Kiitos nopeasta vastauksesta. Mukavaa huomata, että foorumi toimii! Tulipa taas vähän miettimistäkin. Tosi kiva toi hoitoa Itämerelle asia! Nyt ei haamukivutkaan vaivaa. Olen muuten yleensäkin aina terve. Ainoa vaiva on tämä materiaalinen kaaos ympärilläni. Siihen en ole vielä keksinyt parannuskeinoa. Olisi kiva tietää onko siihen jotain lääkettä! (L&T vai?)

Aurinkoista kevättä!

En tiedä kuka näihin ylipäätään osaa vastata, yleensä tuntuu siltä, että pikku hiljaa vastaa itse itselleen, mutta...

Aiemmin ajattelin, että kenenkään karmaan ei pitäisi kajota parantamalla, sillä olin kuullut varoituksia siitä, että karma vain muuttaa muotoaan ja siirtyy toiseen vaivaan. Huomasin kuitenkin ihan omassakin elämässä, että kun on oppinut läksynsä, ei kärsimystä enää tarvitse pitkittää. Toisaalta karman suunnitelman toteutuminen ja elämänläksyn oppiminen on henkinen prosessi ja siinäkin voi ihmistä tukea. Henkisten vaivojen poistumistienä fyysinen vaiva ja kipu taas on kätevä menetelmä, muttei kuitenkaan vaivan patoaminen ruumiinosaan.

En ole ollut mitenkään kauhean innostunut parantamisesta ylipäätään - paitsi maailmanparantamisesta, mutta ihan empatiasyistä toisinaan tulee halu toimia avun välineenä. Nyt kuitenkin enkelini esitti neuvon lähettää käsittelyapua ja rukouksen eräälle melko tuntemattomalle henkilölle ja ymmärsin, että kyse oli henkisestä prosessista, jolle oli ilmaantunut fyysinen menotie onnettomuuden kautta. Mitään lähtötietoa ei ollut (kiinnostava tieto olisi ollut vaikkapa se, mitä henkilö ajatteli juuri kun onnettomuus sattui, muttei sillä niin väliä minulle - hänen prosessilleen ehkä). Tuntui hieman järjenvastaiselta laittaa apua täysin pyytämättä, mutta halusin olla kuuliainen enkelini neuvolle. Jos en olisi laittanut, asia olisi jäänyt vaivaamaan, mutta heti kun laitoin aamenen perään sain itsekin rauhan. Olin tehnyt voitavani ja paraneminen oli nyt henkilöstä itsestään kiinni - ottaako paranemisen vastaan ja haluaako luopua vaivastaan (henkisestä puolesta eritoten).

Koin sittemmin taas hassun ilmiön. Kyseinen kohta omassa kehossani on ollut kosketusarka pari päivää. Tätä on sattunut aiemminkin ja olen joskus (25 v sitten) jutellut siitä ex-kumppanini kanssa joka on tavallaan myös parantaja. Yksi selitys olisi se, että kannan toisten kipuja, enkä pääse itse eroon negatiivisesta energiasta. Se ei kyllä tunnu omakohtaisesti oikein pätevältä, joten olenkin päätynyt miettimään, että kyse on ehkä feed backistä - kyseessä on eräänlainen merkki siitä, että rukoukseni on kuultu.

Mitä sanotte, onko samanlaisia kokemuksia?

soma: et unohtanut, alitajunta muistaa. On olemassa ehkä syy miksi unohdit.

On myös ihmisyyden kannalta tärkeää nähdä tällaisiakin unia lapsena - se kertoo myös  lapsen myötätuntoisuuden kehittymisestä. Psykologisoiva unien tulkinta tuntuu unohtaneen, että monille maailman lapsille tällaiset tapahtumat eivät suinkaan ole unta, vaan totisinta totta. Olemme vain pieni elitistinen vähemmistö, joka saa tänä päivänä nauttia turvallisuudesta. Jopa omassa yhteiskunnassamme elää rinnakkain useita maailmoja. Alamaailman lapset joutuvat täälläkin tekemisiin oikeiden pelkojen kanssa. Jos emme edes lapsena ymmärtäisi empatian merkitystä, miten voisimme ymmärtää lapsisotilasta, joka hyvinvointiyhteiskuntaan tuotuna  pakolaisena elää uudelleen läpi elämänsä helvettiä.

