Tässä istuin koneella, kun nenääni tuli jokin tuoksu. Se mikä tuoksui, en osaa sanoa. Hyvä tuoksu kuitenkin.
Näitä hyviä tuoksuja on ennenkin tullut, nyt sitten muistin tämän fooruminkin ja ajattelin kysäistä muiden kokemuksia. Mietin kuvittelenko tuoksun vai mistä tässä on kyse? Onko edes kyse mistään erikoisemmasta?

Katsellaan.. 
Ihan kuin hän odottaisi jotain.. on varma että jotain tulee vielä tapahtumaan, jotain mikä tarvitsee hänen energiansa ja keskittymisensä sataprosenttisesti, ja ennen sitä on paha luvata mitään. Pelkäätkö ettet ole ainut nainen hänen elämässään? Nostin sellaisen teeman täältä, mutta nostin sen sinun kohdaltasi, joten se kuvaa enemmänkin sinun ajatuksiasi. Se voi olla joko vaisto tai vain pelkkä pelko, joka tapauksessa kannattaa miettiä miksi pelkää sellaista jos pelkää, siinä on aina jokin selvittämisen aihe silloin. Sillä yhtä varmasti kuin pettäminen alkaa pikku hiljaa syömään suhdetta, niin myös piilevä pelko ja oma riittämättömyyden tunne tekee saman. Puhu asioista ja tunteistasi rehellisesti, ei vaativasti, vain rehellisesti, ehkä monet pelkosi eivät silloin edes ole totta sillä olet vain ymmärtänyt hänet väärin.

Hei
Ja kiitos kovasti vastauksesta. Olen hiukan ollut nettipimennossa, joten vasta nyt pääsin kirjoittamaan tänne.
Mietin tuota, mikähän voisi olla sellainen asia jota hän odottaa? En keksi sille oikein selitystä. Toisaalta, hänellä on ollut huonoja suhteita ja tämä voisi tietenkin vaikuttaa tai se, että hänellä on sairaalassa käynti tulossa (ei pidä sairaaloista).
Tuohon mustasukkaisuuteen, ensin huvitti. Enhän minä ole mustis, enkä epäile rakkaallani muita olevan. Tarkemmin kun ajattelin, mielessäni välillä käy, tuon käytöksen takia kuitenkin ajatus "jos hänellä on toinen". Järkiperäisesti kun ajattelen, tiedän (uskoisin tietäväni  ) ettei hänellä muita ole. On myös asiasta puhuttu
Ehkä minulla on vain huono tapa yrittää tulkita liikaa hänen ajatuksiaan?!

Hei Ave!

Voisinkohan sinulta saada vastauksen kysymykseeni, jota on tullut mietittyä jo pidemmän aikaa?..

Olen pohtinut minun ja mieheni suhdetta. Onko minulla tilaa mieheni elämässä? Rakastan miestäni todella paljon. Hänen käytöksensä vain on muuttunut. Pitää lähellään ja kuitenkin työntää pois. Hankala ja hankalasti selitettävä suhde  

Piti vielä tulla lisäämään . Miehelläni on lapsi edellisestä liitosta (kuten minullakin). Olen kysellyt tulevaisuuden haaveita ja on juteltu tällaisista asioista. Näissä aina ilmenee kaksikko, hän ja lapsi. Itselläni on tästä suhteesta haaveita enempäänkin.

Ehkä minun pitäisikin tuolle koiralle laittaa kaulaan sellainen pussukka, johon saisin laitettua avaimet jne. Taitaisivat pysyä paremmassa tallessa 

Oudot on olleet kulkuni 
Kyllä, avain on löytynyt.
Ilmeisesti kuitenkin olen koiranulkoilutus reissulla tiputtanut avaimen. Sitä vain en ymmärrä miten olen silti sisälle päässyt, ilman avainta.
Ehkä oveni ei mene lukkoon asti aina.
Viimeinen vuorokausi ollut muutenkin hiukan erilainen. Oikeastaan kummallinen.

