Onko pysyvä suhde se, joka saa ihmiset jämähtämään kodin laitto/ parisuhdekuvioon, vai onko se persoonakysymys, että kuka jaksaa haluta kokea uudenlaisia asioita, tapahtumia, tekemisiä, muutosta - kohtaamisia? Lisäkysymys; onko kaikessa todella kyse oppimisesta, miksi joku "oppii" yhdessä ja samassa suhteessa (työssä) ja toisella tulee kovasti vaihtelua, muutoksia kuvioissa? Oppivatko kaikki yhtään mitään?

Mun mielestäni pysyvä suhde/pysyvyys/vakiintuneisuus/tuttuus ja turvallisuus on persoonapeliä. Siis jos sitä peliksi voi tituleerata. En usko että kovinkaan moni, on pelkän "jämähtämisen" lumoissa niin paljon, että jää "roikkumaan" juuri siksi parisuhteeseen. Parisuhde opettaa kaiken aikaa uudenlaisia asioita esim. mainitsemiasi.
Lisäkysymys vastaus: Jos puhutaan nimenomaan työsuhteista, oppimista tulee varmaankin tietyissä ammateissa vuosien mittaan runsaasti, eli et periaatteessa ole ikinä valmis siinä. Mutta on myös töitä, missä vain toistetaan yhtä ja samaa tunnista toiseen ja viikosta viikkoon jne... Siinä on täytynyt oppia alussa tekemään ko. työasia, jonka jälkeen olet "oppinut" rutiiniin ja jonka jälkeen olet "oppinut" olemaan välittämättä siitä että sinulla voi olla muutakin kuin se yksi ja sama "liukuhihna. kommentti ei ole aliarvioiva liukuhihna työntekijöille. vaan yritän kuvainnollistaa sanomaani.
Henkilökohtaisesti olen niitä naisia, jotka kurkkii missä voisi olla parempi liksa, missä voisi olla paremmat työkaverit tai missä voisi olla itsenäisempi tai missä voisi olla jne... Eli olen itseasiassa monenkin ammatin erityisosaaja, joka sinällään on kivaa, en kuitenkaan ihan pikaiseen käy ja käänny uudessa työssäni, vaan teen aika pitkiä työsuhteita. Taas on kytiksellä muutama uusi ja parempi kuin entiseni, ainahan sitä voi uudistaa ja kouluttaa itseään, tämänkin ikäisenä (vm-62) Oppiminen ja jaksaminen lähtee hyvin pitkälti ihan siitä omasta korvien välistä, mitä todella haluaa elämältään, monellakin osa-alueella.

Mikä on paras "vitamiini-/piristysruiske" kun olet uuvahtanut kesken työpäivän?

Kauneus vai käytännöllisyys, kumpi tulee ensin?

Kaunista ja käytännöllistä, niin se vissiinkin menee, vai mitenkä se oli? 

Mulla tuli heitettyä talviturkki kolmasti ja karvalakki kahdesti viikonlopun aikana, kysymys on tietenkin nyt siitä että joko se on sinultakin turkki lähtenyt, vai raahaatko vielä viimetalven karvoja mukanasi? 

Ei sitten minkään valtakunnan tietoa, nimittäin on hetki heilahtanut kun viimeksi olen pörrännyt täällä  ja ihan hoomoilasena    ja öö aapisen laidassa "seisoskelen" että missä mennään, mikä maa ja valuutasta puhettakaan? Siis tutustun nyt jossain vaiheessa kaikessa rauhassa ja haahuilen ympäriinsä. Tänä viikonloppuna en vieläkään ennätä jäädä pörisemään teidän kanssanne ihan niin kuin kunnollansa, on kutsu käynyt vierailemaan Suomen kauniiseen suveen (näin muuten tänään ekat pääskyset!) siis viikonlopun viettoon ystävä perheen möksälle.  Siellä vierähtää perjantaista - sunnuntaihin. Sitten ensiviikolla jos saisi istumalihakseni rauhoittumaan tähän penkille siksi aikaa, että ehtisin syynäämään ja tutustumaan paremmin. Mutta herttileijaa, en kyllä muista enää itsekään, mihinkä olin edes vastaamassa. Mutta kaitpa vastauskin vissiin tuli?  :


Mun kyssäri on semmoinen että ootko möksäimmeisiä vaiko mielummin urbaani sellainen?

