Tää hiiri kans liikkuu välillä, vaikka en siihen koskisikaan, mutta se lienee vaan joku looginen juttu koska se menee aina samaan suuntaan.

Hiiri vai kursori?!

Kursori  siis

No mä olen neitsytnainen ja olen tuntemistani ihmisistä toisiksi sotkuisin. Mulla saattaa olla tiskit kuukausia tiskaamatta, kunhan vaihtaa vaan vesiä, etteivät ala haista, vaatekaappi on eteisen lattialla jne. Toisaalta pidän kyllä erittäin hygieenisina kokkauksiani, ja hajuja en kämpässäni siedä.

Sotkuisin tuntemani ihminen on itseäni kuusi päivää vanhempi neitsytkaverini. Hänen keittiöön ei yleensä edes saa mennä sotkun takia. Hänen lattiallaan on kaikkea mainoksista vaatteisiin, pizzanreunuksiin, tupakantumppeihin, kanan luihin jne. 

Ollaan kumpikin muuten nousujouskareita.

En viitsi avata uutta keskustelua, joten kirjoitan tähän.

En ole hirveän kokenut näissä henkimaailman asioissa, mutta eräänä kesäiltana kaverini pyysi minua "lähettämään hänelle energiaa", koska minäkin uskon näihin juttuihin. Epäröin kykyjäni, mutta päätin silti koittaa kotiin päästyäni, kello oli jotain 01:00. Heitin vain takin lattialle ja istuin olohuoneen lattialle ristiasentoon. Kaveri oli neuvonut mua, että tee vähän niinkuin rukoilisit ja ajattele häntä. Tein niin, keskityin tosi syvästi. Jatkoin tätä ja noin 15 sek. kuluttua mulle tuli jotenkin hirveen sähköinen olo ja samalla hetkellä mun vieressä ollut tietokone sammui ja käynnistyi uudestaan  Rupes pelottamaan ihan kamalasti.
Kaveri sanoi seuraavana päivänä, että oli tullut parempi olo.

Mulla on ollut tää kone kuitenkin jo melkein neljä vuotta, ja tää on aina päällä kun olen kotona eikä tämä ole ikinä tehnyt tollai, että sattumakin on aika epätodennäköinen.

Mistä tuo siis johtui?

Tää hiiri kans liikkuu välillä, vaikka en siihen koskisikaan, mutta se lienee vaan joku looginen juttu koska se menee aina samaan suuntaan.

En ole tästä ylpeä, muttei tämä MINUA haittaakaan. Oon kuullut, että olen aika ajoin aika negatiivinen. Mun on pakko analysoida asioiden hyvät ja huonot puolet ääneen, ja joitakuita ihmisiä se ärsyttää että olen liian "kriittinen". Hakee vaan sitä täydellisyytä itseltä, kaikilta ja kaikesta... 

Itse oon kateellinen useimmiten siitä, kuinka toiset saavat vaan elämänsä järjestykseen. Uskaltavat tehdä päätöksiä, jaksavat nähdä vaivaa unelmiensa eteen.

Oon myös vähän kateellinen ihmisille, joilla on paljon läheisiä ihmissuhteita. Nämä ovat toisaalta asioita, joihin en itse voi omalta osaltani vaikuttaa. Olen kyllä puhelias, menevä ja avoin ihminen, mutta todella harvoin oikeasti Ystävystyn kenenkään kanssa. On vähän ulkopuolinen olo aina nykyään. Seurustelukumppani olis kans kiva, mutta en mä kenenkään "omaa" kadehdi. Toivon vain, että joskus mullakin olis joku yhteisö mihin kuulun.

Oletko jatkuvasti stressaanutunut? Itse sairastelin kerran kuukaudessa melkein kahden vuoden ajan, kun olin entisessä työpaikassani jossa mulla oli paha olla. Nyt kun sain potkut en ole ollut 3kk kipeä.

Mä en muista entisitä elämistäni tarkasti yhtään mitään. Tunnen kuitenkin suurta vetoa 1960-luvulle. Katsoin dokumenttielokuvan Woodstockista, ja minusta tuntuu, että olen ollut siellä. Olin tässä elämässäni vaihto-oppilaana 17-vuotiaana New Yorkin osavaltiossa (missä Woodstockin siis oli ja minne minut randomilla sijoitettiin). Tapasin yhden sieluntoverini koulun vessassa. Siitä lähtien olimme kuin paita ja peppu. Tyttö oli kans tämmöinen hippityylinen, seinät oli verhoiltu batiikkikankain ja LSD:n satunnaiskäytön hän oli aloittanut jo 15-vuotiaana. Vaikka tästä on jo viisi vuotta, olemme silti tekemisissä. Tuntuu, että olemme tunteneet PALJON kauemmin kuin tämän 5 vuotta. Haluaisin muuttaa hänen kanssaan kimppakämppään San Franciscoon. Oon lapsesta asti tuntenut vetoa kyseistä nimeä kohtaan - en ole siis silloin tiennyt mitään paikan hippikulttuurista.