Nämä unet ovat jossakin päin maailmaa totta!

Tarkoittaako se, että me saamme elää turvallisessa yhteiskunnassa sitä, että jäämme myös henkisesti keskenkasvuisiksi ja vaille myötätuntoa vähäosaisia kohtaan. Vai pitäisikö meidän herätä unesta?



HUOM! Tarkoitukseni ei ole tuomita ketään, vaan esittää vaihtoehtoisia tulkintamalleja. Helposti voisi tulla mieleen myös inkarnaatiomuistuma, mutta toinen selitys on kollektiivinen piilotajunta, että lapsi näkee unen toisen lapsen todellisuudesta. Yhtä kaikki unen tarkoitus on hyvä, sillä se parantaa lapsen empatiakykyä - myötätuntoisuutta. "Sosiaalitanttojen" ei, eikä itsenkään tarvitse ylireagoida siihen sillä tavalla, että taustalla olisi piilotettua aggressiota tms.

Unia kannattaa siis kunnioittaa, mutta varjojaan, eikä ylipäätään mitään tarvitse pelätä. Tämän sanon minä, joka olen tuntenut suunnatonta syyllisyyttä enneunistani, ennen kuin ymmärsin (vaikken ymmärräkään), että aikaa ei ole, vaan kaikki aika on nyt, eikä tulevaisuuden näkeminen siis ole mikään kauhean erikoinen asia (mutta en, hyvänen aika, halua tietenkään nähdä tulevaa, joskus se kuitenkin vähän helpottaakin).

Täällä taas! Mahtavaa löytää täältä, joku vanha uni, jonka on jo unohtanut (tarkoitan yhtä muurinrikkomisunta, jonka kirjoitin tänne). Nyt etsin opasta unessani, enkä ole lainkaan varma pitäisikö minun lainkaan puhua tästä. Yleensä unet on tarkoitettu jaettaviksi? Mutta jostain syystä on sellainen tunne, että joistakin merkityksellisistä unista ei pitäisi huudella kaikille. Tässä merkityksellisessä unessa piilee siis mysteeri ja myös tehtävä. Minulla nyt vain on sellainen tunne, että pitäisi löytää uneni opas. Miten sen sitten voi löytää, jos ei voi mitään puhua. No verbaalinen kommunikaatiohan on aika alkeellinen tapa kommunikoida ja suora kommunikaatio (tunnetumpi esimerkki vaikkapa musiikki - mielessä ääni sinänsä ja sen resonanssi) vaatii lujaa uskoa ja luottamusta alitajuiseen.

No, en ole ollut täysin vaiti tästä unesta. Olen kertonut siitä toiselle niistä henkilöistä, jotka unesta tunnistin, sekä parille ulkopuoliselle - lähinnä käytännön avun saamiseksi. - Ja sitten aktivoitui tämä kiinnostus kollektiivisesta piilotajunnastakin.

Tähän uneen liittyen pari kysymystä: Onkohan joku täällä nähnyt saturnuksen kovinkin läheltä ja milloin?

Jos joku on sitä mieltä, että olen rikkonut vaitiolovelvollisuuden, niin valittakoot sitten!



myöhemmin: Tuli mieleen huvittava asia, jos opas olinkin minä itse ja ajankin vain niin kuin koira takaa omaa häntääni Opas oli oikealla puolellani, näytti mieheltä ja puhui minulle, joten uskoisin kuitenkin, että... Hei tietääkö joku oliko oppaani sittenkin enkeli eikä ihminen? Tietäjä sanoi, että Mikael on seurassani    

Case closed. Oppaani on enkeli!

Toimiiks tää foorumi oikeesti näin, et mä vastaan itse itselleni. Mahtavaa! Kokeilkaa.

