Heipsan!

Isoja elämänmuutoksia menossa ja isoja päätöksiä on tehty ja vielä pitäisi tehdä....

Näkijät ja kortinnostajat, jos haluaisitte antaa apunne ihmettelevälle MeriDianalle, olisin, kovin kiitollinen... 

1.) Tuleeko yleisesti tähän tilanteeseeni opastusta?

2.) Työhön liittyen opastusta?

3.) Onko vastaani tullut ihminen sellainen, jonka kelkkaan minun kannattaa hypätä? (Liittyy ehkä edelliseenkin...)

Pää pyörällä kiitollinen MeriDiana 

Pakko nostaa tätä aihetta!!!

Itse olen jouskarinainen ja mies on oinasmies. Tosi kireet on tunnelmat tällä hetkellä ja piuhat tiukalla molemmilla. Lähdin täältä hakemaan kohtalotovereita, löytyihän niitä taas... 

Oinasmies on kyllä TOSI kylmä ja itsekäs ihminen, sekä moraaliton. Mitään muuta ei ole, kuin MINÄ, MINUN työni, autoni, tv:ni, aikani, ystäväni jne...

Jouskari kun olen, niin joskus kaipaisin pientä omaa hetkeä, jolloin vetää henkeä kahden pienen vekaran hoidolta ja työltä, mutta kun ei. Se ei käy ikinä, kun itse tarvisin, vaan vain ja ainoastaan silloin (harvoin), kun mies sattuu muistamaan mun olemassaolon ihmisenä, eikä kotiorjana, (rahan)lypsykoneena tai seksiorjana.

Jos (ja kun?) tästä ero tulee (ollaan parisuhdekurssilla, mutta ei tunnu juuri auttavan...), en IKINÄ ota oinasmiestä. (Insinöörit opin välttämään jo aiemmin.) Jos nyt sitten ylipäätään ikinä enää miestä otan... Miehen veli IHAN samanlainen, myös oinas...

Sepon horoskoopit osuu kyllä meidän kohdalla AIVAN nappiin, kertakaikkiaan.

Kuten joku muukin sanoi, en minäkään ole ikinä joutunut pettymään, kun olen vaiston varassa toiminut. Vain silloin, kun en ole kuunnellut itseäni. Monesti tulee jokin "ohimenevä" pieni ajatus, "pitäisköhän jotain tehdä..." ja yleensä aina olis pitänyt... : Ja järjellä ei tosiaan ole mitään tekemistä  näiden kanssa, yleensä järki sanoo jotain ihan muuta. Viimeksi eilen kävi taas näin...

Eikös kaikesta haluamisesta pitänyt pyrkiä eroon? Egoilua?

No saahan kai haluta, mutta sillähän saavuttaa vain haluamisen/kaipaamisen kokemuksen, ei sitä mitä haluaa...

 Ja muutenkin näistä asioista on paljon helpompaakin kertoa omin ajatuksin, sillä se on tulevaisuuden luomisen muoto eikä siis enää tarvita sanoja siihen, että tapahtuvat totuutena jollekin itseillemme, kuten ennen.

Eli olemme oman elämämme luojia ja kun ajattelemme, luomme...  "Kuka tahansa voi olla, saada ja tehdä kaiken mitä voi kuvitella" -tuon kun aina muistaisi ja toimisi sen mukaan... 

Kiitos kaunis! 

Heips!

Nostaisitko mminullekin riimun? Vähän hämmentynyt ja riittämätön olo aika ajoin, ahdistunutkin joskus...  Kiitos jo etukäteen!

Kaarina: Luin minäkin vastauksesi (sen ekan) kaksi kertaa, ennen kuin tajusin...  en ole minäkään aikaisemmin kuullut Merkabasta, täytyy tutkia aihetta lisää.

