Jäin hieman ihmettelemään itse kirjoitustani ja muisti, että pohdin käymälläni luennolla arvoitusta, että miten niin noususolmu menisi 11. huoneen jälkeen 12. huoneeseen? Solmuthan kulkevat kartalla myötäpäivään, päin vastoin kuin planeetat.

Oli miten oli, Trumpilla on noussolmu tällä hetkellä 1. huoneessa. Jos hän normaalistikin on varsinainen uhooja, niin tämän kampanjan aikana se kyllä on todella korostetusti esillä. Noususolmu 1. huoneessa tekee ihmisen jonkin verran yliampuvaksi.

Katsoin myös jonkun videon hänen vaalikampanjastaan ja no. Hiemanhan niitä kuunnellessa nousee hiukset pystyyn. Tosin, jos itselläni olisi ollut jatkuvasti ongelmia muslimeista omassa kodissani, varmana sulkisin heiltä oveni yhtä lailla. Videossa nimittäin Trump esittää oikean muurin rakentamista rajoille (Meksikon ja usa:n) ja muslimien pääsyn maahan kieltämistä - KUNNES SELVIÄÄ MISTÄ HEMMETISTÄ ON KYSE! Tuo viimeinen pointti oli mielestäni hyvä huomio. Rajathan täytyy pistää jokaisen henkilökohtaisestikin!

Tämä kuvaa hyvin Neptunuksen ja Saturnuksen neliötä: astrologi Darby Costello esitti tämän teeman näkyvän selvästi nimenomaan maahanmuuttokriisisssä: Neptunus on rajojen rikkoja - se on nyt Kaloissa = merillä seilaavat maahanmuuttajat; tungos on valtava, joten Euroopassa ja Amerikassa mietitään rajojen sulkemista ja muurien rakentamista (Trump ei ole ainoa, joka niitä on esittänyt) = Saturnus (rajat) Jousimiehessä: koti, uskonto ja isänmaa ja niiden suojelu.

Vetovoiman lakiin nojaten ei kannata vastustaa mitään, sillä vastustus tuo saman voiman sille asialle, mitä vastustaa kuin sen kannustaminenkin. Se, ken ei tykkää Trumpista ja maahanmuuttajista, on parasta kääntää katseensa iloisempiin asioihin ja keskittyä niihin. Itse aion tehdä niin yksinkertaisesti siksi, etten voi pelkkien lehtikirjoitusten ja median manipulaation avulla tehdä oikeastaan mitään pääteömiä siitä, mikä on todellisuus. Senpä takia tuo Trumpin huomio: "Kunnes selviää, mitä helvettiä on tekeillä" - on sangen osuva. Kukaan ei oikeastaan tiedä, mitä on tekeillä. Ei edes media, joka ohjailee ihmisten ajatuksia.

Tapasin pari päivää stten miehen, jonka tehtävänä on VALIKOIDA ne uutiset, joita televisiossa näytetään. Sanoin, että hänellä on aikamoinen valta. Ei se valta näytä häntä kovin onnelliseksi tehneen, sillä hänen naamansa oli surullisissa kurtuissa läpi kotaisin. No, kun joutuu päivät pitkään lukemaan kamaluuksista, vähemmästäkin rypistyy!

Mutta joo: Trumpilla tr. noususolmu on kovaa tahtia menossa AC:lle, joten saapa nähdä, miten sille uhoojalle tapahtuu. Vetovoiman lakiin tutustuneena voisin veikata hänen voittoaan, sillä hänellä on niin kannattajia kuin voimakkaita vastaustajiakin - ja tietämättään ne, jotka häntä kovasti vastustavat, oikeastaan vastustuksellaan edesauttavat voittoon. Sittenpä seuraakin mielenkiintoinen aikakausi. Mutta eihän presidentillä ole koskaan yksin valtaa! Trumpilla on omassa imperiumissaan varmasti enemmän valtaa kuin tulisi olemaan presidenttinä.

En ole tarkastellut asiaa astrologian kautta - paisi no, mitä tuli ohimennen eräällä astroluennolla, jossa olin, Trumpin karttaa näytettyä. Luennossa oli kyse ylä- ja alasolmuista. Obama tuli presidentiksi, kun hänellä oli yläsolmu _ AC:lä! Tismalleen. Kamppanjan aikana se oli 12. huoneessa. Trumpilla taisi olla nyt yläsolmu 11. huoneessa ja menossa 12. huoneeseen. 11. Huone kuvaa tukijoukkoja, eikö? Koskas pressa valiaan? Syksyllä? Silloin yläsolmu saattaapi jo lähennellä hänellä AC:tä!

Mahdollisuus siihen, että Trump valitaan presidentiksi, on veikkaukseni mukaan suuri, eikä vain tuon yöäsolmun kautta. Hillarykin on kova vastus, mutta Trumpilla on sellainen voitontahto, että Vetovoiman Lain tuntien uskoisin, että hän saattaa kun saattaa voittaa lain puoelleen. Sillä ihmisellä ei ole pienintäkään epäilystä itsestään ja kyvyistään ja hän on päättänyt voittaa. Lisäksi hän on rahoittanut presidentin kamppanjansa itse.

En tiedä muutoin hänen kampanjastaan mitään. Olen nähnyt vain kuvia siitä kun hän huutaa naama punaisena. Mutta niinhän amerikkalaiset tavallisetkin ihmiset tekevät, kun yrittävät olla vakuuttavia.