Mistä syystä olen aina niin onnellinen, kun näen vanhan pariskunnan lähteneen luonnollisesti yhtä aikaa ja omaiset ovat laittaneet yhteisen kuolinilmoituksen. Sen tähden, että nämä ikäerot ovat toisille ihmisille kauhean suuri ongelma. Ensinnäkin mitä on aika? - Aikaa ei ole.

Toiseksi onko ihmisen ikä suorassa suhteessa syntymästä kuluneeseen aikaan? - ei ole. Toisin sanoen tietyn iän saavuttamiseen kuluu eri ihmisiltä eri pituinen aika. Mitä enemmän kokemuksia tarvitaan, sitä hitaampaa on  kypsyminen.

Oletetaan vaikkapa, että inkarnoituminen on tosiasia ja on olemassa sielu joka kaipaa opetuksia toiselta sielulta (jos ei tässä yhteydessä puhuta nyt parisieluista). Sielu haluaa syntyä toisen kumppaniksi, mutta kumppani onkin jo 20:n vuoden iässä, niinpä vaihtoehto onkin syntyä kumppanin lapseksi. Kuinka ollakaan tämä nuori nainen ei koe olevansa valmis äidiksi, vaan päätyy aborttiin. Sielu päätyy miehen ruumiiseen ja elää rikkinäistä elämää yksinhuoltajaäidin lapsena, kuten olisi elänyt kaipaamansa sielunkin kanssa oman karmansa mukaan. Mitä luulette tapahtuvan kun mies löytää kaipaamansa, mutta tämä kaivattu on jo yli 40 ja nuori mies päälle kahdenkymmenen. Kaikki riippuu siitä, miten kumppanit suhtautuvat toisiinsa ja miten tämä aiempi torjunta (abortti) vaikuttaa kummankin karmaan. Lisäksi tilanteeseen vaikuttavat kaverit ja sukulaiset.

Tässä lisää pohdittavaa. Jos tilanne on niin onnellinen, että olette jo löytäneet toisenne ja päässeet keinotekoisten ihmisiä luokittelevien numeroiden yli, nauttikaa onnestanne - tilanne voisi olla paljon mutkikkaampikin.

Ex-kumppanini oli eiemmin naimisissa 20 vuotta itseään nuoremman naisen kanssa ja heillä on yhteinen lapsikin. Liitto ei päättynyt ikäeron takia. Itse olen seurustellut itseäni 15 vuotta vanhemman miehen kanssa - samoin myös 15 vuotta nuoremman kanssa oli suhde.

[MALJOJEN KOLMONEN – RUNSAUSAvainsanat: Merkurius Ravussa, ylitsevuotava rakkauden antaminen ja vastaanottaminen, harvinaislaatuiset, kallisarvoiset tunteet, jotka voidaan ilmaista läheisellä tavalla.]

AveMarisStela. Tällainen kortti tuli tuohon asiaan:

MALJOJEN KOLMONEN – RUNSAUS
Avainsanat: Merkurius Ravussa, ylitsevuotava rakkauden antaminen ja vastaanottaminen, harvinaislaatuiset, kallisarvoiset tunteet, jotka voidaan ilmaista läheisellä tavalla.
Kortin kolme maljaa on tehty granaattiomenoista. Tämä harvinainen ja herkullinen hedelmä symboloi harvinaislaatuiseen rakkauteen luonnostaan kuuluvaa rikkautta ja runsautta. Maljat ovat kultaisten lootuksenkukkien päällä ja lootukset täyttävät maljat ylitsevuotaviksi. Rakkaus tulvii ylitsevuotavan ilon säestyksellä.
Tässä kuvattu rakkaus on suurinta, ylevintä olemassa olevaa rakkautta. Van harvat voivat jakaa tämän rakkauden. Kolme maljaa saattavat merkitä kolmea sinulle tärkeää ihmistä, joiden kanssa voit vaihtaa näitä uskomattoman kauniita ja arvokkaita tunteita hyvin läheisellä tavalla.
Sellaiset ihmissuhteet ovat harvinaislaatuisia lahjoja. Hoida niitä kunnioituksella ja kiitollisuudella.
Päätelmä: Sinulla on jotain erityisen arvokasta jaettavaksi. Ole avoin ihmisille, jotka voivat jakaa nuo kauniit tunteet kanssasi. Myös he ovat lahja – sinun ei tarvitse etsiä heitä.
Kysymys: Onko olemassa ihmisiä, jolle et vielä ole ilmaissut heitä kohtaan tuntemaasi rakkautta?
Ehdotus: Anna nyt kaikkea, mitä haluat antaa täysin tietoisena rajattomista rikkauksistasi.
Vahvistus: Tänään elämä antaa minulle kaiken, jota tarvitsen ollakseni onnellinen.

