Jos vielä saa pyytää, niin jos minullekin vähän katsoisit. Olen tässä aikeissa pikapuoliin tehdä aika radikaalin muutoksen elämässäni ja se tulee varmasti aiheuttamaan pahaa mieltä monelle. Tuntuu kuitenkin että pakko se nyt on vaan tehdä, koska muuten tulee vain vahinkoa itselleni. Onko oma tuntemukseni tästä asiasta oikea, vai pitäisikö vielä vaan jaksaa jatkaa samaan malliin kuin tähänkin asti?
Kiitos jo etukäteen!
Muistutan vielä, että tämä on varsin kevyttä puuhaa, eikä tämän varaan kannatta lopullisesti luottaa mitään päätöksiä. Itse aina lopulta tiedät mikä on paras vaihtoehto.
Täällä näkyy hyvin rauhallinen nainen. Kauniissa ympäristössä. Hurjan tyyntä ja seesteistä. Tällä naisella on lapsi, jotenkin näen heidät keskenään jossain omassa kauniissa maailmassaan, tavallaan. Kaikki näyttää hurjan kauniilta.. Vaikka tuossa vierellä on tuollainen ratsujoukko kulkemassa kovaa vauhtia jonnekin, ja miehiä, niin mitään näistä he eivät huomaa, mikään näistä ei vaikuta heihin mitenkään. Nuo miehetkin ovat vain jotain sivussa katsojia. Heillä ei ole mitään valtaa, eikä asemaa tässä tapahtumassa, he ovat muualla. Kuin verhon takana, selkäpäin ja katse muualle. Kuin jokin pieni paratiisikupla ulkomaailmasta eristäytyneenä. Mutta voiko se koskaan olla mahdollista? Olla eristäytynyt ulkomaailmasta? Mikä vaikutus sillä on?
Enhän tietenkään tee mitään lopullisia päätöksiä yksistään tällä perusteella
Mutta kiitokset tästä, pitää vähän miettiä mitä tuo oikeastaan sitten tarkoittaa, ei ihan heti avaudu itselleni.
Näytä kirjoitukset
