Mnjoo. Ensinnäkin, erittäin hienoa tällainen ketju, tosi hyväksi että ihmiset puhuu täällä tämmösestä, jakaa kokemuksiaan ja rohkaisee, ettei me pienet kovin säikähdettäisi internetin(kin) pelottavaa tekstiä, mitä maanisdepressiosta puhutaan. Minulle ainakin kovin pelottavaa tekstiä lukea jotenkin.. Sit samalla huvittaa, ku ensinnäki asteita on niin monia, niin maanisia ku depressiivisiäki (meniköhän tuo nyt oikein) ja sit luulen et kaikki kuitenki kokee niitä joskus elämässään. Aika paljonkin varmasti. En tiedä miten asia on ja oliski hauska tehdä vähän sellasta tilastoa et minkälaisia me "maanisdepressiiviset" ihmiset oikeasti ollaan, näin muuten elämässä. Miten me suhtaudutaan asioihin, miten me ollaan kasvettu jne. Ettiä sellasia yhteneväisyyksiä.

Mie oon ainaki tosi herkkä rapu, reagoin ja oon aina reagoinukki tosi herkästi asioihin. Tosin pienempänä, ala-asteella taisin olla vielä aika herkkä, mut sit pikkuhiljaa mulle alko tulee kuorta ympärille ja aloin voimistua, jopa kiusaamaan muita ja heikompia. Ehkä se käsittelemättömänä on osa syytä, mikä johtaa sit tällaseen heittelyyn. Isäni on "maanisdepressiivinen" ja syö lääkkeitä päivittäin. Hänellä oli joskus aikanaan kovatkin elämänvaiheensa, meni hotellin aamupalalle salkkukädessä syömään bisnesmiesten kanssa muka bisnesmiehenä itsekkin (halusi tuntea arvokkuutta?), saattoi jättää perheen yhtäkkiä ja lähteä nopeasti reissuun (vapauden kaipuu, jonku mitä ei oo koskaan voinu toteuttaa, vaan joku on pakottanu sut hautaamaan sen?), osti kaikkea hienoa ja kallista (kohottaakseen omatuntoaan, tunteakseen olonsa paremmaksi ja tärkeämmäksi?) jne.

En jotenki osaa myöntää koko maanisdepressio-sairautta. Niissä takana täytyy olla vain jotain tukkeutumia, pahoja tukkeutumia. Jotain mitä ei olla päästy purkamaan. Toiset on vaan eläny niin, että niistä on tullu herkempiä, ottaa asiat henkilökohtaisesti vakavasti jnejne. Ite oon ollu sellanen, et oon joutunu miettimään lapsesta asti tosi paljon, miettiny et mitä mä nyt tein väärin. Lapsuus oli vähän sellanen, et vastauksia ei tuntunu saavan, vaan aina piti miettiä et mitä mä nyt tein. Koin myös ettei kukaan mua ymmärtäny, jos yritin jotain sanoa. Lapsi vailla ymmärrystä ja tukea, siitäkös kovan kuoren itselleen kutoo ja jos siitä ei tajua ja osaa riisutua (niinku ilmeisesti minä), niin sit se alkaa oirehtimaan. Ei sen kummempaa. Ei mitään sairautta, mielestäni.

Jokatapauksessa, päivät menee nykyään niin, että reagoin asioihin edelleen hyvin voimakkaasti. Omat ajatukset, ne ne voimakkaita onki. Jos näet siinä kauneutta ja puhtautta, oi että kuinka hyvä olo tulee, mut sit siel pohjalla saattaa olla sellane tyyppi, joka yrittää sit aina vähän väliä pukata paniikinkaltasta hyperaktiivisuutta tai muuten vaan lannistaa sut yhtäkkiä.

Jotenki niihinki mielen ailahteluihin liittyy monesti joku ajatus. Joka on voimakkaasti joko sitä mihin tietosesti tai tiedostamatta pyrit, eli positiivinen ja mieltä kohottava, tai sit joku ehkä jopa tuttu tapa, toimintamalli tai asia, joka on just päinvastasta sille, mitä pidät kauniina. Jos seo joku "ei-toivottu", sitä helposti turhautuu ja masentuu, jonka mukana mieli lähtee sit heittelemään kaikkea muutaki pa*kaa sun niskaan, jolloin koko olemus yhtäkkiä muuttuu tiedostamattomaksi masentuneisuudeksi.

