ilo, suru, tuska, onni, kipu, autuus, viileä, kuuma, yli hyppimistä, alitse limboamista, kiipeämistä ja uimista = elämä.

Sellaisena kuin sen haluankin.

Tiigriksen työ-ympäristöstä tuli mieleen mun äiti.


Hän oli taas joutunut sairaalaan, ja oli ollut siellä viikon.


Mutta, 'se inhottava-niminen sairaus' oli pienentynyt, kiitos uusinta uutta olevien lääkkeiden


Siltikään, eihän siitä ko. sairaudesta koskaan tiedä, se voi olla yllättävä. Mutta on siitä ihmiset ennenkin selvinneet.


Eli lääketieteen ylistys


Semmosta. Itse olen taas mokaillut yhden projektin kanssa ja piti sille adrianhatesinnäköiselle joka on vielä lomalla se palauttaa, ja tuli läjä korjausvaatimuksia takaisin suoraan paluupostissa.
 


Kun sellaisia setiä haluaisi ihan täysillä miellyttää


Mutta ei sitä aina onnistu.


Noh, jatkuu....

^ Mä luin netin kautta ja näin kuvia tuosta sadepäivästä. Ihaninta siinä uutisessa oli,
että suurin osa ihmisistä oli iloisen näköisiä ja hymyherkkiä tilanteelle.  

Mietin tuota, että pelkäävätköhän suomalaiset pysähtyä auttamaan?
Mun mielestä kun auttamattomuus ei oikein istu suomalaiseen terveeseen perusluonteeseen.

Kun lait paapoo rikollisia ja mielenterveys -ja rikollisten kotiuttaminen, siis jälkihoito
on retuperällä, niin luoko se sitten pelkoja ihmisten mieliin?

Mua on kyllä autettu useamman kerran tielle hyytyneen auton kanssa Suomessa,
katsos kun vanhoja autoja siellä tuli ajettua yhdessä veljeni kanssa,
kun jaoimme yhdessä säästösyistä ja sisarusrakkaudesta,
uudemmat tavalliset autot kun maksaa siellä loistoauton verran,  
mutta kieltämättä on se auttajakin tuntunut pelottavalle,
että mitä se haluaa tämän auttamisen jälkeen palkakseen..

Kuhan nyt spekuloin.. :

Joo, minä oon kanssa vähän spekuloinut, mutta toisaalla.

Ja täällä helle jatkuu, 35 astetta on luvattu koko viikoksi.

Onneksi porukkaa on kesälomalla niin pääsin tyhjillään olevaan parempaan toimistoon jossa on vähemmän kuuma

Minä en tiedä mikä tuo suomalaisten auttamis-juttu nykyään on.

Jotenkin tuntuu että nykyään. PK seutu on mennyt kovemmaksi kuin ennen vaikka ei mulla kai siitä kauhean pitkällistä kokemustakaan ole. no, yli 10 v. kuitenkin.

Mutta olen kuullut, että esim. liftareihin suhtauduttiin vielä 1980 luvulla ihan eri tavalla. Nykyään vieraita ihmisiä kyräillään enemmän. Ihmiset tuijottaa, jos olet vaikka metsässä kävelyllä, että mikä ihme tuo hiippari on, varsinkin jos on mies.


En lukenut edellisiä viestejä täällä tuvassa.

Itseaiheutettu univaje ja jatkamaan työtä.


Kaikille hyvää helleviikkoa. Toivottavasti se sade ja ukkonen taas vierailisi.

Viime viikolla oli yksi päivä, jolloin satoi suurin osa pääkaupunkiseudun sateista yhden päivän aikana.


Ne pisarat olivat valtavia, ja lämpimiä, ja tulin töistä ja kastuin täysin. Sen jälkeen luonto tuoksui huumaavalta. Samana päivänä miehen auto oli sammunut keskelle moottoritietä kehäkolmosella ja minun piti mennä auttamaan työntämisessä. Kun olin ensin päässyt kahdella bussilla paikalle ja kävellyt kehäkolmosen vartta kilometrkin täysin märkänä ja remmikorkkareissa : Mies oli odottanut siellä jo 3 tuntia ja katsonut vaan jatkuvasti ohikulkevaa ruuhkaa.