Jaa-a... Onpas erikoinen kortti tähän tilanteeseen. Pisti silmiini kolme tärkeää ihmistä, joille runsautta ja rakkautta jaetaan pyyteettömästi ja jos ajatellaan uutta kumppaniasi ja hänen käytöstään, kolme ihmistä voisivat olla sinä, ex ja joku kolmas läheinen ystävä. Jos sielut tuntevat toisensa ja ovat läheisiä on melkeinpä turha yrittää erottaa heitä toisistaan. Ei sieluja kiinnosta ihmisten keksimät määritelmät siitä miten parisuhteessa tulee käyttäytyä ja miten ex-kumppaneihin tulee suhtautua. Itse esimerkiksi olen edelleen hyvää pataa ensirakkauteni kanssa, eikä hyvä ystävyys ole häirinnyt koskaan kummankaan meidän seurustelujamme  millään lailla.
Kortti voisi olla kehotus kurkistaa peiliin: onko uuden kumppanin käyttäytyminen exäänsä kohtaan todellakin niin huolestuttavaa, ettei suhdetta voi rakentaa? Pettääkö hän selvästi vai onko hän edelleen vain kiintynyt tähän? Kortin kuvaama rakkaus on nimittäin suurta ja vahvaa, joka kumpuaa sielujen välisestä, ei ihmisten välisestä rakkaudesta. Ja sellaiselle rakkaudelle ei ihmismahdein voi mitään, se on korkeampien tahtoa. On mahdollista, että mies rakastaa sinua samoin, mutta on ottanut vain syvemmän askeleen kanssasi ja pidemmän askeleen pois exästään ja tuo askel on seksuaalisuus. Seksuaalisuus on yleensä se seikka, joka liitetään erottamaan syvä miehen ja naisen välinen ystävyys parisuhteesta. Korkeimmillakin tasoilla puhdasta rakkautta jaetaan pyytettömästi kaikkien kanssa, mutta seksuaalinen energian vaihto tapahtuu vain Kaksoisliekin/Oikean Kumppanin kanssa.

Kiitos kortista!

Tilanne on nyt hyvin erilainen kuin kuukausi sitten. Itse asiassa kortti kuvaa ihan täsmällisesti sitä miten koen tämänhetkisen elämäni.
Kysymys oli lähinnä siitä, etten ollut hyväksynyt sitä, että kumppanini ei ole kertonut minusta exälleen vieläkään, sillä hän on ollut lähinnä hyvin hellävaraisesti jättämässä tätä. Minusta kuitenkin paljon kauheampi tilanne on, jos tuo tyttöparka joutuu kuulemaan suhteestamme joltakin ystävältään tai joutuu vaikkapa todistamaan itse. Nykyään liikumme kuitenkin aika avoimesti yhdessä. Saattaa olla, että minusta tuntui vielä kuukausi sitten, että mies pitää exäänsä "takaporttina", jos rupean hankalaksi. Nyt en jaksa enää kelata mitään ylimääräistä. Kaikki tuntuu hyvältä ja oikealta.

Kumppanini luonne tuntuu olevan hyvin luotettava, romanttinen ja vahva. Tässä suhteessä on selvää, että mies päättää. Lähinnä tuo on ainoa piirre, jota kohtaan olen varovainen. Hallitsevuus ei saisi riistäytyä käsistä. En tiedä tuleeko siitä koskaan ongelmaa, mutta jos jokin ongelma tulee se varmasti johtuu juuri tuosta. Tämä kortti ei ainakaan tunnu varoittavan mistään liiallisen dominanssin ongelmista. Toden sanoakseni minusta tuntuu, että kumppanini on hyvin hienovarainen ja lempeä kanssani - antaa aikaa asioissa, joiden kanssa joku muu repisi pelihousunsa.