Tästä olisi kiva keskustella enemmän ja kiva jos ihmiset jakaisi mielipiteitään, ajatuksiaan, kokemuksiaan. Koottaisiin vaikka yhdessä yhtenäisiä tekijöitä tjs. Perustettaisi oma tukiverkko tai mitä ikinä.

Rakkautta ja valoa ihmiset. Kiitoksia olemassaolostanne ja jaksamisestanne elämää kohtaan. Seo hieno lahja, vaikka vastoinkäymiset pahalta tuntuisikin. aaw.  noni, puhukaa ! 

olisi vielä paljonkin lisättävää ehkä, mutta ei pistetä kirjoitusta liian pitkäksi että sen jaksaisi jotkut jopa lukeakin. (hyvä käyttäytymis malli sen pohjalta, että itsellä tuottaa monesti vaikeuksia lukea pitkiä tekstejä) mutta sanottakoon sen, että tunnen (ainakin luulen tuntevani) chakroistani sen verran, että solar plexus on aivan jumissa, samoten energia pakkautuu päähän jotenkin kovasti, ehkä kurkku chakra tukossa kans tai kolmas silmä liian kovaa, emt.. onneksi viikonloppuan reikikurssit (:

Tibetan, täytyy kyllä sanoa että ymmärsit täysin väärin  Ymmärrettävää tottakai, mutta kuten sanoin jo ensikertalaisena foorumilla, ei ehkä tule tuollaiset asiat ensimmäisenä viestejä kirjottaessa mieleen. Tein, kuten sen osasin tehdä.

Mietin myös tuota itse tekemistä, mutta silti jokin sanoi että se täytyisi käydä ostamassa. Eikä niitä "sanomisia" voi oikein järjellä alkaa miettimään, koska sen tarkoitustahan et (lue: en) voi koskaan (lue: tässä elämäntilanteessa) etukäteen tietää. Tai sitten tulkitsin väärin.

Joka tapauksessa, soitin pomolleni että myöhästyn töistä ja kävin liikkeessä paikan päällä. Täytyy sanoa että voi autuas mikä tyyneys, rauhallinen olo ja mielihyvä pamahti kun hetken liikkeessä edes takas kävelin ja katselin mihin silmä milloinkin tarttui. Koru roikkuu nyt kaulassa ja erityisesti riipusta kädessä pitäen, solar plexukseen painaen on riipuksen voima tunnettavissa. Hyvä ostos, vaikka rahaa ei yhtään ylinmääräistä ollut / olekaan

Kiitos rohkaisusta.

Moi!

Täällä kirjoittelee foorumille(kin) uusi tulokas, hei vaan!  :

Jo ensimmäiseksi pyydän, että älkää rankaisko minua jos tämän satun väärään paikkaan laittamaan, mutta..
Tällaisen nettikaupan löysin (www.minaolen.com) eräs päivä ja sivuja selatessa törmäsin mm. kehoa kaikelta sähkömagneettisilta säteilyltä yms. suojaaviin http://www.minaolen.com/mo_kauppa2/products.php?p=8b1c0c riipuksiin. Okei, näyttää simppeliltä hintaansa nähden. En vain tavallaan huomio koko asiaa, vaan koen jotenkin että tuollainen minun täytyisi saada. Samana yönä pyysin "taivaalta" opastusta uniin ja voimia seuraavaan päivään. Aamulla herätessä muistin nähneeni unta, jossa minulla oli tunne ja tarve ostaa tämä riipus.

Tunnen niin edelleen, mutta asiasta toisaalle kertoessa sain vastaukseksi lähinnä tuota "katsohan nyt hintaa", "etsi jostain muualta halvempaa?", "kivet on halvempia" tjs. Ei tietenkään noin töykeästi, mutta kuitenkin sai (luulen että pinnallisen, maallisen egoni) miettimään että onko se nyt sen arvoista, joten ajattelin nyt kuitenkin täältä vielä kysyä, että olenko vain hölmö joka on menossa lankaan vai voiko ja onko tässä jotain takanakin? 

ja taas mut unohdettiin..