Parisuhdetta ja perhettä ei tule lähteä nyt etsimällä etsimään, koska siinä piilee se vaara, että suuressa innostuksessa otetaan ensimmäinen lapsia haluava mies matkaan ja siitähän se soppa syntyy ennen pitkää. Oma innokkuus sekoittaa sydämen ja järjen äänen. On varovaisen kulkemisen aika. Tienpientareella saattaa olla ties mitä houkuttelevia Hunkseja, mutta sinä etenet varovasti tarkastellen kaikkea vastaantulevaa, kunnes tienpientaremiesten sijaan huomaatkin kävelleesi suoraan edessäsi seisovan miehen syliin. Siihen viittaa kortin kehotus rentoutua ja luottaa elämään. Parisuhde tulee elämään etsimättäkin.

 
Suurkiitos taas, AthaMaarit 


Kärsivällisyyttä pitää taas vaan yrittää kasvattaa... on varmaan loputon läksy minulle, kun olen niin kärsimätön ja ahdistun, jos asiat ei tapahdu nopeasti   Mutta täytyy vaan opetella tarkastelemaan kaikkea vastaantulevaa ja elämään hetkessä, niin ehkä se uros sieltä loppujen lopuksi tulee väistämättä vastaan

Hei taas Atha Maarit!

Viime kertaiset kortit on nyt todeksi nähty: parisuhde päättyi ja oman itseni kehittämisprosessi on hyvässä vauhdissa. Nyt toivoisin, että katsoisit minulle taas tuota ihmissuhderintamaa; eli haluaisin lopulta löytää kunnon kumppanin rinnalleni ja perustaa perheen, näyttäisikö sellainen kuuluvan elämääni vai mitä minun tulisi tehdä sen asian suhteen?

Kiitos jo etukäteen

tuuli-juulia

Kiitos, Atha Maarit

Ihan osui ja upposi, molemmatkin kortit, mutta varsinkin tuo parisuhdehomma. Niin hirveätä aikaa on ollut tää muutama viikko, että vasta nyt pystyin tulkinnoistakin kiittelemään. Toivottavasti tilanne vielä joskus kirkastuu, nyt näyttää aikas sekavalta ja tulevalta ei uskalla odottaa mitään hyvää. 

Mut tosiaan, paljon kiitoksia

Haleja sulle, Tigrinum  Koita jaksaa! Toivotaan parasta asunnon suhteen!

Mä pyörittelen edelleen mielessä päättynyttä suhdetta. Tuntuu kamalalta, kun tietää, että toinen ei loukkaa ilkeyttään vaan omien ongelmiensa takia, eikä kuitenkaan saa auttaa, koska toinen ei päästä lähelleen. Sitä haluais auttaa ja tukea, toivois että rakkaus parantaa kaiken. Mutta sitten taas, mun karttatulkinnassa on mainittu, että jos yritän auttaa muita kuin itseäni, oma elämäni menee vaan sekaisin... että hyvä kun pystyn itestäni huolehtiin Kuitenkin nyt viikonloppuna viestittelin hänelle vielä, koska koin olleeni kohtuuton, kun kielsin ottamasta yhteyttä ja sanoin, etten voi antaa anteeksi. Itse ainakin haluaisin mokattuanikin saada tilaisuuden pyytää anteeksi, ettei tarvitsisi kantaa syyllisyyttä loppuelämää. Siis haluan toisellekin antaa tilaisuuden, mikäli hänestä siltä tuntuu.

Kiitos Paz   

Ei löytynyt noitaa kirjastosta   Mutta löysin tällasen ku Santiagon unelmat. En ainakaan huomannu, että kukaan ois täällä sitä maininnut. En vielä ehdi alkaa lukea sitä, kun on toinen kiinnostava kesken, mutta ois kiva etukäteen tietää, ootteko lukenu ja tykänny?

Pitääkin katsoa löytyykö Portobellon noitaa huomenna kirjastosta...tosin epäilen, että ei varmaan on niin luettu kirja, ja vielä suht uusi.

Oon lukenu Coelholta yhen kirjan englanniks, Eleven minutes (millähän nimellä ois suomennettu?). Ja tykkäsin kyllä, mielessä on ollut lukea Coelhoa enemmänkin.

Taas kerran kurkin ujosti ovenraosta    kun täällä tuntuu jengi olevan niin hyvin tuttua keskenään, oon niin huono tekemään tuttavuutta. Mutta kaunis auringonpaiste kuitenkin antoi sen verran itseluottamusta, että uskaltauduinpa sittenkin sisälle asti    

Täällähän on ihana kahvin tuoksu! Toin mukanani banaani-suklaakakkua, siitä palanen jokaiselle halukkaalle.

Hiljakseen kun totuttaudun porukkaan, niin ehkä sitten sanon sanasen väliin teidän jutusteluunne

Kurja tilanne, AthaMaarit! Voimia sinulle.

Vaikka tänään on ollut aihetta olla myös surullinen, olen todella kiitollinen ja onnellinen ystävistä  Toisten kanssa voi puhua murheistaan ja saa lohdutusta ja tukea, toiset kutsuvat kahville ja nauretaan paljon.

Kunpa unohtaminen oliskin niin helppoa  mut yritän. En oikein tiedä, miksi haluaa loukata, enkä taida jaksaa miettiä. Joo, en ehdottanut hänelle, että ollaan silti ystäviä, vaan toivoin ettei pidettäisi mitään yhteyttä enää.

Hauskaa kevättä sinullekin, Wild Star, ja kiitos kommenteista

Niin, kaipa se on ihan normaalia, että kertoo tunteensa. Mulla on vaan jotenkin sellanen olo, että annan toiselle vallan loukata lisää, kun se tietää että rakastan ja loukkaukset sattuu. Jos olisin niin kuin en välittäisi, toinen ei saisi haluamaansa tyydytystä. Siis koska toi mun kulta on koko ajan ollu sellanen, että kännissä tekstaa tosi inhottavasti ja sitten selvinpäin pyytää anteeks ja toivoo, etten välittäis hänen kännisestä käytöksestä. Mutta eihän humala voi aina olla tekosyy loukata toista.

Kiitos kannustavista sanoista Esmiralda ja Wild Star

 En varsinaisesti häpeäkään tunteitani, vaikka aluksi tuntui siltä. Mutta vielä tässä vaiheessa ainakin (viimeisimmät loukkaukset sain tekstarilla yöllä) häpeän sitä, että olen kertonut hänelle, että rakastan ja myös kertonut että hänen loukkauksensa ovat satuttaneet. Mulla on niin paljon ylpeyttä  - varmaan turhaa  - että en haluaisi toisen huomaavan, miten paljon hänen tekonsa satuttivat. Ehkä tässä sitten onkin tämän suhteen tarkoitus...oppia nöyrtymään...

no kyllä mustakin ripaus savolaista löytyy, etten ihan puhdas hämäläinen oo 

Kiitos  Tälleen hämäläisen hitaasti yritän hypätä kelkkaan