Trumpin voitonmahdollisuuksia lisää se, että kyseessä on Amerikka ja Amerikassa on ennenkin valittu ihme tapauksia presidentiksi. Ihminen, joka voittaa diilejä ja menestyy huimasti, on varmaan amerikkalaisille mieluinen esimerkki ja maan isähahmo. Miksi ketään surkeampaa pitäisi valitakaan? Valitsisitteko te hoitamaan asioitanne ihmisen, joka häviää 3/4 diileistä vai ihmisen, joka häviää 1/20000 osan tai vähemmän? Valitsisitteko te sen, joka kerää (kerjää) suuret kampajarahansa muilta, köyhemmiltä, vai sen, joka on osannut hoitaa asian ihan itse - ja ottaa samalla henkilökohtaisen riskin? Kun asaa ajattelee näin, minä jopa saattaisin valita omia asioitani  (maatani) hoitamaan sen, joka voittaa useimmat diilit.

Hehe, tekee mieli vastata. Aattelin pitkästä aikaa ottaa selvää, että olisiko nepellä tekemistä tämänhetkisen olemisen ongelmani kanssa, ja löysin tämän viestiketjun ja siihen onkin sopiva lisätä neppe ascilla piirteitä esim tänään olin koko päivän sisällä koneella vaikka piti lähteä ulos yms. Pyörittelin vain maksimissaan 10 eri asiaa päässäni, pääasiassa yhtä tai kolmea. Eikä oikeastaan mitään tulosta. Pystyn olemaan tuntikausia tekemään jotain mutta en oikeastaan mitään. Ja näitä tällaisia päiviä on ollut viime aikoina enemmän.

Mulla on se neppe yhtymässä asciin jouskarissa 1.huoneessa ja tekee neliötä noi molemmat merkuriukselle, jupiterille ja auringolle neitsyessä, sekstiiliä plutolle vaa-assa, sekä oppositiota kuulle kaksosissa.

Matkustaessani olen onnellisin. Jonkinlainen vahva vaisto mulla tuntuu olevan, mutta siitäkään ei ota selvää onko se juuri tämän ansiota. No saatan tietää vuosi etukäteen vaistomaisesti millaiset kankaat on seuraavan kesän muotikuosit. Osaan hahmottaa kollektiivin toimintaa hyvin... mutta olen todella hukassa ainaki just täl hetkellä, et mikä on mun tehtävä, missä on mun paikka. Olen hyvin taiteellinen, kirjoitan luonnollisesti paljon, mut viime vuosina olen enemmän vaan mietiskellyt ja tutkinut psykologiaa yms. ja näitä pahe addiktioita mulla on ainaki syöminen toisinaan, mut vielä pahempaa on just todellisuuspako, missä viihdynkin näköjään mainiosti ! Ja saatan luoda kuvitelmia asioista päässäni ja uskoa niihin vaikka ne ei todellakaan pitäisi paikkansa. Myöhemmin tänä vuonna on tulossa neptunus neliö kuu aspekti eikä kestä kauaa kun neppe alkaa transitoida aurinkoani oppositiossa, oikein hhhhHHHausckaa...

Jos lisäisi viel sen verran, että usein tuntuu et aistin niin paljon että meinaa tosiaan tulla sairaaks ku kadottaa ittensä siihen sekamelskaan. Mulla on usein korvatulpat mukana, olen tosi ääniherkkä. Ja teen päätökseni melko voimakkaasti intuitiolla ja tunteella. Mulla on stelliumi 8. huoneessa mikä lisää ehkä näkökykyä, niin toi neppe ascilla kyllä tuntuu sitten ehkä tehostavan vielä.

Ehkä isoin haave on saada kirjoittaa psykologisia jännäreitä, ehkä se on millä saisin parhaiten ilmaistua ja käsiteltyä asioita jotka kiinnostaa, mutta voimakkaat neliöaspektit neppeasc-yhtymästä aurinko, jupiter, merkurius -yhtymälle ei tuo toimintaa vaan haavetta sekin.

Pitääki alkaa kysellä tutuilta et saaks musta mitään selvää

Sinulla on varmaan potentiaalia vaikka muille jakaa (AC Jousimies, Jupiter hallitsijana, kaiken laajentaja). Neptunus (Kalojen hallitsija ) on muuttuva vesielementti ja Jupiter edustaa muuttuvaa tulielementtiä. Kun sinulla on vielä aurinko ja kasa muita planettoja muuttuvassa maaelementissä (Neitsyt), niin jo tästä voi tulkita, että aika laineikasta, häilyvää ja muuttuvaa elämäsi on.