Kolme maljaa? Rakkaimmat ihmiseni ovat kumppanini ja kaksi lastani ja äiti. Toivottavasti saan annettua riittävästi aikaa kaikille.


AM:Aina kun kysyn sinulta jotakin, tapahtuu jokin aikaa vievä katastrofi. Nytkin arkailin laittaa tätä kysymystä - ja niinhän siinä kävi, kuten epäilin ja ukkonen hajoitti koneesi. Ilmeisesti minun ei pitäisi kysellä mitään vaan luottaa siihen, että kaikki tapahtuu niin kuin tapahtuu.

Nyt olen hyvin onnellinen - ja muuten niin on minun exänikin, joten huolet ovat siltäkin saralta kai ohi.

AMS 

AveMarisStella! Koskeeko korttipyyntösi tätä kumppania, jonka aiot nyt laittaa puun ja kuoren väliin? Koska jos koskee otan aikasyiden vuoksi sinut ensiksi, mutta jos ei koske, vaan haluat tietää noin yleisesti millaisia piirteitä sinun pitäisi kumppanista etsiä ja varoa, niin nostan kortin sinulle vuorollasi.

No eihän se nyt onnistunut alkuunkaan! Ole siinä nyt sitten tiukkana. Eiköhän kaikki siis ole tältä erää taas hyvin. Valinnan tekemiselle ei sinänsä siis tarvitse enää nostaa. Jonkinlainen muutto nyt kuitenkin tapahtuu - sille voisi nostaa - toteutuuko muutto ja meneekö ihan hyvin. Sitten voisit kuitenkin nostaa tämän kumppanin luonteenpiirteille - pärjäänkö niitten kanssa?

Eli ihan omalla vuorolla sitten.

Kiitos!

Auts! Ikävä kiilata, mut kyllähän se koskee tuota kumppania. On sellainen tienristeys.
AMS

Kiitos kaikesta AM, mitä olet hyväkseni tehnyt!
Toukokuu on ollut tosi hyvää aikaa, mutta nyt on tullut päätöksen hetki.
En hyväksy tuoreen kumppanini toimia exänsä suhteen - minusta hän toimii väärin. Kyse on sellaisesta asiasta, etten voi jatkaa, jos toimintatapa ei muutu. Olen selkeässä joko tai tilanteessa ja aion esittää joko tai päätöksen myös hänen tehtäväkseen. Itse aion tehdä ratkaisuni vielä tänä viikonloppuna.

Kaipaisin korttia kuvaamaan kumppanin luonteenpiirteitä (mitä kannattaisi varoa tai mitä arvostaa), sekä korttia valinnan tekemiselle.

Kiitos AM ja voimia sinulle!

AMS

Saqirlat
Minua lämmitti tuo Nina Hagen. Hagen on esiintynyt minunkin unissani, sellaisissa ovat liittyneet ufoihin. Nina antoi minulle myös henkilökohtaisen ohjeen.

Valveilla: Löysin facebookista ystävän, jonka olin tavannut unien (ja työn) merkeissä. Laitoin viestin, jossa mm valittelin, että viime aikoina unielämä on ollut omituisen passiivista. Ystävä vastasi ja toivotteli aktivoitumista. No lopulta viime yönä näin hienon symbolisen unen, jonka tajusin välittömästi herättyäni. Avasin heti aamulla radion ja ensiksi kuulenkin radiosta samaisen ystäväni äänen kertomassa unien vaikutuksesta omaan kehitykseensä!!

