Jos oikeasti tietäisin (tietoisesti) en olisi kirjoittanut alunperinkään aiheesta. 

Aikaisempien elämien kanavointi voisi olla varteenotettava keino. Onko olemassa keinoa tehdä sitä itse, esim. meditointia tms? Ainoa mitä olen itse nyt tehnyt on ollut pyytää vahvuutta olla sortumatta ahmimiseen sekä siteiden katkaisua ruokaan. 

Vaikka osa ihmisen käyttäytymisestä on sidoksissa fyysiseen kehoon ja vaistonvaraisuuteen - olen varma, että osa käytösmalleista on sidoksissa johonkin syvempään. Ottaisin esimerkiksi oman turhauttavan tapani ja toivoisin, jos joku osaisi ottaa kantaa tähän ja auttaa minua selvittää miksi teen näin.

Toistuva ahmiminen. Olen käynyt psykiatrilla juttelemassa ja jotenkin tuntuu, ettei se anna apua. Se ei auta katkaisemaan tätä inhottavaa tapaa joka vie vain terveyttäni huonommaksi SEKÄ se uhkaa jo talouttani. Olen käynyt läpi kaikki ne tunteet jotka nousevat pintaan kun ahmin, ne mitkä laukaisevat ne ja silti, en vieläkään hallitse tätä. Onko siis kenelläkään kokemusta onko tälläisillä asioilla kytköksissä esim. aikaosempiin elämiin tms? En koe saaneeni tässä elämässä sellaista traumaa joka laukaisisi sen ja opittu käytös pitäisi jo olla tällä terapiamäärällä poissa. Apua?

Pahoittelut jos en osannut selittää itaeäni tarpeeksi hyvin. Ahdistaa niin suunnattomasti tämä toistuva ahmiminen, se surettaa ja haluan päästä tästä vuosia kestäneestä "taudista" vihdoin eroon 

[kyllä luotan]

Vastauksena kysymykseen on ehdottomasti, että kyllä luotan!

Tiedostan erittäin hyvin, miksi jotakin tapahtuu ja mihin elämäni tapahtumat on aikanaan johtanut. Vaikka moni tapahtumista esittäytyy ensin negatiivisena, se on aina vienyt eteenpäin johonkin, jossa tästä "negatiivisesta" tapahtumasta on ollut hyötyä ja sen kautta on saanut valmiuden nykyiseen. Olen mitä olen menneisyyteni ansiosta enkä kadu mitään

Lyhyesti sanoisin, että jos isäni ei olisi koskaan kuollut, olisin täysin eri ihminen kuin nyt. Vaikka läheisen kuolema onkin rankka juttu, tiedän, että se on vienyt koko perheeni elämää positiivisempaan suuntaan. Ja jos perheeni ei olisi koskaan menettänyt myös isäpuolta rajan toiselle puolelle, olisin vielä vähemmän sitä mitä olen tänään. Niin ikään työpaikan menettämisen ansiosta lähdin uusille seuduille jne... Kaikki menee ketjussa eteenpäin.

Viimeisin koettelemus mulla on ollut rankka parisuhde, jossa sai todella miettiä mitä olen tehnyt ansaitakseni tälläistä... Mutta sen ansiosta olen oppinut itsestäni niin paljon, että olen pelkästään onnellinen siitä, että olen käynyt sellaisen elämänvaiheen läpi. Maailmankaikkeus kun on niin ihmeellinen asia, se tarjoaa tilaisuuksia joihin tarttuminen on jokaisen itsensä sen hetkinen päätös ja sitä päätöstä ei pitäisi koskaan katua - tuli siitä mitä tahansa. Siitä pitäisi ainoastaan ottaa opiksi ja olla kiitollinen siitä, että on ollut mahdollisuuksia 

Ihan enkeleiden kohtaamiseen liittyen mulla on paljon kokemuksia. Yleensä pyydän ihan arkisiin juttuihin apua ja työpaikalla esim. konfliktitilanteisiin hieman ohjausta osassa oleville. Usein työpaikalla asiat sujuu paremmin kun olen pyytänyt vilpittömästi "tukea oikeisiin päätöksiin", kuten sen yleensä sanon.