Mars, eli toiminnan planeetta, on sinulla näköjään Skorpionissa, eli kiinteässä vesielementissä - hyvin luovaa ja intuitiivista sekin, tulkitsisin.
Laatu sentään on kiinteää ja itse näkisin, että Marsin sijainti kiinteässä merkissä ja vieläpä asioita hautovassa Skorpionissa on se tekijä, mikä jarruttelee aikaansaamisiasi, ei auringon ja kumppaneiden neliö AC:lle. Neliöaspekti nimittäin voi olla rakentava ja luova, koska sen eteen täytyy ponnistella. Kun sinulla on Kuu Ravussa, sen merkkisijainti on kvinkunssissa AC-merkkiisi Jousimieheen. Onneksi se on sekstiilissä Aurinkoon, hieman helpottaa. Mutta tuo kvinkunssi lienee vaikein hallittavissa olevista aspekteista. Sitä ei kai voi hallita yhtään, ja se siinä rsaivostuttavaa onkin: sen pitää antaa vain olla. Kvinkunssi kuvaa usein pelkotiloja, joka ei perustu ehkä mihinkään todelliseen vaaraan. Tietenkään en tiedä miten tarkka aspekti se sinulla on. Voi olla, että se on jonkinlainen jarrutekijä sille, miten saat esiin AC Jouskaria elämässäsi. Mielenkiintoista on, että sinulla on Kuu Ravussa ja tietojeni mukaan Jupiter on Ravussa jotenkin "ylennetty" - eli sikäli voisin arvailla, että Jupiterin teemat ovat elämässäsi todella esillä.

Mikä on 2. huoneen hallitsijasi tai onko sinulla mitään juttuja Härässä? Saisit jotakin kiinteää jalkojesi alle ja tekemisesi pohjaksi. Saturnuskin voisi tässä tapauksessa antaa tukea ja raameja tekemisillesi ja elämällesi, kun sen voimia vaan kartalta osaa etsiä.

Laajentuminen ja laaja-alaisuushan ei ole mitenkään pahasta, miksi olisi? Tällä planeetalla on kapeakatseisia tyyppejä ja elämäänsä kaperassa putkessa suorittavia ihan riittämiin. Saattaisit vain itse "hyötyä" hienoista kuvioistasi enemmän kun saisit tukea joltakin Saturnuselta tai muulta jämäkämmältä elementiltä, siten, että ylitse vuotava rajaton elämäsi saisi hiukan maata jalkojen alle. Jalat maassa, pää pilvissä on ihannetila. Kaikki miten teet tai toimit on loppujen lopuksi pään sisällä.

___

Ja älä ota näitä "tulkintojani" liian vakavasti. Minä vain harjoittelen näkemistä, en tiedä sinänsä mistään mitään. Ajattelin vain, hatusta (MC hölösuu Oinas yhtymä Merkurius), että jotenkin näin voisi kertomasi perusteella asiaasi tulkata.

Riippuvuudet.
Henkilöllä jouskari nousu ja  ascendentilla, itsellä tuo Neptunus myös ykkösessä, ei nousussa, mutta anyway.
Kaikki voi koukuttaa, lähestulkoon kaiken avulla pääsee pakoon todellisuutta.
Alkoholi, lääkkeet, läheiset, sokeri, ruoka, liikunta, seksi...nämä nyt ainakin sekä hällä että itselläkin ollut jossain vaiheessa elämää ongelma.
Itsellä vielä enemmänkin; televisio, kirjat, ihan vaikka mikä tahansa johonkin asiaan perehtyminen ja sen maailmaan sukeltaminen...ja sinne jääminen....jouskari nousu ei varmaankaan suojele addiktiotaipumuksilta 

Luovuus, taiteellisuus...eteerisyys...jokin sellainen perustavaa laatua oleva...siis se on jo ihan vaikkapa tavassa liikuttaa käsiään tai kääntää kaulaansa.

Ja selvää ei saa. Ei henkilö itse, eikä varsinkaan kukaan muu, vaikka muut voivat kyllä luulla saavansa selväksi vaikka ja mitä ja nähdä sitä mitä ei olekaan missään  :

Loogisesti ajateltuna, kun Jousimiehen hallitsija on Jupiter, kaiken laajentaja, voisi tulkita, että Neptunus yhtymässä AC Jousimieheen saa Jupiterista puhtia laajentua ihan mihin suuntaan hyvänsä, rajattomasti suorastaan, mihin viittaa tuo, että muut voivat luulla saavansa selväksi, ja sitten se luulo katoaakin taas jonnekin. Tuohon peliin jos pistäisi vielä Uranuksen, niin arvaamattomuus kohoaisi kai huippuunsa. Onko hänen kartallaan mitään viitettä Saturnuksen suomaan jämäkkyyteen? Onko mitään tapaa käyttää Jupitr/Neptunus voimia rakentavasti ja jättää riippuvuudet vähemmälle?

Ei se olekaan mikään arvon mitta.

Sureminen on oikeasti sitä, että jälkeenjääneet surevat omaa eroaan vainajasta ja loppuelämäänsä  ilman tätä, surevat omaa menetystään. Niinpä en sure niin Julia Tukiaista, kuin esim. jotain tieteen Nobelilla palkittuakaan yhtään sen enempää (eli en tippakaan), kun en heitä henkilökohtaisesti tunne.

Erilaisten suurmiesten ja julkkisten kuolinuutiset ovat minulle nimenomaan uutisia, eivät lähtökohta surutyölle joka tulee eteen kun oma läheinen kuolee. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja joka sekunti kuolee yksi ihminen tällä planeetalla. Jos surisin muitakin kuin niitä jotka itse tunnen ja joiden edesmennessä suru tulee luonnostaan, en ehtisi tehdä mitään muuta elämässäni kuin surra.