Se uni: Murtauduin naispuolisen ystävän kanssa vankilaan tarkoituksena vapauttaa vangit. Ystävättäreni pysytteli piilossa ja alkoi tehdä reikää muuriin. Tajusin, että itse jään auttamatta kiinni, joten en edes yrittänyt pysyä piilossa vaan aloin keskustella vartijoiden kanssa aivan normaalisti, vaikka olin nainen ja vangit miehiä. Koska kyseessä oli absurdi uni, ei kukaan yrittänyt estää tai pidättää minua millään tavalla. Sen verran olin kuitenkin huolissani omasta vapaudestani, että aloin tahtoa pois vankilasta ja lähdin aivan luonnollisesti kävelemään pääporttia kohti. Matkalla huomasin kuinka 5-6 vankia keltaisissa paidoissa (vähän kuin brassifutarit) pakeni omatoimisesti takaportista. Pääportin vieressä huomasin ystävättäreni tekemän ammottavan aukon sisäpihan muuriin. Heräsin juuri sillä hetkellä, kun rautaportit avautuivat.

Aamulla tajusin, että olen ollut paljon tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole henkisessä mielessä vapaita - kaikkein ilmiselvimmin päihdeongelmaisten seurassa. Kaikkein konkreettisemmin nämä vangit ovat ns. kapakkaväkeä. Tottakai olisin toivonut pystyväni vapauttamaan nämä ihmiset - erään kanssa olen työskennellyt suorastaan hartiavoimin. Symbolistisesti on tietysti kyse mielen vankilasta ja vanginvartijat ovat tietysti vankien egoja, jotka ovat tuominneet näiden vankien mielet tähän vankilaan. Omatoimisesti karanneet vangit muistuttivat minua siitä, että kukaan muu ei voi ihmistä vapauttaa kuin itse, mutta ymmärsin kuitenkin, että jokaisen on kärsittävä oma tuomionsa tai annettava vapauttava tuomio itselleen - anteeksianto tai hyväksyntä itselle. Karkaaminen sinänsä ei ole mikään ratkaisu. Tajusin aamulla myös, että ystävättäreni tekemä reikä sisäpihan muuriin ei auta ketään vapauteen, mutta myöhemmin päivällä ymmärsin, että myös näköala alitajuntaan voi sittenkin antaa perspektiivin, jonka avulla ihminen saattaa löytää ratkaisun vapauteen. Kun aloin kirjoittaa tätä tekstiä ymmärsin että ystävättäreni on myös minä - ja minä itse taas olen tilanteessa, jossa olen henkisesti jättämässä kapakkaegot, sillä elämään käveli pääsiäisen jälkeen uusi suunnannäyttäjä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan selvinnyt miten kävi ystävättärelleni - hän ei ainakaan ollut kanssani portilla.
Lopullinen ratkaisu olisi toki se, että egot lopettaisivat itsensä tuomitsemisen ja kaikki muurit ja vankilat lakkaisivat olemasta. Tarinahan on itse asiassa aika sama kuin Pink Floydin "The Wall"issa. Tämä yksinkertainen oivallus on kuitenkin se, mitä on kaikkein vaikein saada alkoholistien ja muiden hörhöjen ja henkisesti orjien päähän. Turhauttavaa, mutta aika kuluu kunnes huomataan, ettei sitä ole.


muokkaus/lisäys:
Kun suljin koneen ymmärsin, että ystävättäreni ei voi lähteä mihinkään, sillä niin kauan kun yksikin mieli on egon ja ajan vankina ei kenenkään mieli ole vapaa, sillä kaikki ovat yhtä. One love.


muokkaus/lisäys:Ostin muuten sen kirjan: Elisabeth Haich; Tarot, ihmisen 22 tietoisuuden tasoa. Luin juuri vähän aikaa kirjasta selityksen kortille "Torni". Uneni jälkeen voisin kirjoittaa kyseisen kohdan uudestaan.


muokkaus/lisäys: Emancipate yourselves from mental slavery;
None but ourselves can free our minds.

Kiitos AM!

Voimia ja inspistä sarjakuvan tekemiseen!