Oli sekin päivä. Odotettiin ainakin tunti että saatiin työnnettyä auto ruuhkaisen moottoritien yli, ja onneksi toisella puolella kulman takana oli huoltamo josta saatiin kaapeleilla käyntiin.

Siinä ruuhkan vieressä märkänä seisoessa tuli kyllä hyvä katsaus ihmisten asenteisiiin ja niihin ilmeisiin joilla he pulaan joutunutta tuijottaa. Moni oli kyllä ihan hyväntahtoinen, mutta jotkut tuijotti tosi pahasti, ihan kuin oltaisi valittu se että auto kämmähti juuri siihen :

Koko projektin jälkeen kun palasin hakemaan sitä neon-oranssia varoituskolmiota joka kuuluu auton varustuksiin hätätilanteissa ja joka laitetaan tielle muutamia kymmeniä metrejä ennen simahtanutta autoa, joku mies oikein avasi ikkunan ja huusi liikenteen möykän ohi:

'Oletko ihan viisas?'
 
:

Hän varmaan kuvitteli, että ihan huvikseen vaan korkkareissa tallaan moottoritien vartta kello seitsemän aikaan illalla. :

Jotkut ihmiset vaan tekee päätelmät todella nopeasti ja alkaa heti aukoa päätään.


Heti kun saatiin auto työnnettyä huoltoasemalle, vaikeinta siinä oli se, ettei ruuhkaan tullut melkein koskaan edes pientä taukoa, jotta sen tien olisi uskaltanut ylittää, tuli joitakin tavallisia miehiä auttamaan työntämisessä ja olin todella iloinen.

Muutenkin kun on tottunut vanhojen (farmari)autojen viimeinen loppukierrättäjä, niin on oppinut todella arvostamaan sitä, jos vieraat ihmiset tarjoaa apuaan. Siis jotain ihan tavallista: käynnistys kaapeleilla tms pikkujuttuja.

Aina, jos minulla on tilaisuus, autan kyllä kanssa ventovierasta.


Mutta lopulta se päivä huipentui siihen, että saatiin auto kotiin, ja nähtiin MONTA sateenkaarta

Mun aivojen oikosulku. Luulin että tuo viimeinen lauseesi, 'kaunein paikka koko maailmassa' liittyi Aulankoon. Siis, että olisit jatkanut kuvailua liittyen Aulankoon, että se olisi ollut mielestäsi maaiman kaunein paikka.

Nyt vasta tajusin että se oli sun uusi kysymys.

Minä se blondi taidan tässä olla. No, aamulla vasta heränneenä saa ollakin.

Joku jolla leikkaa terävämmin kuin mulla vastatkoon siihen kysymykseesi.

Nuo on todella ikäviä juttuja tuolla hoitolaitoksissa. :

Aamu uutisissa tuli myös, että Suomessa on ennätysmäärä nuoria eläkeläisiä, ja syynä on suurimmalta osalta mielenterveysongelmat. Ei kovin yllätä. Minä en usko että läheskään kaikki heistä on ns. toivottomia tapauksia. He voisivat olla muussakin 'tilassa' tällä hetkellä.

Jotenkin kellään ei ole aikaa mihinkään kun kaikilla on pakko olla niin kiire?

Minusta tuo vanhusten huolehtiminen lähtisi siitä, että hoitajia lisää, hoitajille vakituisia paikkoja, enemmän rahaa sinne hoitoon...en tarkoita että pitäisi siirtyä sellaiseen malliin kuin jossain etelässä, että vanhukset hoidetaan kotona.

Ei voi odottaa hyvää hoitoa, jos hoitajat on ylirasittuneita, heitä on liian vähän, he eivät voi suunnitella omaa elämäänsä kun eivät saa vakinaista paikkaa.

