Hei Pia!
Lähetin sinulle sähköpostia 6.4. ja kun en vielä ole saanut vastaustasi niin kopioin kysymykseni tälle foorumille. Jos vaikka jotain näkisit tälle onnettomalle tytölle 

Suhteeni loppui kuukausi sitten. En olisi halunnut suhteemme päättyvän vaikka ehdotinkin sitä
miehelle. Huomasin, että hän epäröi vaikka ei sitä suoranaisesti
sanonutkaan. Alussa hän oli innoissaan suhteestamme ja vakuutti, että
pitkä välimatkamme ei ole este ja vihjaili jopa yhteisestä
tulevaisuudesta. Alussa olin skeptinen, mutta myöhemmin alkoi
tuntumaan, että tästä saataisi tullakin jotain. No eipä tullut =(

Nyt
on sitten pään tyhjennyksen aika. Mietin, miten minua voi seurata musta
pilvi vuodesta toiseen. Olen ollut monta vuotta valmis vakavaan
suhteeseen ja kaikkeen mikä oikeaan parisuhteeseen kuuluu. Erosin
lasteni isästä 11 vuotta sitten ja vuosia meni selvitessä siitä kovasta
kolhusta ja silloin minulla ei ollu valmiuksia uuteen suhteeseen.
Olen tavannut muutamia miehiä näinä 11 vuoden aikana. Eikä niistä mitään
pahaa sanottavaa ole. Silloin kun minä olen ollut valmis suhteeseen,
mies ei ole ollut ja silloin kun mies olisi halunnut suhteeseen en ole
ollut valmis.
11 vuotta yksikseen (tietty on lapset) on aika pitkä
aika. Tuntuu ihan hullulta, etten ole näitten vuosien aikana löytänyt
kumppania rinnalle.

Levoton on olo. Voisin olla valmis myymään taloni
ja vaihtaa maisemaa mutta pelottaa kun ei ole selkeää suuntaa =(
Työttömänä ehtii miettimään kaikenlaisia asioita jopa liian kanssa 

Olisi
kiva jos saisit jotenkin tästä kiinni. Ehkäpä voisit valottaa hieman
tulevaisuutta.

Keväisin terveisin

Susanna

Kiitos Sawotar.
Nyt on vaan niin, että olen eronnut lasten isästä (vakavasta suhteesta) jo 11 vuotta sitten. Asun pienellä paikkakunnalla ja tänne ei puoliso niin vaan tupsahda. Täytyy oikeesti lähteä muualle katsastaan josko minullekin joku löytyis. Jos tänne kotiin vaan jää odottelemaan niin yksin saa olla.
Minulla on ollut pari lyhyttä suhdetta jossa molemmissa kummitteli entinen suhde vielä meidän suhteessa. Sillä molempien miesten kumppanit olivat lähteneet suhteesta. Olen vaan kyllästynyt olemaan yksin vaikka minulla 3 ihanaa teini-ikäistä lasta onkin. Aikuinen kun tarvitsee aikuisen rakkautta myös pysyäkseen tasapainoisena.
Olen vaan niin kauhean surullinen. Musta pilvi on seurannut minua liian pitkään 
Rintaani puristaa, enkä pääse tästä alakulosta pois.

Hei!
Voisiko joku ystävällinen katsoa tähän tilanteeseeni. Olin lyhyessä suhteessa mieheen joka asui 700 km:n päässä. Suhteeni päättyi tänään. On hieman haikea olo kun itse olen ollut jo pitemmän aikaa valmis vakavaan suhteeseen  Ymmärrän ettei tämä mies ollut minulle se oikea kumppani joten olen kuitenkin positiivinen tulevaisuutta ajatellen. On äärimmäisen vaikeaa löytää kumppania ja ainakin minulla se ottaa aikaa aina tutustua uuteen ihmiseen. Lasten isästä olen eronnut jo 11 vuotta sitten enkä vieläkään ole löytänyt rinnalleni elämänkumppania vaikka valmis uuteen suhteeseen olen ollut jo kauan.

Kiitos

Hei jäiköhän sulla tänään lähettämäni viesti huomaamatta joten tässä uudestaan jos meni ohi 

Hei I-Ronia, kokeilisitko minulle?
Olen 38 vuotias 3:n teini-ikäisten lapsien yksinhuoltaja. Tapasin ihanan miehen 3 kk sitten, mutta välimatkamme on 700 km. Hän on kotoisin asuinpaikkakuntani naapurista joten näemme kuitenkin aika usein. Miten näet suhteemme käyvän? Hän ei hirveesti tunteistaan puhu, mutta tiedän hänen olevan minusta kiinnostunut.
Entä työasiat? Jäin työttömäksi vuoden vaihteessa.

Kiitos!

Hei I-Ronia, kokeilisitko minulle?
Olen 38 vuotias 3:n teini-ikäisten lapsien yksinhuoltaja. Tapasin ihanan miehen 3 kk sitten, mutta välimatkamme on 700 km. Hän on kotoisin asuinpaikkakuntani naapurista joten näemme kuitenkin aika usein. Miten näet suhteemme käyvän? Hän ei hirveesti tunteistaan puhu, mutta tiedän hänen olevan minusta kiinnostunut.
Entä työasiat? Jäin työttömäksi vuoden vaihteessa.

