taas mää tuuppaan ad(h)d dg:tä tähänkin.. itellä melko samaa historiaa, oman dg:ni sain vasta vuos sitte marraskuussa että pihalla olin ku lumiukko siihen asti.

http://www.youtube.com/watch?v=f7IyX3vp9qw on hyvä linkki, joka mun läheisille selvensi mitä tapahtuu päässä. ite syön lääkkeitä satunnaisesti, lähinnä silloin kun pitää saada aikaseksi.

tulee sinusta mielikuva että oot tavallaan labyrintissa ja joka reitti on umpikuja.
aistin levottomuutta ja ehkä hätäännystäkin. Et taida kovasti uskoa henkimaailman juttuihin, oppaisiin tai enkeleihin? koen että semmonen koittaisi apuansa tarjota, mutta ehkä tietoa näistä asioista tarvittaisiin enemmän ennekuin tämä asia etenee.

Adhd on aika todennäköinen, mutta sitä ei kuulema vielä lähdetä tutkimaan, ennen kuin selviää dissosiaatiohäiriön tarkempi määritelmä. 

Labyrintti kuvaa tämän hetkistä tilannetta erittäin hyvin. Olen paikallani ollessa tyyni ja tasapainoinen. Heti kun yritän päästä jossakin eteenpäin, alkaa ahdistamaan. Väsyn helposti, koska tie on niin raskas. Henkimaailma on erittäin tuttu, mutta nuo muutamat lääkekokeilut ja totaalinen toimintakyvyttömyys tässä välillä on saanut minut hukkaamaan paremmin yhteyden itseeni ja henkimaailmaan. Siksi yritän apua etsiä tätäkin kautta. Olen itseasiassa ihan lapsesta asti omannut kyvyn tiedostaa asioita hiukan laajemmin. Sekin hankaloitti jo silloin elämääni valtavasti. Olin asian kanssa silloinkin yksin, niin kuin olen välillä nytkin. Olen myös opettanut nyt aikuisiällä Reiki-hoitoa ja hoitanutkin jonkin verran. Sekin sitten jäi, kun liikaa alkoi nousta menneisyydestä pintaan. Huomasin, että nyt täytyy keskittyä itsensä, eikä muiden hoitamiseen.

Anteeksiantoharjoituksia teen säännöllisesti. En tunne vihaa tai muitakaan negatiivisia tunteita kiusaajiani kohtaan. Olen käynyt jopa juttelemassa muutaman pahimman kiusaajani kanssa. Yksi heistä on nykyään paras ystäväni. Ymmärrän tilanteen kokonaisuuden ja silloinkin lapsena ymmärsin sen, että niin vain täytyy olla. Minun osani sillä hetkellä on olla kiusattu. Nyt vanhempana ymmärrän sen vieläkin laajemmin. Joku tarkoitus sillä on. Ja haluan päästä selvittämään sitä tarkoitusta.

Hankaluutena on nimenomaan tuo dissosiaation häiriö. En osaa uhkaavan tilanteen tullen integroida kokemaani ollenkaan. Saatan unohtaa täydellisesti tilanteen, jossa koen jonkun uhkaavan minua. Menen todelliseen paniikkiin, jos joku arvostelee minua negatiivisesti. Tai jos tunnen, että jollain on minusta pahoja ajatuksia. Olen välillä tiedostamattani yrittänyt kääntää herkkyyttäni pois, koska tällä hetkellä minun on hankala kohdata kaikki tunteet. En halua joutua koko ajan paniikkiin, koska haluan kyetä elämään jotenkuten normaalia elämää. Jonkin aikaa sitten olin täydellisesti tasapainossa ja oletin, että olen tasapainossa myös tämänkin asian kanssa. Olen miettinyt myös, että jospa yritän väkisin mennä väärään suuntaan ja siksi minulle nyt on tullut niin valtava ahdistus? En kuitenkaan osaa löytää paremmin suuntaa, koska tilanne on mennyt näin pahaksi.

Olen hyvää matkaa menossa oikeaan suuntaan. Haluan kohdata ne menneisyyden peikot kokonaan, jotta pääsen eroon tästä oireilustani. Haluan löytää oman paikkani. Haluaisin löytää tämän ahdistuksen keskeltä sen oman itseni. Minän, joka tietää mitä osaa ja mitä haluaa. Osaa antaa luovuuden pulputa, on kanava sitten mikä onkaan. Nyt en kuitenkaan tiedä enkä osaa.

Kiitos Teille ihanat! 

En oikein enää tiedä mihin suuntaan kääntyä. Olen ajoittain todella uupunut, enkä enää tiedä, mistä apua osaisin etsiä. Minulla diagnosoitiin dissosiaatiohäiriö. Minua on kiusattu useita vuosia kouluikäisenä. Kiusaaminen oli rankkaa ja ajoittain väkivaltaista. Lapsuudesta en muista juurikaan mitään ja kouluaika meni paniikissa. Siihen aikaan keskittymisvaikeuksiakaan ei oikein vielä ymmärretty, eikä masentunut lapsi saanut mitään apua. Nyt ahdistus, pelkotilat, epätodellinen olo ja muut oireet on nostaneet päätään ja olen käynyt säännöllisesti terapeutin juttusilla. Psykiatri määräsi mulle lääkkeet, joita en uskaltanut parin kokeilupäivän jälkeen enää syödä. Olen muutenkin herkkä kemikaaleille, enkä uskalla, enkä edes halua lääkitä itseäni tunnottomaksi. Haluan selvittää tilanteeni juuriaan myöten, vaikka tiedän sen olevan hyvin rankka tie. Olen puhdistelua aloitellut jo viitisen vuotta sitten reikin merkeissä.