Jos minä päättäisin niin tekisin obamat suomessa ja uudistaisin terveydenhuoltoa, tosin eri tavalla, siellähän ne vasta otti ensiaskeleen, täällä olisi kyse korjausliikkeestä.


Ja nyt tämä viikko tulee mulla menemään niin, että en ole ylitöissä ja en vedä itseäni loppuun kuten viime viikolla.

Kun voin sentään valita.

No jopas, valitsit tuon määreen alle suomalaisen paikan. Yllättävää

En ole koskaan käynyt Aulangolla, mutta nimi ei ainakaan särähdä korvaan ja näyttäisi varmaan siedettävältä pölkkykirjaimin kyltissäkin : Siis, kaunis sana, mutta NE TIKKUKIRJAIMET.Pitää käydä jos sinne päin sattumme ajelemaan....

Teen varmaan jonkun kylttiuudistuksen jos joskus ylenen siihen neuvostoon joka säätää Suomen paikannimet. Semmonen on muuten olemassa mutta sinne pääsee jotkut yliopistossa kielitiedettä tai jotain vastaavaa lukeneet. Eli en minä. :

Minkä yhden seikan, ison tai pienen, muuttaisit Suomen yhteiskunnassa nyt jos saisit päättää. Toivon sellaista realistista vastausta, minkä voisi toteuttaa heti jonkun päättäjän toimesta, ei sellaista että 'minä pääministeriksi' tms.

Minun nimeni sopii minulle todella hyvin, enkä missään nimessä vaihtaisi. Minulla kesti vaan kauan aikaa puhdistaa oma psyyke niin, että oma nimi tuntui sopivan. Joskus kun vihasin itseäni menneisyydessä, vihasin myös kuulla nimeni. Siihen liittyi kaikenlaisia mielestäni ällöttäviä värähtelyjä. Mutta kävi ilmi, etteivät ne johtuneetkaan nimestäni. Vaan jostain ihan muusta.

Nyt taas, kun se on ohi, olen sitä mieltä että nimi on juuri minulle oikea, ja vanhemmillani oli tyyliä sen valinnassa. Isälläni kaiketi, hän muistaakseni päätti nimen. No enpä kerro enempää, mitä se kuvaa, sanon että se kuvaa sitä mitä minä parhaimmillani olen.


Mutta tätä olen miettinyt, minusta jollakin ihmisellä voi olla aivan väärä nimi, ja on paljon parempi että sen vaihtaa. Jos oma nimi kuulostaa jotenkin väärältä, väkivaltaiselta, epäsointuvalta tai ilkeältä ja halventavalta, voi ehkä miettiä, että onko kyse oman psyyken selvittämättömistä asioista vai siitä että tuntee itsensä hyvin ja voi siksikin päätellä, että itselle on nyt annettu ihan väärä nimi.


En sano niitä ääneen, tämä on omaa makuani, mutta on olemassa suomalaisia etunimiä, joita minä en koskaan lapselleni antaisi. Niissä on jotenkin ilkeä sointi, ja sellainen ei tee hyvää minuudelle, jos joutuu kutsumaan itseään sellaisella nimellä. Niinpä hyvin ymmärrän, jos jotkut ihmiset joilla on huono nimi, haluavat sen vaihtaa ja kokea parempia värähtelyitä siitä sanasta, jolla itseään kuulevat kutsuttavan.

Ylläolevaan viestiin viitaten, sanoisin että mielestäni enemmän on kyse siitä, että se henkilön minuus ja todellinen itse kyllä pysyvät samana, mutta joskus on annettu vaan väärä nimi, ja henkilö joutuu elämään kuin 'väärissä vaatteissa', sellaisessa puvussa joka ei pue häntä yhtään. Että kaunis sisus menee pilalle rumasta nimestä, tai ei se mene todella, mutta nimi ei vaan kunnioita sisintä, tai anna sille tarpeeksi arvoa, tai vääristelee sisintä ulospäin. Tällöin jos nimen vaihtaa todelliseen itseensä sopivammaksi, niin tuskin se kenellekään haittaa tekee. Pää-asia, että henkilöllä itsellään on hyvä olla ja sopusointu nimensä kanssa.

