Moikka !

Olen omannut näkijä kyvyn jo hyvin nuoresta asti.
Ne alkoi aika pienillä jutuilla, kuten puhelimen soidessa tiesin kuka soittaa tai kenelle puhelu on tulossa.
Tämän kyvyn vahvistuessa, aloin sitä hiukan pelkäämään, enpä siitä viitsinyt kovasti kenellekkään puhua, mutta kysyessäni asiaa mummiltani, sain kuulla perineeni kyvyn eräältä suvumme näkijältä.

Välillä elämäni vaiheissa toivoin ettei sitä minulla olisi, sillä elämääni värittivät erillaiset kokemukset henkimaailman kanssa, jotka eivät ole ihan kevyitä juttuja.
Elämääni kuuluvat myös enneunien näkeminen, ne voivat olla suoria asioita mitä unessa saan tietään, olenkin sanonut että minulla on kaksi elämää, päivä ja yö elämä.

Muistan kun tapasin nykyisen mieheni noin 14 vuotta sitten, hän oli kovasti järkyttynyt ja peloissaankin kyvystäni, tajutessaan että vaimoni on "noita" .
Näin hänelle mm. tyttö lapsen, joka syntyikin meille vuotta myöhemmin.
Nykyään tämä on hänelle normaalia arkipäivää.
Kykyäni en ole liiemmin yleisesti mainostanut, läheiset ja toiset työkaverit kyllä tietävät. Olen huomannut vuosien mittaan että tämä voi pelottaa toisia hyvinkin paljon. Kyky vie minulta itseltäni toisinaan valtavasti energiaa ja voimia, varsinkin kun näyt ovat vahvoja.
Kykyni ottaa vastaan jotakin outoa energiaa on se, että kun tunnen hermostuvani ihan yllättäen, tiedän se tuovan ongelmia.

Nykyään näin nelikymppisena kunnioitan ja rakastan suuresti lahjaani.

Tiedän sen olevan jotain hyvin erikoista jonka olen saanut.
Ja jonka avulla olen pystynyt auttamaan läheisiäni ja varjelemaan lastani.

Teille, joilla näitä kykyjä myös on, vaikka ne olisivatkin välillä raskaita, eikä aina saa apua omiin ongelmiin, niin on joku tarkoitus elämässämme, toistemme auttaminen.
Margit