Kyllä tässä näköjään testataan monella tavalla. Nyt melkein vaikuttaisi siltä, että sekä kärsivällisyyttä, että uskoa koetellaan epäitsekkyyden ohella. Ja se Merkuriuksen viitta tuntuu olevan kaiken yllä. Itsestäni tuntuu, kuin olisin ollut Kuu-tunnelissa (kriisi) pari vuotta. Viimeksi kun jouduin kriisiin - joka sillä kertaa oli ammatillinen, sain korteista Kuun jo ennen kuin aloitin kyseisen työn, jossa toimin sen kaksi vuotta. Loppujen lopuksi työn päättyminen oli helpotus, vaikka se merkitsi koko elämänurani muuttamista. Sekään prosessi ei ehkä ole vieläkään ohi, sillä taidan olla vasta lähestymässä kutsumusta.

Jos sulla AM on meneillään nyt kriisivaihe, niin yritä olla iloinen siitä kasvun mahdollisuudesta, minkä se tarjoaa. Mä olen suunnattoman hämmästynyt siitä, mihin oma kriisini on johtanut. Se, että olen asettanut itseni täysin alttiiksi ja tunnustanut kaikenlaiset tuntemukseni, niin avoimesti kuin ne voi sanoin ilmaista, on auttanut mua itseäni vapautumaan kaikenlaisista mokaamisen (ja ehkä vähän rikki menemisen) peloista. Ihmettelen yhä esim. eilistä päivää. Kävin laulamassa osin soolona osin duona noin 50:lle ihmiselle rakastettuja evergreenejä. Viikko sitten en tiennyt muuta, kuin, että lähdemme katsomaan, mitä ko. paikassa tapahtuu. Ei siis ihan prima vistana, mut ei paljon puuttunu. En ole itse asiassa koskaan aiemmin esiintynyt puhtaasti soolona, eikä sellainen varsinaisesti ole ollut missään haaveiden listallakaan (?), mutta näin pääsi käymään. Erikoista oli, ettei tilanne edes jännittänyt lainkaan - oli vähän sama kuin olis kaupassa käynyt. Ainoastaan orastava flunssa aiheutti pientä huolta siitä, miten ääni kulkee - ja tuleeko se puhtaana ulos. Voit uskoa, että olen miettinyt, olenko lainkaan järjissäni - eikö jännitys olisi ihan normaalia? Mut ehkä ihmisten todellisuudessa pitäisi elää juuri näin - ilman ulkopuolisen kritiikin pelkoa.

Kokeneet naisihmiset neuvovat aina, että rakkaudessa pitäisi olla ovela ja houkutella toinen juoksemaan perässään. Avoimuus pitäisi tämän mukaan olla suurin virhe, mitä suinkaan voi tehdä. Kuka sen sitten on päättänyt? Eikö sekin kostaudu joskus, jos on antanut väärän vaikutelman itsestään alussa. Totuudellisuus on ainakin hyödyttänyt omaa kehitystäni - toivottavasti muidenkin!

Onpa ollut rankka alkuvuosi; väkivaltaa, välirikko, kapakoita, alakuloa, laiha sopu, kummallisia kohtaamisia ja bileitä. Duunipuoli selvisi ja talous joten kuten. Remonttii ei vielä.

Nyt on vaikea muotoilla kysymystä, mutta kauanko tähän odotteluun vielä menee? Koskahan se elämä oikein alkaa? Pitäiskö tällä viikolla tehdä jotain ratkaisuja - ainakin koti pitäis saada kuntoon, mut mitä kuuluu ihmissuhteisiin. Vieläkö tää erakkovaihe jatkuu.

Miten mulle käy lasten kanssa? Nyt on kunto niin huono, ettei pysty pitää lapsii, vaan ne on isällä jonkin aikaa. Vieraantumisen oireita on ollu, mut parempi nyt kuitenkin näin. Lapset kyllä aistii tuskan ja kärsii siitä yhtä paljon. Palaako kiintymys, kun tää vaihe on ohi?

Nostatko kortin rakkaudelle ja kortin lapsille.

Kiitos!

AMS

Kiitos nikki - jotenkin läheni runoutta tuo vastauksesi! No mietitään, että vaarinvaari. Mulla on niin matriarkaalinen tuo suku, että melkein tulis mieleen, että mumminmummi!?