Aurinko neitsyt, nouseva neitsyt:

Nappiin kuvattu, kertakaikkiaan. Likapyykkikoreja meillä on kuusi, kolme tummille ja kolme vaaleille pesulämpötilan mukaan. Pyykit pesen pesupähkinöillä tai ainakin joutsenmerkityillä aineilla. Ripustan kuivumaan sukat pareittain yhteen nipsutelineeseen, alusvaatteet toiseen. Ja puserot ja housut tietysti henkareissa rekkiin kuivumaan kun pysyvät siinä kaikkein suorimpina. Ja kuivat pyyhkeet ja lakanat mankeloin liinavaatekaappiin (! - juu, niille on varattu kokonainen kaappi) ja järjestän laadun tai käyttötarkoituksen ja mieluusti värin mukaan suoriin pinoihin. Rakastan sitä kun kaikki on puhtaana ja järjestyksessä ja niin kuin pitää. Että saa jotain näkyvää ja kunnollista aikaan.

Mutta silittämistä vihaan, ne paidat ja muut vaatteet odottelevat kuivatusrekissä kunnes niitä tarvitaan, ja sitten kiireessä silitetään päälle suoraan. Mikähän minussa on tässä kohtaa vikana? Joku kummallinen merkki jossain kulmassa?

Neptunalia, kohta se sun tytär järjestää ite vaippapinonsa Niin ja kuulkaa neitsyet, se on kanssa huomionarvosta, että ilmeisesti osaatte suhtautua tuohon toimintaanne huumorilla! Se on hieno juttu Tai en tiedä nauraako siinä enää kukaan, jos joku sotkee teidän järjestelmät?!

Suhtautuminen huumorilla auttaa. Mutta myös se, että ystäväpiiriin on (- yllättäen? -) kertynyt enimmäkseen neitsyt-merkkisiä. Tekee elämän helpoksi, ei tarvi selitellä, ja yhteinen sävel löytyy niin helposti, kylässä voi olla kuin kotona. Ja niiden muun merkkisten ystävien kodeissa täytyy kyllä välillä "istua käsien päällä" ettei menisi järjestelemään sotkuisia hyllyjä...   

Minäkin olisin loppukuun mukana.
t. TyyniTuuli

Mehmet, miks pyykit kokojärjestykseen? Te saatte mut tunteen itteni ihan sottaseks!

Joskus ripustan vaatteet käyttäjäjärjestyksessä, niin ne on helpompi nostaa suoraan oikean ihmisen kaappiin. Ja sitten joskus minussa näyttää neitsytpuolelleni taivaan merkit, ja ripustankin pyykit VÄRIJÄRJESTYKSEEN. Se näyttää niin nätiltä!
Ah. Rakastan pyykkäämistä ja puhtaiden vaatteiden tuoksua.

Tuo taitaa olla avainsana: järjestys näyttää niin kivalta, värijärjestys nätiltä. Sitä vaan tahtoo järjestää elämään jotain nättiä.
Eikä maksa mitään. 

Mukaan tänään?
t. TyyniTuuli

Itse olen syntynyt 6.9. ja puolisoni 14.9. Meillä on synttärikaimoja yhteensä 11 kpl. Ja sitten vielä niitä 7. ja 10. ja 17. päivä syntyneitä kourallinen tai kaksi. Osa sukua, osa ystäviä ja tuttuja.

Järkevä neitsyt ajelee järkevällä turvallisella vähäruokaisella pikku-Volvolla. Tietenkin varustettuna drivE-tekniikalla. Ja tietenkin farkkuversiona, jotta kaikkeen varautuvalla on tilaa pakata mukaan puoli omaisuutta.

Kyllä mun Neitsytmies pesee mulla ikkunoita, kun ei jaksa kattella sitä kissankuolavanaa, mikä koristaa mun kaikkia ikkunoita kissan nenän korkeudella!    On myös luvannut järjestää mun autotallin, että sinne mahtuis joskus auto...  Aika vaan meinaa olla niin rajallista, ja hän tuntuu hoitavan koko suvun käytännön asioita.

Jees, sellainen neitsytmies on mullakin. Kaikkia autetaan - oma autotalli saa vielä odotella järjestämistä. Mutta ei se mua häiritse, enempi häiritsisi kova sydän ja piittaamattomuus. Ehkä meissa on molemmissa liikaa maailmanparantajaa tai muiden asioiden järjestelijää... 

60-lukulainen, aurinkomerkki sekä nouseva neitsyt:
 
Asioiden pitää olla järjestyksessä. Kahvikuppien korvat on kaapissa kaikki samaan suuntaan, ja lakanat omassa kaapissansa värien mukaan järjestettynä. Tiskaan samanlaiset astiat peräkkäin, joten kuivauskaapissakin kaikki on laaduittain järjestyksessä. Tiedän suunnilleen kaikkien huushollin tavaroiden paikat (paitsi niiden, jotka rakas puolisoni on halunnut sijoittaa muualle kuin omalle paikalleen). Mutta imurointia ja kuuraamista vihaan - meillä on useimmiten pulskia villakoiria ja ikkunat likaisena. Siis se neitsyen nipotus on todella valikoivaa. Tai siis - siisteys ja järjestys ovatkin kaksi ihan eri asiaa.

Myös tietokoneellani on valokuvat ja muut tiedostot hyvässä järjestyksessä, ja töissä mapit ojennuksessa. Asiat "kuuluu" tehdä loogisessa (kenen mielestä?) järjestyksessä ja saattaa loppuun. Toisten elämätkin saisivat kernaasti olla järjestyksessä, ja autan mielelläni minkä voin (- juu, työnnän nenäni toisten asioihin...). Ainakin olen hyvä kuuntelija, ja osaan kuulemma esittää sopivia kysymyksiä sopivassa kohdassa - varmaankin siksi, että pyrin saamaan myös toisen asiat "loogiseen" järjestykseen.

Taidan olla ihan kauhuesimerkki nipottavasta neitsyestä... 
Onneksi älysin ottaa puolisokseni toisen samanlaisen, ei kait sitä mikään muukaan kestäisi.

Ja PS. Onneksi hän taas puolestansa tykkää imuroinnista ja pesee ne ikkunatkin. 

Onko minullakin henkiopas?
Kuka?
Miten saisin häneen yhteyden?
utelee: TyyniTuuli