Konkreettista apua sain juuri viemärin avaamiseen keittiön lavuaarin kanssa. Se on ollut jo viikon tukossa ja olen kokeillut kaikki konstit, kuten soodat, putkimiehet, rautalangat yms... Aina yhtä tukossa. Äskettäin kun tiskasin ja yritin jälleen pumppailla sitä lavuaarin pohjaa kämmenellä, pyysin omaa enkeliäni menemään sinne putkeen ja avaamaan sen (koska en kestä enää!!  ). En varsinaisesti odottanut mitään, mutta kun se imaisuääni kuului ja vesi valui sisään, mä tiesin. Mä tiesin. Ja olin niin äimällä lyöty. Olo on ihan todella onnellinen juuri nyt ) 

Suomi oli ainoa pohjoismaa, jossa elintarviketeollisuuden edustajat otettiin mukaan ravintosuosituksia laatimaan. Muualla pohjoismaissa heitä pidettiin jääveinä, eikä sen vuoksi otettu suosituksia laatimaan.

Tästä voi aika hyvin päätellä kenen (pankkitilien ja osakekurssien) terveyttä näiden ojeistusten linja edistää. 

Jatkan edelleen syömistä jotakuinkin tasan päinvastoin kuin suositellaan, sillä vasta sen aloitettuani olen ensimmäistä kertaa elämässäni todella terve. 

Tuo on ihan totta. Itseäni melkein suututtaa isojen pamppujen ahneus kansan terveyden kustannuksella, mrrr! 

Olen syönyt vuositolkulla vähähiilihydraattisesti ja voin paremmin kuin ikinä 

Parhaillaan aloittelen viikon paastoa ja katkaisen kahviriippuvuutta pois.

Rakastan valkoista- sekä vihreää teetä sellaisenaan tai maustettuna. Olen tyypillisesti juonut aamuisin kahvia ja loppupäivästä teetä. Myös yrttiteet maistuvat, Clipperillä on ihanaa "sleep well"-teetä joka maistuu taivaalle. Juon sitä yleensä iltaisin 

Michael Jacksonin kuolema ensin sykähdytti kun silloin aamulla avasin netin ja ensimmäisenä ponnahti uutisotsikot silmiin. Ajattelin, että näinkö on tapahtunut ja tämän on pakko olla joku sairas uutistempaus, jotain pilaa. Mutta eipä ilmeisesti ollutkaan. Noh, toki me kaikki kuollaan aikanaan ja mua enemmän harmittaa tämä kuolemanjälkeinen mediamyllytys: "MJ sitä ja MJ tätä", "kuka saa perinnön", "MJ oli pahasti koukussa lääkkeisiin" jne jne..  Ja Jackon levymyynti on räjähtänyt käsiin. Ihmisten ahneus on käsinkosketeltavaa! Tuottodollarit silmissä.. Inhottavaa, ja musta kaikki tämä jotenkin luo huonoa ilmapiiriä ja energiaa MJ:n ympärille.

Kaiken vanhan kohun keskellä MJ oli sekopää. Nyt kun hän on kuollut, häntä ylistetään. Ihanaa huomata kuinka fanit surevat häntä avoimesti, mutta samalla viimeeksi kun luin lehdestä oli raportoitu 12 kpl MJ-fanin itsemurhaa. Me juteltiin työkavereiden kanssa, että kyllä nyt ihmiset oppivat arvostamaan Michael Jacksonia kun hän on kuollut ja miksi vasta nyt  Se on varmaan kaikkien suurien taiteilijoiden kohtalo, että heidän kuolemansa jälkeen kaikki heidän aikaansaannokset nousevat arvoon niin ihmisten sydämissä kuin maapallolla yleensäkin, materiana ja rahana. Se on tietysti hienoa, että arvostetaan toisen elämäntyötä, itsekin levymyyjänä olen viimepäivinä kassakoneeseen piipannut yhden jos toisenkin MJ:n levyn, dvd:n tai kokoelman..