Mitähän tämä päivä tuo vielä tullessaan 

Voi minua toheloa 
Eilen kävin koirien kanssa kävelemässä ja tulin sisälle. Puhdistin vanhemman koiran korvat ja siitä pieni härdelli.
Minulla oli käytössä pieni avainnippu jossa oli asunnonavain ja pyöränavain, mustassa lyhyessä nauhassa.
Nyt en millään löydä kyseistä nippua. Ei mitään muistikuvaa, minne olisin avaimet laskenut. Ei löydy taskuista. Ei edes pakastimesta  Epätoivo alkaa iskemään.
Kuinka ihmeessä voin olla näin tohelo 
Oliko tälläkin joku elämää suurempi tarkoitus?
Hieman pelottaa, että olisin jättänyt avaimet oveen ja joku on ne siitä napannut. Toisaalta, uskon tuossa tapauksessa, että vanhempi koirani olisi ilmoittanut, jos joku olisi käynyt ovella. Toisaalta ei sitten välttämättä, kun sen korvia jouduin putsaamaan.
Miksi olen lipsunut tästä, että laitan avaimet sisälle tultua tiettyyn paikkaan, voi miksi??? Tämän siitä sitten saa! 

  Taisi huolien purkaminen tuoda apua elämääni ja vielä nopealla vauhdilla. Tänään on elämä näyttänyt myös sitä toista, iloisempaa puolta. Kaikki ei vielä ole järjestyksessä mutta paljon helpottaa, kun tietää, että osa asioista lähtee rullaamaan kuitenkin pikkuhiljaa. Pystyy vähän tekemään tulevaisuuden suunnitelmia. Vaikka todellakin vain pienen pieni asia lähti eteenpäin, tunnen suurta helpotusta. Ehkä tuo oli kuitenkin suurin joka mieltä painoi.
Toivottavasti tämä suunta jatkuu  Koitan pysyä positiivisena!

Ja kiitos näille parille vastaukselle jotka olen saanut (tähän ja yksityisesti) 
 

Onpas vaikea kysyä kun ajatuksia ja kysymyksiä olisi niin paljon, elämä ihan sekaisin.  Rahahuolia, mieshuolia, ystävähuolia, kaikesta huolehdin kuinka tulen selviytymään. Jaksanko ottaa yhden huolettavan elämääni mukaan. Lähteekö elämä rullaamaan koskaan sillä hiukan paremmalla puolella? Vai olenko kokonaan jumiutunut tähän tilanteeseen. Rakastaako mies oikeasti minua vai olenko hänelle vain hänen oman itsetuntonsa kohottaja, jokin jota voi esitellä "saan minäkin"...
Tuntuu, että kaikki huolet kaatuu yhtäaikaa päälle, eikä niistä koskaan pääse eroon. Saanko koskaan "rauhan" ja olla hiukan onnellinen? 
Suuressa mittakaavassa minun murheeni on varmasti pieniä, mutta tälläkin hetkellä vain mietin, miksi ne kaikki aina kasaantuvat kerralla, jos hetkeksi pääsen niistä, tuntuu, että ne hyökkää uudelleen suuremmalla voimalla. Mikä tarkoitus tällä on elämässäni? Mikä tarkoitus on koko elämälläni?

Hei olen täällä aika uusi kävijä.
Toivottavasti kysyn tätä oikeassa paikassa: olenko nähnyt vai kuvittelenko nähneeni?

Olin auto-onnettomuudessa, jossa auto meni katolleen. Itse istuin vänkärin paikalla ilman turvavöitä. Autossa oli kolme muuta minun lisäksi. Auton pyörimisestä tms. minulla ei ole mitään havaintoa, vaan ainoa havainto tuosta on: Katson ikkunasta ulos ja näen enkelin penkalla seisomassa. Jotenkin menen (leijun) tuon enkelin luokse ja otan häntä käsistä kiinni ja katson silmiin. Kovasti ihmettelen miksi hän on ihan minun näköinen. Olo on todella rauhallinen. Hetken olemme näin käsikkäin ja sitten ajaudun pois enkelin luota. Seuraava tilanne on se, että auto on katollaan ja siis istun auton sisätiloissa katon päällä ja heilutan selkänojaa (ilman suunnat hieman sekaisin). Muille ei tullut onnettomuudesta mitään, yhdelle pieni naarmu. Minulla oli kasvoissa noin viisi senttiä pitkä haava sekä muita pinta naarmuja.

Osaisiko joku valaista pitkään mielessäni ollutta kysymystä; eli näinkö oikeasti enkelin (joka oli minun näköinen) vai olenko kuvitellut tuon tilanteen? Tätä todellakin mietin usein, kenellekään en asiasta ole uskaltanut puhua. Toisaalta ajatus tuntuu edelleen rauhoittavalle kun taas toisaalta... näinkö vain näkyjä.