Isä on vesimies ja itse olen leijona ja en voi sietää isääni. Pyrin toki tulemaan toimeen hänen kanssaan mutta vaikeaa se joskus on. Minulla ei ole yhtään vesimiestä ystäväpiirissä ja jos kaikki vesimiehet ovat kuin isäni niin en halua parisuhteeseen ikipäivänä. Nykyinen mieheni on skorpioni ja meillä on sama arvomaailma. Intohimo puuttuu (hänen puoleltaan). Hassua sinänsä kun eksäkin oli skorppari, siinä suhteessa oli intohimoa ja rakkautta (hänen puoleltaan) mutta arvomaailma oli täysin eri. Analysoikaa sitä sitten. 

Mitähän voisi meinata kortti numero 13 (kuolema) parisuhdekorttina?  Kiitos jos joku viitsii asiaa analysoida tarkemmin!

Tuolla olikin jo paljon keskustelua itsetunnosta ja kateudesta mutta miten ujoudesta voisi päästä eroon? Koen että minulla on ihan hyvä itsetunto ja pidän itseäni ihan hyvänä tyyppinä mutta olen niin pahuksen ujo että muut eivät aina saa sitä selville.  Jos joku vieraampi tulee juttelemaan niin kaikki ajatukseni katoavat päästäni enkä osaa keskustella rennosti takaisin.  Tutussa kaveriporukassa olen iloinen, äänekäs ja nauratan muita. Vuosien saatossa olen oppinut hyväksymään itseni "ujona" ja se on ookoo mutta haluan kehittää itseäni ja näyttää niille vieraammillekin miten mukava olen...  :

Ajatuksia ja neuvoja lueskelen enemmän kuin mielelläni. 

Täällä kans keltainen ihminen!  Tosin keltainen yliääni ihminen. 

Mitäh? Oinas nouseva leijonako vaikea tapaus?!? Äitini on oinas ja nouseva leijona aivan ihana ihminen!!!  Ainakin minulle hän on ollut mahtava äiti ja nykyään kun olen jo vanhempi, olemme hyviä ystäviä. 

mitä jos Lumisade otat härkää sarvista ja päjäytät sanoa suoraan...että tykkään susta enemmän kuin kaverina? mitähän hän mahtaa tuumata..kokeile ja ylläty

Mieleni tekisi tehdä juuri noin mutta pelkään että hän säikähtäisi. Ehkä täytyisi ottaa riski ja kertoa hänelle edes se että miten harvinaislaatuinen ja ihana ihminen hän on... Pelkään että hän luulee minun painostavan häntä!  Itse en siedä painostusta ollenkaan joten en halua tehdä niin kenellekään toiselle.

Yritän vain luottaa että jos meidät on tarkoitettu elämään toistemme lähellä, siten tulee myös tapahtumaan ja muussa tapauksessa meidän tiemme on tarkoitus kulkea eri suuntiin. Luottamuksen rakentaminen todella vie aikaa ja toivon että hän jaksaisi olla kärsivällinen. 

Edit: Muuten, tuli vielä mieleen että tapaamisemme aikoihin minulla oli menossa jupiter jotain (ehkä sekstiili? en muista enää)  venus ja eikös tämä ole aika vahva rakkausjyrä..?  : Mutta nyt on jupiterit ja veenukset kaukana ja niin taitaa alkanut ihmissuhdekin kadota. Ihmeellinen on elämä...

Edit2: EI VOI OLLA TOTTA!!! Aloin ajattelemaan asiaa enemmälti ja kävin huvikseni tutkimassa maya-astrologian merkkejä, itse olen keltainen yliääni ihminen ja minun kasvuani tukeva merkki on käsi ja hän on puolestaan sininen solarinen käsi ja hänen kasvuaan tukeva merkki on ihminen...  OHHOH! 

Kiitos, Sawotar.  En halua painostaa häntä mihinkään joten jos hän haluaa mennä, annan hänen mennä ja jään kaipaamaan... Ehkä se lukko onkin juuri se että pelkään etten ole hänen arvoisensa!  Kasvotusten tavattaessa muutun todella ujoksi mutta puhelimessa ja sähköpostitse saan hänet nauramaan ja pystyn olemaan oma itseni... Ehkä tätä pitäisikin jatkaa puhelimitse? 

Kunpa tämä raskas ajanjakso vaan päättyisi elämässäni ja jaksaisin taas paremmin! Kunpa saisin varmuuden oikeasta suunnasta!