Nooh, tässä mun ajatuksia. Michael Jackson on mulle aina ollut suuri artisti, olen pienestä alkaen kuunnellut hänen musiikkiaan ja tykännyt hänestä. Silloin joskus kun oli näitä pedofiilikohuja mä en hetkeksikään tuominnut häntä, vaan MJ on koko matkani ajan ollut jotain ilmiömäistä ja hän on ollut väärinymmärretty. Niinhän sitä sanotaan, että luovat hullut ovat neroja kun taas pelkät hullut ovat pelkkiä hulluja Tulen jatkossakin kuuntelemaan Michael Jacksonin upeaa musiikkia ja koskettavia sanoituksia, hän tulee aina elämään niissä vaikka on poistunutkin keskuudestamme.

Syvä huokaus..

Kaikki elämäni miehet ovat olleet jousimiehiä. Kun tapasin tämän, ketä tapailen parhaillaan kysyin horoskooppimerkkiä ja hän kertoi olevansa jousimies.. Yllätys! Elämäni ensirakkaus, kauko sellainen oli tosin kaurismieheen, mutta jouskareiden kanssa on elot sujuneet joita on ollut 2, kolmas "kierroksessa".

Olen skorpionin kanssa jotain juttua viritellyt aikoinaan, tykästyin tähän kovasti ja vaikka meillä kemiat kohtaakin todella kivasti, ei meistä mitään tullut. Sekin toki harmitti, mutta elämä on tämmöstä. Me ollaan määräajan toistemme rinnalla kunnes aika siirtää meidät uusiin tehtäviin

Jees, pitänee laittaa Kopioin tämän saman viestin sinne, samat tarinat ja samat kysymykset kun on 

Miulle saapi kans kattoa mitä rakkaus tekee nyt tälle pienelle ihmiselle.. Mitä tulee tapahtumaan, mitä on tapahtunut? Risteyksessä ollaan ja suunta on (ehkä) tiedossa, samalla niin pelottava ja tuntematon.. Vai pitäisikö mun vaan irrottaa ja jatkaa elämää ilman tätä "jos-nyt-kuitenkin/sittenkin"-tunnetta.. ilman häntä?

*huoh* 

Monesti olen kuullut tästä merkistä puhuttavan mutta miten on, onko se "virallistettu"? Mihin ajankohtaan osuu tämä? Mielestäni aika mielenkiintoista, että tämä merkki on tavallaan vasta löydetty, onhan astrologia kuitenkin vuosituhansia vanha tiede (korjatkaa jos olen väärässä  ).

Luonteenkuvauksia tämän merkin alla syntyneistä ihmisiä? Olisi kiva lukea jostain ihan faktaa tästä, en oikein usko koko käärmeenkantajaan, olisihan se kuitenkin ollut eläinkartalla aina jos se olisi olemassa... Mutta avoimin mielin, teoria on totuus kunnes se kumotaan eikö vain? (tai jotain sinne päin, suokaa anteeksi, oli vähän kiire päivä töissä  )

Hei Annamariia!

Kauhean moni on pyytänyt sinua katsomaan korteista ja en tiedä kehtaanko sinua vilkaisemaan mitä rakkauselämälleni on tapahtumassa? Olo on ikään kuin eksynyt.. Kiitos ja kumarrus 

Ei ainakaan minun tuntema kauris mikään tuppisuu ole

Mutta miten kun on mars kauriissa? Aurinko, kuu ja merkurius neitsyessä, venus vaa´assa ja tuo  kauriissa, tekeeköhän se minusta hieman hiljaisemman? Pyrin olemaan asiallinen ja pysyä aiheessa vaikka tekisi mieli sanoa mitä sylki suuhun tuo ja antaa huumorin ilotulituksen päästä valloilleen. Ennen olin kauhean ujo mutta nyt vanhemmiten hölötän enemmän kuin laki sallii

Jostain syystä kauriin kanssa ei puheet luista.. Tuntuu että riittää että katsomme toisiamme ja jo tiedämme mitä ajattelemme, ei tarvita sanoja. Kuitenkin, on hetkiä jolloin en saa mitään selvää koko ihmisestä! Muiden merkkien kanssa kylläkin puhe solisee. Olen nouseva vaaka.