En myöskään syyttäisi vanhempia siitä jos on saanut väärän nimen: kaikilla ei ole samanlaisia lahjakkuuksia. Sanojen taju on vähän sama kuin musiikkikorva. Kaikilla ei ole musiikkikorvaa, kaikilla ei ole sanantajua tai värisilmää. Mutta sitten on hyvä muissa asioissa. Nimen annossa tarvitaan sanan tajua.


Kaunein suomalainen paikannimi jonka olet kuullut?


(täällä Suomessa on iso liuta paikannimiä, jotka vaihtaisin heti, jos vain saisin siihen vallan. Ei sellaisia kestä nähdä kylteissä, ihmettelen miten ihmisillä pysyy järki päässä kun sellaisia tienviittoja joutuvat katsomaan....)

Kaarina N, kiitos edellisen viestisi viimeisestä lauseesta.

Paljon voimia sinulle työhösi, arvostan ihan täysillä sitä mitä teet.


Ja rauhallista juhannusviikonloppua kaikille.

..olen liian väsynyt, eli en tiedä miten tuokin voidaan käsittää, tarkoitin vaan että näköni alkaa paranemaan, kun järjen valo alkaa loistaa.... Ihan tarpeeksi ollut miinuksilla...


Joskus menen laserleikkaukseen, kunhan olen sen rahan itse tienannut. Jos on sitten enää tarvettakaan....

Selvisin tästä päivästä, olen aikamoinen arjen sankaritar minäkin. Oli monenlaisia hetkiä, mutta kaikesta selvittiin yhteispelillä.
 

Nyt ansaituille yöunille....ja aamulla taas työharjoitteluun.....loves it....

 Jos taas syön mitä huvittaa, niin tasapaino pysyy.

Elwyn, You got the Look

Ja sama suomeksi:

Näytät helvetin hyvältä, jopa niin että puolisokeatkin sen pystyy näkemään ruudun takaa

(viitaten itseeni...)


Yhteenveto:

Järkenkäyttö on terveellistä, ja sen Sinä osaat. (monen muun jutun ohessa, tietysti....)


Ihailuni.


...


Olen tasan samaa mieltä.

...enpäs kauan ollut hiljaa, kuten tavallista. Mutta unohdin nykyajan ruokatrendit:

En muistanut että nykyään useimmille hiilihydraatit on pahasta ja sokeri jopa myrkkyä.


Joten lopetan tämän aiheen sitten tähän. Minä kun olen tässäkin suhteen, ruoassa, individualisti ja useimmiten omaan aikaani verrattuna vähemmistöjen joukossa.


Tajusin, kun asiaa pohdin, että sokerin, eli myrkyn, tarjoaminen, joka saatetaan kokea tyrkyttämiseksi, voi olla verrattavissa samanlaiseen epäkohteliaisuuteen, kuin jos vaatisi vaikka jotain uskontokunnan edustajaa syömään hänen uskontokuntansa kieltämää ruokaa.


Ruoka-Individualismi rules. Kaikki toisen syömiseen liittyvä pakottaminen ja moralisointi on syvältä.



Siispä odotan josko eilisiltä kakkukahveilta olisi töissä vielä jotain jäljellä....


enkä puhu enää julkisesti sokerista ja hiivasta, ettei se tunnu kenestäkään pahalta.



Täytyy sopeutua aikaansa....tai ainakin yrittää.

minä facebookkaan niin vähän, mutta jos harrastaisin sitä enemmän, niin voisin liittyä.


Minua jäi hieman vaivaamaan tuo lyhyt keskusteluntynkä Kreivi K'n kanssa.

Mutta sitten mietin, että kannattaako hiivatonta taikinaa vaivata, ei se kohoa kuitenkaan. Aina ei vaan ole jutun juurta, josta saisi maistuvaa leipää.