Aiheutamme kaikki tunteemme omilla ajatuksillamme. Jos aivan tuntemattoman ihmisen kuolema herättää suurta surua, kannattaa tarkkailla mitä tuli juuri ennen surun ilmaantumista ajateltua tästä ihmisestä ja hänen kuolemastaan. Paitsi tietenkin jos tykkää surra tuntemattomia, siinä tapauksessa antaa mennä vaan!

Tästä puhuu Deepak Chopra Salaisuuksien tie -kirjassaan (s.75) luku: Kärsimyksen syy on epätodellisuus. Tässä hän kertoo esimerkin naisesta, jonka tuttujen tuttu kuoli auto-onnettomuudessa. Yhtäkkiä nainen tunsi, että hänen "täytyy" kärsiä, siis surra, vaikkei tuntenut koko naista, koska muut hänen lähellään surivat. Hän oli aloittamassa lomaansa ja hänen lomansa meni miltei pilalle siksi, että tunsi velvollisuutta surra tuntematonta ihmistä. Kärsimyksen aiheuttaja on "muihin vertaaminen": Suren, koska muutkin surevat. "Jos jatkat itsesi vertaamista toisiin, kärsimyksesi jatkuu jatkumistaan tapana sopeutua."

Kärsimystä ei tässä näkemyksessä (jonka taustalla lienee mm. buddhalaisuus) pidetä hyvänä eikä jalona. Ehkä kristinusko sitten perinteisesti painottaa sitä, että jokaisen on kärsittävä ollakseen "hyvä" ihminen, ja jalointa on muiden puolesta sureminen ja parkuminen, jopa muiden taakkojen kantaminen heidän puolestaan. Mutta kärsimys lisää kärsimystä, ei poista sitä.

Mitä tulee tuon Tukiaisen elämään, paha kyllä itsestäni tuntuu siltä, että hän taisi itse valita maallisen kärsimyksensä päättämisen: hänen elämänsähän näytti pelkältä kärsimykseltä. Enkä tarkoita, että hän teki tahallaan itsemurhan. Uskon, että hänen sielunsa totesi, että nyt riittää tämä kärsimys, tästä ei tule tolkkua.

Lienee selvää, että järkytys jonkun, tuntemattomankin, kohtaamasta onnettomuudesta sekä myötätunto ei lisää kärsimystä kuten muiden tunteiden "omiminen". Kyllä minä järkytyn lukiessani vaikkapa lapsia kohtaavista onnettomuuksista ja koen myötätuntoa, mutten voi väittää, että jäisin niitä sinänsä suremaan. Päinvastoin olen sitäkin iloisempi niinä hetkinä siitä, mitä itselläni on nyt hyvin. Saisi todellakin surra silmät päästään, jos sille tielle lähtisi.

Huomasin myös taannoin, kun ystäväni aviomies kuoli, että olin jopa kateellinen kokemuksesta. Hänellä sentään on ollut aviomies, jonka kanssa on saanut elää moninaisia onnellisia vuosia, ja jota surra. Itselläni sellaista kokemusta ei ole. Melkein aloin surra omasta puolestani

Ihmissuhteita ei voi perustaa vain horoskooppimerkkien varaan. Ensisijaisesti ratkaisee tahto, halu ja se, miten paljon toisiaan rakastaa. Joskus (kuten omalla kohdallani) myös ulkopuoliset asiat, kuten uskonto ja vanhemmat, voivat tehdä ratkaisun niin tai näin puolestasi ja vaikuusmahdollisuutesi jäävät olemattomiin. Eli: mene ja kokeile, miltä alkaa vaikuttaa!

Astrologia auttaa lähinnä ymmärtämään toisen ihmisen erilaisuutta ja siten syventää ihmissuhdetta.

Eräänä päivänä heräsin masentuneena. Sitten kirjoitin vuodatuksena pari julmaa riviä, menin takaisin vuoteeseen ja luin Wayne W. Dyerin kirjaa "Usko mahdollisuuksiisi", josta luin lauseen: "Jos olet vihainen rakastamallesi ihmiselle, keskity ajattelemaan jotain hänen piirrettään jota todella rakastat."

Olen ollut vihainen tyttärelleni, joka mielestäni kitisee joka asiasta, ja olimme riidelleet todella usein. Kun luin tuon lauseen, muistin kaiken sen, mitä tyttäreni oikeasti on ja tajusin, että hänen kiukkunsa ja räjähdyksensä ovat pahaa oloa, joka itse asiassa ei ole hän itse. Hän itse on aivan toinen. Ja olen ollut murheissani koska hän ei ole ollut oma itsensä. Hän itsekin on rauhan hetkinä todennut, että on kadottanut itsensä.