Olen tavannut kerran erään miehen joka oli syntynyt päivää ennen minua samana vuonna. Se oli aika mielenkiintoinen tapaus sillä minusta tuntui että hän oli todella neuroottinen hygienian suhteen (kuten neitsyellä asiaan kuuluu) ja muutenkin hän oli jotenkin todella ääri tapaus. Tuli mieleen että "olenkohan itsekin tuollainen ulkopuolisten silmissä?" Hän oli kuitenkin syntynyt toisella puolella Suomea ja mukava mies kaikin puolin, hän vain omasi minunkin piirteet miljoona kertaa voimaakkaampana!

Ja toki minulla on kokemusta IHAN samana hetkenä syntyneestä ihmisestä

Minulla on kaksoissisko. Olemme molemmat syntyneet 4.9.1986 ja samalla paikkakunnalla, tietenkin. Hätäsektion ansiosta meillä on vain vajaa minuutti ikäeroa, olen syntynyt klo 9.49 ja sisareni klo 9.50... 

En ole pahemmin hänen tähtikarttaa tutkinut mutta väittäisin että se on minun kartan kanssa melko identtinen, olemme silti luonteeltamme melko erilaisia. Kuin yö ja päivä niin mieltymyksiltämme kuin elämäntavoiltamme. Siinä missä sisareni on kova menemään ja bilettämään, itse viihdyn paremmin kotona punaviinin ja rauhallisen musiikin parissa.

Mutta.. mutta..    :

Meille tapahtuu samoja tai samankaltaisia asioita yhtä aikaa. Se on uskomatonta! Tietenkin, se selittyy pitkälti sitten kun viitsii kurkistaa astrologian salattuun maailmaan. Usein kun menen hänelle kylään ja vaihdamme kuulumisia huomaamme, että molemmilla saattaa olla samaan aikaan rakkauselämässä säpinää tai raha-asioissa vastoinkäymisiä. Usein olemme molemmat samaan aikaan alakuloisia tai todella onnellisia. Meille molemmille tulee elämänmuutoksia aina suht. samaan aikaan!

Mutta ihmettelen miten meiän luonteet ovat kuitenkin niin erilaiset. Itse ajattelen luonnehoroskoopeista että ne ovat melko paikkansa pitäviä minun kohdalla, hänen ei taas niinkään. Kai ihmisen oma karma loppupeleissä määrää sen luonteen, jos esim. minulla ei tässä elämässä ole sellaista "sovitettavaa" niin silloin tyypillinen neitsyt pääsee minussa irti. Ja kun taas sisarellani on ehkä enemmän karman määräämää suuntaa tässä elämässä jolloin sillä on osansa hänen luonteen kehityksessä. Mene ja tiedä sitten, korjatkaa viisaammat jos olen ihan hakoteillä 

Hmmm.. Koska itse otit esille asian että et voi hyväksyä asennettasi niin se jos mikä kertoo siitä, että et ole välinpitämätön.

Minulla on ollut jostain kumman syystä aina jousimiesten kanssa jotain säpinää. Mielestäni he eivät ole välinpitämättömiä vaan... sanoisinko realistisia. Sellasia jotka eivät murehdi liikaa tai ota muiden huolia hartioilleen.

Tiedostan sen piirteen itsestänikin. En välitä asioista jotka eivät kuulu minulle ja mottoni on että "turha pyristellä jos p**ka on jo housuissa". Toki olen tukena jos tarvitaan mutta sisimmissäni ajattelen että joo joo, seuraava aihe, kiitos..

Kuulostaa kauhealta tietenkin mutta minkäs luonnolleen mahtaa. Eteenpäin kuitenkin maailman rata kulkee joten turhaa murehtia asioita ja ihmiskohtaloita, meitä on niin moneen junaan että sinne sekaan mahtuu niitä hyviäkin, tosin ne ei tule kuulluiksi kuten ne ns. negatiiviset. Miksi ne koetaan negatiivisina jos ne voivat tuoda uutta hyvääkin?