Atha Maarit: En minäkään paljoa meridiaanilinjoista tiedä, mutta olin joskus meridiaanivenyttelykurssilla (ihanaa oli) ja sen verran jäi mieleen vetäjän puheista, että meridiaanilinjat eivät ole anatomisesti nähtävissä, mutta sen sijaan sähköisesti mitattavissa kehossa olevia linjoja, jotka kulkevat chakrojen välillä. Kiinalainen lääketiede hyödyntää niitä ja niillä olevia pisteitä, jotka on kaikki numeroitu (vai oliko se niin, että kiinalaiset käyttävät nimiä ja länsimaiset numeroita).
Venyttelyliikkeitä myöhemmin esitellessäni äidilleni hän totesi tekevänsä täysin samoja juttuja joogassa, mutta ilman täsmätietoa siitä, mihin mikin liike vaikuttaa... 

Voi kiitos paljon kaikille! tuli niin monta vastausta...

merkabah on myös hyvä tapa suojata itseään ja tietenkin tuo arkkienkeli mikaelin suoja myös toimii...voin myös vielä vaikka yv:nä laittaa suomamenkielisen verion tuosta arkienkeli mikaelin suojauksesta jos haluat...

Mikä on merkabah? *kysyy tyhmänä * Joo, kiitos olisi ihan kiva kotimaisellakin tuo Mikaelin suoja, vaikkei tuo englanti mikään outo olekaan, mutta jotenkin ehkä tässä tilanteessa voisi toimia paremmin kotikielellä.

Olen yrittänyt ajatella ympärilleni suojamuuria, mutta en valoa, enkä kupua. Muurijuttu ei oikein ole toiminut, tuntuu, että selustasta on aina päässyt sisään (jos joku tajuaa mitä tarkoitan...)

Kun vain aina muistaisi suhtautua rakkaudella, niin ei mitään hätää olisikaan... Mikähän siinä on, että pienten lasten suhteen sen muistaa niin paljon herkemmin, kuin aikuisten...? Mutta tämä pieni ihminen niin kovin väsyy aina välillä, ettei jaksa muistaa näitä perussääntöjäkään. Eikä ainakaan sitten osaa käyttää, kun riittävän lukkoon menee. Kun ei siis pidä itsestään huolta, suomeksi sanottuna.

Tänä keväänä on niin monta kertaa tullut mitta täyteen, että olen todellakin päättänyt asian suhteen jotain tehdä. Lähinnä siis oman hyvinvointini. Sen, joka eniten on energiaani (henkistä) vienyt, kanssa olen tekemisissä joka päivä ja sen verran vaikeita aikoja ollut nyt pitkään, että pakko on nyt jotain tapahtua. Niin kauan kuin minä olen vahva ja jaksan, niin kaikki on hyvin, mutta kun minä väsyn, niin en ainakaan mitään tukea saa sieltä suunnalta, yleensä vielä oman väsymyksen/pahanolon päälle jotain ilkeilyä ihan asiattomuuksiin asti välillä. Vyyhdessä on mukana myös sairauksia, omiani ja hänen (vaikken olekaan enää ollenkaan varma, että niistä mitään syitä näihin asioihin saa...) ja kaikenlaista "maallista" sotkua kanssa...

minä olen käytännön pakosta vähillä ja katkonaisilla yöunilla ollut jo pitkään ja se jatkuu vielä jonkin aikaa. Unen puute on pahinta, mitä minulle voi "tehdä", pää menee ihan pyörälle... Yritän tarrautua johonkin yksinkertaiseen asiaan, mikä yleensä auttaakin (esim. toistelen itselleni "Saan apua, kun pyydän") ja yleensä se auttaakin, mutta joskus tulee tilanteita, ettei edes sitä muista...

Kiitos, kun sain purkaa pahan oloni tänne, kadotkoon se näiden sanojen myötä jonnekin bittiavaruuteen ja hajotkoon joksikin, josta joskus tulee jotain positiivista!

Heipsis!

Aivan aloittelijana uskaltaudun kysymään, että miten te ihmiset suojaatte itsenne energiavampyyreiltä?

Eihän sitä niin vieraista ihmisistä väliä, mutta kun ihan lähipiirissä tuntuu tällä hetkellä olevan muutama ihminen, jotka imee kaikki voimavarani, kun samassa tilassa ollaan. Koetan joskus ladata voimia etukäteenkin, mutta aina ei voi tietää, koska sitä tarvitsee...   