Mutta sinä hetkenä, kun älysin ja muistin, millainen tyttäreni on ihan itse, pohjimmiltaan, ja että riita ja ärtyisyys on jotain ulkopuolista hänessä, kaikki muuttui. Ajattelin, että ei ole oikein, että kaikki kurja ja paha tapahtuu hänelle, koska hän ei todellakaan ole kielteinen  ihminen. hän on hyväsydäminen ja kiltti, sitä hän on perusteellisesti. Lapsesta asti hänen päämääränään on ollut se, että ihmisillä olisi syytä hymyillä. Hän on kuitenkin hyvin vastaanottavainen ja imee päähänsä muiden mietteet, pahatkin. Koska uskon siihen, että ihminen toteuttaa elämässän ajattelumallejaan, en ole voinut käsittää sitä yhtälöä, että miksi tyttäreni, joka lähtokohtaisesti ajatteli hyvää, joutuu kokemaan pahaa. Vastaus: hän on vastaanottanut sellaisten ihmisten ajatuksia, jotka eivät halua itse kokea ja käsitellä asioitaan vaan ikään kuin ujuttavat ne jonkun toisen kontolle. Siihen ilmiöönhän koulukiusaaminenkin perustuu: kiusaaja saa kiusatun vakuuttuneeksi siitä, että tämä on riittämätön, kurja ja huono - siis asioita, joita hän itse asiassa itse ajattelee itsestään muttei halua niitä kokea eikä käsitellä. Näin kiusattu joutuu ikään kuin loisen valtaan ja sijaiskärsijäksi. Kiusattu on ollut varautumaton tällaiseen hyökkäykseen, eikä ole osannut sitä vastustaa. Koulu- ja harrastusmaailmassa tyttäreni on joutunut tällaisen hiljaisen manipulaation kohteeksi. Joskus näkyvämmin, joskus salakavalammin.
Pirullista.
Sanoin itsekseni: Nyt sinä Piru lähdet sinne mistä tulit, kiitos ja Hyvästi!

Ja ajattelin, että nyt kaikki muuttuu. Lähdin keventynein mielin töihin ja jätin tyttäreni nukkumaan. Tiesin, että sinä päivänä tapahtuu jotain aivan ihanaa!

Eikä kulunut kuin nelisen tuntia. Olin ruokatunnilla kun tyttäreni soitti ja kertoi, että oli saanut työpaikan jota oli hakenut pitkään ja vastoinkäymisten kautta. Eikä siinä kaikki: koko hänen elämänsä muuttui ihan siitä hetkestä. Minullakin oli aivan loistava päivä ja päivät sen jälkeen. Tyttäreni löysi seuraavana päivänä pojan (tai poika hänet, ehkä se oli niin päin) josta minulla ei ole ainakaan vielä mitään pahaa sanottavaa. Ja paljon muutaki ihanaa hänelle tapahtui.

Yhden oivalluksen ja ajatuksen ansioista kaikki kääntyi ylösalaisin, muutamassa tunnissa. Se oli aivan uskomatonta. Sinä iltana tyttäreni istui sohvallamme kuin puulla päähn lyötynä: "Äiti, miten tämä kaikki näin yhtäkkiä tapahtui, mitä ihmettä nyt on tapahtunut, jotain tosi ihmeellistä... ensin nukun ja olen murheissani ja sitten vain kaikki muuttuu yhtäkkiä ihan toiseksi..." hän vuodatti minulle. Minä en oikeastaan osannut selittää asiaa, sillä olin aika ihmeissäni itsekin, niin räjähdysmäistä kaikki oli. Uskomatonta oli se, että kykenin ajatteluni avulla muuttamaan toisen ihmisen elämän suuntaa. Ja siksi minä uskon syvästi, että pahuuskin voi tulla ulkoapäin samanlaisina ajatuksina toisen ihmisen päähän ja alkaa toteuttaa tihutöitään hänen kauttaan. Se, mitä ajatusmaailmassasi elät, ei välttämättä ole sinun ajatusmaailmaasi, vaan jonkun toisen. Mutta minä pystyin puhdistamaan oivallukseni avulla tyttäreni pään, koska hänen äitinään minä tiedän kuka ja mikä hän oikeasti on.

Ja tuon päivän jälkeen, vaikken ole kertonut hänelle asiasta, hän on itse ilmaissut aivan uskomattomia ajatusmalleja: hän huomioi sitä, ettei anna kielteisten ajatusten vallata päätään, häneltä putkahtaa tekoja ja lauseita, joista ei ollut ennen tietoakaan.

Minusta siis tuntuu, että Pirun ajaminen pois kuokkimasta perheessämme  oli paras onnistumiseni elämäni aikana.

Tervetuloa!

Oli aika, jolloin Rapumiehet olivat kerta kaikkiaan sietämättömiä (olen Oinas-Leijona) ja viehätyin Leijonista ja Jousimiehistä niin ystävinä kuin vastakkaisen sukupuolen ihastuksen kohteina. Mutta nyt, nelikymppisenä, olenkin alkanut ärsyyntyä Leijonien jatkuvasta kehujen tarpeesta ja Jousimiesten omahyväisyydestä. Olen alkanut tykätä Kauriista ja jopa Ravuista. Härät ovat aina olleet elämääni lähellä työtovereina tai puolisoina. En ymmärrä miksi, koska he ovat raivostuttavan hitaita päätöksissään ja liikkeissään ja tolkuttoman materialistisia. Oppiläksyjä asiasta on antanut tyttäreni, joka on Aurinko (sekä Kuu ja Venus)-Rapu, nousu-Skorpioni ja Mars-Härkä. Oinasmiehet ovat raivostuttavia mutta tykkään hyvin paljon naispuolisista Oinas -kavereistani. Taannoin tapasin Rapu-miehen, joka oli kerta kaikkiaan valloittava. Neitsyistäkin tykkään jos ei tarvitse liikaa kuunnella heidän nokannyrpistyksiään ja kritisointiaan.