Kiitos!

Oi kiitoksia Ulkopuolinen. Olen vaan niin epäileväinen kun välimatkaakin on niin paljon....jos yritän olla kärsivällinen vaikka tunteet vaihtuvat laidasta laitaan. Ehkä olen epävarma kun pettymyksiä on ollut elämässäni liian paljon... 

Kiitos annaelen. Mennään nyt päivä kerrallaan ja katsotaan miten käy 

Hei!
Nyt on tunteeni sekaisin.
Tapasin 2 kuukautta sitten miehen johon olen ihastunut  . Mies asuu 700 km päässä omalta asuinpaikkakunnaltani, mutta on kyllä kotoisin naapurikunnastani joten käy aika paljon täällä pohjoisessa. Näemme n. 2 kertaa kuussa.
Alussa olin hyvin epäileväinen suhteen kestävyydestä sillä välimatkamme on suuri, mutta mies vakuutti ettei välimatka ole este.
Mies ei paljon puhu tunteistaan ja meidän suhteen tulevaisuudesta joten olen välillä ihan tunteeni kanssa sekaisin.
Näkisikö joku ystävällinen näkijä miten tämän suhteen kanssa tulee käymään ja onko meillä tulevaisuutta yhdessä. Olen 38 vuotias 3:n teini-ikäisen lapsen yh-äiti.
Kiitokset niille jotka vastaavat 

Hei! Olen 3:n teini-ikäisen lapsen yksinhuoltaja. Rakkautta ei ole ollut näköpiirissä pitkään aikaan. Eronnut olen lasten isästä jo 10 vuotta sitten. Olen hieman yksinäinen 
Ehtisikö joku katsomaan? 

Hei WhiteTara!
Olen 36-vuotias 3:n lapsen yksinhuoltajaäiti. Kesätunnelmissa muuten, mutta olisi kiva viettää kesää jonkun kivan miehen kanssa. Lasten isästä olen eronnut jo 9 vuotta sitten, mutta en ole löytänyt vierelleni sopivaa kumppania vaikka olen ollut jo kauan valmis vakavaan suhteeseen. Talvella tutustuin kivaan mieheen, mutta välimatkamme oli liian suuri ja ehkä mies ei ollut vielä valmis uuteen suhteeseen koska oli vasta eronnut pitkästä parisuhteesta. Nyt katse kohti tulevaa....näkyykö meidän elämään tulevan miestä piristämään yksitoikkoista arkea? 
Helteisin terveisin
~Susa~

Kiitos Lilah. Miten kauniita sanoja....sait minut hyvälle tuulelle. Siis jotain ihanaa on tulossa....kiva.

Kiitos lilah. Tietysti tahdon. Nosta vaan enkelikortti ohjausta antamaan.

Hei!
Nyt täytyy kysyä onko minun kevääseen tai kesään tulossa ollenkaan mitään kivaa joka saisi nyt niin allapäin olevan mielen taas positiivisempaan suuntaan?   
Tutustuin monen vuoden yksin olemisen jälkeen mieheen joka sai minut taas elämään ja tuntemaan itseni tärkeäksi. Tapailimme harvakseltaan koska välimatkamme oli suuri ja molemmilla lapsia ja ehkä se oli suhteemme jatkoa ajatellen vaikeaa. Eli päätimme yhteistuumin lopettaa suhteen. Nyt olo on hieman masentava vaikka aurinko paistaa ja kevättä on pikkasen rinnassa...Uskon, että minua odottaa jossain rakkaus.... 

Hei näkijät!

Vuosi on taas vaihtunut. Nyt olisi paikallaan tehdä jonkinlaisia suunnitelmia uudelle vuodelle. Päättää tehdä jotain sellaista mihin ei ole aikaisemmin ollut uskallusta/halua.
Nyt kun ajattelen edellisiä vuosia, en erota niitä toisistaan. Niin tasasen harmaata on ollut. Ei mitään hankaluuksia tai ongelmia, mutta arkisen harmaata vaan 
Yritän toivoa, että tämä vuosi voisi olla erityinen joka poikkeaisi edellisistä vuosista.

Olen 36-vuotias nainen ja asustan pienellä paikkakunnalla 3:n lapseni kanssa. Määräaikaisia työsuhteita on ollut nykyisessä työpaikassani useampia. Viimeisin on tammikuun loppuun.
Entäs löydänkö itselleni miestä?

Näkijät, onko minulle luvassa mitään erityistä tälle vuodelle?

Olen 35-vuotias nainen. Erosin jo 8 vuotta sitten lasteni isästä, mutta en ole onnistunut löytämään elämänkumppania vielä. Asiat ovat elämässämme hyvin, mutta ainoastaan se oikea mies puuttuu. Näettekö meidän elämäämme astuvan miestä ja jos näkyy niin milloin? Olen tällä hetkellä työttömänä, joten näkyykö työrintamalla mitään uusia tuulia? Kiitoksia niille jotka viitsivät vastata.  Terveisin Susa