Kaikille hyvää ja mielenkiitoista Uutta Vuotta. 

Kiitti vastauksesta, nyt selvis asia.
Paljon on tapahtunut  aikana, mutta onhan se ollutkin jo kauan Vesimiehen merkissä. Neptunus on antanut hienoja sisäisiä fiiliksiä ja jotenkin sitä on löytänyt todellisen minänsä.

Kirjottelen täältä ulkomailta, jossa taas siis asun jo toistamiseen. Olen joskus asennoitunut Neppariin vähän kielteisesti, mutta nyt on ihan sääli kun se häipyy. Sattuipa muuten päivä kun se häipyy lopullisesti 4.2, joka on mun syntymäpäivä.    pitää vissiin katsoa muutkin transiitit tuolle päivälle.

Luin koko ketjun läpi ja kiitti vaan kääntäjälle. Joo minäkin olen sitä mieltä, että voisi olla enemmin suomennettua kirjallisuutta astrologiasta.

Olen aika harvakseltaan tällä saitilla käynyt. Jos joku nyt viitsisi vastata tyhmään kysymykseeni, joka siis on, milloin  siirtyy pois Vesimiehen merkistä ja tapahtuuko hitaiden planeettojen ohituksessa siis taas Uranuksen paluu?

Kiitos Nepparin, mun kohdalla on tapahtunut paljon hyviä asioita, joskaan ei kovin helpolla. Taitaa tän transiitin jälkeen olla itsetuntemus 110% luokkaa.  Räyhä Uranus siis saapuu Veskarin merkkiin, no ehkä tuun Uranuksen kanssa nyt paremmin toimeen.  :

Veskarina ja nousuvaakana + raivostuttaa kun joka sana pitää mielessään kääntää ja vääntää, ettei vaan loukkaa kahta läheistä ihmistä. Toinen on  ja toinen  . Välillä on hermot mennä näiden vesistelijöiden kanssa ja kompromissiin ei päästä koskaan. Olen kuulema loukannut jompaa kumpaa ja sitä täytyy tietysti itkeä kymmenen vuotta. Itse en sitä ole ainakaan tarkoituksella tehnyt, vaan sen takia että asiat joskus etenisi.

Nyt en pahemmiten enää neuvottele vaan ilmoitan mitä olen tehnyt. Näiltä kahdelta kun tuppaa mennä hyvätkin tilanteet ohi pelkästään sen takia, että kaikkeen suhtautuvat liialla tunteella. Ihmissuhteissa se on hyvä mutta tavallisten arkipäiväisten asioiden hoidossa huono asia. Toinen  :kalat:tietää herkkyytensä ja ollaan siitä myös keskusteltu, mutta  ei myönnä vaan syy on minussa. 

Kiitti vastauksesta. Tunnen henkilön hyvin ja nyt hänelle on ilmeisesti tullut aika ottaa elämä omiin käsiinsä, kun on niin kauan elänyt muiden ihmisten kautta. Voipi olla rankkaakin rankempi tehtävä hänelle. 

Äitini ja siskoni kummatkin  kaksosia ja kun äidilläni vielä oli vilkas mielikuvitus niin juorutkin menivät eteenpäin väritettyinä. Siskollani taas on nousevana Neitsyt, joten ne kerrottiin sitten pikkutarkasti eteenpäin. 

Kyläilyn jälkeen ei kotiinsa ehtinyt, kun jo koko suku tiesi mitä oli tapahtunut. 

Minulla  neljännessä huoneessa. Siellä on myös kauhea ruuhka muutenkin ja se on karttani stellium kohta, mutta jos nyt helpottaisi kotiasioissa, niin mikä sen parempaa. Kovaa taistoa tässä on käyty ja paljon opittu ja jo irtikin päästetty. Jään odottelemaan mielenkiinnolla. 

  Katsoin yhden läheisen ystävän karttaa ja hups hänellä on 17 neliötä kartallaan, eli se on täynnä niitä. Lisäksi siellä on neljä oppositiota ja kartalla on karmallinen suurristi. Nyt hänellä on myös  transiitti menossa, tai siis se risti muuttuville merkeille. Kun olen sivusta seurannut niin tuntuu, että henkilöllä on pallo täydellisen hukassa. Mitä tällainen neliöitä ja oppositioita täynnä oleva kartta kertoo? Viisaammat kertokaa. 

No minä olen tehnyt kartan kissalleni joka on syntynyt 16.4.96 horoskoopin ja tulkinnut niin kuin ihmistenkin koopin, mutta tietysti eläimelle muunnettuna. Olen myös jostain lukenut valmiita tulkintoja ja pitää kyllä paikkansa tähän  kissaan. On voittanut paljon palkintoja ja näyttelyissä on kuin viilipytty.

Ja kun tulee vieraita tai vaikka talkkari vikoja korjaamaan, niin kissa luulee, että häntä on tultu katsomaan ja touhuaa ensimmäisenä joka paikassa, heittäytyy lattialle rapsuteltavaksi ja ihmettelee jos ei sitten häntä noteeratakkaan. 

Niin lisään vielä, että mulla on ollut elämäni aikana yhteensä seitsemän kissaa, mutta ei yksikään niistä ole ollut tällainen kun tää nykyinen on. Sillä on nousumerkkinä  ja ihan selvästi se tietää olevansa KISSA ja on siitä ylpeä. Mulla on sellainen tunne, että se syntyy seuraavassa elämässään ihmiseksi, en tiedä kauhean vahvana tää tunne mulla on. 