Voinen väittää, että Kala-miehet vievät hermoni. Paitsi että pomoni on Kalat ja tulen hänen kanssaan toimeen erittäin hyvin. Mutta oli taannoin eräs romanssinpoikanen, ja sen Kalatyypin kanssa oli jo päivän verran sellaista lilluttelua ja liikkumattomuutta ja junttautumista, että orastava suhde oli käyty loppuun jo ekan päivän aikana. Vedänkö nyt tästä sen johtopäätöksen, että tulen huonoiten toimeen Kalojen kanssa?

Kirjoittelen tässä foorumissa ekaa kertaa, joten täytyy vähän harjoitella erinäisten nappuloiden, joista saa erilaisia merkkejä esiin, käyttöä.


Tässä uuden vuoden kynnyksellä tarkastelen tulevaisuuttani monin tavoin, sekä astrologisesti että Tarot-korteilla (olen onnistunut vaikuttamaan muutamat ystävät "ennustuksillani" menneinä vuosina) että paperilla suunnitellen tavoitteitani. Mielestäni minulle on tulossa aikamoisia Pluton transiitteja: tällä hetkellä  - kyse on ihmissuhteista. En ole huomannut mitään erityistä, paitsi, että tikut menee tyttäreni kanssa ristiin päivittäin siivoamisen vuoksi ja että pari vanhaa ystävääni ovat ikään kuin jättäneet yhteydeottopyynnön, mutta minä en suoraan sanoen enää tiedä, mistä heidän kanssan keskustelisin, enkä siksi ole edes vastannut pyyntöön. Vaikka olen tälläkin hetkellä yksin, en tunne mielenkiintoa rupatella näiden henkilöiden kanssa. Enkä ole edes suuttunut heille, en vihainen, enkä katkera. En vain halua.

"Ulkoisesti kaikki saattaa olla täysin kunnossa, mutta jotkut asiat ja ominaisuudet kumppanissa ärsyttävät aivan tavattomasti. Sinua muistutetaan nyt kyvyttömyydestäsi rakentaa itse oman mielesi mukaista maailmaa. Kunhan muistat etteivät mitkään muutokset kumppanissasi saa sinua nyt voimaan paremmin niin olet jo päässyt pitkälle tämän ajan kääntämisessä voitokkaaksi tulevan elämäsi kannalta. Et ole uskaltanut toteuttaa joitakin elämällesi hyvin tärkeitä ja arvokkaita ratkaisuja pelätessäsi kumppanisi reaktioita ja siksi sinusta tuntuu nyt pahalta." lukee  analyysissä. Minulla ei ole kumppania, mutta on tosiasia, että minuä risoo päättömästi tyttäreni sotkut ja se, ettei hän siivoa jälkiään.

Mutta ei se mitään, se on varmaan ihan normaali vaihe elämässä, kun tytär on kohta täysi-ikäinen. Sitäpaitsi se Pluto seikkailee juuri 5. huoneessani, mikä tarkoittanee asioden käsittelyä  lapsen kanssa. Ainakin aikoinaan, kun Pluto junnasi 4. huoneessa, minulla itselläni oli paha itsenäistymiskriisi vanhempieni suhteen eli lapsuudenkodin suhteen, ja se lähti tasan tarkaan pois silloin, kun Pluto siirtyi 5. huoneeseen.

Mutta en tykkää siitä, että ensi vuoden lopussa  kartallani ja viipyy siellä vuoden 2011. Jos Aurinko symboloi isää, niin en halua, että isälleni käy mitenkään. Mielummin toivon transiitin kuvastavan jotain omasta itsestäni ja sisäisestä muutoksesta. Toisaalta on aika lunnollista, jos muutos tapahtuu omassa elämässäni, sillä siihen olen koko ajan halukas ja valmistautunut. En ole tyytyväinen nykyiseen elämääni, mikä ei ole kenenkään muun vika kuin omani, ja haluan muutosta. Ehkä tuo Pluton neliö Aurinkoon markkeeraa vain sitä, että muutos todella tapahtuu ja tämä kaikki muu on vain esinäytöstä asialle! Se olisi iloinen asia, odotettu ja toivottu asia.
No, eipä tämän jälkeen aikaakaan kun seuraavina vuosina Uranus on yhtymässä Aurinkooni, mikä on taas 9.huoneessa.

Minusta tuntuu siltä, että nykyinen työpaikkani ei todellakaan ole lopullinen elämänkohtaloni ja että kaipaamani muutokset oikeasti tapahtuvat. Elleivät hyvällä, niin sitten pahalla. Parasta siis toimia vapaaehtoisesti, ettei elämä pakota noihin muutoksiin.

Olen puhelias Oinas itse, jos saan tilaisuuden. Sattuu vain olemaan niin, että olen kerännyt ympärilleni suunnattoman puheliaita ihmisiä, enkä saa suunvuoroa ellen keskeytä - mitä olenkin alkanut ihan röyhkeästi tekemään. Saanpahan sanani sitten kuuluville!
Äitini on tolkuttoman puhelias, samoin siskoni. siksi koin nuoruudessani, että on parasta olla hiljaa, muuten tulee liikaa meteliä. Äiti veti tästä sellaiset johtopäätökset, että olen ujo ja hiljainen. Heh heh. Opiskeluaikana sain kuulla olevani vallan muuta. Nyt sitten taas tuntuu siltä, että ympärilläni on varsinaisia suupaltteja merkistä riippumatta. Tyttäreni 16-v puhuu kuin papupata. Työkavereilta ei suunvuoroa saa, ellei pidä puoliaan. Miehet, joita olen tavannut, eivät ole todellakaan edustaneet suomalaista "ei puhu eikä pussaa" -tyyppiä. Ainakin puhuminen on heiltä sujunut, jos pussasuspuoli on jäänyt heikoille.

