luen tuota Matkalla kotiin - Lee Carrol.

lämpöä ja iloa, sekä toivoa tulviva ja välittävä kirja! ihastuin heti...
aikasempia kirjoja saanu luettua edes puoleen väliin (kijaimellisesti), mut tää, melkein hotkittava kerralla. =)

sulkeudun, ahdistun jne...

rupeen tärisee , hengitys pätkii ja sellasia yleisiä fyysisiä oireita.
lopulta joko laukee paha psykoosi ja muisti & ymmärrys pettää... usein myös luon täysin täysin eri tapahtumat "muistiin" (usein rauhallisia ja totuuden vastakohtia) kuva, tapahtuma, aika ja paikka korvikkeet. ne on ainoat muistikuvat mitä kilareista jää... yleensä psykoosista selviän vasta sairaalahoidossa.

rauuhottuminen =o=) rauhallinen/rakas henkilö ja minä itse & oman-totuuteni, sekä hengitykseen keskittyminen... siinäpä kai ne  joista ois apuva=P