmissuhde saa meidät avautumaan täydelliseen onnellisuuteen ja toisen hyväksi 'kaiken' huomioivaan käytökseen. Tällöin saattaa tosin käydä niin, että kaikki muu (naapurit, ystävät) jäävätkin vähemmälle, jopa olemattomalle huomiolle. (sama voi tapahtua myös hyvin vaativan työn vastapainoksi; rapu tarvitsee kovasti hiljentymistä omassa ihanassa kodissaan ja itsensä arviointia jaksaakseen taas paistaa ja toimia ensisijaisesti toiset huomioiden.) Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muut olisi unohdettu tai jotenkin 'vähempiarvoisia', päinvastoin. Ravulle kaikki ovat tärkeitä. Halu tutustua on kova, mutta kuori on ravulle itselleenkin silloin tällöin harmittava hidaste, ellei estekin, tahtomattaan. Olemme kai yleisesti hyvin humaaneja, mutta kehonkielen ja tunteiden nopean ailahtelun vuoksi usein niin väärinymmärrettyjä!

Toisin sanoen, rapu haluaa elämäänsä
- harmoniaa ja turvallisuutta
- rehellisyyttä ja avoimmuutta
- kodin, mitä voi koko ajan laitella tai lämpimän autotallin missä puuhastella
- ison keittiön ja tilavan jääkaapin + monta kattilaa ja pannua
- menestystä (myös finanssipuoli)
- lapsia & lasten kavereita
- yhteyttä pitäviä sukulaisia sekä ystäviä ( )
- omaa itsenäistä aikaa

Ne merkit, joiden elämään kuuluu jatkuva hälinä ja ihmissuhdevirta sekä bailaus/edustus, sopivat kyllä ravulle (rajaan tämän vain tähän ominaisuuteen) mikäli ravulla on mahdollisuus valita lähteäkö mukaan vai jäädäkö sytyttelemään tulta takkaan, luottaen kumppaniin. Pakkopullat ovat ravuille ennen pikää hyvin ahdistavia ja johtavat varmasti monenlaisiin konflikteihin ja piikittelyihin. Ja mitä piikittelyyn muuten tulee, ravut eivät  tarkoita loukata sanoillaan, kuulemme vain niin paljon enemmän sanoja ajatuksissamme (tunteet/tuntemukset), emmekä osaa niitä aina oikein sanoiksi nopeissa tilanteissa luoda.

  *näkee kuvitelmissaan itsensä trvallisesti nallekarhun isossa ja lujassa kyljessä kiinni*  :

 

Kehityskelpoista vuotta toivottelen myös!
Kuka nyt kesää odotellessa enää lunta haluaisikaan...

..on oma 'Mayani'.

Kumma kyllä, tai ehkei niin kummaa kuitenkaan, olen läpikäynyt monia testejä elämässäni*... Tarkoitan erilaisia luonneanalyysejä työelämän piirissä. ...*Nämä kaikki testit antavat samansuuntaisia luonnehdintoja persoonallisuudestani. Mm. värikartalla toimiva Insights on ällistyttänyt yhä uudelleen ja uudelleen paikkaansapitävyydellään. Samat asiat voi poimia myös näiltä sivuilta yhdistelemällä luonneanalyysin, kiinalaisen horoskoopin ja mm. Mayan astrologiset luonnehdinnat. Yhteenvetona, täällä teitä 'mittailee' fiilistensä mukaan kulkeva, johtava, nopeita päätöksiä tekevä ja kehitysjanoinen pohtija ja kyseenalaistaja. 

-- Löytyykö muita samankaltaisia??

Aivan, ScorpioRising, pidän ajatuksistasi! 

Juuh, kyä näi o. Meinaan, että aina kun on kyse enemmästä kuin yhdestä persoonasta, eroja asioiden käsittämisessä sekä käsittelyssä on.  :
Miksi ihmiset olettavat toisistaan jotain täysin mahdotonta, kuten ettei persoona muuttuisi? Monellako teistä on sama kampaus kuin esim. teininä? Entä 2-kymppisenä? 3-kymppisenä? .. Tai mikä on muoti nyt vs. 10 vuotta sitten? Nettailitteko kovasti 7 vuotta sitten? Oliko firman budjetti sama 5 vuotta sitten kuin ensi vuodelle asetettu?