No vielä aiheesta. Läheisriippuvuushan joukko aivan toimimattomia käyttäytymismalleja. Läheisyys on tosi ihanaa niin kauan kun se ei ala ahdistaa ja riippuvaisia me ollaan aina enemmin tai vähemmin toisistamme. Ongelmia syntyy silloin kun aletaan lyöttäytyä yhteen pahaa ulkomaailmaa vastaan ja ylisuojelemaan ryhmän jäseniä. Ja mikä on ensimmäinen ryhmä, no perhe tietenkin ja siksi ne ongelmatkin syntyvät  aikaisin ja ovat vaikeita poistaa.

Luulen että tätä tarvittiin että palasin Suomeen ottamaan asioistani selvää. Nyt lähden paljon keveimmin mielin, koska jätin siellä asuessani paluun mahdolliseksi vaihtoehdoksi, eli on paikka minne mennä. Ja tietystikin siellä on omat ongelmansa, mutta jotka ei minulle kuulu, eikä niitä välttämättä kauheesti mainoistetakaan ja salataan aivan samalla tavalla, kuin tämä Suomessa vellovakin läheisriippuvuus ongelma.

Hyvää päivänjatkoa ja jaksamista. 

Ai niin vielä, voihan senkin varmaan saada selville miksi voi niin huonosti omassa kulttuurissaan. Nyt kun on jo vähän tietoa astrologiasta, niin aavistelenkin jo syyt ja seuraukset elämässäni. 

Olen tuliruusun kanssa samaa mieltä siitä, että läheisriippuvuus on kulttuurisidonnainen "syndrooma". Jos kuitenkin läheiset alkavat vaikuttaa iilimadoilta ja roikkuvat tahdottomina toisissaan ns. kavereina, viihdyttäjinä ja vaikka minä seuranpitäjinä tai hallitsemattomasti käyttäytymällä pakottavat toisen yhteydenpitoon, vaikka henkilö ei ole näitä palveluja pyytänyt, niin mitä teet?  Jos ehkä vuosikymmeniä sanoo vaan että no joo joo sopiihan se ja mielessään kiroilee taasko p...le hänen ehdoillaan, niin jotainhan sille pitää tehdä. Tällaisesta on seurauksena että se kuppi pikkuhiljaa täyttyy, koska toinen ei aina voi olla ottavana osapuolena ja sitten se kuohuu yli.  Tiedän, eikö voi jo aikaisemmin sanoa sen maagisen sanan EI. Täähän se ongelman ydin juuri onkin. Ei voi sanoa koska nämä läheiset loukkaantuvat syvästi moisesta ei:stä. Ongelmaa ei ole olemassakaan jos siinä pyörii mukana ja tekee mitä on ennenkin tehnyt, ja nimenomaan mitä on ennenkin tehnyt, ei mitään omaa, ei mitään uutta vaan ainostaan sitä samaa mitä muutkin tekevät.

Individualismia en kyllä tämän ongelman aiheuttajaksi allekirjoita, mutta ton kulttuurisidonnaisuuden kyllä, koska olen asunut vuosia ulkomailla ja voinut siellä hyvin ja kun tulin takaisin Suomeen se alkoi mua taas vaivata. Kai mulla on taas lähtö edessä jonnekkin muualle, mutta ensin aijon tän ongelman kyllä täällä Suomessa selvittää, ettei sitten enää tartte tulla tarkastamaan tilannetta uudestaan.

Kiva, taas uutta tietoa. Käyn niin harvakseltaan täällä ja aina oppii uutta. Mulla on ja sama asetelma kuin plutolla    ja 9.huoneessa. Siiskö olisi hyvä ottaa Kaksosen hyvät puolet käyttöön ja karsia Jouskarin huonoja puolia?  : Mitä ovat  huonot puolet. Pitää vissiin alkaa etsimään.  on ollut ympärilläni ihan tarpeeksi asti mm. äiti ja onhan siltä tullu kopioitua kaikenlaista. Ei ollut yhtään hullumpi äiti, vaikka kärsivällisyys taisi olla välillä kovilla.  kun kaapinovet kolisi ja tiskatessa astioista lähti hirveä mökä. 

Hmm mulla ei ole yhtään T-ristiä kartallani ja Seppokin kirjoitta, että kultaisen kolmioni kanssa kuljen elämän valaoisampaa puolta. Oisko niin, että kun se T-risti puuttuu, niin ymmärryskin puuttuu.  Neliöitä kyllä on ja oppositioita, mutta karttalla on kaikki kolmiot, kultainen, mahdollisuuksien ja pieni kolmio. 

Kun nyt näitä ahaa elämyksiä näyttää tulevan aina vaan lisää, niin ajattelin yön yli nukuttuani jatkaa kirjoitustani.

Jos tarkkaan ajattelee, niin läheisriippuvuus on pakkomielteistä toimintaa puhtaimmillaan. Usein siihen liittyy vielä taipumus täydellisyydentavoitteluun ja jos silloin kyvyt ja tavoitteet ovat kaukana toisistaan, niin henkilö alkaa kompensoimaan tätä ristiriitaa ja tällainen käyttäytyminen tuo varmoja ongelmia. Venny kirjoitti "myös yhteiskunta on luomassa näitä ongelmia" on mielipide johon myös yhdyn.

Jos tällainen riippuvainen henkilö joutuu sitten jonkun jostain syystä "äärimmäisesti" käyttäytyvä henkilön läheisyyteen, niin kuin esim. perheenjäsenenä, niin houkutus kompensaatiokäyttäytymiseen on tietysti suuri. Mutta voiko silloin syyttää tätä "äärihenkilöä"? Ei voi jos puhutaan näiden kahden henkilön välisestä suhteesta, eiköhän jokainen aikuinen ole vastuussa itsestään, mutta tilanne on aivan toinen, kun kysymyksessä on perhe, suku tai yhteiskunta.

Jatkan askartelua ongelmani parissa. 

Hyviä päivän jatkoja kaikille.