Tämä kaikki vaikuttaa pahasti ihmissuhteisiini. En tiedä enää mitä osaan ja mitä haluan. En tiedä missä olen hyvä ja samalla tässä pitäisi yrittää keksiä, mikä minusta tulee isona. Olen viettänyt useita vuosia kotiäitinä ja nyt viimeisimmän vuoden melkein koko ajan masennuksen ja ahdistuksen kourissa sairauslomalla. Rosen-terapiaan on aika varattu ja haluan todella saada apua tähän asiaan.

Huomasin, että täällä on muitakin avuntarvitsijoita. Mietin kuitenkin pitkään, uskallanko tähän tästä kirjoittaa. Alan jo olla niin hemmetin uupunut tähän kaikkeen, etten enää turhia jaksa estellä. Haluaisin löytää kanavan luovuudelleni, joka on tukkiutunut sisälle monien vuosien aikana.

Edellinen aihe on kadonnut jo tuonne hännän perälle, joten kysäistäänpä uusiksi.

Mitä karttani kertoo? Etenkin työn, opiskelun ja yleensä suunnan suhteen on kamalaa ongelmaa. Mihin ammattiin soveltuisin karttani mukaan? Mitkä ovat kompastuskiviäni? Muutakin saa kertoilla!
http://www.astro.fi/images/radix_web/16.10.1987_15:27_0_-02:00_62.197_-27.538_00.png

http://www.astro.fi/images/radix_web/16.10.1987_15:27_0_-02:00_62.197_-27.538_00.png
Tässäpä tämä! Itse en osaa tulkita karttoja ollenkaan, mutta haluaisin toki kartastani tietää enemmän. Josko siellä joku osaisi jotain sanoa? 

Tähän on aivan pakko vastata. Nimittäin minulle suurin päätös ja ehkä tavallaan vaikeakin, oli opetella olemaan itsekäs. Olin itsekäs, kun hyväksyin tunteeni ja päästin elämääni ihanan ihmisen, vaikka se olisikin voinut aiheuttaa joitakin ristiriitoja nykyisessä elämäntilanteessani. Epäitsekkyyden poisto-operaatio sai minussa aikaan ihan fyysisiä paranemisia. Ihoni parani monta vuotta kestäneestä ongelmasta ihan kokonaan!  Säihkyn ja loistan onnesta. Voin paljon paremmin, eikä minulla ole enää tukahdutettu olo. Uskallan tuoda mielipiteeni julki välittämättä liiaksi muista, jos se on tärkeää minulle.

Hyväksyn tunteeni ja menen itseeni. Rakastan täysillä. Rakastan kaikkea ja kaikkia. Rakastan itseäni.

Mahtavan kauniita kuvia! 

Nimimerkkin tulee siitä, kun mietittiin tyttärellemme ensin nimeä Hilla. Se ei kuitenkaan sitten ollut se oikea, tyttömme näköinen. Nimi alkaa kuitenkin H:lla ja pidän vieläkin kovasti tuosta Hilla nimestä. Ja onhan lakat maistuviakin. Nam!

Mukavaa tavata muitakin samojen asioiden kanssa eläviä ihmisiä, kun täältä päin ei niitä oikein helpolla löydä. Onneksi olen saanut kaksi elämäni tärkeintä ihmistä kiinnostumaan Reikistä, en ole arjessa tämän kanssa onneksi ihan yksin. 

Tervehdys tasapuolisesti jokaiselle! 

Olen nuorehko kahden lapsen kotiäiti täältä Pohjois-Savosta. Olen tallustellut reikitietä nyt muutamia kuukausia ja tiedonjano kasvaa. Koko ajan löytyy ihania uusia ja mielenkiintoisia asioita, joita on sitten pakko päästä tutkimaan. Energiat ja niiden monet ilmenemismuodot on tulleet hyvn tutuiksi ja piakkoin tässä otan seuraavan askeleen ja käyn reiki II-kurssin. Tämä tie tuntuu oikealta ja luulen, etten lasten kasvaessa alakaan tekemään työtä, joka ei kiinnosta. Sen kanssa tässä on kamppailtu ja etsitty mahdollisimman kiinnostavia koulutusmahdollisuuksia. Eipä meikäläiselle sellaisia löydy, kuin tältä tieltä. No sehän jää nähtäväksi. Toisten parantaminen ja kaikkien yhteinen hyvinvointi on minulle tärkeää. Pyrin elämämään kaikkia elollisia kunnioittaen mm. syömällä kasvisravintoa.

Tässäpä jotain sekameteliä Hillakalta.