Maailma muuttuu koko ajan. Perässä on hyvä pysyä. Henkisestikin, ei vain taidoiltaan. Perusluonnehan meillä on suht pysyvä, mutta kokemuksemme muuttavat 'joka tunti' suhtautumistamme asioihin..
Milläpä sitten kestämme tämän kaiken muutoksen?  Olisiko omilla laseilla  mitään tekemistä asian kanssa? Ensimmäinen sääntö: rakasta itseäsi, kaikkine 'puutteisinesikin' ja haluinesi kokeilla asioita uudella tavalla; oppia uutta. Toinen: suvaitse. Oma katsantokanta ei ole se maailman napa. Kolmas: kunnioita. Vaikka kuinka aidan taus voisi näyttää kauempaa vihreämmältä, puhkeaa se omakin nurmi uuteen kasvuun, kun sitä vähän lannoittaa ja hoitaa puheen voimalla, avoimesti. Neljäs: kaikki pierevät ja kakkaavat anyways.. 

Siispä tällä kaikella paasauksella halusin vain sanoa, että kyllä täälläkin on vaikeaa ollut ja monesti. Mutta vaikka Esa Saarisen varoittelema 'pihtaamisen kostonkierre' on niin monet kerrat koettu ja pelätty, aina voi paranaa ja parantua. Kyse on siitä omasta navasta -- ehkä vähän myös korvien välistä.   


Cheers, attitude! Skål på ni alla! Raketti ymmärrykselle! (Ja nyt lähden vasta etsimään sitä lasillista kuoharia, ja rauhoittamaan ukkokultaa, joka äsken kävi ihmettelemässä mihin katosin  )

Tervetuloa. Linnoissa monesti kummittelee....mitenhän Teillä...

  Kiitos teitille, onpa mukava vastaanotto! Ja mitä kummitteluun tulee...hmm...talo on kyllä vanha, mutta enpä ole täällä törmäillyt kovin tuntemattomiin hahmoihin  ..joskin se oikea linna voisi olla kyllä kiva kanssa..

Lueskelin tuossa, että muutaman tunnin kuluttua alkavalta uutukaiselta vuodelta on odotettavissa kaikkea kivaa ja hyvää! Tästä uskosta on hyvä ponnistaa!

Palaamme muilla otsikoilla. HYVÄÄ VUODENVAIHTAJAISTA KAIKILLE!     

Moi kaikille.
Esittäydynpä nyt uudella nimellä - vanha oli päässyt unohtumaan - edellisestä täällä jutustelustani on siis kulunut hiukan aikaa  .

Nimeni kuvaa sisäistä paloani Celtti-kultturiin, kylmiä väreitä aiheuttavaan keskiaikaiseen Irlantiin tai Skotlantiin. Olisinko siis elänyt joskus niillä main vahvaa elämää, mistä on sieluuni jäänyt jokin pysyvä 'jälki'?? Tästäkin olisi esim. kiva vaihtaa teidän kanssa kuulumisia.

Syy miksi en ole pitkiin aikoihin malttanut täällä vierailla, on varmaan monelle tuttu. Liika kiire ja suorittamisen paine arkielämässä. Oman itsensä sananmukainen hukuttaminen. Nyt pitkällä joululomallani olen päässyt taas jonkinlaiseen tasapainoon kehoni energioiden ja sisäisen äänen kuuntelemisen suhteen. Liian pohdiskelevaa?  Okei.
Siispä Sepolle kehut hienoista ja toimivista uusista sivuista! Nyt maltaa tällainen lyhytjännitteisempikin syventyä pidemmälle aina niin kiinnostavan aiheeseen..

  ,  .  Valkoinen Sähköinen Tuuli.