Kun vain muistan, niin pyydän apua tilanteessa, ja usein sitä saankin, mutta olisko jotain vinkkejä, miten saisin jonkinlaisen suojamuurin rakennettua ilman, että olen ihan kylmä näitä ihmisiä kohtaan? Läheisiä kuitenkin ovat, enkä haluaisi loukata.

Kiitollisena vastauksista,
MeriDiana

Mulla itselläni ei ole kauheasti kokemuksia, paitsi mummi yritti kerran soittaa mulle unessa, mutta olin niin hämmästynyt, etten ottanut sitä kai oikein vastaan (taisin sille sanoakin, että "et sä voi mulle soittaa, sä oot kuollu... )...

Muistan kuitenkin pitkät ohuet kynttilät, jotka olivat EHJINÄ joka aamu lattialla (vaikka niiden paikka oli katonrajassa kirjahyllyn päällä kynttilänjaloissa) isäni kuoleman jälkeen niin kauan, että äiti päätti jatkaa talon rakentamisen loppuun. Kun päätös syntyi, kynttilät pysyivät hyllyn päällä.

Äiti "jutteli" isän kanssa kuoleman jälkeen pitkään, mm. iskä antoi ohjeita talonrakennuksen kanssa. sitten kun muutettiin sinne taloon, niin isä alkoi käydä näyttämässä kuolleita sukulaisia ja tuttavia äidille, ennen kuin äiti oli saanut tiedon kuolemasta.

sinä päivänä kun isä kuoli, äiti oli töissä ja kuuli yhtäkkiä kun isä huusi häntä nimeltä ja samassa pettivät jalat alta. Työtoveri oli vieressä ja näki sen, muttei kuullut huutoa. Kun äiti pääsi töistä, hän tiesi koko ajan, ettei isä tuu hakemaan. Äiti odotteli vartin ja lähti sitten kävelemään kotiin, mutta löysikin itsensä bussipysäkiltä menossa raksalle isän luo. Hän oikein sanoi itselleen, että kotiinhan mun piti mennä. Sitten kuului piipaa-autojen ääni ja äiti tiesi, että meidän raksalle ne menee. Äiti tuli kotiin ja muisti luvanneensa mennä vielä kurssille illalla ja mietti, ettei oikeastaan pitäisi mennä, mutta "kyllä ne tulee mua sieltä sitten hakemaan". Niin kuin sitten tulivat, äidin veli ja isän sisko, sen jälkeen, kun poliisi oli käynyt meillä... Kuolinaika lääkärin mukaan oli hyvin lähellä sitä hetkeä kun äidiltä petti jalat alta.

Isän eno kävi koputtelemassa ikkunaan,kuten oli ennen kuolemaansa luvannut, sekä vaimolleen, että sisarelleen.

Kyllä näitä on...

Minä olen hautajaisissa nähnyt, kun lintu lentää ympyrää hautapaikan yllä... Että voipi olla hyvinkin perää.
Astrid Lindgren käytti muuten samantapaista lintu-ikkuna -juttua Veljeni Leijonamielessä (muistaakseni, täytyykin lukea se kohta uudelleen...). 

MeriDiana täällä vihdoin -aikansa foorumia lueskeltuaan- otti ratkaisevan askeleen ja rekisteröityi.

Olen 29-vuotias kahden pienen palleroisen äiti. Henkimaailman asiat ovat alkaneet tulla elämään niin isoksi osaksi, että oli pakko löytää "vertaistukea" ja löytyihän sitä, täältä! 

Olen ihan aloittelija näissä asioissa sinänsä, mutta kaikenlainen kiinnostaa; tarot-kortit aion joskus saada ja oppia, "herkkyyttä" tiettyihin asioihin on ollut aina ja tietynlainen sisäinen "tieto" joistakin asioista. Ihmisen fyysisen ja henkisen olemuksen yhteys (ja erot)on aina kiinnostanut ja kiinnostus sen kuin lisääntyy tiedonsaannin myötä.

Sitten kun vielä opin noita kaikkia viestihienosäätöjä käyttelemään, niin johan alkaa olla pullat uunissa...