Näkyisi olevan jo aika sinulle hyväksyä ensin se oma maskuliininenkin puolesi, jota näytät kuitenkin noin ihailevan, sillä vasta sen jälkeen hänkään voi tunteisiisi vastata, kun koet olevasi sellaisen energian arvoinen. Eli oman kuvasi eheyttämisen tähden hänet olet elämääsi nyt tuonut.

Nyt olen hieman ymmälläni enkä kai täysin ymmärrä mitä yrität minulle kertoa. Tarkoitatko että ne piirteet joita ihailen miehessä on jo minussa mutta en osaa hyväksyä tai nähdä niitä itsessäni?

Kiitos Keholle ja Kirsihelenalle kannustavista sanoista. Ja tuohon Kirsihelenan laittamaan tekstiin tulen varmasti palaamaan monta kertaa... 

Ei ole katkennut mutta viilenemään päin...  Alussa hän tuntui olevan hyvinkin tiiviisti ja innokkaasti kaipailemassa seuraani mutta nyt yhteydenotot ovat selvästi harventuneet. Luulisin että se johtuu minusta kun en osaa jostain kumman syystä vapautua hänen seurassaan sata prosenttisesti. Hän vaikuttaa niin täydelliseltä, sellaiselta luonteelta jota aina olenkin kaivannut rinnalleni ja nyt kun olen hänet tavannut niin olen täysin lukossa enkä uskalla näyttää sisintäni!!!  Osaanpas olla kerrassaan hankala tapaus...

Voisitteko mainita hyväksi kokemianne ennustajia nimeltä, jos yhteystietoja ei julkaista niin nimen avullahan ne tiedot kuitenkin saattaa löytyä?

Elämässäni on ollut jo puolentoista vuoden ajan todella raskas ajanjakso ja tuntuu että voimat alkavat kohta loppumaan. Tein suuria muutoksia elämässäni viime keväänä ja luulisin olevani nyt paremmalla polulla mutta silti tuntuu että elämäntilanteni on lukossa. Yritän sinnikkäästi porskutella päivä kerrallaan eteenpäin mutta en tiedä helpottaako tämä vielä joskus. Sain voimaa hetkeksi kun tapasin upean miehen, sellaisen miehen jollaisesta olen aina haaveillut mutta jollaista en uskonut olevan olemassakaan. En vain jostain syystä uskaltanut avata sisintäni hänelle ja nyt minusta tuntuu että yhteytemme on katkeamassa vaikka haluaisinkin olla hänen läheisyydessään, edes ystävänä tai "hyvänpäiväntuttuna" sillä saan hänestä ihmeellistä voimaa ja hän saa minut hymyilemään. Tulen kaipaamaan häntä jos hän päättää jatkaa matkaansa. Yritän olla onnellinen siitä tiedosta että hänen kaltaisiaan ihmisiä on kuitenkin olemassa tuolla jossain vaikka heitä onkin niin harvassa... Olisin todella kiitollinen jos joku osaisi sanoa jotain tilanteestani.

Joskus vuosia sitten otin yhteyttä kirjeitse Juhani Attilaan ja hän näki tilanteeni hämmästyttävän hyvin. Enää en löydä häntä vaikka olen etsinyt, tietääkö joku vieläkö häneen voi ottaa yhteyttä?

Hetki sitten katselin talvista maisemaa olohuoneen ikkunasta ja muutamaksi sekunniksi pilvipeitteeseen aukesi rako ja auringon säteet valaisivat sekä maiseman että minut. Se oli pieni ihme. 

Venus neitsyessä. Hip hei, ikisinkkuus taattu...? :

Kun mikään ei kelpaa...

SIITÄKÖ SE JOHTUU?!??!?! Mulla kans venus neitsyessä ja totta tosiaan, mikään ei kelpaa... Milloin on mies liian komea ja milloin liian sohvaperuna ja milloin se juo väärän merkkistä maitoa ja milloin ei muuten vaan "tunnu sopivalta" kumppanilta...  Kompromisseja en halua tehdä! Niminerkillä; toinen ikisinkku. 