Vaikken enää ole erikoinen piirtäjä, olin lapsena kerhotädin mukaan paras piirtäjä, mitä hänen urallaan oli ikinä tullut vastaan. Halusin aloittaa viulunsoittamisen myös todella nuorena; nelivuotiaana. Huumeet ovat kans kiehtoneet kovasti aina, mutta onneksi nyt on jo sen verran ikää että osaa suhtautua niihin järkevästi.

Toivoisin kovaa, että saisin lisää vihjeitä entisistä elämistäni. Olen aloittanut unipäiväkirjan pitämisen, mutta enpä näe toistuvasti oikein mitään muita kuin unia, joissa uin. Olen kyllä aikaisemmin nähnyt paljonkin unia, joissa ikäänkuin olen hapoissa (eli siis LSD:ssä) ja näen kaiken "erilailla". Ehkä vielä joskus muistan... 

Täytyy vielä lisätä, että tää nykyajan maailma ahdistaa kovasti. Kaikki pyörii seksin, rahan ja ulkonäön ympärillä. Vihaan huippuelektroniikkaa, kliinisyyttä ja jotenkin tätä "kovuutta", mitä tää nykyaika länsimaissa on. Vaikka oonkin lahjakas, niin kaikki energia menee selviytyessä päivästä toiseen, opinnot ei vieläkään nappaa vaikka olenkin "jo" pian 23.

  Pystyn aistimaan tunnetiloja ihmisten välillä ja tuntuu ikäänkuin näkisin toisinaan heidän lävitseen. Olen myös todella herkkä. Liikutun todella usein ihan vain TV:täkin katsellessani ja kyyneleet alkavat virrata. Mulle on aina opetettu, että itkun saa ja pitää antaa tulla, joten mua ei sinänsä haittaa itkeä edes julkisillakaan paikoilla. Tänään meinasi tulla itku, kun näin pienen, vanhan koiran kävelevän yksin metsässä vapaana. Omistaja käveli kahden muun koiran kanssa 50 metriä edempänä. Koira oli niin vanha, ettei se jaksanut mennä niin kovaa edellä. Tuntu tosi surulliselta, ja teki mieli huutaa omistajalle että odottakaa nyt raukkaa kun se ei pysy teidän tahdissa. Olen muutenkin todella empaattinen, ja oon huomannut että mua on monasti yritetty käyttää sen takia hyväkseni. Lähinnä heikommat saavat sympatiani, ja voin puolustaa heitä kynsin hampain. Oon myös hyvä kuuntelija, tykkään siitä. Eläydyn niin suruihin kuin - onneksi myös - iloihinkin ja reagoin voimakkaasti ystävieni tunnetiloihin. Toisen onnellisuus tarttuu muhun ja saan siitä valtavasti energiaa.

Ave^^,

Tulkintasi osui aivan naulan kantaan, kaikki sanomasi täsmää omaan elämääni ihan täysin! Tästä sain rohkeutta, vielä sitä tarvitsisi vähän lisää mutta uskoa itseensä ainakin sai. Kiitos sinulle!

Hei vain!

Haluaisin pyytää teiltä apua. Tällä hetkellä olo on todella turhautunut, haluaisin alkaa opiskella mutta lukumotivaatiota ei ole. Tiedonjano on kuitenkin koko ajan käsittämätön. Jäin juuri työttömäksi. Työelämässä olen muutenkin useimmiten jäänyt ulkopuoliseksi: en ymmärrä monien ikäisteni juttuja, ja monia ei kiinnosta omani yhtään. Tämä on nakertanut itsetuntoani viimeiset kaksi vuotta, vaikka muuten olen aina kokenut olevani sosiaalisesti älykäs ja supliikki. Olen muuttunut toiselle paikkakunnalle muuton jälkeen viimeisen parin vuoden niin paljon, että välillä minulla on vaikeuksia itsekin pysyä perässä. Tunnen, että mun matka on kuitenkin vasta alkanut ja olisi mielenkiintoista tietää, että mitä näette kartallani? Mihin minun pitäisi suunnata energiani ja mitä puolia itsessäni mun kannattais kehittää, mitä polkua seurata? Tällä hetkellä puran liian usein ahdistustani baarissa. Todella suuri kiitos, jos joku viitsii tulkita!


16.9.1986 15:42 Seinäjoki

Nousumerkki Jousimiehessä

Aurinko Neitsyessä

Kuu Kaloissa

Merkurius Vaa'assa

Venus Skorpionissa

Mars Kauriissa