Muutaman kerran olen kohdannut Oinasmiehen. Olen ihaillut heidän aloitekykyään, mutta jokin menee överiksi. Liika on liikaa. Eipä silti, eivät löysänoloiset Vaa'atkaan ole vedonneet minuun. Itse asiassa en tiedä, kuka vetoaisi. Aina kun tapaan jonkun, hän alkaa vaikuttaa parin päivän kuluttua varsinaiselta kivireeltä vetää perässä. Ehkäpä se kuuluu OInasluonnon itsekkääseen puoleen, ettei halua vetää ketään perässään, vaan toivoo, että toinen juoksisi rinnalla tai vähintääkin pysyisi perässä ihan omin jaloin.

Vaihtaessani työpaikkaa (jota tapahtuu noin kolmen-neljän vuoden välein) ensimmäinen salainen tehtäväni on onkia vaivihkaa selville lähimpien työtovereitteni aurinkomerkit ja jos mahdollista, syntymäajat, että saan tehtyä kartat. Neuroottista? Hällä väliä, hauskaa se ainakin on.

Olen Oinas. Perääntyvä Mars Neitsyen merkissä. Venus Oinaassa. Ascendentti Leijona. MC Oinaassa, samoin Merkurius. Jupiter 10. huoneessa Härän merkissä

Työovereinani ovat usein olleet Härkä, Neitsyt ja Leijona. Nykyinen lähin esimieheni on Kalat (joka ei usko horoskooppeihin omien sanojensa mukaan, ja niinpä sain tämän salaisen tiedon salakavalasti udellen). 

Tosiaan: nyt samassa projektissa missä olen, työskentelee siis Kala-pomo, Neitsyt ja Härkä. Minä olen Oinas. Kun saavuin kehiin uusimpana työntekijänä, tulokset kasvoivat huipusti. Sain kaksi kertaa enemmän vuodessa aikaan kuin mitä edes odotetaan. "Sankariteko," sanoi pomoni.

Leijoniakin työpiirissäni näkee ja kuulee, he eivät vain ole niin tiiviisti projektissamme mukana. Jokatapauksessa yksi Leijona avautuu minulle mielellään, ja ylipäänsä jostain syystä jaksan kuunnella työpaikkani Leijonien juttuja ja koen, että he pitävät minusta ja minä heistä. Kun Leijonaa rapsuttaa leuan alta, hän on niin tyytyväinen, että kehrää. Leijonien kanssa siis on hyvin helppo tulla toimeen: antaa vain auliisti heille kaiken huomionsa!

Mutta Härät ja Neitsyet! Ota heistä selvä! Jokin yhteys minulla heihin kuitenkin on. He eivät ole täydellisiä vihamiehiä. Mutta jotain ihan äärettömän rasittavaa ja itsekeskeistä ja hassua heissä on. Oman Neitsyt-Marsini kanssa olen itsekin huolellinen ja yksityiskohtainen työssäni. Silti, jotain eroa työskentelyssäni härkien ja neitsyiden kanssa on, en osaa vain sitä selittää. Esim. nykyinen Härkä on ainakin kysymässä lupaa pomoltamme joka liikkeestään, jopa siitä, millaiset verhot hän voisi ripustaa huoneeseensa. Ehkä Oinasta minussa on se, että jos haluan huoneeseeni punaiset verhot, minä asennan ne, kysymättä keneltäkään. Samoin, jos koen, että minun on tehtävä joku homma joka on hyvä, en ryhdy siitä erikseen anelemaan lupaa. Ilmoitan vain pomolleni, että nyt teen sitä ja sitä, sopiihan se? Yleensä sopii. En kysy: "Saanko tehdä..." tai "Mitä tekisin?"

Neitsyt-työkaverini haluaa pomottaa (vanhempanakin, ehkä) aina tilaisuuden tullen ja yrittää korostaa asemaansa. Välillä tuntuu, että hänellä on todella heikko itsetunto. Kehun häntä aina kuin voin, että hän pysyisi pystyssä eikä kokisi uhkaa taholtani. Ja haluen tulla toimeen hänen kanssaan. Neitsyet nimittäin osaavat nälväistä ikävästi halutessaan. Kun tämä Neitsyt-työtoverini lähtee ruokatunnille erään toisen projektin Härkä-ihmisen kanssa, he ovat kuin kaksi valtavaa amatsoonia, kaksi Ruuturouvaa mustissa viitoissaan kun he poraltavat ruokikselleen. Tulee mieleen kaksi maatalon rotevaa (henkisesti rotevaa) emäntää. Eräässä aiemmassa työpaikassa oli työkaverinani niin heikkoitsetuntoinen Neitsyt, että hän alentui työpaikkakiusaajaksi.