Petytkö usein toisiin ihmisiin ja minkälaisiin asioihin petyt ja oletko miettinyt, miksi niin käy?

En usein mutta joskus kylläkin. 
Petyn takapuolipuheisiin, panetteluun, kaksinaamaisuuteen ja yleisesti epärehellisyyteen. 
En ole kummemmin miettinyt, miksi näin käy...




Jatkuu sama kysymys, siis petytkö jne...?

Olisitko mieluummin itse auktoriteetti vai auktoriteetin alainen?

Minähän olen jo luontainen auktoriteetti, ei mitään ongelmaa!



Tiedätkö jo tämän kesän parhaan kohokohdan, mikä se sinulla tulee ehkä olemaan?

Varmaankin riippuu ja roikkuu katsojasta, kuka mitäkin satteenkaaren päässä näkee.
Olen sattunut pari kertaa ajamaan siten että sateenkaaren pää on ollut tiellä ja siitä olemme sitten suhahtaneet läpi. Ei siinä mitään kummempaa, tukkakin pysyi blondina, eikä raidottunut moniväriseksi. 
Sellainen pikkuinen väre kyllä kulki kehon läpi, olisiko sitten ollut henkistä jännitystä miltä tuntuu mennä läpi väri usvan?




Tämänpäivän hyvä teko?

mikä kukka olisit ja miksi?

Puhtaan valkoinen Lilja tai syvän tummanpunainen ruusu.
Liljassa on eleganttia ylväyttä ja voimaa. Valkoinen on uudistumisen väri.
Punainen ruusu, on rakkautta täynnä. Aina hyvä valinta.



Mennäänpä sitten eläin maailmaan.
Mikä koira olisit? Miksi?

http://homepages.wmich.edu/~korista/stargal-images/cygnus_cgps_radioir.jpg

"Aaviisukas", suuteleminen on oikeasti ihanaa! Suuteleminen hiljaa hyväillen ja pikkuhiljaa kiihtyen, sekä vieden sen kehon eri osa-alueille, a`vot, mikäs siinä. IHANAAAA!!!!
(Täytyy nyt sanoa että Jellon-täti on ihan pikkuruisessa sievässä, oon nimittäin menossa mun mieheni työkaverin synttäreille. 

Oletko koskaan rakastellut ex tempore, vaikka juhlapaikan wc:ssä?
 

Vastaan henkiseen pettämiseen mukaellen. Kyllä huomaan, mutta useinmiten toisen ihmisen peilaamana.  En ehkä osaa katsoa niin kriittisesti itseäni, tai katselen itseäni niin "läheltä" etten huomaa omia virheitäni, joten toinen ihminen on joskus parempi peili kuin peili itsessään.



Nyt jätetään hetkeksi pettämiset ja vaihdetaan aihetta...
Oletko koskaan "huutanut"    kaupan, siis minkä tahansa kaupan kassalle tai myyjälle ja miksi teit niin?

(P.s. Nyt AV:n kanssa muokkaillaan ja mulkkaillaan sikinsokin ja poikittain  mutta ei se haittaa...)

Takaisin parisuhdepettämiseen.
Jos sinua on petetty,haluaisitko tietää minkälaisen ihmisen kanssa?

Ehdottomasti en ja kuitenkin ihan tajuttomasti kyllä! Tuo kyllä, tulee äärimmäisestä uteliaisuudestani. Mutta toisaalta silloin se asia vaivaisi lopunikää "rankemmin" kuin jos ei tietäisi??
Mistä sitä tietää, itsestäni voisin kyllä sanoa että mitä todennäköisimmin, utsisin asian vaikka kivet ja kannot kääntämällä, että mikä "siinä" oli MUKA parempaa kuin minussa?  Eli haluaisin nähdä kaiken uhalla, millainen on sellainen nainen, joka voisi MINULTA viedä mieheni, MINULTA, joka olen kaikista paras ja hyvännäköisin ja upein kroppaisin juuri tällä omalle könsikkäälleni!  Kenellekään muullehan ei tarvitse ollakaan. 
Ihan KAMALAN VAIKEA KYSYMYS! 


Jatkukoon aihe, jos saisit tietää kuka on tämä "hoito" niin mitä tekisit?