Niin ja ainiin!!! Jos joku tulee kylään niin kodin täytyy olla EHDOTTOMAN siisti. Rojut kaappeihin (kaapit on kuin pommin jäljiltä) mutta ulkoisesti kaiken täytyy olla tip top!!!  :

Itsellä on mielessä aika tavalla samoja juttuja kuin edellisilläkin kirjoittajilla.  Olen aurinkomerkiltäni leijona mutta nouseva kauris ja kuukin on kauriissa...  Väillä tuntuu, että minussa taistelee leijonan tulisuus ja into mutta kauriin konservatiivisuus pyrkii hillitsemään tuota tulisuutta... Ulkoinen käytökseni vieraampia ihmisiä kohtaan on hyvin pidättyväistä ja hillittyä mutta läheisten ystävieni seurassa leijona saa vallan ja minusta tulee varsinainen suupaltti ja haluan olla kaiken keskipiste.  Toisaalta viihdyn erinomaisesti yksinkin, en kaipaa hälinää ympärilleni. Kauris on työteliäs merkki mutta leijona patalaiska, taidan siis olla tavallista ahkerampi leijona juuri tuon kauriin takia!!!  Minua on sanottu myös huumorintajuiseksi ja hyvinä päivinä minulla onkin pilke silmäkulmassa.  Olen kyllä aika taipuvainen masennukseen (normaalia kauriille?!?) ja väsyn ERITTÄIN helposti. Minun on pidettävä huolta monipuolisesta ruokavaliosta ja säännöllisestä unirytmistä, muuten sairastun helposti. Ura on minulle myös tärkeä, haluan tulla toimeen omillani ja tuntea oloni taloudellisesti turvalliseksi. Nuorena (ja kai vieläkin) tunnen itseni ikäisiäni paljon vanhemmaksi ja muutin pois kotoa jo 15-vuotiaana ja olen pärjännyt omillani mainiosti.

Ulkoinen olemus... Olen hyvin pitkä mutta olen hoikka ja melko siro. Minulla on pitkät raajat ja pitkä kaula ja siniset suurehkot silmät. Hiuskuontaloani tykkään värjätä tulipunaiseksi. Heh!

Suhdekiemuroista... Minua on vaikea lähestyä, koska olen hyvin pidättyväinen, mutta lähelle päässeet (sinnikkäät) ihmiset sanovat että minun seurassani on rento ja helppo olla. Luottamustani on hyvin vaikea ansaita.    Mutta luottamuksen arvoiset ihmiset ovat pysyneet ystävinäni jo lapsuudesta asti joten en varmaan aivan mahdoton tapaus ole..? 

Vaikeuksia kauriiden kanssa? Miksei kenelläkään ole vaikeuksia vaakojen, oinaiden, kaksosten, rapujen kanssa? Jousimiehistä olen aina pitänyt, vesimiehistäkin ja kaloista. Ja hengenheimolaisuutta löytänyt usein kauriiden, neitsyiden, härkien ja skorpionien kanssa. Tosin kartoissa on varmasti selitys miksi muutamat neitsyet ja härät ovat jopa käsittämättömän moraalittomia varsinkin oman parisuhteensa suhteen. : Yhden merkin unohdinkin mainita - leijonat. Naispuolisten kanssa vielä tulen toimeen jotakuinkin, mutta leijonamiehet  ! Niitä ei kestä 'erkkikään'!

Tupla-kauriini kanssa elämiseen olen tottunut. Välillä hän on synkimmissä syövereissä, mutta en voi olla rakastamatta hänen käytännöllisyyttään, karismaansa, johon kaikki muutkin jäävät koukkuun, hänen kykyään tulla lasten kanssa toimeen, olla kouhottamatta maallisen turhuuden perässä, hänellä on järkeä ja jalat maassa - ja se sänkykamaripuolikin - kauriiden mainehan on sillä saralla taattu. Ja miten hän huolehtii lähimmistään!

Hei Yksisarvinen!!! MÄÄ TYKKÄÄN SUSTA!!!  Oon nouseva kauris ja en tykännyt tämän topicin otsikosta mutta MÄÄ TYKKÄÄN JUURI SUSTA!!!  Toisaalta sanoit jotain leijonista... Olen leijona aurinkomerkiltäni, sori...  :

Itse olen huomannut että en tule sitten OLLENKAAN toimeen vesimiesten kanssa, toisaalta jousimiehet, vaa'at ja oinaat on IHANIA!!! Muidenkin leijonien kanssa tulen mainiosti toimeen, olen itse enemmän syrjään vetäytyvää tyyppiä (varmaan juuri tuon kauriin takia) joten toiset leijonat tykkää kun luovutan estradin suosiolla heille, heh.  Nyt mulla on alkavaa säpinää aurinkokauriin kanssa (en vaan tiedä nousevaa merkkiä, VIELÄ!), hän kovasti kuulemma tykkää mun "jalat maassa" asenteesta ja on kehunut myös huumorintajuani vaikka kauriilla ei sitä muka ole?!?  Tai ehkä me ollaan molemmat yhtä tosikkoja, niin ettei edes huomata ettei meillä ole ollenkaan huumorintajua?!?  Hehhee.