No, sen kuitenkin sanon, että se mikä minun ongelmani on, niin se ei todellakaan johdu sämpylän leipomisesta, hiivasta, luontoretkistä tai sen sellaisesta. Pikemminkin, juuri nuo asiat ovat niitä jotka antavat elämälleni hyvää tasapainoa.

Kyllä se ongelma minulla ihan muista asioista lähtee, kuin noista yllä mainituista.

ja...


Leipominen on minusta hyvinkin romanttista, se voi olla sitä, jos sille päälle satun. Samoin kodinhoito ja sisustus ja muu. Hiiva kuuluu pienenä osana siihen...hiiva ja romantiikka minulla luontevasti yhdistyy.


Ja ei mieheni minua todella olisi päähän pullolla lyönyt, luulin että jutusta tajuaa sen, että kyseessä on huumori, jollainen saattaa syntyä kahden sellaisen välille, jotka ovat läheisiä. Silloin voi asiat saada yhteisessä kielessä ihan eri merkityksiä. Luulen että aika moni on harrastanut tälläistä parisuhteissaan, tulee jotain yhteisiä pikkujuttuja, joita muut ei ymmärrä, vaikka kielenkäyttö joka saa erilaisia merkityksiä. No minä tiesin ettei hän aio lyödä minua pullolla päähän, ja hänelle oli selvää ettei hän ole lyömässä minua pullolla päähän.


olenpa aika varma että tajuat mistä on kyse. Jos yrität esittää tyhmempää kuin olet, se ei ole kovin uskottavaa, varsinkaan sinulta. Saat aika  paljon ponnistella sen eteen, jos aiot saada itsesi antamaan tyhmän vaikutelman.Tai ehkä se ei vaan siksi tehoa minuun, koska välitämme puuttuu täysin se romantiikan hiiva, en ole heteromies, joten tyhmemmän esittäminen, miau ja *räps räps* ei minuun tehoa.


Mutta onneksi on ne heteromiehet, että on jotain huijattavaa



Eipä muuta.


En saanut mitä halusin, toivoin ja pyysin: Unta. No, yksi päivä vielä menee silläkin tavoin.


Kun lähden liikkeelle, niin saan taas hokea mielessäni, 'selviän tästä päivästä...'....


aion selvitä siitä kunnialla. Vaikka ei tule helppoa olemaan. Unettomuus aiheuttaa aika helvetillisen tilan jossain vaiheessa päivää. Mutta sisulla siitäkin saattaa selvitä.


Mulla kun on arvojärjestyksen huipulla tällä hetkellä: Työ ja Uni.



Tavallinen arki, hienointa mitä voin tietää ja saavuttaa....



Toivon kaikille sujuvaa päivää, ja älkää ainakaan antako minun kirjoitusteni pilata sitä.




Muutenkin on sellainen olo, että olen taas ollut kirjallisesti vähän liikaa, ja koska olen stressissä, ehkä onnistun pitämään pienen tauon. En kyllä mene vannomaan, kun en ole aikaisemminkaan aina onnistunut siinä.


Siinäpä Pulma...



*Pulmu-Sokeria?*

Senpä näkee sitten... Tuleeko sen näköinen kuin maanpäällä jo valmiina odottava nimi, vai tuoko ihan uuden nimen mukanaan....

 

Onnellista Kesän Valoisinta Päivää kaikille!


Aurinko on nyt siirtynyt Jumalattaren merkkiin eli Rapuun. Kuun merkki, joka symboloi naisellisuutta, hedelmällisyyttä ja äitiyttä. Kuu on taivaan helmenhohtoinen kuningatar.

Elementti vesi, tunteiden elvyttävä luonnonvoima, sen hallitsijatar  


Kiinnostaa ihan millainen tähtikartta tänään on....


Meillä on jo molemmat (kummatkin kaksi nimeä, ensimmäinen ja toinen etunimi, molemmille) päätettynä, mutta Aika näyttää kumpi tulee ensin maailmaan, vai tuleeko kumpikaan. Ihan vielä ei aleta kylvämään