Tuo 1304 on minulle merkki, jota näen aina kun olen hukassa... ja nyt on siis vastattava tuon numeroiseen kysymykseen!  Vastaus on kyllä, sen aion tehdä koska en aio kestää päivääkään enää työpaikkakiusaamista! 

keksin uuden kysymyksen kohta... plääh, enkä keksi eli mitä kysyisit jos olisit minä? 

Että vaikkapa näin: Oletko joutunut koskaan työpaikkakiusatuksi, miten selvisit siitä?

Ja oma kysymykseni, olisi nyt sitten samanlainen...

Kun saavutat onnen, niin pelkäätkö sen (sisäisen onnen tunteen)
menettämisen puolesta,
että sinusta on vaikea ottaa vastaan muutoksen tuulet,
oli ne sitten myrskyjä tai lempeitä tuulia purjeissasi? :[/color]

En enää, koska luin että se onnensa menettämisen pelko johtuu kuulema karmasta. Mutta lukemani perusteella omaa karmaansa voi muuttaa.  Yksinkertaisesti ajatellen: Historialta voi katkaista siivet, mikäli esim.suvussasi on ollut epäonnea jossakin, mistä on puhuttu iloiten tai naurettu ja hehkutettu asiaa. Siis omasta onnesta voi ja pitääkin pystyä nauttimaan, sillä se tuo sinulle positiivista energiaa ja karkoittaa negatiiviset energiat etäämälle jopa kokonaan sen asian tiimoilta pois. Nauttikaamme!!!
 

Oletko onnekas? Miten?

tyyni vai myrsky ja miksi näin?

Tyyni. Varsinkin kesäinen ihana auringonlasku jossain päin suomen suvea, rauhallisella mökkirannalla. Katsellen kun vesi on täysin tyyni, vain siellä täällä kala käy pinnalla harvakseltaan... Auringonlaskun punertavan eri sävyt sävähdyttää ja tekee samaan aikaan niin raukean, rauhallisen ja ihanan olon. Rantakoivun oksista tuoksuu koivunlehdet, pyytäen kohta saunomaan, saunassa odottaa juuri taiteltu vasta, pääsee vihtomaan jäsenet raukeaksi...


Mitä odotat juuri tänään kaikkein eniten elämältäsi?

Heloy leijonanpentu! 

Kun aikani pähkäilin kysymystäsi, niin tulihan se mieleen.
Eli hölökytin <--puhuin, huvikseni vuosia sitten jossain paikassa, että tänne voisi tulla vaikka töihin. Se oli silloin oikeasti tsoukkia minun puoleltani.
No kuinkas siinä lopulta kävikään, olinkin sitten siellä töissä! Siis kysymykseesi vastaus perusteluineen oli tässä.  P.s. Voisi kyllä miettiä, oliko se loppujenlopuksi niinkään tyhmä päähänpisto???



Päähänpistoista puheeksi, oletko koskaan saanut auringonpistosta? 

Iltaa ihmiset!

Hurja, miten hektistä on ollut!
Sain eilen todella yllättävää viestiä e-mailiini,
-jo muutamia vuosia sitten hakemastani työpaikasta
ja yllätys-yllätys, he muistivat minut vieläkin
ja tarjoavat aivan mega-houkuttelevaa vacancya
-yhdellä mutalla;

Se sijaitsee (rumassa) Brüsselissä.   

Eteenpäin uralla kehittyminen kiinnostaa kovasti
-tosi kovasti, mutta olen kotiutunut tänne Wieniin
ja ystävät ja rakas jäävät tänne.

Vaaka sanoi, että otat vastaan sen paikan
tai hän ei ikinä anna itselleen anteeksi,
jos syynä siihen, että että en ota.

Hän sanoo, että sitten työskentelen Brüsselissä viikot,
siis 5 päivää siellä ja lennän viikonlopuiksi kotiin.
Lento aika on 1 ja 1/2 h, joten ei ihan paha nakki.

Silti... mitä tässä nyt tekisi...
Suhde hänen kanssaan on niin hyvällä saralla
ja töitä riittäisi täälläkin, mutta tuo tarjous...
...on todella hyvä. 

Hyviä neuvoja..?

Sasha-murunen!


Sinä teet juuri niin kuin sydämesi haluaa, muuten sitä alkaa ahdistamaan ja on ikävä olla.
Kuuntele sisintäsi ja lisää siihen hitunen järjen ääntä, uskoisin että hyvä tulee. 
Rakkain terkuin: Jellona-täti, nyt hyvinkin emomaiset vietit pinnalla.