Pomomme, Kalat, uiskentelee omissa vesissään ja epäilen, että kiltteytensä takana hän pohjimmiltaan on kiero. Hän on erittäin ystävällinen, ei koskaan hermostu eikä huuda. Silti hän vääntää psykologisesti kättä joissain asioissa, siis manipuloi, saadakseen asiat sujumaan tahtonsa mukaan. Tulen hänen kanssaan erittäin hyvin toimeen, mutta uskonpa, ettei minun kannata kuvitellakaan että hän olisi täysin suora eräissä asioissa. Eli hän on hiukan (tai paljonkin) kaksinaamainen. Ehkä hänessä on jotain Kaksosta...tai Jousimiestä, koska hän tykkää "opettaa" alaisilleen työelämän perusasioita.

Ihminen kai voi rakastaa montaakin ihmistä yhtä aikaa (siis nainen-mies -asetelmassa, tietenkin omia lapsiaan rakastaa, ja kissojaan...). Vaikka olet onnellinen kumppanisi kanssa, joku toinen silti voi kiehtoa toisella tavalla. Hän herättelee ehkä itsessäsi piirteitä, joita et tunnista vakituisesi kanssa ollessasi. Ehkä, jos etsit ja löydät itsestäsi ne piirteet ja ominaisuudet joita siinä toisessa näet ja pystyt ilmentämään niitä elämässä jota elät, hänen merkityksensä elämässäsi ei enää tule olemaan niin mystinen. Tai sitten sinun on kerta kaikkiaan mentävä, ja otettava selvää siitä ihmisestä, ja kerrottava nykyisellesi asiasta. Et sinä muuten siitä asiasta pääse.



 

Millä tavoin Kaksoset ovat itsekeskeisiä? Kokemukseni mukaan Kaksoset kyllä puhuvat, puhuvat ja puhuvat. Sanat virtaavat heidän suustaan ja he "tietävät" sinunkin asiasi yllättävän hyvin - neuvoja ja ohjeita piisaa. Mutta en ole kokenut, että he puhuisivat itsestään - he tietävät kyllä aina muiden asiat ja paneutuvat niihin puheessaan. Miten he siis ovat itsekeskeisiä, kun he keskittyvät sinuun ja sinun asioihisi neuvoen ja ohjaten - olkoonkin että neuvot ovat joskus päin honkia?

Sen siaan härät, neitsyet ja leijonat kääntävät aina puheen itseensä. Työkavereinani on tämän merkkisiä, eikä saa puolta sanaa sanottua kun jo alkaa virrata näiltä tahoilta, kuinka erinomaisia he ovat, kuinka äärettömän ahkeria ja stressaantuneita (härästä ja neitsyestä on hienoa olla stressaantunut työtaakan alla - se on ikään kuin merkki siitä, että he ovat hyviä työntekijöitä) ja kaikin puolin huippuja he ovatkaan. Olin kerran kaljalla töiden jälkeen härkätyökaverin kanssa, enkä sujoraan sanoen kahden tunnin aikana saanut yhtään kokonaista lausetta sanottua loppuun asti, kun hän jo paineli päälle puheellaan itsestään. Hän vetää puolesta lauseestani omituiset johtopäätökset siitä, mitä olin sanomassa, ja käsittää minut aivan väärin, eikä kuuntele kun korjaan asian. Oletan, ettei hän tunne minua siis lainkaan. Olen hänelle jotain aivan muuta kuin oikeasti olen. Vältän kommunikoimasta hänen kanssaan, koska siitä ei tule kerta kaikkiaan mitään. Joskus vielä karjaisen hänelle KUUNTELE!

Ravut ovat hyviä kuuntelijoita. Tyttäreni on Rapu moninkertaisesti, hän kuuntelee sekä ystäviään että minua - eikä avaudu vieraille. Sen sijaan häntä ei kuunnella, vaan helposti ohitetaan se, mitä hänellä on sanottavaa. Tunnen muitakin rapuja, jotka ovat erittäin hyviä kuuntelijoita. Miten heihin siis voi liittää itsekkyyden ominaisuuden? Kai sitä ihmisellä on toisinaan lupa tutkailla itseään ja tuntojaan. En ymmärrä, kuka niin ei tekisi, merkistä riippumatta.

Älä tee mitään. Tai mene kävelylle ja katso kevättä. Jätä kaikki ranttaliksi, sotke elämäsi  perin pohjin. Kokeile, millaiset seuraukset laiskuudesta on? Nimittäin ennemmin tai myöhemmin joudut tekemään sen, minkä taaksesi jätät... Mietipä sitä!

Olet ehkä jo tähän mennessä kasannut tekemättömiä töitä liudan laatikkoosi. Kun on liian paljon tekemistä, ei oikein kykene tarttumaan mihinkään (oma kokemus). Sinun on alettava purkaa vyyhteä pala kerrallaan. Yksi asia kerrallaan siis, siitä se lähtee. Äläkä ajattele liikaa. Kun tartut kirjaan ja kirjoittamiseen, niin se alkaa sujua. Aloittaminen on aina hankalinta, mutta kun pääsee vauhtiin, niin alkaa sujua. Kirjoita ensin yksi sivu, toinen tulee itsestään. Varaa itsellesi riittävästi rauhallista aikaa, ettet tule keskeytetyksi juuri kun on alkanut sujua. Älä siivoa, älä pese pyykkejä, älä katso televisiota, äläkä keksi välttämättömiä sukulaisvierailuja. Osta valmispizzaa tms. ruuaksi, ettei mene aikaa ruuanlaittoon. Silla lailla saat hommasi tehtyä.